Heippa! siitä Onkin kulunut tosi kauan kun viimeksi olen tänne blogiin mitään kirjoitellut. Lauantaina kävin vaihtelun vuoksi ratsastamassa Taralla ja meillä meni ihan kivasti. Enimmäkseen työskentelimme käynnissä mutta kyllähän me jonkin verran ravattiinkin. Olen kyllä monesti ennenkin huomannut sen että kun ratsastan pitkiä aikoja Bambilla niin Taran ravi tuntuu tosi kummalliselta sen jälkeen. Bambin ravi on todella pehmeätä ja Taran ravi taas pompottaa vähän enemmän. Minä olen aina tykännyt Taran kanssa ravatessa enemmän keventää kun mennä harjoitusravia.
Sunnuntaina kävin ratsastamassa Gunilla ja meillä meni oikein kivasti. Ravasimme paljon ja eri toteen harjoitus ravia jota mentiin sitten monta kierrosta(sillä seurauksella että minun lihakset ja eri toteen takapuoli oli ihan hellinä sen jälkeen..)Meidän ratsastuksen opettaja on aina sanonut että minä istun hyvin myös harjoitus ravissa vaikka minä en sen ylin ystävä olekaan..
käyntiä pitkin ohjin, tämä me osataan.. |
Tämän viikon blogihaasteessa on sellainen tehtävä kertoa miten oma hevostelu alkoi. Osallistumaan pääset täältä.
Minun heppahulluus lähti liikkeelle loppuvuodesta 2012 sillä lailla että yksi opettaja kysyi minulta että olisinko minä
halukas lähtemään kaverini kanssa ratsastamaan koulun heppakerhoon .Olin aluksi hiukan vastahakoinen mutta äitini oli myös sitä mieltä että minun kannattaisi kokeilla. Minun kaverini oli siis jo tuolloin heppatyttö ja pidin häntä todella rohkeana kun hän uskalsi ratsastaa..
Niinpä minä sitten yksi perjantai löysin itseni kaverini vierestä autosta joka oli menossa tallille. Minä muistan tuosta reissusta oikeastaan vain sen että kaverini puhui koko matkan hevosista, ja minä olin ihan että lopeta nyt jo.. Tallilla meitä oli vastassa Annika , joka heti aluksi esitteli meille hiukan paikkoja. Sitten otimme Taran hoidettavaksi ja muistan ajatelleeni sunnilleen "onpa se suuri" tai jotain tämän tapaista.. toinen asia minkä muistan tuolta kerralta on kun kaverini putsasi Taran kaviot, mikä sai minut kauhistelemaan kavioiden suuruutta , ja minä ajattelin että noista kannattaa pysyä kaukana näyttää kauhean vaaralliselta..(minua hymyilyttää kun kirjoitan tätä)Mutta kyllä minä sitten uskalsin pajata Taraa ja rupesin pikkuhiljaa tajuamaan kuinka kiltti se on.
Minä olin vähän niin kuin luvannut itselleni etten minä meinaa ratsastaa mutta kun kaveri oli ratsastanut minä uskaltauduin hyppäämään selkään. Jo sillä hetkellä olin tyytyväinen päätökseeni uskaltautua kyytiin ja pidin ratsastamisesta paljon heti alusta. Ensi perjantaina minä olinkin sitten intoa täynnä menossa tallille..
Minä aloitan ratsastamisen ratsastuskoululla talvella 2013 ja muistan hyvin kun menin sinne ensimmäistä kertaa samaisen kaverini kanssa. Minä sain yhden kiltin ponin tunnille ja muistaakseni ravattiinkin hieman..(minun ensimmäinen ravini Taralla ei mennyt kovin hyvin taisin jopa vähän kiljua, vaikka ei niin saisi ikinä tehdä..) parhaiten muistan kuitenkin sen kun meidän toinen ratsastuksenopettaja kehui minua kun minä osasin harjata ponia ja sanoi " kyllähän minä tiesin että sä oot fiksu likka"ja minä olin totta kai jo ensi viikolla kovaa kyytiä menossa takaisin..
ensimmäisissä tallilla järjestetyissä puomikisoissa (jossa ei edes ollut voittajaa) |
Kiva postaus, kirjoitat mielenkiintoisesti ja selkeästi. Joitakin kirjotusvirheitä oli kylläkin joukossa, mutta eivät ne oikeastaan lukemista haitanneet. Kuvia katsellessa tuli mieleen tälläinen todella turha asia, mutta mainitsenpa silti: että eikö olisi helpompaa laittaa turvaliivi takin alle, tai itselläni on ainakin paljon mukavampi olo niin :D kuitenkin oikein viihtyisä blogi!
VastaaPoistaJoo huomasin itsekin noi kirjoitusvirheet, olet oikeassa siinä et turvaliivi olisi parempi takin alla mutta minulla se ei ikävä kyllä mahdu takin alle
VastaaPoista