Meillä on tosiaan tällä viikolla ratsastusleiri, ihan niin kuin varmasti kerroin jo edellisessä postauksessa. Tällä kertaa emme ole kuvanneet ihan niin paljon kuin viime vuonna, vaikka toki olemme kuvanneet jonkun verran. Sen sijaan olemme keskittyneet täysillä ratsastukseen. Täytyy kyllä sanoa että se että viikon ajan ratsastaa joka päivä ihan ajan ja ajatuksen kanssa on todella antoisaa. Ainakin minun ratsastukselleni se on tehnyt todella hyvää.
Aloitimme tunnin tietenkin ihan käynnissä, ja keskityimme paljon ohjastuntumaan, ja harjoittelimme puolipidätteitä, joka on nyt ollut meidän suurin teemamme. Teimme käynnissä myös ihan perusjuttuja, kuten pysähdyksiä ja ympyröitä. Ravissa treenasimme myös lähinnä tasaista ja hyvää tuntumaa ja Taran suhteellisen pomppuisassa ravissa istumista, niin että istunta pysyisi aika vakaana. Ravissa minun oli aika vaikea istua kunnolla alas, mutta se riippui suurilta osin siitä että minulla oli aivan liian pitkät jalustimet. Lopputunnista minä myös treenasin ravaamista ilman jalustimia. Ongelmana mulla oli aluksi ilman jalustimia se että puristin ja jännitin jalkojani liikaa, ja Tara sitten tarkkana ja herkkänä hevosena hidasti tietenkin käyntiin, koska periaatteessa käskin sen tehdä niin. Lopuksi sain kuitenkin jalat rennommaksi ja onnistuin käyttämään vatsalihaksiani vähän enemmän tasapainon löytämiseen. Voin muuten kertoa että parin päivän ravitreenin ja sunnuntain salitreenin jälkeen ovat vatsalihakset vähän huutaneet hoosiannaa välillä;)
Loppujen lopuksi tunnista jäi hyvä fiilis. Hienoin asia oli minun mielestäni se kuinka oikein huomasin että Tara välillä venytti kaulaansa, ja laski päätä alaspäin. Tuosta huomasi kyllä taas että vaikka vielä on treenattavaa, niin paljon on menty eteenpäin.
Keskiviikkona me taas kävimme aika pitkällä maastolenkillä aamupäivästä, ja sekin meni oikein hyvin. Teimme oikeastaan aika reippaan lenkin, ja ravasimme aika pitkiäkin pätkiä. Ratsuna minulla oli Tara, ja täytyy kyllä sanoa että Tara on maastossa aivan ihana ratsastaa. Minä olen maastossa välillä vähän kontrollifriikin tapainen, enkä minä ole maastossa ihan niin rento kuin kentällä, joten minä kyllä arvostan maastossa Taran rauhallisuutta, ja sitä että siihen voi luottaa melkeinpä tilanteessa kuin tilanteessa. Jotenkin me vain olemme maastossa hyvä kombo.
Myöhemmin samana päivänä me taas ratsastimme kaikki kolme Bambilla kentällä. Ratsastimme kaikki saman "ohjelman" johon kuului pari kierrosta käyntiä löysällä ohjalla, kaksi kierrosta ravia, kierros laukkaa, ja sen jälkeen kaksi kierrosta sekä laukkaa että ravia vuorotellen, eli siirtymisiä tuli treenattua paljon. Meillä oli myös käytössä kunnon koulusatula, jota minä olen viimeksi käyttänyt aika kauan sitten. Muistin että viimeksi en kovin paljon tykännyt tuosta satulasta, mutta nyt se oli minun mielestäni tosi hyvä. Varmasti minun ratsastukselleni on sitten tässä ajassa ehtinyt tapahtua jotain..
Bambi tuntui koko tunnin ajan energisemmältä kuin tavallisesti, ja se liikkui aika reippaasti. Käynti ja ravi meillä meni ihan hyvin. Täytyy kyllä sanoa että erityisesti laukannostoihin olin tyytyväinen. Tuo koulusatula, jossa oli polvituet, tosin on juuri laukannostoissa erityisen hyvä, joten ehkä sekin vaikutti asiaan. Viimeisen kierroksen jälkeen minulla oli jopa hiukan harvinaisesti ongelmia saada Bambi pysähtymään. Lopuksi minä sitten tietenkin kävelin loppukäynnit selästä käsin.
Tänään meillä oli vuorossa Mirella, johon minä olen kyllä vähiten tottunut. Ratsastin Mirellalla käynnissä kahdeksikkoja ja ympyröitä ja tein välillä pysähdyksiä. Tällä kertaa minä ratsastin oikeastaan itsenäisesti, ja sen takia minun on ehkä hankalampi analysoida meidän tuntia niin tarkasti. Omasta mielestäni Mirella oli tosi herkkä avuille, ja M tuntui myös tavallista rauhallisemmalta ja hitaammalta jollain lailla. Minä tosin ratsastin aika kauan, joten Mirella oli aika väsynyt, kun minä en kuitenkaan vain kävellyt uraa pitkin, vain yritin tehdä vähän erilaisia tehtäviä käynnissä. Lopuksi minä kuitenkin otin Mirellalla vielä pari ravipätkää ennen kuin Annika nousi selkään.
Mikä oli teidän lempikuvanne?
1.
2.
3.
4.
Tiistaina sää oli aika sateinen, mutta siitä huolimatta me tietenkin ratsastimme normaalisti. Tällä kertaa me otimme ratsuksi Taran, ja ratsastimme sillä kaikki kolme. Syy tähän järjestelyyn oli se että tallilla sattui juuri silloin olemaan kengittäjä kengittämässä hevosia. Muutenkin oli kyllä kiva päästä oikein keskittymään istuntaan vielä enemmän kuin tavallista, kun ei kukaan muu ratsastanut samaan aikaan kentällä. Me analysoimme muutenkin istuntaa ja omaa ratsastusta oikein ajatuksen kanssa, ja täytyy sanoa että tuosta tunnista kyllä oppi paljon, kunhan niitä oppeja myös ylläpitää.
5.
Aloitimme tunnin tietenkin ihan käynnissä, ja keskityimme paljon ohjastuntumaan, ja harjoittelimme puolipidätteitä, joka on nyt ollut meidän suurin teemamme. Teimme käynnissä myös ihan perusjuttuja, kuten pysähdyksiä ja ympyröitä. Ravissa treenasimme myös lähinnä tasaista ja hyvää tuntumaa ja Taran suhteellisen pomppuisassa ravissa istumista, niin että istunta pysyisi aika vakaana. Ravissa minun oli aika vaikea istua kunnolla alas, mutta se riippui suurilta osin siitä että minulla oli aivan liian pitkät jalustimet. Lopputunnista minä myös treenasin ravaamista ilman jalustimia. Ongelmana mulla oli aluksi ilman jalustimia se että puristin ja jännitin jalkojani liikaa, ja Tara sitten tarkkana ja herkkänä hevosena hidasti tietenkin käyntiin, koska periaatteessa käskin sen tehdä niin. Lopuksi sain kuitenkin jalat rennommaksi ja onnistuin käyttämään vatsalihaksiani vähän enemmän tasapainon löytämiseen. Voin muuten kertoa että parin päivän ravitreenin ja sunnuntain salitreenin jälkeen ovat vatsalihakset vähän huutaneet hoosiannaa välillä;)
6.
7.
8.
Keskiviikkona me taas kävimme aika pitkällä maastolenkillä aamupäivästä, ja sekin meni oikein hyvin. Teimme oikeastaan aika reippaan lenkin, ja ravasimme aika pitkiäkin pätkiä. Ratsuna minulla oli Tara, ja täytyy kyllä sanoa että Tara on maastossa aivan ihana ratsastaa. Minä olen maastossa välillä vähän kontrollifriikin tapainen, enkä minä ole maastossa ihan niin rento kuin kentällä, joten minä kyllä arvostan maastossa Taran rauhallisuutta, ja sitä että siihen voi luottaa melkeinpä tilanteessa kuin tilanteessa. Jotenkin me vain olemme maastossa hyvä kombo.
9.
10.
11.
Myöhemmin samana päivänä me taas ratsastimme kaikki kolme Bambilla kentällä. Ratsastimme kaikki saman "ohjelman" johon kuului pari kierrosta käyntiä löysällä ohjalla, kaksi kierrosta ravia, kierros laukkaa, ja sen jälkeen kaksi kierrosta sekä laukkaa että ravia vuorotellen, eli siirtymisiä tuli treenattua paljon. Meillä oli myös käytössä kunnon koulusatula, jota minä olen viimeksi käyttänyt aika kauan sitten. Muistin että viimeksi en kovin paljon tykännyt tuosta satulasta, mutta nyt se oli minun mielestäni tosi hyvä. Varmasti minun ratsastukselleni on sitten tässä ajassa ehtinyt tapahtua jotain..
Bambi tuntui koko tunnin ajan energisemmältä kuin tavallisesti, ja se liikkui aika reippaasti. Käynti ja ravi meillä meni ihan hyvin. Täytyy kyllä sanoa että erityisesti laukannostoihin olin tyytyväinen. Tuo koulusatula, jossa oli polvituet, tosin on juuri laukannostoissa erityisen hyvä, joten ehkä sekin vaikutti asiaan. Viimeisen kierroksen jälkeen minulla oli jopa hiukan harvinaisesti ongelmia saada Bambi pysähtymään. Lopuksi minä sitten tietenkin kävelin loppukäynnit selästä käsin.
12. Jotenkin tämä kuva on mielestäni hellyttävä ja söpö, vaikka Bambi oli kovaa vauhtia menossa syömään vihreätä ruohoa, jota kasvoi tienvarressa;)
Tänään meillä oli vuorossa Mirella, johon minä olen kyllä vähiten tottunut. Ratsastin Mirellalla käynnissä kahdeksikkoja ja ympyröitä ja tein välillä pysähdyksiä. Tällä kertaa minä ratsastin oikeastaan itsenäisesti, ja sen takia minun on ehkä hankalampi analysoida meidän tuntia niin tarkasti. Omasta mielestäni Mirella oli tosi herkkä avuille, ja M tuntui myös tavallista rauhallisemmalta ja hitaammalta jollain lailla. Minä tosin ratsastin aika kauan, joten Mirella oli aika väsynyt, kun minä en kuitenkaan vain kävellyt uraa pitkin, vain yritin tehdä vähän erilaisia tehtäviä käynnissä. Lopuksi minä kuitenkin otin Mirellalla vielä pari ravipätkää ennen kuin Annika nousi selkään.
13. Loppukevennykseksi täytyy vielä jakaa tämä kuva maanantailta. Niin kuin ilmeestä varmasti näkee niin yritin kovasti istua satulassa hiljaa käyttäen vatsalihaksia...
Mikä oli teidän lempikuvanne?
10 ja 12.
VastaaPoista