tiistai 11. heinäkuuta 2017

Epäonnistumisista

Meillä on nyt pitkään mennyt ratsastuksen suhteen hyvin, ja minun mielestäni olen edistynyt hyvin kaikkien kolmen hevosten kanssa. Oikeastaan meillä on mennyt pitkään tosi hyvin, ja toivottavasti menee vielä jatkossakin.

Eilen tuli kuitenkin  pitkästä aikaan sellainen tunne ratsastustunnilla että minä en ollut tyytyväinen omaan ratsastukseeni, ja jokin jäi kaivelemaan minua. Älkää ymmärtäkö minua tässä kohtaa väärin. Tietenkin minä ymmärrän etten ole voinut millään tavalla oppia vajaassa viidessä vuodessa hevosista ja ratsastuksesta kaikkea, ja tietenkin minä tiedostan että minun ratsastuksessani on parhaimmillaankin vielä paljon treenattavaa. Pitkään aikaan on nyt kuitenkin tuntunut oikeastaan melkein joka ratsastuskerran jälkeen siltä että ratsastin niin hyvin kuin vain osaan. Eilen taas tuntui siltä että olisin pystynyt paremmassa mielentilassa ja vähemmän väsyneenä parempaan. Toisaalta täytyy kyllä todeta ei tuo mikään ihme ollut ottaen huomioon sen että olin herännyt puoli viideltä aamulla,ja ollut kesätöissä kahdeksan tuntia putkeen. Oikeastaan minun ei olisi pitänyt edes yllättyä siitä että eilinen tunti meni vähän penkin alle. Väsyneenä ihminen ei vain kontrolloi omaa mieltä ja kroppaansa niin tehokkaasti kuin muuten, ja juuri sitähän ratsastuksesta pohjimmiltaan on kyse.


Jotenkin on kuitenkin kiva huomata että sitä mukaan kun oppii ratsastamaan enemmän nämä huonot päivätkään eivät enää ole ihan niin huonoja kuitenkaan. Vuosi sitten minä olisin ollut tosi tyytyväinen tuntiin jos olisin osannut aktivoida vatsalihaksiani ravissa edes vähän, nyt minun huono päiväni taas tarkoitti sitä että istuin hartiat jännittyneinä ja hölskyin vähän liikaa lantioillani ravissa, enkä saanut käsiä pysymään kunnolla  hiljaa ja tasaisina, niin kuin tavallisesti. Välillä nämä vanhat jutut vain tulevat tällaisina päivinä takaisin, hyvä esimerkki on tuo minun ongelmani käsien kanssa. Enpä ole pitkään aikaan ennen eilistä  kuullut Annikan sanovan minulle että pidä kädet alhaalla..

 Ammattiratsastajilla nämä huonot päivät taas näkyvät niin vähän ulospäin, että ne pienet virheet huomaa vain hevosen liikkeistä valmentajana. Onhan heilläkin pakko olla huonoja päiviä, vaikka ammattilaisia ovatkin, eiväthän he muuten olisi ihmisiä, sillä meillä kaikilla on hyvät ja huonot päivämme. Jotenkin tuo ajattelutapa ainakin motivoi minua paljon vähän huonompina päivinä.

Olen oikeastaan paljon miettinyt sitä miten erilaisiin tilanteisiin ratsastajana oppii suhtautumaan, ja eilisen jälkeen minulla on nyt oiva tilaisuus kirjoittaa vähän mietteitäni tännekin, vaikka en mikään ratsastuksenopettaja olekaan. Itse olen ainakin huomannut että ratsastukseni on sujunut paremmin kun en ole ottanut liikaa paineita epäonnistumisista, vain oikeastaan pistänyt asian huonon päivän piikkiin. Hevonenkin kuitenkin aistii jos ratsastajalla on paineita, ja meno vain jännittyy jos ratsastaja asettaa itselleen paineita, ja kuten monta kertaa on todettu sekä hevonen että ihminen voivat paremmin ja onnistuvat paremmin jos meno on rentoa. Tietenkin tämä on helpommin sanottu kuin tehty, ja itsellenikin tämä on ollut suuri ongelma jossain vaiheessa. Minä kerta kaikkiaan jännitin liikaa onnistuakseni, koska en halunnut onnistua. Ja kuten eilen todettiin, saatan aina välillä hermoilla väsyneenä vieläkin liikaa kun ratsastan. Sitä ei välttämättä näe päältäni, koska en ole ikinä ollut ihminen joka saisi usein mitään" kohtauksia" tai hermoromahduksia, mutta itseni tuntien olen kuitenkin sitä mieltä. Suurin merkki siitä että minä hermoilen vähän liikkaa hevosen selässä on omalla kohdallani se että en halua ratsastaa eteenpäin, muta se on tietenkin eri ihmisillä eri asia.  Huomasin kuitenkin eilen että olen keksinyt tähän aika hyvän keinon, nimittäin sisään ja ulos hengittämisen . Minä ainakin rentoudun tosi hyvin siitä että minä vain hengitän kerran syvään.


Tämän postauksen kirjoitettuani ajattelin toimia omien neuvojeni mukaan, ja unohtaa eilisen tunnin. Muutenhan minä muistan vain miltä tuntuu ratsastaa silloin kun ei mene niin hyvin. Pistän se yksinkertaisesti väsymyksen piikkiin. Minäkin olen vain ihminen, enkä voi aina onnistua. Se on ihan ok. Koetan vain keskittyä tunnin loppuun, kun ratsastin jo paremmin. Pääasia oli kuitenkin se että tunti loppui hyvin. Toinen asia josta olen tyytyväinen on se että en enää istu vinossa tai harhaile keskellä kenttää edes huonona päivänä.

Pahoittelen jos tästä postauksesta tuli vähän sekava, toivottavasti siitä saa kuitenkin jotain selkoa:)

ps. Mitä te olette mieltä blogin uudesta ulkoasusta?

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Onnellinen hevonen

..sitä Tara tosiaan oli eilen näitä kuvia ottaessa. Heti kun kävelimme pellolle Tara oli jo ihan sen näköinen että se on päässyt maanpäälliseen paratiisiin. Meidän 24 vuotias Grand Old Lady suurella l:llä sai kyllä eilen nauttia elämästään.On tuo vain uskomaton hevonen. Nämä kuvat on vähän niin kuin otettu pian 100 vuotiaan suomen ja 24 vuotiaan Taran kunniaksi. Jotenkin minusta tuntuu että sanoja ei näitä kuvia kuvailemaan tarvita, vain on paras antaa kuvien puhua puolestaan.

1.
2.
3.
4.
5.

6.
7.
8.
8.
9.

10.
11.
12.
13.
14.
15.

16.
17.
18.

19.
20.

Mikä oli teidän lempikuvanne?

torstai 6. heinäkuuta 2017

Leiriviikko

Meillä on tosiaan tällä viikolla ratsastusleiri, ihan niin kuin varmasti kerroin jo edellisessä postauksessa. Tällä kertaa emme ole kuvanneet ihan niin paljon kuin viime vuonna, vaikka toki olemme kuvanneet jonkun verran. Sen sijaan olemme keskittyneet täysillä ratsastukseen. Täytyy kyllä sanoa että se että viikon ajan ratsastaa joka päivä ihan ajan ja ajatuksen kanssa on todella antoisaa. Ainakin minun ratsastukselleni se on tehnyt todella hyvää.
                                          
1.
2.

3.

4.
Tiistaina sää oli aika sateinen, mutta siitä huolimatta me tietenkin ratsastimme normaalisti. Tällä kertaa me otimme ratsuksi Taran, ja ratsastimme sillä kaikki kolme. Syy tähän järjestelyyn oli se että tallilla sattui juuri silloin olemaan kengittäjä kengittämässä hevosia. Muutenkin oli kyllä kiva päästä oikein keskittymään istuntaan vielä enemmän kuin tavallista, kun ei kukaan muu ratsastanut samaan aikaan kentällä. Me analysoimme muutenkin istuntaa ja omaa ratsastusta oikein ajatuksen kanssa, ja täytyy sanoa että tuosta tunnista kyllä oppi paljon, kunhan niitä oppeja myös ylläpitää.

5.

Aloitimme tunnin tietenkin ihan käynnissä, ja keskityimme paljon ohjastuntumaan, ja harjoittelimme puolipidätteitä, joka on nyt ollut meidän suurin teemamme. Teimme käynnissä myös ihan perusjuttuja, kuten pysähdyksiä ja ympyröitä. Ravissa treenasimme myös lähinnä tasaista ja hyvää tuntumaa ja Taran suhteellisen pomppuisassa ravissa istumista, niin että istunta pysyisi aika vakaana. Ravissa minun oli aika vaikea istua kunnolla alas, mutta se riippui suurilta osin siitä että minulla oli aivan liian pitkät jalustimet. Lopputunnista minä myös treenasin ravaamista ilman jalustimia. Ongelmana mulla oli aluksi ilman jalustimia se että puristin ja jännitin jalkojani liikaa, ja Tara sitten tarkkana ja herkkänä hevosena hidasti tietenkin käyntiin, koska periaatteessa käskin sen tehdä niin. Lopuksi sain kuitenkin jalat rennommaksi ja onnistuin käyttämään vatsalihaksiani vähän enemmän tasapainon löytämiseen. Voin muuten kertoa että parin päivän ravitreenin ja sunnuntain salitreenin jälkeen ovat vatsalihakset vähän huutaneet hoosiannaa välillä;)

6.
7.
8.

Loppujen lopuksi tunnista jäi hyvä fiilis. Hienoin asia oli minun mielestäni se kuinka oikein huomasin että Tara välillä venytti kaulaansa, ja laski päätä alaspäin. Tuosta huomasi kyllä taas että vaikka vielä on treenattavaa, niin paljon on menty eteenpäin.

Keskiviikkona me taas kävimme aika pitkällä maastolenkillä aamupäivästä, ja sekin meni oikein hyvin. Teimme oikeastaan aika reippaan lenkin, ja ravasimme aika pitkiäkin pätkiä. Ratsuna minulla oli Tara, ja täytyy kyllä sanoa että Tara on maastossa aivan ihana ratsastaa. Minä olen maastossa välillä vähän kontrollifriikin tapainen, enkä minä ole maastossa ihan niin rento kuin kentällä, joten minä kyllä arvostan maastossa Taran rauhallisuutta, ja sitä että siihen voi luottaa melkeinpä tilanteessa kuin tilanteessa. Jotenkin me vain olemme maastossa hyvä kombo.

9.

10.

11.

 Myöhemmin samana päivänä me taas ratsastimme kaikki kolme Bambilla kentällä. Ratsastimme kaikki saman "ohjelman" johon kuului pari kierrosta käyntiä löysällä ohjalla, kaksi kierrosta ravia, kierros laukkaa, ja sen jälkeen kaksi kierrosta sekä laukkaa että ravia vuorotellen, eli siirtymisiä tuli treenattua paljon. Meillä oli myös käytössä kunnon koulusatula, jota minä olen viimeksi käyttänyt aika kauan sitten. Muistin että viimeksi en kovin paljon tykännyt tuosta satulasta, mutta nyt se oli minun mielestäni tosi hyvä. Varmasti minun ratsastukselleni on sitten tässä ajassa ehtinyt tapahtua jotain..

Bambi tuntui koko tunnin ajan energisemmältä kuin tavallisesti, ja se liikkui aika reippaasti. Käynti ja ravi meillä meni ihan hyvin. Täytyy kyllä sanoa että erityisesti laukannostoihin olin tyytyväinen. Tuo koulusatula, jossa oli polvituet, tosin on juuri laukannostoissa erityisen hyvä, joten ehkä sekin vaikutti asiaan. Viimeisen kierroksen jälkeen minulla oli jopa hiukan harvinaisesti ongelmia saada Bambi pysähtymään. Lopuksi minä sitten tietenkin kävelin loppukäynnit selästä käsin.
12. Jotenkin tämä kuva on mielestäni hellyttävä ja söpö, vaikka Bambi oli kovaa vauhtia menossa syömään vihreätä ruohoa, jota kasvoi tienvarressa;)

Tänään meillä oli vuorossa Mirella, johon minä olen kyllä vähiten tottunut. Ratsastin Mirellalla käynnissä kahdeksikkoja ja ympyröitä ja tein välillä pysähdyksiä. Tällä kertaa minä ratsastin oikeastaan itsenäisesti, ja sen takia minun on ehkä hankalampi analysoida meidän tuntia niin tarkasti. Omasta mielestäni Mirella oli tosi herkkä avuille, ja M tuntui myös tavallista rauhallisemmalta ja hitaammalta jollain lailla. Minä tosin ratsastin aika kauan, joten Mirella oli aika väsynyt, kun minä en kuitenkaan vain kävellyt uraa pitkin, vain yritin tehdä vähän erilaisia tehtäviä käynnissä.  Lopuksi minä kuitenkin otin Mirellalla vielä pari ravipätkää ennen kuin Annika nousi selkään.

13. Loppukevennykseksi täytyy vielä jakaa tämä kuva maanantailta. Niin kuin ilmeestä varmasti näkee niin yritin kovasti istua satulassa hiljaa käyttäen vatsalihaksia...

Mikä oli teidän lempikuvanne?

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Kesäkuun suosikit

                                                                    
Nyt olisi taas kuukauden suosikkien aika. Tälläkin kertaa heinäkuu on jo alkanut, muttei anneta sen häiritä..

                                                        Lempikuvani



                                                                   Tykätyin Instagramkuva

Mirella tuntuu olevan teidän suosikki Instagramissa, kun sen kuva oli viime kerrallakin tykätyin:)

                                                                Tilastoja
Blogi on taas tämän kuukauden aikana ollut todella hiljainen, osittain sen takia että olen keskittynyt nauttimaan kesästä mökillä ja hevosten kanssa tallilla, eikä aikaa ole aina oikein jäänyt. Blogi on kuitenkin viime kuukauden aikana klikattu auki 309 kertaa, vaikka meno onkin ollut hiljaista. Kesä ja Toukokuun luetuin postaus on kuitenkin ollut "Laukkaratsu Bambi" niminen postaus.
                                                   Lempikappale

Lempituotteet
Daniel Wellingtonin kello:  Minähän repäisin kesän alussa ja ostin itselleni kellon. Parasta tuossa kellossa on ehdottomasti se että se on tyylikäs ja klassinen, ja se sopii kaiken kanssa. Olenkin käyttänyt kelloa niin ahkerasti että minulla on kädessä vähän vähemmän hieno rusketusraita;)

Dermosilin kulmaväri: Minä olen aina ajatellut että kulmavärit ovat hankalia käyttää, ja sen takia minä yllätyinkin tästä tosi positiivisesti. Kulmista tulee minun mielestäni paremmat, ja tällä saa ne myös tehtyä aamulla nopeammin.

L300 Käsirasva: Minulla on aina ollut kuivat kädet ,vaikka minulla muuten onkin ihan hyvä iho, ja sen takia olen käyttänyt paljon käsirasvoja. Minun mielestäni tämä käsirasva on toiminut minulla hyvin, ja itse ainakin huomasin jo suuren eron käsissä, kun unohdin parina päivänä käyttää tätä.

ps. Tällä viikolla meillä on alkanut ratsastusleiri, joten siitä toivon mukaan on pian tulossa postausta..

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kuvia puhelimen kätköistä

Hei taas pitkästä aikaa! Tässä on nyt taas ollut pitkään hiljaista täällä blogin puolella, kun olemme viettäneet kesälomaa mökillä, ja koneeni ei ole siellä oikein toiminut. Nyt ajattelin kuitenkin että olisi kiva näyttää teille taas pitkästä aikaa vähän puhelimella otettuja kuvia.
1. talvinen maisemakuva 2. Tämän selfien  otin lähinnä sen takia, että siinä näkyy hyvin minun juuri laitetut kulmakarvani, kun ne ei tuolta ihan joka päivä näytä;) 3. Tässä näkyy minun juuri tuunattu kirjoituspöytäni, siitä tuli kyllä tosi kiva 4. Tässä on minun huoneeni tapetointi käynnissä..
                                            
1. Tässä on minun juuri tapetoitu huoneeni 2. Taaskin talvinen maisemakuva 3. Minun piirtämäni piirustus. Yrityksenä oli ainakin piirtää Charlotte ja Valegro, mutta en kyllä tiedä näkyykö se.. 4. Taaskin maisemakuva syksyltä tai talvelta.

1. Minun lempikuvani Tarasta ja Bambista raameissa 2. Tässä kuvassa nyt ei oikeastaan  ole mitään hienoa, mutta olin vain ylpeä siitä että taivuin tuohon asentoon salitreenin tuloksena:D 3. Mustikat ja banaanit sopivat muuten hyvin yhteen, tästä on tullut ihan minun uusi lempiaamupalani 4. Enpä kyllä tiedä mikä tämän kuvan idea oli..

1. Taas lisää talvisia maisemakuvia.. 2. Olihan se parin viikon sairasloma keväällä välillä ihan mukavaakin, kun sai jumppatunneilla vain lepuutella jalkojaan.. 3. Tämän kuvan minä taisin ottaa ihan vain kevään kunniaksi  4. Kyllä nuo kahdeksan aamut vain ovat aina välillä keväällä niin nättejä..

1&2. Tämän takia kannatti herätä kuudelta aamulla lomallakin 3. Tässä on jo vähän keväisempi maisemakuva 4. Tässä minä olen menossa ysiluokan päättäjäisiin..

1. Tässä on vielä toinen kuva päättäjäisistä 2. Meillä oli mökillä vähän tulitikkuja 3. Minäpä aloitin kesälomani hemmottelemalla itseäni vähän stipendirahoilla... 4. Tällaiset maisemat meillä oli yksi aamu mökillä

Miten teidän kesälomanne on alkanut?

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Laukkaratsu Bambi

Heippa! Taas kerran täytyy myöntää että on tullut pidettyä ihan liian pitkä postaustauko. Syynä ovat taas kerran koulukiireet ja muut sellaiset asiat. Kesällä yritän kuitenkin aktivoitua vähän enemmän, nyt kun koulukiireet ovat jo hellittäneet, ja peruskoulun loppuun ei ole enää  aikaa kuin viikko.

Ratsastuksen suhteen meidän ylämäkemme on jatkunut. Viime aikoina olemme treenanneet paljon laukkaamista, ja tunneilla on tullut laukattua enemmän kuin koskaan ennen. Aluksi minä ratsastin paljon Taralla, ja treenasin laukan nostoja sen kanssa. Tara on kaikista varmin ja helpoin "meidän" hevosista ratsastaa laukassa, ja sen takia sen kanssa oli hyvä aloittaa laukan treenaaminen. Minusta Taralla ratsastaminen oli todella opettavaista. Tuolta hevoselta voi vain oppia niin paljon, koska se on niin fiksu. Se tajuaa tasan tarkkaan mitä sen ratsastaja osaa, ja mitä ei, ja se pyytää ratsastajalta juuri niin paljon kuin ratsastaja osaa. Parin viikon päästä laukan nostot sujuivat kuitenkin Taran kanssa sen verran hyvin, että pääsin kokeilemaan laukkaa myös Bambin kanssa.
1.

2.
Tiedättehän te sen tunteen kun on jonkun aikaa ratsastanut sellaisella hevosella, johon ei ole ihan niin tottunut, ja sitten pääsee takaisin sen tutun ja turvallisen "lempihepan" selkään? Se tunne minulla oli kun sain taas kiivetä Bambin selkään. En oikeastaan haluaisi sanoa että Bambi on minun lempihevoseni, koska kaikilla hevosilla on hyvät puolensa, ja minä tykkään tosi paljon Tarasta ja Mirellastakin, mutta sitä ei voi kieltää että minä olen ollut Bambin kanssa eniten tekemisissä, ja olen sen takia tottunut siihen. Voi kyllä olla että tätä hyvää fiilistä vahvisti sekin että Bambi oli maanantain  tunnilla superhieno. Minä olen vielä  täysi amatööri  laukkaamisessa, ja Bambikin treenasi vielä laukkaa viime kesänä, mutta silti sen ymmärsi heti mitä minä halusin sen tekevän. Tärkeintä oli kuitenkin se että Bambi laukkasi mielellään, ja vaikutti iloiselta ja innokkaalta. Olen varmasti sanonut tämän tuhat ja miljoona kertaa, mutta parasta tuossa hevosessa on se että se osaa olla innostunut ja iloinen, juoksematta kuitenkaan ratsastajan alta pois. Tunnin jälkeen hevoset pääsivät myös talin pihalle syömään vihreätä ruohoa.

3.

4.
Perjantaina meillä oli taas vähän pidempi tallipäivä. Minulla oli vapaata koulusta, joten olimme tallilla oikeastaan koko päivän. Suurimman osan päivästä me teimme erilaisia tallihommia, ja siivosimme karsinoita  ja hevosten tarhaa. Jotenkin minusta on vain tosi kiva olla talilla pitempään, ja oikeasti ehtiä tekemään paljon asioita.
5.

6.

7.

8.

Myös perjantain ratsastustunti meni oikein hyvin. Idea oli oikeastaan ihan sama kuin maanantain tunnilla. Ensin verryttelimme hevoset ratsastamalla digitaalisen kahdeksikon muotoista kuviota käynnissä ja ravissa, ja sen jälkeen aloitimme laukkaamisen. Bambi oli taas kerran oikein innokas laukkaamaan, ja laukat menivät ihan hyvin, vaikka Bambilla olikin oikeaan kierrokseen vähän vaikeampaa. Vasen kierros oli meille vähän helpompi, tiedä sitten oliko se helpompi kierros minulle vai Bambille, vai ehkä molemmille. Ei ero mikään suuri ollut, mutta huomasin kuitenkin että vasempaan kierrokseen meni paremmin. Loppujen lopuksi olin tosi tyytyväinen tuntiin. Nyt alkaa ihan oikeasti tuntua siltä että niiden perusasioiden eli käsien asennon ja suoraan ratsastamisen  treenaaminen on tuottanut tulosta. Meillä ei ole kyllä oikeastaan ikinä ennen mennyt näin hyvin, vaikka itse sanonkin. Tietenkin meillä on vielä paljon treenattavaa, ja niinhän kaikilla ratsastajilla on, mutta edistystä on tapahtunut:)
9.

10.

11.

12.
Tietenkin myös sisäinen valokuvaajani nosti tämän päivän aikana päätään pitkästä aikaa. Tällä kertaa minä päätin kokeilla vähän erilaista  taustaa kuville, ja otin kuvat hevosten tarhassa. Hevosilla on oikeasti tosi hieno metsätarha, joten on pieni ihme etten ole ennen hoksannut käyttää sitä kuvauspaikkana. Minun mielestäni kuvat onnistuivat hyvin, joten luultavasti tulen ottamaan tarhassa kuvia joskus uudestaan. Oli muutenkin kiva kerrankin ehtiä oikein ajan kanssa harjata hevoset kuvia varten, ja saada kaikki kolme hevosta kameran eteen. Olen pahoillani siitä että tässä postauksessa on varmasti hurjan paljon melkein samanlaisia kuvia, mutta en vain osannut valita näistä kuvista parhaita..

Mikä oli sinun lempikuvasi?