Kesäloma ja ratsastusta

Nyt se kauan odotettu kesäloma on sitten alkanut. Tuntuu tavallaan ihan epätodelliselta että kesäloma alkoi jo, mutta onhan tuota nyt jo odotettukin;).Keskiarvoni oli 9, 1, ja täytyy sanoa että olin siihen tosi tyytyväinen. Vähän minua kyllä harmittaa jos se lähtee laskemaan syksyllä, mutta nyt en viitsi murehtia sitä. Se on sen ajan murhe, ja on se kuitenkin parempi aloitta yhdeksäs luokka hyvä todistus lähtökohtana. Olen siis päättänyt nauttia kesälomasta ja iloita odotettua paremmasta todistuksesta. Hyvää mieltäni on lisännyt se että olen nyt saanut koneeni takaisin, ja se toimii ihan hyvin. Suuri osa kuvistani on kuitenkin kadonnut bittiavaruuten, ja se kyllä hiukan harmittaa.

Maanantain ratsastustunti meni vähän niin ja näin. Aluksi meillä meni kivasti, mutta myöhemmin vinoudesta tuli meille taas ongelma. Minun ei selvästikään olisi pitänyt kuuluttaa silloin viikko sitten täällä blogin puolella että olen päässyt tästä ongelmasta eroon;). Työskentelimme puomeilla aika paljon, ja minä sain siinä samassa kivasti treenattua kevyttä istuntaa. Jotenkin minä myös sain käteni toimimaan paremmin käynnissä, ja Bambin käynti oli sen jälkeen paljon eteenpäinpyrkivämpää. Pari kertaa me ylitimme puomit ihan mallikelpoisesti, mutta sen jälkeen minun oli vaikeata saada Bambi suoraksi. Ongelmani on tosiaan se että minä istun vinossa, vaikka minusta tuntuukin että istun suorassa. Minun pitäisi pistää enemmän painoa vasemmalle jalalleni vaikka minusta tuntuukin silloin siltä että istun silloin vinossa. Aika hankalaahan se on kun aivot sanovat jotain muuta kuin mitä totuus on. Lopuksi sain kuitenkin ravin aika suoraksi kun muistin asettaa enemmän painoa oikealle jalalleni, vaikka se tuntuikin oudolta. Sen jälkeen oli hyvä kävellä loppukäynnit, ja lopettaa tunti. Tunnin jälkeen hevoset pääsivät taas maistelemaan vihreätä riimunnarun päässä, ja ne nauttivat siitä kovasti.

Perjantaina päätimme antaa Mirellan syödä tallin pihassa sähköttömässä "aitauksessa". Olimme varautuneet siihen että joutuisimme ottamaan sen kiinni, mutta Mirella käyttäytyikin ihan tosi hyvin. Annikan koira Simon ei ole oikein tottunut Mirellaan, ja se haukkui heti kun Mirella teki jotain vähänkin yllättävää. Mirella kuitenkin käyttäytyi tosi hyvin, eikä koirien haukkuminen hermostuttanut sitä. Mirella pikemminkin ihmetteli moista hälinää. Itse yritin ottaa kuvia Mirellasta,mutta se osouttautui odotettua hankalammaksi. Se oli kokoajan liikkeellä,ja se joo käveli kameraa kohti,tai käänsi peppunsa poispäin.