Kesäloman ensimmäiset ratsastelut!

Heippa taas! Nyt on sitten virallisesti alkanut kesä vaikka säästä voisi muuta päätellä. Lauantaina sain koulusta todistuksen johon olin oikein tyytyväinen ja joka ylitti odotukseni, hyvin mielin  jäin siis kesälomalle.

  Tänään pääsin taas vaihteeksi ratsastamaan. Siinä olikin ollut melkein kahden viikon paussi, joten voitte kuvitella että kaipuu takaisin hevosien perään oli suuri.. Ratsastin Bambilla niin kuten tavallista. Ensiksi hoidin hepan tietysti kuntoon ja sen jälkeen lähdimme kentälle. Maasta käsittelin Bambin tänään enemmän ajatuksella ja vaadin itseltäni(ja siinä samalla  myös Bambilta)hiukan enemmän. Teimme pysähdyksiä ja siirryimme käyntiin ja lopuksi jopa nostimme ravin maastakäsin. Bambi on muuttunut todella paljon parempaan päin tässä asiassa ja se toimii nykyään pienellä paineella ja oikeastaan pelkästään ääniavuilla. Tehtiin muutama ravinnosto  ja kun ne onnistuivat hyvin minä kiipesin selkään. Tunnin teemana olivat pohjeavut ja tasainen ohjastuntuma. Minulla meni hetken aikaa ymmärtää täysin miten se tuntuma säilytetään mutta onnistuin kuitenkin lopuksi saamaan hyvän ohjastuntuman ainakin käynnissä ja se säilyi ihan lopuksi myös ravissa aika hyvin. Käynnissä teimme paljon voltteja ja nekin menivät sitten lopuksi oikein hyvin.

Ehkä koko tunnin vaikein juttu oli ravinnosto(kyllä, luit oikein)tai oikeastaan suorat ravinnostot. Bambi olisi koko ajan oman nojaamiseni takia kääntynyt keskelle kenttää eikä hommasta tullut sitten yhtään mitään. Jossain vaiheessa minä kuitenkin sisuunnuin ja totesin Bambille että: Eihän me Bambi voida jättää tätä näin ja säkin haluat varmaan ravata, joten viedään tämä homma loppuun yhdessä ja minä istun niin hyvin kun vaan suinkin osaan niin että sä saat ravata eiks jee? ja minä päätin että tämähän onnistuu ja niinhän se sitten onnistuikin ja saimme kaksi kierrosta hyvää eteenpäin pyrkivää ravia ja tunti loppui onnistumiseen, mikä on mulle tärkeätä. Meillä on  kuten kerroin sellainen ongelma Bambin kanssa(tai itseasiassa minulla on)että minä en istu täysin suorassa kun nostan ravin ja nojaan hiukan kentänpuoleiselle (eli sisäänpäin)sivulle ja Bambi lähtee sinne ja sitten kun Bambi ei mene suoraan minäkään en istu aina ihan suorassa ja se ravi menee vaan vinommaksi ja olen monta kertaa siirtänyt sitten käyntiin ja mennyt käynnissä pari kierrosta suoraan ja sitten lopettaa.

 

Tunnin jälkeen minä tietenkin rupesin miettimään että mikä tänään oikein meni pieleen, joskin aika pienesti? en keksinyt muuta vastausta kun että minä kerta kaikkiaan yritän liian paljon ja teen aivan liikaa siellä selässä. Minulla on siis periaatteessa tyypillinen kouluratsastajan asenne ja tavoittelen täydellistä istuntaa jopa liikaa. Minä en tarkoita etteikö mahdollisimman hyvää istuntaa pitäisi tavoitella mutta liika on liikaa.

 

Myönnettäköön  että myös blogimaailmalla on sormensa pelissä tässä asiassa. Luen paljon vanhempien ihmisten blogeja jotka ovat ratsastaneet kauemmin kun minä, mikä on tietysti hyvä asia koska se antaa inspiraatiota ja tavoitteen siitä miltä itse haluaa näyttää hevosen selässä joskus mutta se on myös huono asia koska sitä voi rupea vaatimaan itseltään liikaa ja sitten yrittää ihan liikaa eikä hommasta tule yhtään mitään .  Totta kai se vaikuttaa myös asiaan että ketä tahansa, nimellään tai anonyymisti voi arvostella minua täällä blogin puolella, ja siitäkin tulee totta kai paineita onnista täydellisesti.

 

Mutta hei, kaksi vuotta ratsastaneeksi ratsastan ihan kivasti ja olisi suoranainen ihme jos ratsastaisin yhtä hyvin kun esimerkiksi kymmenen vuotta ratsastanut. Kaikki on aloitettava jostain ja pääasia on että aloittaa. Tajusin tämän kun katsoin vanhoja kuvia minusta ja Bambista ja huomasin miten paljon minun istuntani on parantunut niistä hetkistä, mikä on tietysti istuntatreenin ansiota. Sitä paitsi Bambi oli koko tunnin ajan tyytyväinen eikä se olisi ollut niin tyytyväinen jos minulla olisi ollut jokin tosi suuri istuntavirhe kuten todella kova käsi. Virheitä on mutta ne ovat silti suhteellisen pieniä, eikä minua enää tunnistaisi samaksi tytöksi joka reilu vuosi sitten keikkui kun perunasäkki kymmenen sentin etunojalla hevosen selässä.  Kaikki meistä tekee joskus virheitä ja tärkeä asia on että niistä sisuuntuu eikä anna periksi.

Periksi ei anneta ennen kun sydänkäyrä on suora!>3

näin sitä hypätään alas hevosen selästä.

 

Joten voisi lyhyesi sanoa ongelmani on ylianalysointi ja että minun projektini on hiukan löysätä nutturaa tänä kesänä mutta silti vaatia itseltäni tarpeeksi.

miksi en mä saa olla mukana?ihmettelee Mirella.

Näitä" edustavia" kuviahan meistä saa helposti..

jos et sä meinaa antaa mulle ruohoo niin hommaan sen kyllä ite! tuumaa Bambi.

 

Ja minä vaan nauran.. kuka on sanonut että mun pitäisi löysätä nutturaa..

 

Onko teillä lukijoilla sama ongelma että tuppaatte yrittämään ihan liikaa kun ratsastatte?  jos on niin otetaan yhdessä tavoitteeksi olla hiukan armollisempia itseämme kohtaan.

 

Sattuisiko teillä lukijoilla olemaan jotain postaus tai video toiveita? Itse olin ainakin ajatellut tehdä tänä kesänä enemmän videoita tänne blogille kun minulla on aikaa sellaiseen kun ei ole koulua.