sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

MItä meille kuuluu?

Heippa taas todella pitkästä aikaa! Tässä on tainnut tulla pidettyä koko blogin historian pisin tauko. Yli kokonainen kuukausi on tainnut vierähtää viime postauksesta. Suurin syy tähän hiljaisuuteen on yksinkertaisesti ollut koulukiireet, muut kiireet ja motivaation puute. Viime aikoina olen keskittynyt oikeastaan vain ratsastukseen, salitreeneihin ja kouluhommiin. Meillä on nyt tietenkin koulussa menossa ysiluokan vihoviimeiset kokeet ja projektit, joten olen yrittänyt panostaa niihin nyt erityisen paljon. Motivaatiota ei vain ole bloggaamiselle löytynyt, ja olen yksinkertaisesti antanut itselleni luvan pitää taukoa., kunnes on taas oikeasti huvittanut kirjoittaa blogia.
Minua niin harmittaa ettei tarkennus osunnut tässä kuvassa ihan kohdilleen, tämä olisi muuten ollut tosi kiva kuva:(

Viimeisimmässä  postauksessa taisin kertoa siitä että jalkaani ommeltiin 5 tikkiä, ja minulla oli sen takia parin viikon tauko ratsastuksesta. Haava on nyt parantunut hyvin, ja olen  tietenkin päässyt jo kauan sitten takaisin hevosen selkään. Täytyy kyllä sanoa että vaikka tuo tauko oli tosi tylsä, niin se kyllä toi mukanaan ihan hirveästi motivaatiota ratsastamiseen. Tässä kävi ihan niin kuin minä arvelinkin. Minä olin jo parin viikon päästä aika malttamattomana pääsemään takaisin hevosen selkään, ja jaksoin juuri ja juuri odottaa koko sen ajan. Myös liikkumattomuus alkoi jo ottamaan minua aika pahasti päähän tuossa parin viikon aikana. Vähän yli viikon minä taisin kilttinä tyttönä mennä bussilla kouluun, mutta jossain vaiheessa minulla meni hermot siihen, ja sitten aloinkin kävellä kouluun.

Ratsastuksen kannalta meillä on mennyt viimeaikoina todella hyvin. Olemme treenanneet ravia aika paljon, ja se on alkanut sujumaan meiltä jo hyvin. Siirrot menevät jo tosi hyvin, ja istuntaakin on treenattu paljon. Vihdoinkin musta tuntuu siltä että minä oikeasti osaan istua siellä selässä aika rauhallisesti, enkä heilu edestakaisin. Minusta tuntuu myös että olen saanut ravin tahdista paremman otteen. Pari kertaa olen jopa huomannut että Bambi on jopa hidastanut käyntiin vain sen takia että olen käyttänyt vatsalihaksiani. Olemme myös treenanneet paljon ympyröitä ja käännöksiä viime aikoina, ja minusta nekin ovat toimineet paremmin kuin ennen. Huomaan itsestänikin että keskityn nyt enemmän esimerkiksi ympyrää ratsastaessa, ja silloin myös ympyrästä tulee parempi. Toinen muutos jonka olen huomannut on se että käsien ja ohjien käyttöni on rauhoittunut, ja ratsastan enemmän pohkeillani, mikä on tietenkin hyvä asia. Yhden muutoksen olen myös huomannut Bambissa. Nykyään Bambi nimittäin tuntuu paljon rennommalta ja tyytyväisemmältä kun minä ratsastan sitä, ja se pärskii enemmän kuin ennen, mikä on tietenkin ihana asia. Toisaalta Bambi on aina ollutkin se ystävällinen ja rento kaikkien kaveri luonteeltaan, ja sillä on muutenkin tapana hinkata päätään aina välillä erityisesti  tuttuja ihmisiä vasten. Olen sanonut tämän varmaan tuhat kertaa, mutta Bambi on ihan oikeasti varmasti yksi maailman kilteimmistä tammoista.

Niin kuin ylläolevasta tekstistä voi päätellä niin meillä on nyt hyvä kausi meneillään. Näistä hyvistä ajoista pitää aina ottaa kaikki irti, koska niistä saa niin hirveästi motivaatiota silloin kun joku asia on vaikea, ja sitä täytyy treenata paljon. Minä olen itse huomannut että nämä kaudet ovatratsastuksessa oikeasti todella selkeitä. Esimerkiksi viime kesänä me treenasimme tosi paljon suoraan ratsastusta leirillä, ja nyt se ei tuota mitään hankaluuksia. Jotenkin näistä hyvistä kausista täytyy imeä energia, jolla sitten jaksetaan treenata sinnikkäästi tiettyä asiaa sitten kun on vähä vaikeampi kausi meneillään. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö tätä väärin. Minun mielestäni ratsastuksessa tarvitaan sekä hyviä että vaikeita kausia, ja ne ovat kummatkin tärkeitä osia tätä harrastusta, ja ilman vaikeita kausia onnistumisetkaan eivät tuntuisi hyvältä.