lauantai 26. maaliskuuta 2016

Ratsastusta kahdella hevosella

Heippa taas! nyt olisi taas pitkästä aikaa vuorossa ratsastuskuulumisia. Niitähän en ole nyt pitkään aikaan tänne kirjoitellut kuin on ollut studiokuvia ja kaikennäköistä muuta.


Maanantaina kävin kuitenkin ihan normaalisti tallilla, ja tällä kertaa lähdimme maastoon käppäilemään. Alkumatkasta minä ratsastin Bambilla ensimmäisenä, mutta päästimme myöhemmin  Taran ohi, koska Bambi käveli sen verran hitaasti. No, kuinkas ollakaan se vauhti nopeutui ihmeesti kun Tara käveli edellä;). Loppumatkan sain sitten pidätellä Bambia vatsalihaksilla ja ohjilla niin että välimatka pysyisi siedettävänä. Itse yritän aina ajatella että hevosten väliin pitäisi voida kuvitella hevonen, mutta tällä kertaa pidin välillä ehkä vähän liiankin pitkän etäisyyden Taraan. Toisaalta se oli kyllä ihan järkevää, sillä Tara saattaa todella potkaista Bambia, jos se tulee liian lähelle. Meillä oli kuitenkin ihan kiva maastolenkki, vaikka en itse ollut maanantaina mitenkään hyvällä tuulella.


Eilen kävin myös tallilla, ja tällä kertaa ratsastin Taralla. Minun pitäisi kyllä ratsastaa Taralla useammin, sillä Tara ja Bambi ovat aika erilaisia ratsastaa, ja muutenkin useammalla hevosella ratsastaminen on monella tavalla  hyvästä, ja lisäksi minä itse aina yllätyn siitä miten kiva Tara on ratsastaa. Tänään Annikakin ratsasti samaan aikaan kanssani pitkästä aikaa. Sanoin itse maanantaina että olisi taas kiva ratsastaa samaan aikaan, ja Annikan mielestä se oli hyvä idea, joten teimme niin.


Meillä meni Taran kanssa oikeastaan yllättävän hyvin. Työskentelimme ensin käynnissä tehden pysähdyksiä, ja vaihdoimme suuntaa usein. Kun tämä alkoi sujua moitteettomasti siirryimme raviin. Ravasimme ensin pitkät ja lyhyet sivut ratsastaen kulmat käynnissä. Kun tämä sujui hyvin vaihdoimme suuntaa, ja ratsastimme toiseenkin suuntaan samaa tehtävää. Tässä kohtaa meillä tuli Taran kanssa ensimmäisen kerran tällä tunnilla ongelma. Tara nimittäin lähti puskemaan keskelle kenttää, mutta sain sen nopeasti takaisin uralle. Sain myös ratsastaa Taraa ravissa paljon vahvemmin eteenpäin toiseen kierrokseen. Sain sen kuitenkin ravaamaan ihan kivasti. Tarkoitushan ei ollutkaan ratsastaa kiitoravia eteenpäin, vain päinvastoin yritimme ravata mahdollisimman  pientä ravia. Seuraavaksi ratsastimme kulmatkin ravissa, mutta keskellä pitkää sivua piti ottaa kolme askelta käyntiä. Tämä oli minulle ratsastuskoulusta tuttu harjoitus, mutta tässä kohtaa minulla ja Taralla tuli kuitenkin pieni ongelma. Sain Taran kyllä hidastamaan käyntiin hyvin, mutta kun piti nostaa ravi käynnistä en saanut sitä nostamaan ravia tarpeeksi nopeasti. No, harjoitus tekee mestarin, joten jatkamme tämän tehtävän harjoittelua. Sen jälkeen oli kuitenkin hyvä aika siirtyä käyntiin, antaa pitkät ohjat ja lopettaa tunti.


Itse olin  tunnin jälkeen tyytyväinen. Siitä on kuitenkin  pitkä aika kun olen viimeksi Taralla ratsastanut, joten meillä meni siihen nähden mielestäni yllättävän hyvin. Enhän minä samalla tavalla tunne Taraa kuin tunnen Bambin, enkä tietenkään ole löytänyt sen "nappuloita", mutta Tara oli kuitenkin kiva ratsastaa, ja itsekin sekoilin yllättävän vähän. Tämän postauksen ratsastuskuvat ovat jälleen kerran äitini ottamia, joten kiitos niistä kuuluu hänelle. Kamerassani taisi muuten olla eilen joku tarkennusongelma ,kun näistä kuvista tuli niin huonolaatuisia ja puolitarkkoja jos vertaa maanantaina otettuihin kuviin. No, ei se varmaan mitään vakavaa ole, sillä kun myöhemmin itse  testasin kameraani se otti ihan teräviä kuvia.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Blogi:hyöty vai haitta?

Kaikki bloggaajat voivat varmasti tunnustaa miettivänsä edes jollain tasolla sitä mitä blogissaan julkaisee. Blogi kuin voi olla monissa tilanteissa valttikortti, mutta se voi olla myös haitta. Jos esimerkiksi on 10 vuotiaana tehnyt oman blogin uskaltaisin ihan yleistämättä todeta että mitä luultavammin 10- vuotias ei omaa riittävän hyvää harkintakykyä ymmärtääkseen mitä blogissa kannattaa julkaista, ja mitä ei. Tietenkin on olemassa poikkeuksia, mutta itse en ainakaan olisi osannut rajata blogin sisältöä millään tavalla järkevästi kymmenenvuotiaana. Blogi voi kuitenkin olla hyvin tehtynä  esimerkiksi toimittajan työhön hakiessa oikea valttikortti.

Itse keskustelen edelleenkin aina välillä vanhempieni kanssa siitä mitä blogissa kannattaa julkaista, ja saatan välillä kysäistä että voiko sitä tai tätä julkaista blogissa. Kun 14- vuotiaana aloitin blogin kirjoittamisen vanhempani lukivat jokaisen postaukseni ennen kuin julkaisin ne. Joskus tällainen apu voi olla ihan paikallaan, sillä kerran olin kirjoittanut esimerkiksi" teimme pohkeenväistöjä kännissä", kun minun oli tarkoitus kirjoittaa kännin sijaan käynnissä. Tuo olisikin ollut aika nolo moka, jos se olisi blogiin asti koskaan päässyt;).  Juuri tuon tapaisista kommelluksista voi nimittäin pahimmassa tapauksessa seurata kiusaamista sekä netissä että koulussa.Nykyään kirjoitan, tarkistan ja julkaisen postaukseni ihan itse. En sano edelleenkään olevani mikään erityisen hyvä kirjoittaja, mutta olen kehittynyt kirjoittajana tämän vuoden aikana paljon.

Suurin hyöty blogista onkin varmasti koulussa. Itse olen huomannut selvästi että saan aineistani parempia arvosanoja kuin viime vuonna. Tänä vuonna jokainen aineeni on ollut siinä yhdeksikön tasolla, ja jotkut ovat olleet jopa kymppejä, kun taas viime vuonna aineeni olivat useasti kahdeksikon, tai parhaassa tapauksessa yhdeksikön tasoa. Luulen että tämä riippuu suurilta osin blogin kirjoittamisesta.


Fakta on kuitenkin se että joku voi ymmärtää tekstin väärin, vaikka se olisi kuinka hyvin tahansa kirjoitettu. Monesti me itse koemme monet asiat itsestäänselvyyksinä. Sen takia sitä ei ehkä huomaa selittää tiettyä asiaa niin tarkasti kuin pitäisi, ja se voi johtaa siihen että lukija ymmärtää tekstin väärin. Monesti sitä tulee myös puhuttua ystävien ja tuttavien kanssa asioista hiukan huolimattomasti, eikä sitä sitten blogia kirjoittaessa välttämättä huomaa että lukija, jota ei tunne, saattaa ymmärtää asian ihan erilailla. Itse olen pyrkinyt kirjoittamaan blogiani niin realistisesti kuin mahdollista, ja haluan kirjoittaa tänne myös epäonnistuneista ratsastuskerroista. Turvavarusteet ovatkin ehkä ainut asia joiden suhteen olen tosi tarkka, enkä halua julkaista blogissani kuvia joissa minulla ei ole hevosten kanssa touhutessani kypärää päässä.

Tietenkin on olemassa myös ihmisiä jotka tahallaan haluavat ymmärtää asian väärin, eikä se silloin ole kirjoittajan vika. On olemassa ihmisiä, jotka ovat niin kyllästyneitä omaan elämäänsä, että haluavat väkisin kommentoida blogiin jotain negatiivista, ja sillä tapaa kanavoida omaa pahaa oloaan.  Myös kateus on ikävä kyllä perisuomalainen tunne, jota usein kanavoidaan juuri kommentoimalla negatiivisesti , tai jopa asiattomasti toisten blogeihin.Onneksi tällaisia ihmisiä on kuitenkin harvassa. Itse olen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta säästynyt negatiivisilta kommenteilta, ja siitä kiitos kuuluu tietenkin teille lukijoille!

Minusta tuntuu että negatiiviset kommentit on helpompi selättää, jos ne ovat tulleet täysin tuntemattomalta ihmiseltä. Ainakaan minä en jaksa välittää siitä mitä joku tuntematon anonyymi, joka asuu parhaassa tapauksessa toisella puolella Suomea pitää blogistani. Älkää ymmärtäkö minua väärin, iloitsen kyllä kivoista kommenteista, ja ne voivat parhaassa tapauksessa piristää koko loppupäivän, mutta negatiiviset kommentit ohitan olankohautuksella todettuani ettei niissä ole mitään järkevää vinkkiä ratsastukseni tai blogini parantamisen suhteen. Jos kommentissa taas on jokin järkevä sanoma yritän tietenkin ottaa vinkistä vaariin parhaani mukaan.

Blogin kirjoittaminen on kuitenkin tosi kiva ja antoisa harrastus, jos vain oppii ohittamaan negatiiviset kommentit olankohautuksella. Useimmiten kommentit ovat kuitenkin kivoja, ja suurin osa ihmisistä ovat kuitenkin hyvätahtoisia. Juuri kommentit ovat ehkä blogin kirjoittamisen parhaita puolia, sillä se on hyvä tapa kommunikoida samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten kanssa. Myös oman pään ns. tyhjentäminen  tekstin muodossa ja kuulumisten kirjoittelu on todella mukavaa.

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Studiokuvia!

Monet hevosblogeja lukeneet muistavat varmasti viime kevään villityksen, elikkä studiokuvat. Itse en silloin oikein innostunut ottamaan studiokuvia, sillä minulla ei ollut järkkäriä, ja studiokuvia oli silloin blogeissa melkein kyllästymiseen asti. Nyt kun se järkkäri on vihdoin hankittu, eikä näitä kuvia enää julkaista blogeissa niin tiuhaan tahtiin, päätin koittaa ottaa tällaisia kuvia. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö niin;)

Eilen oli todella tuulinen keli, eikä ratsastus sellaisessa tuulessa olisi ollut oikein mukavaa, joten eilen minulla oli hyvä tilaisuus sen sijaan keskittyä valokuvaamiseen. Ensin harjasimme hevoset erityisen  tarkasti, jotta ne olisivat siistin näköisiä kuvissa. Sen jälkeen pistimme niille suitset päähän, sillä suitset näyttävät kuvissa siistimmiltä.

Yritimme ensin kuvata hevosia tallin pääovella, mutta tallista tuli liikaa valoa, joten jouduimme siirtymään tarhaan johtavalle oviaukolle. Ideanahan studiokuvissa on se että hevoseen osuu valoa, mutta tausta jää mustaksi. Tämä ei meinannut aluksi onnistua edes tarhaan johtavalla oviaukolla, mutta sain taustan kuitenkin melkein mustaksi. Kuvia käsitellessäni sain kuitenkin tehdä melkein kaikista kuvista vinjettikuvia, ja varjostustakin sain käyttää aika ahkerasti.

Kuvat onnistuivat kuitenkin mielestäni oikein hyvin, ja itse tykkään erityisesti numero vitosesta. Kuvat on siis otettu ihan normaalilla kuvauskalustolla, eli toisin sanoen Canon EOS 100 d: llä, ja objektiivina toimi ihan normaali 18- 55 kittiobjektiivi. Mutta pidemmittä puheitta, tässä ne kuvat nyt olisivat!
1. tässä kuvassa tallista tulee ihan liikaa valoa, mutta Bambi on vain niin söpö tässä kuvassa, että tämäkin piti ottaa mukaan.
2.
3,
4.
5.
6.
7.
Mikä oli sinun lempikuvasi?
 

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Ei paineita

Eilen oli taas ratsastustunti, mutta en ajatellut tarkemmin kertoa itse tunnin kulusta tässä postauksessa. Tällä kertaa ajattelin pohtia epäonnistumisia ja niihin suhtautumista ihan yleisellä tasolla. Edellisestä lauseesta saattaakin jo päätellä, että eilinen tunti ei mennyt  niin kuin Strömsössä. Olen viimeaikoina hehkuttanut moneen otteeseen täällä blogin puolella sitä miten olen saanut Bambista ihan uudella tavalla "otteen", ja tällä kertaa se ote kyllä loisti poissaolollaan.
Tämä laji on omasta mielestäni maailman antoisin ja ihanin silloin kun se näyttää parhaat puolensa, mutta totuus on se että tähän lajiin kuuluvat myös epäonnistumiset. Silloin kun on mennyt pitemmän aikaa hyvin epäonnistumiset tuntuvat tietenkin pahemmilta, kun sieltä  pilvilinnoista putoaa alas kovaa ja korkealta. Fakta on  kuitenkin se etteivät onnistumiset tuntuisi niin hyvältä, ellei niitä epäonnistumisiakin tulisi. Uskon myös että juuri epäonnistumiset saavat meidät ratsastajat innostumaan  niistä vähän pienimmistäkin onnistumisista.
Olen huomannut että olen välillä kova kasaamaan paineita. Kyse ei ole itsetunnon tai sisukkuuden puutteesta, vain yksinkertaisesti siitä että haluan niin määrätietoisesti onnistua. Jos minulla menee koe tai ratsastustunti hyvin, osaan tietenkin iloita siitä, mutta jossain takaraivossa on kuitenkin sellainen tunne että ainakin yhtä hyvään suoritukseen pitäisi pystyä jatkossakin. Ratsastaessa tämä aiheuttaa useasti turhia paineita, ja sen takia onnistumisen jälkeinen  tunti ei tapaa mennä yhtä hyvin. Hevonen kuin sattuu aistimaan ihmisen mielentilan, ja sen takia hevonenkin tuntee ihmisen paineet, jotka saattavat pahimmassa tapauksessa muistuttaa hyvinkin paljon jännitystä. Siksi yritänkin tällaisissa tilanteissa rauhoittua parhaani mukaan.

Eilinen epäonnistumisemme ei kuitenkaan riippunut paineista, eikä jännityksestä. Edellisen kappaleen kirjoitinkin vain muistuttaakseni ensisijaisesti itseäni, mutta myös teitä lukijoita, siitä että kaikilla meillä on oikeus epäonnistua, eikä se maailma epäonnistumisiin kaadu.

 Eilen kävi pikemminkin niin että hermostuin sen seurauksena että meillä meni huonosti. En tietenkään hermostunut Bambille, vaan itselleni. Koitin olla näyttämättä hermostumistani Bambilla, mutta se tietenkin vaistosi sen.
Huomasin jo karsinassa, ettei päivä ollut meille kummallekaan paras mahdollinen. Bambi ei ollut ihan yhtä hyvä  ratsastaa kuin se on muuten viimeaikoina ollut, ja viimeistän tunnilla huomasin että se oli itselleen epätyypillisen levoton. En kuitenkaan halua millään lailla pistää epäonnistumistamme Bambin syyksi, sillä suurin syy oli yksinkertainen: minä itse en ratsastanut edes yhtä hyvin kuin tavallisesti olen viime aikoina ratsastanut Alkutunnista jouduin ratsastamaan Bambia vähän kovemmilla avuilla, mutta kun olin saanut Bambin paremmin kuulolle tajusin hetken päästä ratsastaa pienimmillä avuilla . Sen jälkeen meillä sujui hetken ihan hyvin, kunnes alettiin siirtymään raviin. Siinä vaiheessa meidän lapa puskee keskelle kenttää- ongelmamme tulikin taas esille. Siitä en viitsi enää kirjoittaa sen enempää, sillä siitä on tässä blogissa ollut jo aika paljon juttua.



Tunnin jälkeen olin tietysti pettynyt omaan ratsastukseeni. Positiivisena ihmisenä koetin kuitenkin keksiä jotain positiivista tästäkin tunnista, ja keksin kuin keksinkin pari asiaa: me emme nimittäin jääneet haahuilemaan keskelle kenttää, ja lopuksi sain ravin ihan kivasti suoraksi, vaikka olisinkin voinut ratsastaa kulmat paremmin. Tästä jatketaan, ja suunta on ylöspäin! jokainen meistä epäonnistuu välillä, mutta sen ei saa antaa lannistaa.

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Ratsastustunti ja kuvia

Eilen kävin taas tallilla, ja tällä kertaa ratsastimme normaalisti. Työskentelimme pelkästään käynnissä, sillä halusimme saada aikaan oikeasti laadukasta menoa. Ratsastimme kulmat edelleenkin todella huolellisesti, ja teimme aina aidan edessä  pysähdyksen, ihan niin kuin viimeksikin teimme. Tämä tehtävä on tosi hyvä, sen takia että se herkistää hevosta mukavasti, ja sen jälkeen  ratsastus onnistuu muutenkin pienimmillä avuilla. Sain myös yhden kerran Bambin pidentämään askeliaan hyvin ,ja nyt sain selkeän eron lyhyen, eli vähän niin kuin"kootun" käynnin, ja pitkän "lisätyn" käynnin välillä. Eihän se oikeasti mitään lisättyä, eikä ainakaan koottua käyntiä ole, mutta eikös se niin mene että jostain täytyy aina aloittaa;).. Yksi toinen asia jonka suhteen yritin olla mahdollisimman tarkkana koko tunnin ajan on käsien asento. Yritin pitää kädet mahdollisimman alhaalla ja leveällä, sillä Bambi on sillä lailla  paljon rennompi ja mukavampi ratsastaa. Ratsastustunti meni oikein hyvin, ja lopetimme tunnin kun olimme saaneet käännökset ja pysähdykset toimimaan hyvin. Tämän postauksen kuvat ovat jälleen kerran äitini ottamia, joten saan taas kerran kiittää uskollista hovikuvaajaani näistä kuvista, jotka onnistuivat mielestäni oikein hyvin. 5 on ainut näistä kuvista jonka olen ottanut itse.
1.

2.
3.
Toinen asia, jonka olen huomannut parantavan istuntaani on venyttely. Nykyään minä venyttelen ja treenaan vähän vatsalihaksia aina ennen ratsastustuntia. Olen huomannut että eteenkin meidän ulkolapa puskee keskelle kenttää-ongelmaamme tämä on auttanut. Uskon myös että tämä on yksi suuri syy siihen että olen nyt saanut Bambista ihan uudella tavalla otteen. Venyttely on kyllä muutenkin tosi hyvä tapa, joten en tule lopettamaan tätä tapaa jatkossakaan.
4.
5.
Eilen saimme myös kausitodistuksemme koulusta, ja täytyy sanoa että olin omaani oikein tyytyväinen. Tämä kausi meni minulta yli odotusten, joten olin oikein iloinen todistuksestani.
6.
7.
mikä oli sinun lempikuvasi?

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Kouluratsastusta ja uusi ulkoasu!

Eilen oli taas koulutunnin aika. Tallille tultuani yritin taas hiukan kuvata hevosia tarhassa, sillä olimme ajoissa tallilla. Tällä kertaa minulla ei kuitenkaan ollut yhtäkään yhteistyöhaluista mallia, joten kuvaamisesta ei tullut  yhtään mitään. Tervehdin kuitenkin hevosia, ja lähdin sisälle talliin. Eipäs tämä minua kovasti haitannut, sillä sää oli muutenkin aika surkea.Täällä etelässä kun satoi taas hiukan rännän tapaista lunta, ja se oli jo eilen pikkuhiljaa sulamassa. Tänään ovat kadut sitten olleet kivasti jäässä, ja tienvarressa on likaista lunta/räntää. No, eiköhän se kevät kaikesta huolimatta ole tulossa, ja täytyy kyllä sanoa että kenttä oli tosi hyvässä kunnossa keleihin nähden.Äiti kuvasi kuitenkin  taas ystävällisesti tuntiamme, joten kiitos tämän postauksen kuvamateriaalista kuuluu hänelle.

 Ennen itse ratsastustunnin alkua teimme tavanomaisesti hevosille ruuat, ja haimme ne sisään hoidettaviksi.Tarankin kaviot olivat niin hyvässä kunnossa, että se tuli mukaan tunnille, ja tunnilla se liikkui niin hyvin että epäilen suuresti että se on jo täysin terve.Hevosten kuntoon laiton jälkeen olikin aika aloittaa itse tunti. Ensin kävelytin Bambia, ja yritin lähinnä saada sitä kävelemään aktiivisemmin. Ratsaille nousun jälkeen aloitimme tunnin käynnissä, ja ratsastimme kulmat erityisen tarkasti. Kulmissa tarkoituksena  oli ratsastaa suoraan kohti kulmaa, ottaa seis juuri aidan kohdalla, ja sen jälkeen hevonen pyydettiin oikealla pohkeella jatkamaan matkaa käynnissä. Tässä tehtävässä tarkoituksena oli käyttää mahdollisimman pieniä apuja, ja siinä me onnistuimme hyvin. Sain Bambin lopulta pysähtymään pelkällä polvien jännittämisellä, eikä minun tarvinnut käyttää ohjia lainkaan. Toinen tärkeä pointti tässä tehtävässä oli se että  pysähdyksen jälkeen käyntiin siirryttäessä piti käyttää pelkästään aidan puoleista (eli oikean puoleista) pohjetta, ja hevosen kuului siirtyä käyntiin mahdollisimman kevyestä pohkeesta. Kulmien lisäksi keskityin kovasti pitämään käteni hyvässä asennossa, ja sainkin Annikalta kehuja käsistäni.

 
 

Kun tämä  tehtävä toimi hyvin sekä oikeassa että vasemmassa kierroksessa siirryimme työskentelemään ravissa. Tarkoituksena oli ravata pitkät sivut, ja kävellä lyhyet sivut. Ravissa meillä meni  hyvin. Aluksi ratsastin kulmat edelleen samalla tavalla( eli siirryin käyntiin ja tein pysähdyksen), mutta lopuksi ratsastin kulmat käynnissä ilman pysähdystä. Bambin ravi oli mukavan energistä, eikä se jäänyt "hiipimään", mikä oli tosi hyvä juttu. Lopuksi ongelmaksi muodostui kuitenkin taas kerran ulkolapa. Pari kertaa Bambi puski lapa edellä pois kaviouralta, mutta tällä kertaa sain sen nopeasti takaisin uralle, ellen ehtinyt reagoimaan jo ennen kuin se lähti puskemaan. Lopuksi sain kuitenkin ravinkin suoraksi, ja sen jälkeen oli hyvä siirtyä käyntiin, antaa pitkät ohjat, ja lopettaa tunti. Tunnin jälkeen hoidimme vielä hevoset, ja annoimme niille iltaheinät.

Tänään pääsin aikaisin koulusta, ja uudistin blogin ulkoasun ihan hetken mielijohteesta. Omasta mielestäni tästä ulkoasusta tuli oikein kiva, vaikkei sen tekemiseen kauan mennytkään.

Mitä olette mieltä blogin uudesta ulkoasusta?

 

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

kuvapläjäys!


Siis kuinka monta kuvaa sitä oikein saa kuvattua! minusta tuntuu että olen kävellyt koko tämän päivän kamera kourassa, eikä tästä kuvaamisesta näytä loppua tulevan, vaikka keli vähän pilvinen ja harmaa yrittääkin olla. Täytyihän näitä kuvia nyt sitten tulla julkaisemaan tänne bloginkin puolelle. Toivottavasti kuvapostaukset eivät vielä tule korvista ulos, tosin minusta tuntuu että tässä blogissa on talven aikana ollut niin vähän hyviä tai edes kelvollisia kuvia, etteivät nämä ihan heti ala kyllästyttämään.
1.
2.
3.
4. tästä tuli nyt Agnesin ansiosta vähän tällainen taidekuva, sillä vaikeatahan se on kuvata koiraa, joka pyrkii koko ajan syliin.
5.

6.
7.
8.
9.

Perjantaina käytiin tosiaan taas tallilla, mutta tällä kertaa ei ehditty ratsastamaan. Harjasimme kuitenkin hevoset, ja hoidimme kaviot erityisen tarkkaan. Tässä välissä täytyy vielä myöntää että viime postauksessa oli ISO virhe. Taran kavioissa ei tosiaankaan ole mätäpaisetta, vaan sen kavioihin oli iskenyt sädemätä. Korjasin tietysti nolona tämän virheellisen tiedon, jottei kukaan ymmärrä tilannetta väärin. No, onneksi se oli kuitenkin sädemätä, eikä mätäpaise. Kyse oli siis yksinkertaisesti käännösvirheestä.Tällaisia ongelmia meillä kaksikielisillä katsokaas voi olla;) Olen suomessa yksi meidän luokan parhaista, enkä sen takia ole tottunut siihen että jonkun pitäisi kääntää minulle joku sana, ja niinpä minä tomppeli en tajunnut varmistaa Annikalta tuon ruotsinkielisen  sanan oikeaoppista käännöstä. Ei kenenkään minulle "normaaleja" sanoja tarvitsekaan kääntää, sillä suomi on toinen äidinkieleni, mutta tuollaiset vaikeammat erikoistermit minun pitäisi kyllä tajuta varmistaa. No, virheistään oppii, enkä enää seuraavalla kerralla luota sokeasti suomenkielen taitoihini hevostermien kohdalla, vaikka suomenkielentaitoni muuten hyvä onkin.

 Taran kaviot olivat kuitenkin paremmassa kunnossa, ja Annika oli eilen jo ratsastanutkin sillä pikaisesti. Tallikeikan aikana vaihdoimme myös Mirellan karsinaan uuden kuivikkeen, nimittäin hampun. Taran ja Bambin karsinoihin oli jo laitettu hamppua, joten meille jäi jäljelle vain Mirellan karsina. Hamppu näytti kyllä jollain tapaa valoisammalta karsinassa kuin turve. Vaikeatahan siitä on vielä mitään kommentoida, mutta ainakin ulkonäkö oli hyvä;).
10. tältä turve näytti karsinassa
Mikä oli teidän lempikuvanne? Oletteko te muuten joskus tehneet noloja mokia blogia kirjoittaessanne?
 

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Pellolla

Eilen otin tosiaan ensimmäistä kertaa uuden kamerani mukaan tallille. Sää oli oikein mukava, ja valoa oli sen verran että kuvaaminen oli mahdollista. Ennen tunnin alkua minä kuvasin pitkästä aikaa Mirellan pärstää, sillä se oli ainut yhteistyöhaluinen malli. Mirellan kuvista tuli oikein hienoja, ja itse olen niihin oikein tyytyväinen.
1.
2.

 Juttelimme ennen tunnin alkua kanssaratsastajan kanssa että olisi mukava juoksuttaa hevosia, mutta se jäi tällä kertaa pelkäksi toiveeksi. Sää oli nimittäin niin huono ettei juoksuttaminen ollut mahdollista. Annika ehdottikin  että menisimme pellolle ratsastamaan Bambilla. Suostuimme tähän ilomielin, sillä se oli ainut paikka jossa oli mahdollista ratsastaa. Taraa emme ottaneet mukaamme sen takia että sen kavioihin oli iskenyt sädemätä eikä sillä tietenkään voinut ratsastaa. Tara innostuu muutenkin pellolla sen verran paljon, että kaksi hevosta olisi ollut vähän liian riskialtis yhdistelmä meidän taidoillamme. Aloimme varustaa Bambia, ja pian se olikin valmis.
3.
Pellolla toinen ratsastaja ratsasti ensin, ja minä kiipesin kyytiin pian hänen jälkeensä. Bambi oli oikein kiva ratsastaa, ja se kuunteli apuja hyvin. Ravisiirtymiset tein melkein aina samassa kohdassa, joten se alkoi pian ennakoimaan niitä, mutta malttoi kuitenkin kuunnella apujani, eikä lähtenyt ennen kuin annoin sille avut. Pellolla liikkuminen oli kyllä Bambille aika raskasta, ja käynnissä se sai oikein nostella jalkojaan;). Ravi tuntuikin olevan sille helpoin askellaji, ja sen takia ravasin ainakin puolet omasta ratsastusajastani. Ratsastus meni ihan hyvin, emmekä tehneet mitään kävelyä ja ravaamista ihmeellisempää. Annika kiltisti sitten kuvasi minun ratsastustani, joten sain pitkästä aikaa kunnon ratsastuskuvia tänne blogin puolelle. Kaikki kuvat missä en itse esiinny, ovatkin sitten omaa käsialaani.Tiedättekö muuten sen tunteen kun istunta näyttää kuvissa jotenkin ihmeelliseltä? itse ainakin hiukan kauhistelin ryhtiäni ja käteni asentoa näissä kuvissa. Ajattelin että en mä mun mielestä noin istu, kunnes tajusin että melkein kaikki kuvat oli otettu juuri siinä vaiheessa kun olin hidastamassa Bambia käyntiin. Minä vedin käteni ihmeellisesti vähän taaksepäin hidastaessani sitä, ja ainakin itse huomaan että siirtymisissä nojaan useasti vähän eteenpäin.
4. tämä kuva on otettu ennen siirtymistä käyntiin, ja sen takia istunta näyttää ihan hyvältä
5. tässä näette mitä minä tarkoitan ihmeellisellä kädellä ja etukenolla..ps. ilmeeni on kyllä aika koominen;)voi jospa minulla olisi edes yhdessä kuvassa normaali ilme..
6. kiitokset hienolle hepalle hienosta työstä!
7.
8.
9.
10.
 
Kun tulimme takaisin tallille hoidimme vielä Bambin, ja saimme auttaa Annikaa Taran kavioiden hoitamisessa. Tai no, Annika halusi kuvia kavioiden tilanteesta, joten minä toimin pääasiassa kuvaajana. Taran kaviot eivät kyllä olleet mikään kiva kuvauskohde, ja erityisesti tämä kuvassa oleva kavio näyttää pahalta. Hevosten ruokien laittamisen ja hoitamisen jälkeen lähdimmekin sitten kotiin.
11.auts!
12.

Mikä on sinun lempikuvasi?