Liinassa treenailua

Heippa taas pitkästä aikaa! Tässä on tullut nyt aika pitkä paussi blogista. Erityisesti ratsastuspostauksia ei ole tullut kirjoitettua tosi pitkään aikaan, joten nyt olisi sellaisen vuoro.

Ratsastuspostausten puuttumisen surin syy on se että kuvia ei ole tullut oikein otettua, eikä tunneilla ole nyt hetkeen tapahtunut oikein mitään uutta. Lähtökohdat ovat siis ratsastuksen suhteen aikalailla samat kuin kuukausi(!) sitten. Treenit ovat päässeet alkuun oikeastaan vasta nyt, sillä minulla oli pari viikkoa sitten vielä tuo selkä hiukan kipeänä. Alku oli siis oikeastaan pelkää kävelyä, ja selän totuttelemista takaisin säännöllisen ratsastukseen. Nyt selkä on taas melkein normaali, joten ratsastus on päässyt vasta nyt käyntiin.Suoruus on edelleen ongelma, ja erityisesti se psyykkinen muutos joka mussa tapahtuu silloin kun hevonen valuu pois uralta. En nyt muista kovin tarkasti koko viimeisimmän kuukauden tunteja kovin tarkkaan, joten keskityn lähinnä maanantain tuntiin.

Maanantaina me aloitimme taas kävelemällä alkukäynnit, jotka menivätkin ihan moitteettomasti. Bambi käveli ajoittain tosi reippaasti, ja minä sain säädeltyä tempoa hyvin. Suurin ero oli siinä ettei Bambi enää hiippaillut yhtä paljon kuin ennen. Alkukäyntien jälkeen pääsimme treenaamaan ravia liinassa. Keskityimme liinassakin siihen että käynti on riittävän aktiivista, niin että ravi saatiin nostettua hyvin. Ravissa treenasimme taas sitä ettei se kuski saa heilua liikaa ylös ja alas siellä satulassa. Heiluminen on nimittäin epämukavaa minulle itselleni, ja sitä paitsi kädetkin heiluvat sitten mukana. Sain ohjeeksi joustaa vähän enemmän selästä, ja liikkua hiljaa eteen ja taakse satulassa käyttäen vatsalihaksia. Istuntani muuttui paljon paremmaksi tämän vinkin jälkeen, ja Bambinkin ravi parani. Tämän jälkeen Annika kuitenkin oli sitä mieltä että minun pääni heilui vähän liikaa, ja että se on varmasti tosi epäergonomista ja epämukavaa. Tuo asia oli helppo korjata, ja sen jälkeen ratsastus oli paljon mukavampaa. Ero istunnassa oli myös suuri, ja päätimme lopettaa liinatreenin tältä erää.
Liina on aina ollut minulle mukava ja toimiva keino työstää istuntaa. Liinassa rentoudun ihan erilailla kun minun ei niin paljon tarvitse miettiä hevosen ohjaamista, ja pääsen hyvin keskittymään istuntaani. Huomaan myös liinassa ratsastaessani olevani ihan eri mielentilassa, jossa minun on helpompi ratsastaa. Sen mielentilan kun saisi päälle myös itsenäisesti ratsastaen, niin ratsastus sujuisi paljon paremmin.

Minä jatkoin kuitenkin ratsastusta uralla. Kokeilin myös ravia pari kertaa uralla, ja sain Bambin pidettyä suorana. Tämän jälkeen olimme kaikki kolme  tyytyväisiä tämän päivän ratsastustuntiin, ja oli aika lopettaa tunti.Minä tajusin yhden tärkeän asian ratsastaessani uralla: nimittäin sen että minä en voi ajatella kentän keskustaa, tai edes sitä etten päätyisi sinne, jos haluan pysyä uralla. Jos minä ajattelen kentän keskustaa, ja vielä tahtomattani palkitsen hevosta kentän keskellä pysähtymällä, niin miten ihmeessä se voisi ymmärtää mitä minä haluan? Siinäpä taas kerran asia joka on helppo järjellä ymmärtää, mutta vaikeampi toteuttaa käytännössä.