Kaikki bloggaajat voivat varmasti tunnustaa miettivänsä edes jollain tasolla sitä mitä blogissaan julkaisee. Blogi kuin voi olla monissa tilanteissa valttikortti, mutta se voi olla myös haitta. Jos esimerkiksi on 10 vuotiaana tehnyt oman blogin uskaltaisin ihan yleistämättä todeta että mitä luultavammin 10- vuotias ei omaa riittävän hyvää harkintakykyä ymmärtääkseen mitä blogissa kannattaa julkaista, ja mitä ei. Tietenkin on olemassa poikkeuksia, mutta itse en ainakaan olisi osannut rajata blogin sisältöä millään tavalla järkevästi kymmenenvuotiaana. Blogi voi kuitenkin olla hyvin tehtynä esimerkiksi toimittajan työhön hakiessa oikea valttikortti.
Itse keskustelen edelleenkin aina välillä vanhempieni kanssa siitä mitä blogissa kannattaa julkaista, ja saatan välillä kysäistä että voiko sitä tai tätä julkaista blogissa. Kun 14- vuotiaana aloitin blogin kirjoittamisen vanhempani lukivat jokaisen postaukseni ennen kuin julkaisin ne. Joskus tällainen apu voi olla ihan paikallaan, sillä kerran olin kirjoittanut esimerkiksi" teimme pohkeenväistöjä kännissä", kun minun oli tarkoitus kirjoittaa kännin sijaan käynnissä. Tuo olisikin ollut aika nolo moka, jos se olisi blogiin asti koskaan päässyt;). Juuri tuon tapaisista kommelluksista voi nimittäin pahimmassa tapauksessa seurata kiusaamista sekä netissä että koulussa.Nykyään kirjoitan, tarkistan ja julkaisen postaukseni ihan itse. En sano edelleenkään olevani mikään erityisen hyvä kirjoittaja, mutta olen kehittynyt kirjoittajana tämän vuoden aikana paljon.
Suurin hyöty blogista onkin varmasti koulussa. Itse olen huomannut selvästi että saan aineistani parempia arvosanoja kuin viime vuonna. Tänä vuonna jokainen aineeni on ollut siinä yhdeksikön tasolla, ja jotkut ovat olleet jopa kymppejä, kun taas viime vuonna aineeni olivat useasti kahdeksikon, tai parhaassa tapauksessa yhdeksikön tasoa. Luulen että tämä riippuu suurilta osin blogin kirjoittamisesta.
Fakta on kuitenkin se että joku voi ymmärtää tekstin väärin, vaikka se olisi kuinka hyvin tahansa kirjoitettu. Monesti me itse koemme monet asiat itsestäänselvyyksinä. Sen takia sitä ei ehkä huomaa selittää tiettyä asiaa niin tarkasti kuin pitäisi, ja se voi johtaa siihen että lukija ymmärtää tekstin väärin. Monesti sitä tulee myös puhuttua ystävien ja tuttavien kanssa asioista hiukan huolimattomasti, eikä sitä sitten blogia kirjoittaessa välttämättä huomaa että lukija, jota ei tunne, saattaa ymmärtää asian ihan erilailla. Itse olen pyrkinyt kirjoittamaan blogiani niin realistisesti kuin mahdollista, ja haluan kirjoittaa tänne myös epäonnistuneista ratsastuskerroista. Turvavarusteet ovatkin ehkä ainut asia joiden suhteen olen tosi tarkka, enkä halua julkaista blogissani kuvia joissa minulla ei ole hevosten kanssa touhutessani kypärää päässä.
Tietenkin on olemassa myös ihmisiä jotka tahallaan haluavat ymmärtää asian väärin, eikä se silloin ole kirjoittajan vika. On olemassa ihmisiä, jotka ovat niin kyllästyneitä omaan elämäänsä, että haluavat väkisin kommentoida blogiin jotain negatiivista, ja sillä tapaa kanavoida omaa pahaa oloaan. Myös kateus on ikävä kyllä perisuomalainen tunne, jota usein kanavoidaan juuri kommentoimalla negatiivisesti , tai jopa asiattomasti toisten blogeihin.Onneksi tällaisia ihmisiä on kuitenkin harvassa. Itse olen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta säästynyt negatiivisilta kommenteilta, ja siitä kiitos kuuluu tietenkin teille lukijoille!
Minusta tuntuu että negatiiviset kommentit on helpompi selättää, jos ne ovat tulleet täysin tuntemattomalta ihmiseltä. Ainakaan minä en jaksa välittää siitä mitä joku tuntematon anonyymi, joka asuu parhaassa tapauksessa toisella puolella Suomea pitää blogistani. Älkää ymmärtäkö minua väärin, iloitsen kyllä kivoista kommenteista, ja ne voivat parhaassa tapauksessa piristää koko loppupäivän, mutta negatiiviset kommentit ohitan olankohautuksella todettuani ettei niissä ole mitään järkevää vinkkiä ratsastukseni tai blogini parantamisen suhteen. Jos kommentissa taas on jokin järkevä sanoma yritän tietenkin ottaa vinkistä vaariin parhaani mukaan.
Blogin kirjoittaminen on kuitenkin tosi kiva ja antoisa harrastus, jos vain oppii ohittamaan negatiiviset kommentit olankohautuksella. Useimmiten kommentit ovat kuitenkin kivoja, ja suurin osa ihmisistä ovat kuitenkin hyvätahtoisia. Juuri kommentit ovat ehkä blogin kirjoittamisen parhaita puolia, sillä se on hyvä tapa kommunikoida samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten kanssa. Myös oman pään ns. tyhjentäminen tekstin muodossa ja kuulumisten kirjoittelu on todella mukavaa.
Itse keskustelen edelleenkin aina välillä vanhempieni kanssa siitä mitä blogissa kannattaa julkaista, ja saatan välillä kysäistä että voiko sitä tai tätä julkaista blogissa. Kun 14- vuotiaana aloitin blogin kirjoittamisen vanhempani lukivat jokaisen postaukseni ennen kuin julkaisin ne. Joskus tällainen apu voi olla ihan paikallaan, sillä kerran olin kirjoittanut esimerkiksi" teimme pohkeenväistöjä kännissä", kun minun oli tarkoitus kirjoittaa kännin sijaan käynnissä. Tuo olisikin ollut aika nolo moka, jos se olisi blogiin asti koskaan päässyt;). Juuri tuon tapaisista kommelluksista voi nimittäin pahimmassa tapauksessa seurata kiusaamista sekä netissä että koulussa.Nykyään kirjoitan, tarkistan ja julkaisen postaukseni ihan itse. En sano edelleenkään olevani mikään erityisen hyvä kirjoittaja, mutta olen kehittynyt kirjoittajana tämän vuoden aikana paljon.
Suurin hyöty blogista onkin varmasti koulussa. Itse olen huomannut selvästi että saan aineistani parempia arvosanoja kuin viime vuonna. Tänä vuonna jokainen aineeni on ollut siinä yhdeksikön tasolla, ja jotkut ovat olleet jopa kymppejä, kun taas viime vuonna aineeni olivat useasti kahdeksikon, tai parhaassa tapauksessa yhdeksikön tasoa. Luulen että tämä riippuu suurilta osin blogin kirjoittamisesta.
Fakta on kuitenkin se että joku voi ymmärtää tekstin väärin, vaikka se olisi kuinka hyvin tahansa kirjoitettu. Monesti me itse koemme monet asiat itsestäänselvyyksinä. Sen takia sitä ei ehkä huomaa selittää tiettyä asiaa niin tarkasti kuin pitäisi, ja se voi johtaa siihen että lukija ymmärtää tekstin väärin. Monesti sitä tulee myös puhuttua ystävien ja tuttavien kanssa asioista hiukan huolimattomasti, eikä sitä sitten blogia kirjoittaessa välttämättä huomaa että lukija, jota ei tunne, saattaa ymmärtää asian ihan erilailla. Itse olen pyrkinyt kirjoittamaan blogiani niin realistisesti kuin mahdollista, ja haluan kirjoittaa tänne myös epäonnistuneista ratsastuskerroista. Turvavarusteet ovatkin ehkä ainut asia joiden suhteen olen tosi tarkka, enkä halua julkaista blogissani kuvia joissa minulla ei ole hevosten kanssa touhutessani kypärää päässä.
Tietenkin on olemassa myös ihmisiä jotka tahallaan haluavat ymmärtää asian väärin, eikä se silloin ole kirjoittajan vika. On olemassa ihmisiä, jotka ovat niin kyllästyneitä omaan elämäänsä, että haluavat väkisin kommentoida blogiin jotain negatiivista, ja sillä tapaa kanavoida omaa pahaa oloaan. Myös kateus on ikävä kyllä perisuomalainen tunne, jota usein kanavoidaan juuri kommentoimalla negatiivisesti , tai jopa asiattomasti toisten blogeihin.Onneksi tällaisia ihmisiä on kuitenkin harvassa. Itse olen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta säästynyt negatiivisilta kommenteilta, ja siitä kiitos kuuluu tietenkin teille lukijoille!
Minusta tuntuu että negatiiviset kommentit on helpompi selättää, jos ne ovat tulleet täysin tuntemattomalta ihmiseltä. Ainakaan minä en jaksa välittää siitä mitä joku tuntematon anonyymi, joka asuu parhaassa tapauksessa toisella puolella Suomea pitää blogistani. Älkää ymmärtäkö minua väärin, iloitsen kyllä kivoista kommenteista, ja ne voivat parhaassa tapauksessa piristää koko loppupäivän, mutta negatiiviset kommentit ohitan olankohautuksella todettuani ettei niissä ole mitään järkevää vinkkiä ratsastukseni tai blogini parantamisen suhteen. Jos kommentissa taas on jokin järkevä sanoma yritän tietenkin ottaa vinkistä vaariin parhaani mukaan.
Blogin kirjoittaminen on kuitenkin tosi kiva ja antoisa harrastus, jos vain oppii ohittamaan negatiiviset kommentit olankohautuksella. Useimmiten kommentit ovat kuitenkin kivoja, ja suurin osa ihmisistä ovat kuitenkin hyvätahtoisia. Juuri kommentit ovat ehkä blogin kirjoittamisen parhaita puolia, sillä se on hyvä tapa kommunikoida samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten kanssa. Myös oman pään ns. tyhjentäminen tekstin muodossa ja kuulumisten kirjoittelu on todella mukavaa.
Todella hyvä postaus! Olet hyvä kirjoittamaan ja pidän postauksistasi todella paljon. Järkevää tekstiä! Äitinikin luki tämän ja sanoi että tästä lähtien hän tarkistaa minun ja siskoni blogipäivitykset.
VastaaPoistakiitos:)tuollainen tekstintarkistus voi tosiaankin olla fiksu idea.
Poista