Luukku 6: Suomenhevonen- paras hevonen

Suomenhevonen on meidän rakas kansallishevosrotumme, joten sitä täytyy tietenkin huomioida näin itsenäisyyspäivänä. Suomenhevonen on todellakin meidän kansallisarteemme, joten tämä postaus on täysin omistettu suomenhevosille.

Juuri tällaisia juttuja suomenhevosten kanssa voi touhuta niiden rauhallisen luonteen takia

Ensimmäisen kerran näin suomenhevosen nimeltä Tara vuonna 2012. En edes ollut kuullut suomenhevosista ennen sitä, mutta ensimmäinen mielikuvani oli se että Tara oli todella kiltti ja ihmisystävällinen. Sellaisen minun mielikuvani suomenhevosista on vielä neljän vuoden päästäkin, kun olen tavannut kolme muutakin suomenhevosta Taran lisäksi, ja nähnyt niitä jonkin verran.

“(Pienuudestaan huolimatta) se on ihan ihme-eläin, mitä tulee ruumiinrakenteeseen, vahvuuteen ja suhteellisuuteen, hämmästyttäviin lihasvoimiin, tyytyväisyyteen, sitkeyteen ja terveyteen. Sillä on siro ja ilmeikäs pää, korvat ovat pienet ja lyhytkarvaiset, suipot ja elävät, hyvässä asennossa ja joskus niin lyhyet, että ne juuri näkyvät tuuhean otsatukan alta. Silmissä on viisas, lempeä ja uskollinen ilme. Pitkä ja leveä otsa todistaa korkealle kehittyneitä sielun ominaisuuksia.” - Oma maa J.F. Fabritius.

Tuo teksti kuvaa suomenhevosta niin hyvin, että minun oli pakko liittää se tähän. Kaikki suomenhevoset jotka olen tavannut ovat olleet todella ystävällisiä, mutta niillä on silti ollut tietty pilke silmäkulmassa. Niiltä on löytynyt huumorintajua ja hiukan temperamenttiakin, mutta ne kaikki ovat tienneet missä tilanteissa sitä temperamenttia saa tuoda esille. Bambi on tästä ehkä paras esimerkki. Monta kertaa sen tempuille on naurettu esimerkiksi kun sitä on irtojuoksutettu, mutta ikinä se ei ole tahallaan tehnyt mitään mistä voisi olla kenellekään haittaa, tai ilkeillyt. Suomenhevosten rauhallinen luonne onkin yksi niiden parhaista puolista omasta mielestäni. Ne ovat tosiaan usein rauhallisia ja kilttejä, mutta eivät missään nimessä tylsiä. Niihin voi luottaa melkein kaikissa tilanteissa, eivätkä ne useimmiten sitä luottamusta petä. Ne ovat myös todella viisaita ja luottavaisia, ja sen takia niiden kanssa on ilo harrastaa. Bambi, Mirella ja Tara ovat tästäkin hyviä esimerkkejä. Bambi ja Mirella oppivat  nopeasti sekä hyvässä että pahassa, ja nekin ovat fiksuja. Täytyy kuitenkin sanoa että Tara on kyllä ikänsä ansiosta vielä niitäkin viisaampi ja rauhallisempi, mutta Tara onkin  hevoseksi todella viisas.

Uskon että tuossa J.F Fabritiuksen runossa tarkoitettiin juuri tätä viisasta katsetta..

Yksi toinen suomenhevosen parhaista piirteistä on se että ne ovat todella monipuolisia. Bambi, Tara ja Mirella esimerkiksi suorastaan kyllästyvät jos niiden kanssa keskittyy pitkän aikaa vain tiettyyn asiaan. Ne yksinkertaisesti kaipaavat vaihtelua aina välillä. Juuri monipuolisuutensa takia suomenhevoset ovatkin mahtavia harrastehevosia.

Suomenhevosten kanssa voi harrastaa kaikkea valjakkoajosta ja raveista kouluratsastukseen ja vikellykseen. Suomenhevonen sopii myös sekä aloittelijan talutusratsuksi että vähän kokeneemmankin ratsastajan ratsuksi. Minun on vaikeata keksiä mitään mihin Suomenhevonen ei sopisi, paitsi ehkä GP- tason este tai kouluhevoseksi.

Olipa Suomenhevosista mitä mieltä tahansa, niin niiden merkitystä suomelle ei voi vähätellä. Suomenhevosen on meidän kansallisaarteemme, ja niilläkin on sotaveteraanien lisäksi suuri kiittäminen siitä että saamme juhlia tänään 99 vuotiasta kotimaatamme.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!