Kesätunnelmia ja ratsastusta

Heippa! Blogi on harmillisesti elänyt taas kerran hiljaiseneloa. Tällä kertaa siihen löytyy kuitenkin selkeä syy. Koneeni nimittäin päivitti Windows 10.n käyttöjärjestelmän viikko sitten, ja pari päivää sitten tietokone sekosi sen takia täysin. Ensimmäinen huolenaiheeni oli tietenkin kuvani, jotka olin tallentanut pelkästään koneelleni. Otti kyllä päähän ihan kunnolla kun ajattelin että suurin osa hevoskuvistani mahdollisesti katoaisi kuin tuhka tuuleen. Kone vietiin kuitenkin korjaukseen, ja ainakin kuvat saadaan pelastettua, vaikka konetta ei saataisikaan enää korjattua. Se oli kyllä kiva kuulla, sillä kolmen  vuoden aikana otetut kuvat olisi ollut tosi turhauttavaa menettää. En ole kuitenkaan vielä saanut tietokonetta takaisin, joten istun tällä hetkellä kirjoittamassa tätä postausta isän koneella. Tässä koneessa on paljon suurempi näppäimistö kuin omassani ,eikä kirjoituksentarkistus oikein toimi, joten pahoittelen jo etukäteen tämän postauksen kirjoitusvirheitä. Heh, tämä teidän olikin tosi tärkeä tietää;)

En kuitenkaan halua tehdä tästä postauksesta valitusvirtttä, joten siirrytäänpä hevosiin. Mannantain ratsastustustunti meni oikein kivasti, ja saimme keskittyä taas vaihteeksi ravin treenaamiseen. Uskaltaisin melkein väittää että olemme päässeet eroon lapa puskee keskelle kenttää - ongelmasta. Nyt on mennyt aika monta ratsastustuntia niin että Bambi ei ole päässyt puskemaan keskelle kenttää kertaakaan, tai vain kerran. Olen tosi iloinen tästä, sillä on se suoraan sanottuna aika turhauttavaa pyöriä keskellä kenttää monta kertaa tunnin aikana.

Suurin ongelmani olivat tällä kertaa kädet. Muuten istuntani toimii ravissa ihan hyvin, mutta käteni tuppaavat seuraamaan muuta vartaloani edelleenkin liikaa. Ravissahan käsien kuuluisi pysyä aika hiljaisena, sillä hevosen kaulakaan ei ravissa oikeastaan liiku. Käynnissä taas käsien pitäisi liikkua vähän enemmän hevosen liikkeiden tahtiin. Minä kuitenkin teen tämän käytännössä ihan päinvastoin. Kun pitäisi pitää kädet hiljaa minun käteni liikkuvat, ja kun ne saisivat liikkua enemmän liikkeen tahtiin ne ovat hiljaa. No,ei tuohonkaan ongelmaan auta mikään muu kuin treeni. Toinen asia jota täytyy treenata enemmän on kulman ratsastaminen ravissa. Bambi hyytyy usein kulman kohdalla, ja sitä täytyy ratsastaa eteenpäin. Tähän minä sain kuitenkin Annikalta hyvän neuvon. Minun pitäisi ajattella pohkeitani eränlaisina tahtipuikkoina kulmaa ratsastaessani. Pohkeella minun kuuluu antaa Bambille tahti ja pitää se ravissa, eikä minun oikeastaan kuulu antaa sille pohkeita niin kuin tavallisesti teen. Tämän vinkin minä tajusin harvinaisen nopeasti, ja sain kulmat heti toimimaan paljon paremmin. Tämän jälkeen ravi alkoi sujua oikein hyvin, ja meidän oli aika siirtyä käyntiin ja lopettaa tunti.

Hevoset ovat myös päässeet viimeaikoina maistelemaan vähän vihreätä. Hevosten laiduntaminen tänä kesänä on hiukan epävarmaa, joten halusimme ainakin antaa niiden syödä tallin pihalla. Tunnin jälkeen veimme kaikki kolme hevosta ulos ja harjasimme ne samalla kuin syöttelimme niitä. Perjantaina taas rajasimme naruilla tallin nurmikon, ja annoimme Taran toimia ekoloogisena ruohonleikkurina. "Aitauksemme" oli kuitenkin niin heikkoa tekoa ettemme uskaltaneet tuoda Mirellaa sinne, ja lopuksi päätimme jäättää Bambinkin sisälle talliin. Mirella kyllä närkästyi kun se huomasi ettei äiti Tara  lähtenytkään tallista töihin, mutta ei sitä kuitenkaan uskaltanut tuoda ulos. Samalla kun Tara laidunsi puhalla me piirsimme hevosen jalkoja, ja opettelimme hiukan hevosen jalan anatomiaa. Olihan minun kuitenkin ihan pakko ottaa Tarasta pari kuvaakin, ja muutama niistä onnistui ihan hyvinkin.  Tara kyllä nautti elämästään, ja sen katsominen oli jotenkin tosi rentouttavaa.

Jumppaa, ratsastusta ja koulukiireitä

Heippa! onpas viime postauksesta taas kerran kulunut aikaa. Tällä kertaa minulla on kuitenkin selitys tälle hiljaiselolle.Viimeviikko nimittäin oli minulle tosi kiireinen  ja työntäyteinen, enkä kerta kaikkiaan ehtinyt miettiä blogin kirjoittamista. Tätä kiirettä jatkuu varmasti vielä ensi viikon, ja sen jälkeen on enää viikko aikaa kesäloman alkamiseen! Kesälomalla lupaan aktivoitua blogin suhteen lomailemisen ohella ja varmasti tulee taas käytyä kisoissakin kuvailemassa.

Maanantaina tuli kuitenkin käytyä ratsastustunnilla niin kuin tavallisesti. Tällä kertaa otimme aika rennosti ja ratsastimme vain käynnissä. Keskityimme kuitenkin jumppaamaan itse hevosen selässä käyttäen keppiä apuvälineenä. Minä olen taas hiukan lintsannut hyvästä venyttelytavastani, joten tämä jumppailu oli kyllä hyvä idea. Teimme ihan tavallisen keppijumpan, ja tarkoituksena oli lähinnä oppia tuntemaan lapaluut ja venyttää selkää. Selkäni on sen verran hyvässä kunnossa etteivät harjoitukset tuntuneet oikeastaan selässä lainkaan, mutta lapaluut tunsin kyllä hyvin.Harjoitusten jälkeen oli kuitenkin vetreä ja hyvä olo,  joten kyllä tuo hyvää teki.  Lopuksi kävelin vielä kierroksen tai pari ja sen jälkeen oli hyvä lopettaa.

Bambi käyttäytyi tosi nätisti kokoajan, eikä sitä jännittänyt käsissäni oleva keppi lainkaan. Bambi on kyllä kaikinpuolin niin rauhallinen ja tasainen tammaksi ettei mitään määrää. Joskus sen kanssa joutuu keskustelemaan esimerkiksi siitä ettei sitä ruohoa juosta syömään silloin kun mennään ratsastamaan, mutta se on kyllä todella kiltti ja luotettava hevonen kunhan sille tekee päättäväisesti selväksi tietyt asiat. Nyt tosin tuo ruohon perään juokseminenkin on käsitelty, eikä siitä tarvitse enää keskustella. Kerran viime kesänä Bambi veti minut ihan kunnolla pusikkoon kun sen teki mieli syödä ruohoa,  ja minä sain tästä tavasta tarpeekseni. En tietenkään rankaissut sitä, mutta käskin sen päättäväisesti lopettamaan syömisen ja talutin sen takaisin tarhaan. Siitä lähtien tämä ei ole enää ollut ongelmana, joten jotain minun on täytynyt silloin tehdä oikein.

Perjantaina minä olin erityisen tyytyväinen Bambiin. Se  ei kertaakaan edes yrittänyt kysyä että saisiko tuosta maistaa vähän ruohoa, vaan se käveli rinnallani täysin rauhallisesti. Tästä se sai tietysti kehuja, ja sen jälkeen se pääsi kentälle juoksemaan Mirellan kanssa. Aluksi hevoset kävelivät ja söivät hiukan ruohoa kentällä, mutta myöhemmin ne innostuivat juoksemaan oikein kunnolla. Sekä Mirella että Bambi pukittelivat aika näyttävästi, ja ne vaikuttivat nauttivan elämästään. Niitä oli kyllä tosi kiva katsoa ja kuvata kun ne vaikuttivat niin tyytyväisiltä.

Oli muuten aivan erityisen ihanaa päästä tallille eilen. Kuten jo kerroin niin minulla oli rankka viikko takana, eikä mikään muu olisi siinä mielentilassa ollut mukavampaa kuin hevosten kanssa oleminen. Hevoset osaavat kyllä olla stressaavina tai muuten vain kovina aikoina sellainen henkireikä ettei tosikaan. Hevosten läsnäolo on jo itsessään niin rauhoittavaa että kaikki koulustressit pyyhkiytyvät mielestä pois.

Palloja, hevosia ja uusi ulkoasu

Maanantaina meillä oli hiukan erilainen tallipäivä . Annika halusi nimittäin totuttaa hevosia palloihin ja siihen että niitä heitetään ihan hevosten vieressä. Pallot olivat hevosille ihan uusi juttu, joten totuttelimme niitä palloihin pikkuhiljaa.

 Aluksi  talutimme hevoset kentälle ja vain  totuttelimme niitä palloihin ja niiden heittelyyn. Tara ja Bambi eivät ensin jaksaneet kiinnostua, mutta Mirella tuli tapansa mukaan heti kurkkimaan meidän touhujamme.Hevoset eivät kuitenkaan aluksi välittäneet palloista tuon taivaallista, ja vasta iso jumppapallo sai ne hiukan juoksemaan. Aloimme siis heitellä palloa toisillemme keskellä kenttää, ja jatkoimme sitä kunnes hevoset eivät oikeastaan välittäneet siitäkään. Sen jälkeen heitimme pienemmät  pallot purkkeihin ja menimme näyttämään niitä hevosille. Mirella uskaltautui ensimmäisena nuuhkimaan purkkia jossa pallot olivat, ja se sai siitä hyvästä sokeripalan. Pian Mirellan jälkeen Bambikin uskaltautui tutkimaan purkkia, ja se sai tietenkin oikeudenmukaisuuden nimissä saman palkkion kuin Mirella. Tämän jälkeen päätimme lopettaa maastakäsin treenaamisen ja veimme hevoset talliin.

Tallissa me päätimme vielä satuloida hevoset ja lähteä kentälle ratsastamaan hetkeksi. Kentällä minä talutin vielä Bambia aika kauan ja näytin sille pallot uudestaan. Heitinpä minä pallojakin siinä samalla niin että  Bambi tottuisi niiden heittelyyn. Hetken päästä hyppäsin kuitenkin selkään ja näytin sille pallot selästäkin käsin. Tuo pallon näyttäminen selästä oli kyllä hyvä venytys Bambille, se kun joutui venyttämään kaulaansa nuuhkiakseen kädessäni olevaa palloa.

Ehdin vielä kävelemään ja ravaamaan ihan hyvin tunnin lopulla, ja meillä meni ihan hyvin. Sain myös heitettyä pallon ravissa, joten saimme tehtyä juuri sen mitä suunnittelimme

Täytyy kyllä myöntää että olen ollut viimeaikoina tosi epäaktiivinen blogin puolella. Suurin syy tähän on ehdottomasti koulutyö. Meillä on ihan järkyttävä määrä hommia tehtävänä nyt ennen kesälomaa, enkä ihan oikeasti ole ehtinyt istuutua alas blogia kirjoittamaan. Täytyy kai minun sitä paitsi myöntää että 6 tunnin koulupäivän ja kahden tunnin kokeisiin lukemisen jälkeen huvittaa enemmän makoilla sohvalla lukemassa kirjaa tai katsomassa sarjaa kuin kirjoittaa blogia. Nyt viikonloppuna minä kuitenkin innostuin jopa vaihtamaan ulkoasua. Itse olen siihen ihan tyytyväinen, ja pidän tästä ulkoasusta enemmän kuin edellisestä.No, johan tämän blogin olikin aika saada vähän uutta ilmettä kun tuo edellinen ulkoasu ehti olla tuossa jo yli pari kuukautta;)

 

 

Mitä olette mieltä tästä uudesta ulkoasusta?
 

Satulan kokeilua+ videopostaus

Perjantaina saatiin tosiaan  jotain ihan uutta tallilla. Me testasimme nimittäin Mirellalle uutta satulaa. Minä en oikeastaan tiedä paljon mitään satuloista, joten oli oikein kiinnostavaa kuulla enemmän siitä miten satulan sopivuus arvioidaan. Tämä satula jota me perjantaina kokeiltiin Mirellalle oli islanninhevossatula, mutta se oli kuitenkin Mirellalle ihan hyvä. Suurin ongelma Mirellan kanssa satulan suhteen on se että se on hiukan takakorkea, ja sen takaosa on jonkun verran etuosaa kehittyneempi. Toki tämäkin on lieventynyt huomattavasti viimeaikoina, eikä se ole enää yhtään niin takakorkea kuin esimerkiksi viime talvena. Sen verran paljon vahvempi Mirellan takaosa kuitenkin on että satula useasti valuu eteenpäin. Mirellalle sopivan satulan löytäminen on vaikeata , mutta eiköhän se sopivasatula vielä joskus löydy, ja kyllä tuo satulan löytäminen tuntuu olevan vaikeata melkein jokaisen hevosen kohdalla.

Eteenpäin valumisen kanssa pitää olla tarkka, sillä hevosen on tosi vaikeita kantaa ihmistä, puhumattakaan mistään peräänannossa kulkemisesta jos ratsastajaa istuu melkein sen lavoilla. Ei tämä ongelma nyt niin paha ole että ratsastaja suoranaisesti istuisi Mirellan lavoilla, mutta ymmärsitte varmasti mitä tarkoitan? Ihmisenkin on vaikea kantaa ketään vähänkin painavampaa hartioillaan, ja jos kannettavan ottaa reppuselkään taakka kevenee huomattavasti. Juuri tästä tuossa eteenpäinvalumisongelmassa on kysymys.

Tämä satula oli kuitenkin Mirellalle aika hyvä, ja ainut asia josta Annika huomautti oli se että se oli sään kohdalta liian tiukka. Otin tuosta kuvankin, ja siitäkin varmasti huomaa hyvin sen että satula on tiukka sään kohdalta. Käden pitäisi nimittäin mahtua hevosen ja satulan väliin, enkä minä ainakaan saanut kättäni mahtumaan siihen. Selästä käsin tuo satula tuntui hyvältä, ja siinä oli ihan kiva istua. Ainut asia jonka huomasin oli se että polveni olivat kokoajan satulan ulkopuolella, vaikka minulla olikin aika pitkät jalustimet. Kyllä nuorten hevosten ratsastus vain on antoisaa, ja ainakin itse sain yhden hyvän vinkin istunnalla vaikuttamisen suhteen. Useasti minä nimittäin nousen ylös satulasta hidastaessani hevosta, mikä tietenkin johtaa siihen että menetän mahdollisuuteni vaikuttaa hevoseen istunnallani. Sen sijaan pitäisi yrittää istua reisien ja lantioiden avulla niin lähellä hevosta kun mahdollista, ja tavallaan istua sen ympärille. Tämä vinkki tuotti heti tulosta, ja sain sen jälkeen Mirellan hidastamaan paljon pienemmillä avuilla.

Kuvasin muuten perjantaina myös videopostauksen. Minulla on melkein aina perjantaina kokeita koulussa, joten sen takia en ole pitkään aikaan kuvannut perjantaina myday -videota. Olen huomannut että videon kuvaaminen vie keskittymisen pois kokeiden kirjoittamisesta, eikä koe sillon mene hyvin. Viime perjantaina minulla oli kuitenkin vapaapäivä, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja kuvasin videon. Tästä tulikin sitten vähän pidempi myday- video, mutta toivottavasti jaksatte kuitenkin katsoa sen.

Linkki videoon

Mitä te olitte mieltä tästä videosta? entä oletteko te joskus kokeilleet satuloita hevosille?

Ihana mutta hankala laji

 Suoraan sanottuna ratsastus ei ole hetkeen innostanut minua kovinkaan paljon. Tietenkin minä pidän kovasti Tarasta, Bambista ja Mirellasta, enkä ole edes ajatellut lopettamista. Ratsastus on kuitenkin jäänyt sivuosaan. Sitä paitsi Bambi ja Tara ovat vuorotellen arkoneet jalkojaan, joten tässä tuli hetki sitten vähän liian pitkä paussi ratsastuksesta. Mistään pahasta vaivasta ei kuitenkaan ollut kysymys, eikä kumpikaan ontunut. Ainakin selästä käsin tuntui vähän yli pari viikkoa sitten siltä että Tara heitti hiukan painoa pois vasemmalta etujalaltaan, ja sen nivelet pitivät aika pahaa ääntä. Päätimme kuitenkin Annikan kanssa että olisi paras viedä Tara talliin ja antaa sen levätä, jottei tilanne ainakaan pahentuisi. Nyt Taran jalka on kuitenkin ihan kunnossa, ja sillä ratsastetaan.

Paussi ei tietenkään ole vaikuttanut omaan ratsastukseeni positiivisesti, ja olen junnannut ratsastajana samalla tasolla.  Tästä syystä myös blogi on elänyt hiljaiseneloa aivan liian pitkään, enkä sitä paitsi ole saanut tallilta hetkeen hyviä kuvia.

 

Kaikki ratsastusta vähän pidempään harrastaneet tietävät varmasti sen tunteen kun koko istunta ja
apujenkäyttö tuntuu 1000 osaiselta palapeliltä jonka palat eivät ikinä tule osumaan paikoilleen. Tämähän on tietenkin totuus, sillä eihän täydellistä hevosta saatikka sitten ratsastajaa ole olemassakaan. Tämä on kuitenkin fakta joka aina välillä saa tällaisen perfektionismiin taipuvaisen ihmisen aina välillä stressaamaan ihan liikaa. Eikö sitä voisi mielummin ottaa vapautena ja helpotuksena? Jos ei kukaan muukaan ole täydellinen, niin ei tarvitse minunkaan olla. Kaikki pitää aloittaa jostain pienenestä, jotta sitä voi myöhemmin kehittää suuremmaksi ja paremmaksi. Erityisesti tässä lajissa tärkeintä on se että jaksaa yrittää ja tsempata itseään parempiin suorituksiin, eikä anna periksi. Sisuksikin sitä luonteenpiirrettä tavataan suomessa kutsua.

Viimeaikoina olen miettinyt syytä siihen miksi tämä laji vaikeudestaan huolimatta edelleenkin tuntuu omalta jutulta. Välillä tuntuu siltä että sitä junnaa paikoillaan eikä kehity mihinkään, mutta silti sitä jaksaa yrittää parhaansa. Itse pyörittelen tätä kysymystä päässäni melkein aina kun ratsastus ei mene niin hyvin kuin toivoisin. Aina tähän kysymykseen löytyy vastaus, ja sitä paitsi se vastaus löytyy melkein aina samalla tavalla. Tällä kertaa sain vastauksen tähän kysymykseen maanantain ratsastustunnilla. Sää oli aivan ihana, samoin Bambi. Ratsastus tuntui niin ihanalta ja harmooniselta. Meillä meni taas pitkästä aikaa hyvin, ja tuntui siltä että sekä minä että Bambi nautimme olostamme. En nyt tiedä nauttiko Bambi olostaan niin paljon kuin minä, mutta joka tapauksessa se vaikutti kovin tyytyväiseltä. Totesimme Annikan kanssa tunnin jälkeen että tämä se vasta on elämää, tällaista sen pitäisi aina olla. Samaa mieltä taisi olla myös Bambi mutustellessaan heiniään.