lauantai 26. marraskuuta 2016

Blogi lehdessä

Tämä viikko on taas poikkeuksellisesti vierähtänyt lehden toimituksessa. Monia hauskoja ja jännittäviäkin hetkiä olen tämän viikon aikana saanut kokea. Soitin esimerkiksi tässä pari päivää sitten ensimmäisten joukossa Suomen vastavalitulle Lucialle. Tosi mukavalta hän kyllä puhelimessa vaikutti, ja tuosta puhelusta jäi kyllä hyvä fiilis, vaikka minä olenkin tosi huono puhumaan puhelimessa tuntemattomille ihmisille. Niin paljon kivoja muistoja tästä viikosta kyllä jäi, että melkein voisi sanoa että on tylsää palata maanantaina kouluun.

Jo Tet-viikon alussa minä mainitsin ihan vain ohimennen blogini, ja toimittajat ehdottivat heti että kirjoittaisin jutun omasta blogistani lehteen. Itse minä oikeastaan olin vähän epäileväinen tämän idean suhteen aluksi.

Tiedättehän te sen tyypillisen suomalaisen asenteen: Eikös se nyt ole vähän kummallista jos minä itse kirjoitan blogistani? onkohan se nyt vähän turhaa itsensä tyrkyttämistä? Juuri niin minäkin ajattelin tästä ideasta ensi alkuun. Hetken päästäminäkin kuitenkin innostuin ideasta. Eihän minun mitenkään tarvitse kehuskella, eikä
tyrkyttää blogiani,vaan minä voin ihan hyvin vain kertoa bloggaamisesti minun näkökulmastani.

Täytyy sanoa että olin itse oikein tyytyväinen lopputulokseen. Minusta artikkeli ei ollut mitenkään oman blogin mainostamista tai tyrkyttämistä, ja  olikin minun suurin tavoitteeni tämän artikkelin suhteen.

                                                                      
Artikkeli on alun perin kirjoitettu ruotsiksi, joten käännän sen nyt tähän loppuun, kun blogikin kerran on suomenkielinen:

"Kaksi vuotta sitten sain idean. Kuvasin paljon jo silloin, ja minusta tuntui tylsältä pitää kuvat vain itseni ja meidän tallijengimme nähtävillä. Sitä paitsi pidin myös kirjoittamisesta. Miksi en siis aloittaisi oman blogin kirjoittamista, ajattelin.

Nykyään, kahden vuoden bloggaamisen jälkeen, olen tietysti ymmärtänyt että bloggaamiseen kuuluu paljon muutakin kuin kuvat ja tekstit. Siihen kuuluu myös blogin markkinoiminen ja ulkoasujen suunnitteleminen ja tekeminen. Blogin markkinointi ei edelleenkään ole erikoisalaani, sillä olen siihen hiukan liian ujo, mutta ulkoasujen tekemisen suhteen olen edistynyt aika paljonkin ja olen jopa onnistunut oppimaan koodaamiseen perusteet. Kaiken tämän oppimiseen menee kuitenkin aikaa, enkä voi sanoa osaavani läheskään kaikkea.

Juuri kuvat ja kuvanmuokkaus ovat aina olleet minun mielestäni hauskinta blogin pidossa. Myös blogin lukijat vaikuttavat pitävän eniten postauksista, joissa on paljon kuvia. Omastakin mielestäni parasasia blogin pitämisessä omalta kannalta on juurikin se että sitä kautta saa paljon muistoja kuvien ja tekstien muodossa.

Yksi blogin hauskimmista kuvauusessioista oli ehdottomasti Bambin syntymäpäiväjuhlat viime kesänä. Leivoimme kakut sekä hevosille että ihmisille, ja kaikki viihtyivät Bambin juhlissa. kuvistakin tuli heti minun omiasuosikkejani, koska ne yksinkertaisesti olivat ainutkertaisia ja erityisiä.

Juuri tuollaisia kuvia ei varmasti tulisi otettua, jos ei olisi blogia. Varmasti olisimme jotenkin viettäneet Bambin syntymäpäivää, mutta emme olisi panostaneet siihen yhtä paljon.

Voin käsi sydämmellä sanoa ettei minun hevosharrastukseni olisi sama asia ilman blogia, mutta ei minun blogianikaan olisi olemassa ilman hevosharrastustani. Minä oikeastaan näen harrastukseni jonkinlaisena" Symbioosina". Ne yksinkertaisesti täydentävät toisiaan hyvin.

Ratsastukseni esimerkiksi hyötyy siitä että kirjoitan blogitekstin ratsastustunnistani itse tunnin jälkeen. Blogin kirjoittaminen auttaa minua analysoimaan itseäni ratsastajana paremmin, mikä taas auttaa minua kehittymään ratsastajana".

ps. Pahoittelen jos suomennos ei ihan osunut kohdilleen;)

tiistai 22. marraskuuta 2016

Kännykän tyhjennys

Heippa taas! Nyt minun on ihan oikeasti pakko tyhjätä puhelintani kuvista, jotka ovat jääneet sinne roikkumaan, joten ajattelin että voisin tehdä samalla pitkästä aikaa puhelimen tyhjennyksen tänne blogiin.
1. Kieltämättä yksi parhaista sitaateista hevosiin liittyen;)olen huomannut tuon sanonnan paikkansapitävyyden monta kertaa.. 2. Matkalla kauppaan oli tosi hieno auringonlasku, ja siitä täytyi tietysti ottaa kuva 3. Minun James Bond tuolini valmiiksi maalattuna, nykyään se on vähän eri näköinen 4.syksyllä minä innostun aina kuvaamaan puita
1,2,3, 4. Syksyllä minä innostun aina kuvaamaan puita..

1. Minun koulukaverini tekemät "tuolit", jotka tehtiin kuvisryhmän Helsingin reissulla 2. kuva otettu samalta Helsingin reissulta, taitaapa olla arkkitehtimuseon portaat kuvassa 3,4. Syksyisiä puita ja puskia, taas kerran
1. Matkalla jumppatunnilta kouluun tuli vastaan tällainen kaveri 2. Satuin ikuistamaan ei niin harvinaisen näyn koulumatkani varrella.. harvoin noita oravia kuitenkin saa mukaan kuvaan 3. Minä yritin syyslomalla muka tehdä äidilleni joulukalenteria varten lyric prankin, mutta äiti taisi ottaa tämän vähän liaankin vakavasti;) ei tullut mitään 4. Söpö hepoliini karsinassaan maastolenkin jälkeen
1. Bambin mielestä maastoreissun parasta antia oli ruohotupsut maassa.. 2. Ratsastajakin pääsi vähän nauttimaan eväistä;) 3. Taas yksi viisaus hevosiin liittyen.. 4. Iloinen heppa oli vastassa tarhassa
1. Meillä oli koulussa halloween juhlat, joten täytyihän siitä luokan takia vähän panostaa pukeutumiseen silloin 2. Matkalle menossa, taisinpa olla hiukan innoissani, kun tuo kuva piti heti jakaa facebookiin ja yksityiseen Instagramiini;) 3. Bambilla oli Madeiralla oma pitsakin. mehän tavataan kutsua Bambia Bambinoksi aina välillä, kun se keksii jotain hassua.. 4. Vähän Madeiran ostoksia kuvassa.
1. Takaisin Helsingissä pitkän ja väsyttävän lennon jälkeen 2. Minä löysin Madeiralta hiukan eksoottisemman uuden eläinkaverin.. 3. Tällainen hevonen oli meidän hotellin ruokasalissa 4. Tällaisia puita oli kaikkialla Madeiralla, ja äiti kutsui niitä "maastopukupuiksi". Itselläkin sitten jäi vähän tuo nimitys päähän..

Mikä oli teidän lempikuvanne?

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Madeira

Heippa! nyt ollaan sitten kotiuduttu Madeiralta, ja väsymyksestä ja pienestä aikaerosta on jo selvitty. Koulussakin jaksoin viiden tunnin yöunien jälkeen tiistaina jollain konstilla kirjoittaa matikankokeen, joten pahimmasta on nyt selvitty. Mitä nyt tuo äikän kielioppi tässä vielä painaa, juuri nytkin minun pitäisi varmaan lukea kielioppia, eikä kirjoittaa blogia;). Nyt kuitenkin halusin tulla kirjoittamaan reissustamme kun se kerran on vielä tuoreessa muistissa.
1.
2.
3.
Paltaanpa nyt kuitenkin minun koulukiireistäni itse aiheeseen, eli Madeiran lomaan. Madeiralle tulimme tosiaan kahdeltatoista päivällä Madeiran aikaan, mutta olimme lennon ja aikaisen aamun jälkeen niin väsyneitä ,että oikein mitään ei vielä maanantaina tultu tehtyä. Mitä nyt käväisin hotellin uima-altaan testaamassa, ja syömässäkin käytiin.


Tiistaina olimme sitten jo nukkuneet yhden yön kunnolla, ja energiaakin alkoi löytymään. Päätimme siis käydä heti kuvaamassa maisemia. Päätimme käydä myös heti tsekkaamassa yhden Madeiran hienoimmista nähtävyyksistä, eli Funchalin köysiradan. Se on siis aika samanlainen hissi kuin Alpeillakin on, mutta tällä kertaa sieltä vuorilta ei tultu alas laskemalla suksia, vain sinne mentiin vain ihailemaan maisemia. Saatiin kyllä tosi hienoja kuvia tuolta ylhäältä, ei kyllä ihan joka paikasta tuollaisia maisemia löydykään. Suomesta saisi varmasti ihan etsimällä etsiä noin korkealla olevaa paikkaa.
4.

Muutenkin tuli kyllä vietettyä aika aktiivinen loma. Kävin ratsastamassa(siitä on olemassa oma postaus), shoppailtiin jonkun verran, käytiin levadalla kävelemässä, ja käytiin vielä tutustumassa lähikyläänkin. Halusimme siis ennen kaikkea nähdä saaren hienoja maisemia,kuvata, syödä hyvin, ja nauttia lomasta. Myös shoppailtua tuli aika paljon, minä kuin halusin ostaa matkamuistoja ja tuliaisia. Taisi tulla ostettua vähän liikaakin tavaroita, mutta itse en kyllä kadu yhtäkään ostoksistani. Kuvattua tuli myös aika paljon, ja taisin saada viikon aikana kassan reilusti yli 300 kuvaa. Tuo ei kuitenkaan ole minun mittakaavassani edes erityisen paljon. Onnistuin kerran saamaan kasaan jopa melkein 600 kuvaa viikossa, kun meillä oli kesäleiri tallilla.
5.

6.
7.
8.
9.
10.

11.
12.
13.
14.
15.
16.
17.
18.
19.
20.
Kävimme viimeksi ulkomailla kolme vuotta sitten, kun olin 12- vuotias, ja huomasin kyllä tämän loman aikana itsessäni muutoksen siihen aikaan verrattuna. Vähän pienempänä minä olin aivan hirveä vesipeto, ja saatoin viihtyä altaassa monta tuntia päivässä. Onnistuin jopa 10- vuotiaana Rhodoksella hankkimaan itselleni korvatulehduksen sukeltelemiseni takia, ja kotimatkasta tulikin silloin ka tuskainen. Tietenkään tälläkään kertaa ei mennyt päivääkään niin etten olisi ainakin kerran päivässä käynyt uimassa, mutta en todellakaan viihtynyt altaassa enää tuntikaupalla. En myöskään mennyt mereen uimaan, koska Atlantin vesi oli tosi kylmää, eikä Madeiralla oikeastaan ole hyviä hiekkarantoja. Madeira onkin enemmän kaunis saari, jossa on paljon korkeita vuoria, ja ihania maisemia. Luontokuvaajan paratiisi toisin sanoen, mutta kyllä se kelpasi erinomaisesti tällaiselle hevoskuvaajallekin.

Mikä oli teidän lempikuvanne?

lauantai 12. marraskuuta 2016

Quinto do Riacho

Heippa taas! Minä tässä jo lupailin itselleni etten päivittäisi blogia loman aikana, mutta nyt tuli kyllä aivan vastustamaton halu kirjoitella vähän tänne. Niin tässä nyt sitten istutaan hotelin aulassa kirjoittamassa blogia. Minä siis vietän perheeni kanssa parhaillaan lomaa Madeiralla, ja toisin kuin noista kuvista voisi päätellä, niin täällä paistaa aurinko täydeltä terältä ja lämpötila on melkein koko ajanollut yli+20. Ei kyllä yhtään huvittaisi palata kotiin parin päivän päästä..


Ajattelin kirjoittaa toisen postauksen tästä reissusta vasta sitten kun olen suomessa, niin että saan varmasti kaikki hienoimmat kuvat mukaan. Pääsin kuitenkin tässä pari päivää sitten levadavaellukselle hevosen selässä, ja siitä halusin tehdä ihan oman postauksen.

Olin siis bongannut jo Suomesta käsin yhden kivan tallin täältä, ja olin oikeastaan jo silloin päättänyt että aion päästä täällä ratsastamaan, vaikka mikä olisi. Täällä Madeiralla kysyimmekin sitten yhdeltä matkaoppaalta tästä asiasta, ja saimme asian hoidettua tosi kätevästi. Torstai aamuna meitä tultiin sitten hakemaan hotellilta, ja pääsimme kyydillä perille asti, ja samalla saatiin ihastella vähän maisemia. Tämä sää on kyllä tosi vaihteleva täällä. Täällä saaren eteläpuolella on tosi lämmintä, mutta kun menee tuota rannikkoa ylöspäin niin ilmasto viilenee heti. Välillä tämä tuntuu melkein suomen kesältä, vain että täällä on tietysti nyt "talvikausi" meneillään. Täällä on varmasti kesällä ihan todella lämmintä;)

Perillä minä sain heti kuulla minkä hevosen saisin, ja sain heti nähdäkin sen. Minun hevoseni nimi oli Vivaldi, ja se taisi olla koko paikan pienin hevonen. Kaikki hevoset oli jo satuloitu valmiiksi, joten saimme aloittaa vaelluksen heti. Hiukan minä tosin vierastin ajatusta siitä että joku muu on satuloinut hevosen minulle, kun olisin itsekin voinut sen ihan hyvin tehdä.

Aluksi pääsimme kentälle aloittamaan ratsastusta. Ohjaaja sanoi minulle heti että Vivaldin kanssa pitäisi olla tarkkana, ja minähän sitten olin sitä parhaani mukaan. Ei meillä mitään ongelmia kuitenkaan ollut, ja vaellus alkoi ihan lyhyen kentällä ratsastuksen jälkeen.
Muun muassa tällaisissa maisemissa päästiin ratsastamaan..

Maastot joissa ratsastimme olivat myös todella vaihtelevia. Suurimman osan matkasta kävelimme kuitenkin levadoja pitkin, ja maisemat olivat hyvin erilaiset kuin Suomessa.Välillä oli kuitenkin sellaisia kohtia, jotka näyttivät melkein suomalaisilta metsiltä. Korkeuserot ovat kuitenkin täällä aivan eri luokkaa, ja monta kertaa ratsastimme todella jyrkkiä mäkiä ylös tai alas. Välillä oikein hirvitti tietyt nousut ja laskut, mutta yritin vain sanoa itselleni että nämä hevoset kyllä ovat tottuneita tähän.. Kerran tämän matkan aikana näimme jopa pienen vesiputouksen. Vuoretkin olivat aivan ihanan näköisiä kun niitä näki vähän eri perspektiivistä kuin tavallisesti, kun oltiin itsekin sen verran korkealla. En välillä voinut olla ajattelematta että Bambi siellä kotisuomessa varmasti pitäisi näitä maastoja aika jänninä;).

Täytyy kyllä sanoa että tämä oli ehkä yksi elämäni parhaista kokemuksista. Maisemat olivat tosiaan aivan ihanat, ja Vivaldinkin kanssa tultiin lopuksi ihan hyvin toimeen. Tämä oli aivan ehdottomasti yksi asia, joka oli aivan pakko saada kokea tämän matkan aikana.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Pakkasta ja vauhtia

Heippa taas! Tänään oli taas pitkästä aikaa irtojuoksutuksen aika. Päätökseen irtojuoksuttaa hevoset vaikutti aika paljon viime perjantain ratsastustunti. Tunti meni muuten sekä Mirellan ja Bambin että ratsastajienkin osalta hyvin, mutta loppupuolella tuli hieman draamaa. Bambi järjesti nimittäin oman mittakaavansa mukaan jopa suhteellisen dramaattisen välikohtauksen. Minä olin ennen tätä välikohtausta juuri nostanut ravin pitkänsivun alussa, mutta kun tulimme pitkän sivun toiseen kulmaan Bambi pelästyi jotain(luultavasti ohi ajanutta autoa) Se lähti pelästyneenä juoksemaan täyttä laukkaa, mutta en kuitenkaan sanoisi että se riistäytyi täysin käsistä. Se laukkasi kuitenkin koko lyhyen ja pitkän sivun tosi lujaa, kunnes sain sen pysäytettyä pitkän sivun toiseen kulmaan. Siihen se sitten pysähtyi oikein nätisti, ja minä tietenkin taputin sitä siinä rauhoittavasti  hetken verran. Sen jälkeen Bambi lähti oikein nätisti kävelemään, eikä se vaikuttanut enää yhtään säikyltä. Oikeastaan minä itse en des ehtinyt pelästyä ennen kuin Mirella ilmestyi ilman ratsastajaa viereemme. Silloin minä vasta tajusin että kaverini oli tippunut Mirellan kyydistä, kun se oli kääntynyt äkisti laukassa katsomaan meitä. Onneksi hänkään ei  loukannut itseään. Loppu hyvin, kaikki hyvin, niinhän se menee. Tälläistä nyt vain aina joskus tapahtuu hevosten kanssa touhutessa.
1.
2.
3.
4.
5.

6.
Tänään päätettiin sitten tosiaan irtojuoksuttaa hevosia, ,niin kuin kerroin aikaisemmin, koska niillä vaikutti olevan ylimääräistä energiaa. Se oli myös hyvä päätös ihan säänkin takia, ja sitä paitsi tämä sää ja irtojuoksutus tarjosivat minulle hyvän mahdollisuuden hevosten kuvaamiseen. Hevosetkin vaikuttivat nauttivan vapaana juoksemisesta, ja se tuli tosiaan tarpeeseenkin. Aluksi saatiin kyllä nähdä aika korkeita pukkihyppyjä, mutta hetken päästä meno hiukan tasoittui. Joskus hevostenkin on kyllä tärkeätä saada se "pönttöilyenergia" kulutettua juoksemalla. Onneksi Tara, Bambi ja Mirella kuitenkin eivät oikeastaan ikinä(tai todella harvoin) pukittele muuta kuin irtojuoksutuksessa, ja silloin ne tosiaan ovat ihan ilopukkeja. Irtojuoksutuksessa saakin olla vähän villimpi ja vapaampi;)
7.
8.
9.
10.

Minulla olisi kuitenkin aamulla herätys kello komelta aamuyöstä, niin että ehdimme Madeiran lennollemme, joka lähtee kahdeksalta Helsingistä, joten minun olisi ehkä hyvää lopettaa tämä postaus, pakata käsimatkatavarani, ja painua sen jälkeen pikkuhiljaa pehkuihin. Blogi tosiaan elää luultavasti tämän tulevan viikon hiljaiseneloa, mutta yritän ehtiä kirjoittaa teille matkakuulumisia sitten kun tulen takaisin.

Mikä oli teidän lempikuvanne?

torstai 3. marraskuuta 2016

Lokakuun suosikit

Heippa taas! Nyt olisi kuukauden suosikeiden vuoro. Tämä postaus on hiukan myöhässä tavallisesta aikataulusta, joten pahoitteluni siitä.

                                                         Lempikuvani

                                                   Kuukauden  luetuin postaus ja tilastoja
Lokakuussa tätä blogia on katsottu 658 kertaa, ja viime kuukauden  luetuin postaus oli ylivoimaisesti postaus nimeltä "Joillekin se josta me voimme vain lukea historiankirjoista on todellisuutta". Täytyy kyllä sanoa että en yllättynyt siitä että juuri tämä postaus oli Lokakuun luetuin postaus lainkaan. Tämä on ehdottomasti tämän blogin tärkein postaus, joten suosittelen ihan oikeasti lukemaan sen, ihan tämän postauksen kauhean ja surullisen, mutta  ainutkertaisen tarinan vuoksi.  Tällä postauksella oli todellakin syvempi tarkoitus ja pointti.

                                                   Kuukauden tykätyin Instagram kuva
Lempitavaroita

Lumene Wilde Rose huultenrajauskynä sävyssä 6"Red Whisper": Olen vasta viimeaikoina oppinut käyttämään huulikiillon kanssa huultenrajauskynä, ja minusta tämä sävy on sopinut ainakin minun huulikiiltoni kanssa tosi hyvin yhteen. Huulista tulee vain jotenkin paljon kivemman näköiset kun käyttää myös huultenrajauskynää ainakin omasta mielestäni.

Labello Original huulirasva: Tämä Labellon huulirasva on tosiaan toinen huuliin liittyvä tuote johon olen viimeaikoina tykästynyt. Täytyy myöntää ettei tätä ehkä tule käytettyä joka päivä, mutta aina välillä se tekee hyvää huulille.

Glitterin puhelinkuoret: Minua harmitti vanhojen kuorieni kohtalo aikalailla tässä vähän aikaa sitten. Minä ihan pidin niistä vanhoistakin, enkä olisi ostanut vielä uusia muuten, mutta nuo vanhat kuoret menivät reunoista tosi rumiksi. Reunoista tuli ihan ruman mustat ja likaiset, enkä saanut niitä enää kynsillä rapsutettua siitä pois. Kyllästyin niihin sitten lopulta niin paljon että innostuin ostamaan uudet. Eikä tosiaan ollut nämäkään kuoret hinnalla pilatut, mutta hienot olivat kuitenkin;)Täytyy kai mun nyt sitten tunnustaa että puhelinkuoret ovat minun paheeni..

Hevospäiväkirja: Ulkoisesti tämä vaikuttaa ehkä tosi turhalta ja tylsältä viholta. Minä olen tosiaan ostanut tämän vihon(kirjan) jo kauan sitten, mutta vasta nyt se on tullut käyttöön. Tällä viholla on mulle kuitenkin suurin tunnearvo näistä kaikista jutuista. Se on nimittäin toiminut nyt viikon minun positiivisuuspäiväkirjanani, johon minä olen joka päivä kirjoittanut ylös viisi asiaa jotka saivat minut sen päivän aikana iloiseksi. Näitä on kiva itse lukea jälkikäteen, mutta kukaan muu kuin minä ei ole  minun päiväkirjaani saanut lukea. Jotenkin haluan pitää sen vain itselläni, kun ei siellä nyt sentään mitään suuria salaisuuksia lue. On vain mukava istuutua ennen mukkumaan menoa oman kirjoituspöydän ääreen kirjoittamaan tähän päiväkirjaan.