keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Armoton, mutta ei sydämetön

Miten ratsastusleirin aikana on aina sellainen fiilis ettei osaa ratsastaa sitten yhtään? Se riippuu siitä että viikon aikana ehtii paneutua syvemmälle istuntaan ja ratsastukseen kuin tavallisilla tunneilla.
1.
2.

3.
Fiilis oli tämän päivän tunnilla kutakuinkin kuvatun lainen. Tuntui siltä että olen juuri alkeiskurssin aloittanut ratsastuksesta mitään tietämätön aloittelija. Tämä on varmasti tunne johon moni hevosharrastaja voi samaistua. Joskus täytyy kuitenkin peruuttaa askeleen verran ratsastuksen suhteen, jotta pääsisi taas pari askelta eteenpäin. Juuri näin me teimme tänään.
4.

5.

Tämän päivän ratsastustunti ei siis tosiaankaan ollut ratsastuksellisesti mitenkään hyvä, mutta sitäkin opettavaisempi. Perusongelmani on tosiaan edelleenkin se sama suoruus( kun kirjoitan tätä huomaan taas suoristautuvani tietokoneen äärellä;). Saatan siis istua ihan tosi vinossa, enkä edes huomaa sitä itse. Kun sitten yritän antaa hevosellle pohkeita pitääkseni sen uralla se ei tietenkään tiedä mitä tehdä. Miten se voisikaan tietää, kun pohje sanoo toista, ja kroppa toista?. Siinä vaiheessa se kokee parhaaksi vaihtoehdoksi yksinkertaisesti mennä keskelle. Siinä ilmenee sitten toinen ongelma. Minä en jatka ratsastamista, vaan jään johonkin ihmeen avuttomaan tilaan. Eli siinä tilanteessa kun minun pitäisi kertoa hevoselle mitä tehdä ja ratsastaa, minä jään paikoilleni. Kysymys ei siis ole siitä ettenkö osaisi istua suorassa, vaan suurin ongelma on jälleen kerran psyykkinen. Tästä mielentilasta täytyy päästä eroon. Kukaan muu ei sitä hevosta ratsasta, eikä hevonen myöskään ole mikään ajatustenlukija.
6.
7.

Tänään me yksinkertaisesti ratsastimme niin kauan että tästä mielentilasta päästiin eroon. Voin kertoa että tämä oli oikein fiksu veto. Ensinäkin kaksi tuntia saman virheen kanssa painimista saa minun sisuni nostamaan päätänsä. Tunnin lopulla huomasin jo ajattelevani ettei tämä piru vie voi mennä näin. Siinä tilanteessa kun seistään keskellä kenttää mikä tahansa on parempi vaihtoehto kuin jäädä sinne seisomaan. Miksi siinä tilanteessa sitten lopetetaan ratsastaminen? Niin, sanopa se.  Tunnin lopulla kylläistyin tähän ongelmaan pahan( tai hyvän) kerran. Lopulta totesin että nyt mennään sinne uralle, maksoi mitä maksoi. Ihme kyllä Tarakin rentoutui heti mielentilani muuttuessa. Se huomasi että nyt tuolla kuskilla on jokin päämäärä ja se tietää mitä tehdä. Tässä vaiheessa minä aloin toistaa päässäni oikein kunnolla: istu suorassa, kyynärpäät kiinni kylkiin, mutta älä purista, kädet leveällä ja peukalo ohjan päälle. Ja kas kumma, pysyimme uralla tunnin loppuun asti.
8.

9.

10.
11.

Tätä voisi kutsua melkeinpä työvoitoksi. Olimme kaikki kolme hikisiä tunnin jälkeen, mutta fiilis oli katossa. Joskus sitä vain täytyy ratsastaa pitkän kaavan mukaan, ja yksinkertaisesti kieltäytyä antautumasta. Joskus se vaatii parin tunnin työn, mutta se on sen arvoista. Ratsastajanopettajalta, ratsulta ja ratsastajalta se tosiaan vaatii sinnikkyyttä, mutta joskus ei vain voi antaa periksi oman itsensä tai muiden takia. Tämän päiväinen tunti ei ollut kevyt, mutta en haluaisikaan sellaista ratsastuksenopettajaa joka ei vaatisi minua korjaamaan virheitäni jos ne ovat sellaisia että pystyn ne tässä vaiheessa korjaamaan.
12.
13.
14.
Armottomuus ja sydämettömyys ovat tosiaankin eri asioita. Minä olen monessa tilanteessa armoton itseäni kohtaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä etten välittäisi itsestäni, päinvastoin.

Mikä oli sinun lempikuvasi?

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Bambin syntymäpäivä

Heippa taas, arvon lukijat!Täällä kirjoittele Bambi. Lilli on kertonut mulle että te lukijat ootte lisääntyneet ihan mukavasti tässä sen puolen vuoden aikana, jona mä olen pysynyt poissa blogin ääreltä.  Tänään mä olen kuitenkin  saanut tilaisuuden jättää kavionjälkeni tänne Lillin blogin puolelle, ja minähän käytän tilaisuuden hyväkseni.
1.

Tänään Lilli tuli tallille, ja se sai päähänsä onnitella minua. Mä mietin jo mistä tässä on kysymys, sillä musta oli ihmeellistä että mua onniteltiin, vaikkei mulla ollut yhtään ruohoa suuni ulottuvilla. Lilli sitten ystävällisesti selitti mulle,että tänään on mun syntymäpäivä. Mikäs se sellainen syntymäpäivä on, minä tietysti mietin ensimmäiseksi. Lilli kertoi mulle että se on sellainen juhla, jota ihmiset tapaa viettää, silloin kun ne täyttää lisää vuosia. Ihan hassu ajatus, ajattelin ensin. Käsitykseni muuttui kuitenkin heti,kun Lilli sanoi että siihen tapaa kuulua herkkuja. En mää oikein siitä välitä,että minä täytän 8 vuotta, mutta ne herkut kuulostivat ihan hyviltä.
2.
Lilli kertoi myös,että synttäreihin tavataan  kutsua vieraita. Äiti ja pikku Mirella(sehän on puolet mua nuorempi)tulisivat tietysti, ja mä ajattelin myös että noista ihmisistä vois olla jotain hyötyä, niiden herkkujen suhteen, joten päätin kutsua ne kaikki kolme. 

Ihmiset olivat kuitenkin jo vauhdissa, ja he suunnittelivat juhlia kovaa vauhtia. Minun tehtäväkseni jäikin siis vain saapua päivänsankarin ominaisuudessa pistämään juhlat käyntiin. Lahjojakin minä tietenkin sain. Annika oli ostanut minulle uuden otsapannan,ja uuden riimun, joskaan en ollut itse niistä yhtä innostunut, kuin juhista ja herkuista.
3.synttäreiden viettäminen oli niin rankkaa että täytyi ottaa pienet päikkärit,ja Lilli liittyi seuraan.
4.
5.
6.

Juhlissa oli tosiaan herkkuja vaikka muille jakaa, nimittäin ruohoa ja porkkanakakkua. Ihmisille oli sitten oma mansikkakakku, mutta meidän omamme oli kyllä paljon terveellisempi;). Juhlista tuli tosiaan minun näköiseni, sillä niissä oli vilskettä ja vilinää, eikä ruuastakaan ollut puutetta. Häiritsevät paparazzit kuitenkin kuvasivat hiukan liikaa, eikä minulle laulettu. Olin kuitenkin tyytyväinen juhliini. Minun synttäreitäni ei ole koskaan ennen vietetty, joten nämä olivat ehdottomasti ensimmäiset ja parhaat synttärini. Voi kunpa voisi olla synttärit joka päivä.
7.

8.
9.
10.
11.
12.


Kiitos  Annikalle,Lillille ja Carolinalle siitä että järjestitte mulle näin hulvattomat synttärikestit!
❤️Bambi
Mikä oli sinun lempikuvasi?

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Ensimmäinen leiripäivä

Tänään oli tosiaan aika aloittaa tämän kesän hevosleiri. Olen innolla jo aika pitkän aikaa odottanut tätä viikkoa, ja minä uskon että meillä tulee olemaan tosi hauskaa. Uskaltaisin myös lupailla postausta jokaiselle päivälle tämän viikon ajan. Tälle viikolle on suunnitteilla aika paljon kaikennäköistä kivaa, joten kannattaa pysyä kuulolla;)

Tämä päivä alkoi ihan tavallisesti aamutallilla. Päätimme antaa hevosten syödä heinänsä ulkona, ja siivosimme karsinat sillä väliin. Seuraavaksi suunnitelmissa oli irtojuoksuttaa hevoset, ja totuttaa niitä samalla sateenvarjoihin. Bambi reagoi nykyään uusiin asioihin epäilevämmin kuin Mirella ja Tara, ja myös sateenvarjoja se jännitti eniten. Tara taas ei välittänyt sateenvarjoista tuon taivaallista, tai ainakin se esitti välinpitämätöntä. Mirella taas suhtautui niihin tapansa mukaan uteliaasti, mutta kuitenkin hiukan varovasti. Hetken päästä jopa Bambi huomasi ettei sateenvarjoissa ole mitään pelättävää, vaikka ne ihmeellisiä ovatkin. Lopuksi irtojuoksutimme hevoset ihan normaalisti, ja erityisesti Tara vaikutti energiseltä. Sen jälkeen veimme hevoset syömään ruohoa hiekkatien varteen, ja ne taisivat arvostaa sitä kovasti.

Tämän jälkeen me menimme itsekin syömään, ja suunnittelimme hiukan tulevaa viikkoa. Tästä tule sitten enemmän juttua blogiin lähipäivinä.

Ruuan jälkeen oli aika pitää tämän päivän ratastustunti. Minä ratsastin taas Bambilla,ja ystäväni ratsasti Taralla. Meidän ratsastukset ovat menneet Bambin kanssa viime aikoina aika vaihtelevasti. Parin viikon takainen tunti meni huonosti, ja suoruus oli taas ongelmana. Vikko sitten taas  hyppäsimme pieniä kavaletteja, ja meillä meni tunti todella hyvin. Tämänpäiväinen ratsastustunti oli jotain noiden kahden ääripään välistä. Ravin kanssa oli hiukan ongelmia sekä vauhdin että suoruuden kanssa. Käynnissä kaikki toimi ihan hyvin, mutta raviin siirryttäessä minä menetin otteeni hevosesta täysin. Bambi lähti  aina epäonnistuneen ravinnoston jälkeen valumaan keskelle kenttää, eikä ongelma ratkennut tunnin aikana. Tuntui siltä että junnasimme paikoillamme koko tunnin ajan,ja sen takia olin ehkä hiukan pettynyt. Vähän nihkeät fiilikset jäi tunnista, mutta onneksi huomenna saa taas kokeilla uudestaan.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

5 vinkkiä valokuvaukseen

Tänään minulla iski taas pitkästä aikaa innostus tehdä kuvaamiseen liittyvä postaus. Halusin antaa hiukan vinkkejä valokuvaukseen liittyen, nyt kun minulla oli siihen aikaa ja inspiraatiota. Älkää kuitenkaan ottako näitä liian vakavasti, sillä minä en tosiaan ole mikään ammattilainen. Kuvaan kuitenkin aika paljon, joten ajattelin että näistä voisi olla hyötyä jollekin.

1. Tunne valokuvauksen perusperiaatteet
 Tähän kuuluvat siis ISO arvo, aukko ja suljinaika. Nämä kolme vaikuttavat kaikki kuvan kuvan valoitukseen,kuten myös syvätervävyyteen. Tiedän että näistä kolmesta jankataan kaikissa valokuvauslehdissä ja blogeissa, mutta käyn ne yksitellen läpi nyt tässäkin. Syy ei ole se että haluan päteä tai esittää osaavaa, vaan nämä ovat yksinkertaisesti valokuvauksen perusperiaatteet jotka täytyy ymmärtää, jos haluaa saada hyviä kuvia järkkärin manuaaliasetuksella. Näitä on kyllä yllättävän hankala selittää, vaikka niitä osaakin käytännössä käyttää. Yritän kuitenkin parhaani.

1. ISO- arvo
Iso- arvo tarkoittaa periaatteessa kameran kennon valoherkkyyttä. Jos ISO arvo on suuri tulee kuvasta valoisampi, kun taas pieni ISO arvo tekee kuvasta tummemman.Tavallinen ISO- arvo voi olla kaikkea 100 ja 12800 välillä. ISO arvo kannattaa kuitenkin pitää mahdollisimman pienenä, ja itse en käytä suurempaa ISO arvoa kuin 6400. Jos ISO- arvon nostaa suuremmaksi kuin 6400:een tulee kuvaan  ns. kohinaa, ja kuvan laadusta tulee huono. Jo 100 saattaa olla kesällä  melkein liian suuri ISO arvo, ja se tarkoittaa sitä että muita asetuksia täytyy säätää.

2.Aukko
vas: ISO: 100 f:5,6 valotusaika:1/125                      oik: ISO: 100 f:8 valotusaika: 1/250

Aukkoa säätämällä voi vaikuttaa kuvan syväterävyyteen. Mitä pienempi aukko, eli f luku on sitä pienempi kuvan syvätervyysalue on. Käytännössä se tarkoittaa sitä että tausta jää sumeaksi, ja kuvan kohde tulee paremmin esiin. Jos taas f luku on suurempi myös syvätervyysalue suurenee. Suuri f luku myös tekee kuvasta vähemmän valoisan, kun taas pieni f luku lisää valoa. f 4 on pieni aukon arvo,ja esimerkiksi f 11 on suuri f luku. Halusin selventää oman ajatteluni tästä, sillä joidenkin mielestä f 4 on suuri, ja f 11 pieni.

3. Valotusaika
Tässä tiivistyy valotusajan merkitys oikein hyvin! vasen kuva on otettu automaatilla, oikea manuaalilla
vas: Iso: 1600, f:5,6 valotusaika:1/3                        oik: Iso: 6400 f: 4 valotusaika: 1/15

Valotusajalla tarkoitetaan sitä aikaa joka kuvan ottamiseen menee. Sinä aikana kamera tietenkin rekisteröi kaiken valon, ja sillä tavalla valotusaika vaikutta kuvan valoitukseen. Esimerkiksi valotusaika 1/15 on käytännössä  nopea, kun taas 1/250 on hidas. Hidas  valotusaika vähentää valoa, kun taas nopea lisää valoa, mikä on ihan loogista. Valotusaika vaikuttaa myös siihen miten kamera liikkeen rekisteröi. Jos valotusaika on hidas  myös liike näkyy kuvassa terävänä, kun taas nopea valotusaika saa liikkeen näyttämään epäterävältä. 

2. Erilaiset kuvaustilat
Minun oma Canonin 100d on siitä hyvä että siinä on monia kuvaustiloja. Itselläni on tapana käyttää aina manuaalia, mutta esimerkiksi urheilukuvaustilaa käytän esteratsastusta kuvatessa. Kamerassa on myös monia muita puoliautomaattisia kuvaustiloja, esimerkiksi aukon ja valotusajan esivalinta.

3. Valitse paikkasi auringon mukaan
Kuulostaa aika tyhmältä, mutta toimii käytännössä. Itse yritän aina seisoa auringon edessä, niin että tavallaan peitän auringon, erityisesti jos on aurinkoinen päivä. Tämänkin olen lukenut jostain blogista, ja erityisesti studiokuvia ottaessani se toimi hyvin.

4. Kuvakulma
Kuvaamisen ei todellakaan tarvitse olla yksitoikkoista, jos käyttää mielikuvitustaan. Olen usein kyykkinyt ruohikossa aika kiinnostavissa asennoissa saadakseni hyvän kuvakulman. Tämä saattaa tietysti vaikuttaa ulkopuolisten mielestä aika kaistapäiseltä toiminnalta, mutta onko sillä oikeastaan väliä?.Useasti ei tarvitse edes turvautua kovin akrobaattisiin asentoihin, vaan pelkkä paikan vaihtaminen saattaa riittää.

5. Käytä olosuhteita hyväksesi

Automaattikameralla tämä on vähän vaikeaa, mutta järkkärin säätöjä saa muutettua sään mukaan. Monet ovat sitä mieltä että aurinkoisella kelillä saa parhaat kuvat, mutta minä olen siitä asiasta eri mieltä. Jos ulkona on oikein aurinkoista täytyy asetuksia säätää ihan eri tavalla. Sitä paitsi auringon paistaessa muodostuu varjoja, jotka näyttävät kuvassa huonolta. Itse tykkään ehkä eniten kuvata puolipilvisellä säällä. Myös valkotasapainoa saa vaihdettua sään mukaan, joten sää ei todellakaan ole este kuvaamiselle.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Saaristossa

Heippa taas! Tällä kertaa ajattelin poiketa hiukan blogin aihepiiristä,ja kirjoittaa postauksen jostakin ihan muusta kuin hevosista. Hevosblogihan tämä on, ja sellaisena se myös pysyy, jos minulla on siihen mitään sanottavaa. Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön, eikö niin;)

Tällä kertaa ajattelin siis kertoa kesäloman vietostani. Ensimmäinen kesälomaviikko meni kotona ollessa, enkä minä oikeastaan tehnyt mitään kiinnostavaa. Eilen me kuitenkin lähdimme veneilemään. Meillä on ollut ihan mukavaa, ja sää on ollut hyvä. Kaunista saaristoa on aina mukava kuvata ja katsella, ja se onkin minusta veneilemisessä mukavinta. Tällä reissulla tulikin otettua 119 kuvaa, joten voi sanoa että saaristomaisemat on ikuistettu kunnolla. Yksi kuvausreissu saikin tänä aamuna aika jännittävän lopun. Minä olin juuri kiipeämässä ylös yhdelle mäelle kamera kädessäni , kun huomasin noin puoli metriä edessäni käärmeen. Ehdin juuri ja juuri huomata että se liikkui, ja että se oli luultavasti rantakäärme. Ensimmäinen ajatukseni oli ottaa jalat alleni ja lähteä rauhallisesti pois. Näinhän minä sitten teinkin, eikä käärme pistänyt minua. En minä oikeastaan käärmeitä erityisemmin pelkää, mutta en minä kyllä välittäisi nähdä niitä noin läheltä.

Myös talviturkki tuli äsken heitettyä. Olihan se vesi vielä aika kylmää, varmaan noin 16 asteista. Minä viihdyin kuitenkin siellä jonkun aikaa, mutta en yhtä kauan kuin tavallisesti. Uiminen on myös yksi mun lempiurheilulajeista ratsastuksen ja juoksemisen ohella, ja olen joskus harrastanut uimista ihan säännöllisesti.

Sää on ollut aika lämmintä, ja saaristossa on ollut ihan kivaa. Huomiseksi on kuitenkin luvattu tuulta ja sadetta, joten huomenna on kyllä aika mennä kotiin. Purjehtiessa sitä on niin riippuvainen säästä. Ei veneessä ole kiva möllötellä kun ulkona sataa, ja siinä menee vain kaikilta hermot. Mukavaa saaristossa oleminen kuitenkin on silloin kun sää suosii!



perjantai 10. kesäkuuta 2016

Postaushaaste: 10 sanaa, 10 kuvaa

                                 

Auringonnousu(lasku)
Sanattomuus
Kultainen
Ystävyys
Menetys
Odotus
Rauha
Elämä
Onni
Ilo