Ratsastus ja urheilu

Neljä vuotta sitten minulla ei oikeastaan ollut minkäänlaisia urheilullisia harrastuksia. En ollut lainkaan kiinnostunut urheilusta, ja monet yrittivätkin saada minut aloittamaan jonkin urheilullisen harrastuksen. Harrastan toki kuoroa siihen aikaan, mutta siihenkin olin vähitellen menettämässä mielenkiintoani. Tykkään siis edelleen laulamisesta, mutta kuoron jokavuotiset tavat kyllästyttivät minua.

Sitten hevoset ja ratsastus tulivat minun elämääni. Ensimmäisen kerran lähdin tallille oikeastaan puolivahingossa kokeilemaan ratsastusta pelkästään kerran. Tämän yhden kerran jälkeen en kuitenkaan malttanut odottaa seuraavaa kertaa, ja vanhempani saivat kuulla ihanasta Tara nimisestä hepasta kaikki pienimmätkin yksityiskohdat kyllästymiseen asti. Aluksi ratsastustani ei tosiaankaan voinut sanoa muuksi kuin hevosen selässä istumiseksi. Minä tykkäsin vain istua satulassa ja harjata hevosia, mutta mistään urheilusta ei ollut kysymys. Hevosten seura, raitis ilma ja liikkuminen tekivät kuitenkin sekä kropalle että psyykkeelle hyvää.

Urheiluksi minun ratsastamiseni muuttui oikeastaan vasta pari vuotta ratsastamisen aloittamisesta. Silloin täytyi pikkuhiljaa ruveta analysoimaan  omia liikkeitään ja refleksejään. Tämän jälkeen tuli kuitenkin se vaikein kohta, joka on varmasti haaste joka ikiselle ratsastajalle, tasosta riippumatta: nimittäin se että niitä lihaksia pitäisi osata rentouttaa tietoisesti, ja kontrolloida niitä omia refleksejä. Yksinkertaisesti suomeksi sanottuna: kontrolloida sitä omaa kroppaansa. Sillä tiellä ollaan edelleenkin, ja tullaan olemaan vastedeskin. Myös omaa mieltä pitäisi oppia kontrolloimaan, sen taidon luulin oppineeni jo silloin kun selätin ratsastuskammoni. Tänä kesänä huomasin kuitenkin meidän "papukaijaprojektimme" muodossa ettei näin ole. Hermostuin heti hevosen tultua kentän keskelle, ja lakkasin ratsastamasta. Vaivuin johonkin täysin avuttomaan mielentilaan.

Siinä kohtaa kun ruvettiin puhumaan kehonhallinasta urheilu tuli tosiaan mukaan kuvioihin. Silloin ratsastuksesta alkaa olla vieläkin enemmän hyötyä ihmisen fyysiselle kunnolle. Keväällä 2015 minun urheiluinnostukseni oikeastaan alkoi. En voi sanoa että olen urheiluhullu, mutta minun fyysinen kuntoni on parantunut aikalailla siitä lähtien kun aloitin ratsastuksen. Erityisesti viime keväänä olin aika hyvässä kunnossa. Nyt kesällä on tullut herkuteltua vähän liikaa, ja tuo selkäkin tuossa jokin aika sitten vihoitteli, joten lenkkeily on nyt jäänyt vähemmälle.

Minä olen aina ihmetellyt miksi monet käyvät nykyään vain salilla. Kävely, ja muukin ihan tavallinen arkiliikunta ulkona  tuntuu olevan kovin aliarvostettua, vaikka sekin tekee kropalle tosi hyvää. En väitä etteikö salilla treenaaminenkin tekisi hyvää, mutta tallilla ja lenkillä saa vielä raitista ulkoilmaa kaupan päälle. Itse olen aina tykännyt liikkua ulkona, joten minusta ajatus salille käymisestä on ihmeellinen.

Suosittelen lämpimästi  ratsastusta kaikille jotka eivät ole kiinnostuneita urheilusta. Ratsastus ja tallityöt ovat jo itsessään tosi hyvää liikuntaa, ja sitä paitsi ratsastus innostaa harrastamaan muutakin urheilua.  Itsekin olen oikeastaan löytänyt muun liikunnan vasta ratsastuksen myötä. Sitä vain huomaa että liikunta ja venyttely ovat hyvästä ratsastuksenkin kannalta, ja siitä muodostuu positiivinen kierre.