Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ratsastus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ratsastus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Laukkaratsu Bambi

Heippa! Taas kerran täytyy myöntää että on tullut pidettyä ihan liian pitkä postaustauko. Syynä ovat taas kerran koulukiireet ja muut sellaiset asiat. Kesällä yritän kuitenkin aktivoitua vähän enemmän, nyt kun koulukiireet ovat jo hellittäneet, ja peruskoulun loppuun ei ole enää  aikaa kuin viikko.

Ratsastuksen suhteen meidän ylämäkemme on jatkunut. Viime aikoina olemme treenanneet paljon laukkaamista, ja tunneilla on tullut laukattua enemmän kuin koskaan ennen. Aluksi minä ratsastin paljon Taralla, ja treenasin laukan nostoja sen kanssa. Tara on kaikista varmin ja helpoin "meidän" hevosista ratsastaa laukassa, ja sen takia sen kanssa oli hyvä aloittaa laukan treenaaminen. Minusta Taralla ratsastaminen oli todella opettavaista. Tuolta hevoselta voi vain oppia niin paljon, koska se on niin fiksu. Se tajuaa tasan tarkkaan mitä sen ratsastaja osaa, ja mitä ei, ja se pyytää ratsastajalta juuri niin paljon kuin ratsastaja osaa. Parin viikon päästä laukan nostot sujuivat kuitenkin Taran kanssa sen verran hyvin, että pääsin kokeilemaan laukkaa myös Bambin kanssa.
1.

2.
Tiedättehän te sen tunteen kun on jonkun aikaa ratsastanut sellaisella hevosella, johon ei ole ihan niin tottunut, ja sitten pääsee takaisin sen tutun ja turvallisen "lempihepan" selkään? Se tunne minulla oli kun sain taas kiivetä Bambin selkään. En oikeastaan haluaisi sanoa että Bambi on minun lempihevoseni, koska kaikilla hevosilla on hyvät puolensa, ja minä tykkään tosi paljon Tarasta ja Mirellastakin, mutta sitä ei voi kieltää että minä olen ollut Bambin kanssa eniten tekemisissä, ja olen sen takia tottunut siihen. Voi kyllä olla että tätä hyvää fiilistä vahvisti sekin että Bambi oli maanantain  tunnilla superhieno. Minä olen vielä  täysi amatööri  laukkaamisessa, ja Bambikin treenasi vielä laukkaa viime kesänä, mutta silti sen ymmärsi heti mitä minä halusin sen tekevän. Tärkeintä oli kuitenkin se että Bambi laukkasi mielellään, ja vaikutti iloiselta ja innokkaalta. Olen varmasti sanonut tämän tuhat ja miljoona kertaa, mutta parasta tuossa hevosessa on se että se osaa olla innostunut ja iloinen, juoksematta kuitenkaan ratsastajan alta pois. Tunnin jälkeen hevoset pääsivät myös talin pihalle syömään vihreätä ruohoa.

3.

4.
Perjantaina meillä oli taas vähän pidempi tallipäivä. Minulla oli vapaata koulusta, joten olimme tallilla oikeastaan koko päivän. Suurimman osan päivästä me teimme erilaisia tallihommia, ja siivosimme karsinoita  ja hevosten tarhaa. Jotenkin minusta on vain tosi kiva olla talilla pitempään, ja oikeasti ehtiä tekemään paljon asioita.
5.

6.

7.

8.

Myös perjantain ratsastustunti meni oikein hyvin. Idea oli oikeastaan ihan sama kuin maanantain tunnilla. Ensin verryttelimme hevoset ratsastamalla digitaalisen kahdeksikon muotoista kuviota käynnissä ja ravissa, ja sen jälkeen aloitimme laukkaamisen. Bambi oli taas kerran oikein innokas laukkaamaan, ja laukat menivät ihan hyvin, vaikka Bambilla olikin oikeaan kierrokseen vähän vaikeampaa. Vasen kierros oli meille vähän helpompi, tiedä sitten oliko se helpompi kierros minulle vai Bambille, vai ehkä molemmille. Ei ero mikään suuri ollut, mutta huomasin kuitenkin että vasempaan kierrokseen meni paremmin. Loppujen lopuksi olin tosi tyytyväinen tuntiin. Nyt alkaa ihan oikeasti tuntua siltä että niiden perusasioiden eli käsien asennon ja suoraan ratsastamisen  treenaaminen on tuottanut tulosta. Meillä ei ole kyllä oikeastaan ikinä ennen mennyt näin hyvin, vaikka itse sanonkin. Tietenkin meillä on vielä paljon treenattavaa, ja niinhän kaikilla ratsastajilla on, mutta edistystä on tapahtunut:)
9.

10.

11.

12.
Tietenkin myös sisäinen valokuvaajani nosti tämän päivän aikana päätään pitkästä aikaa. Tällä kertaa minä päätin kokeilla vähän erilaista  taustaa kuville, ja otin kuvat hevosten tarhassa. Hevosilla on oikeasti tosi hieno metsätarha, joten on pieni ihme etten ole ennen hoksannut käyttää sitä kuvauspaikkana. Minun mielestäni kuvat onnistuivat hyvin, joten luultavasti tulen ottamaan tarhassa kuvia joskus uudestaan. Oli muutenkin kiva kerrankin ehtiä oikein ajan kanssa harjata hevoset kuvia varten, ja saada kaikki kolme hevosta kameran eteen. Olen pahoillani siitä että tässä postauksessa on varmasti hurjan paljon melkein samanlaisia kuvia, mutta en vain osannut valita näistä kuvista parhaita..

Mikä oli sinun lempikuvasi?

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

MItä meille kuuluu?

Heippa taas todella pitkästä aikaa! Tässä on tainnut tulla pidettyä koko blogin historian pisin tauko. Yli kokonainen kuukausi on tainnut vierähtää viime postauksesta. Suurin syy tähän hiljaisuuteen on yksinkertaisesti ollut koulukiireet, muut kiireet ja motivaation puute. Viime aikoina olen keskittynyt oikeastaan vain ratsastukseen, salitreeneihin ja kouluhommiin. Meillä on nyt tietenkin koulussa menossa ysiluokan vihoviimeiset kokeet ja projektit, joten olen yrittänyt panostaa niihin nyt erityisen paljon. Motivaatiota ei vain ole bloggaamiselle löytynyt, ja olen yksinkertaisesti antanut itselleni luvan pitää taukoa., kunnes on taas oikeasti huvittanut kirjoittaa blogia.
Minua niin harmittaa ettei tarkennus osunnut tässä kuvassa ihan kohdilleen, tämä olisi muuten ollut tosi kiva kuva:(

Viimeisimmässä  postauksessa taisin kertoa siitä että jalkaani ommeltiin 5 tikkiä, ja minulla oli sen takia parin viikon tauko ratsastuksesta. Haava on nyt parantunut hyvin, ja olen  tietenkin päässyt jo kauan sitten takaisin hevosen selkään. Täytyy kyllä sanoa että vaikka tuo tauko oli tosi tylsä, niin se kyllä toi mukanaan ihan hirveästi motivaatiota ratsastamiseen. Tässä kävi ihan niin kuin minä arvelinkin. Minä olin jo parin viikon päästä aika malttamattomana pääsemään takaisin hevosen selkään, ja jaksoin juuri ja juuri odottaa koko sen ajan. Myös liikkumattomuus alkoi jo ottamaan minua aika pahasti päähän tuossa parin viikon aikana. Vähän yli viikon minä taisin kilttinä tyttönä mennä bussilla kouluun, mutta jossain vaiheessa minulla meni hermot siihen, ja sitten aloinkin kävellä kouluun.

Ratsastuksen kannalta meillä on mennyt viimeaikoina todella hyvin. Olemme treenanneet ravia aika paljon, ja se on alkanut sujumaan meiltä jo hyvin. Siirrot menevät jo tosi hyvin, ja istuntaakin on treenattu paljon. Vihdoinkin musta tuntuu siltä että minä oikeasti osaan istua siellä selässä aika rauhallisesti, enkä heilu edestakaisin. Minusta tuntuu myös että olen saanut ravin tahdista paremman otteen. Pari kertaa olen jopa huomannut että Bambi on jopa hidastanut käyntiin vain sen takia että olen käyttänyt vatsalihaksiani. Olemme myös treenanneet paljon ympyröitä ja käännöksiä viime aikoina, ja minusta nekin ovat toimineet paremmin kuin ennen. Huomaan itsestänikin että keskityn nyt enemmän esimerkiksi ympyrää ratsastaessa, ja silloin myös ympyrästä tulee parempi. Toinen muutos jonka olen huomannut on se että käsien ja ohjien käyttöni on rauhoittunut, ja ratsastan enemmän pohkeillani, mikä on tietenkin hyvä asia. Yhden muutoksen olen myös huomannut Bambissa. Nykyään Bambi nimittäin tuntuu paljon rennommalta ja tyytyväisemmältä kun minä ratsastan sitä, ja se pärskii enemmän kuin ennen, mikä on tietenkin ihana asia. Toisaalta Bambi on aina ollutkin se ystävällinen ja rento kaikkien kaveri luonteeltaan, ja sillä on muutenkin tapana hinkata päätään aina välillä erityisesti  tuttuja ihmisiä vasten. Olen sanonut tämän varmaan tuhat kertaa, mutta Bambi on ihan oikeasti varmasti yksi maailman kilteimmistä tammoista.

Niin kuin ylläolevasta tekstistä voi päätellä niin meillä on nyt hyvä kausi meneillään. Näistä hyvistä ajoista pitää aina ottaa kaikki irti, koska niistä saa niin hirveästi motivaatiota silloin kun joku asia on vaikea, ja sitä täytyy treenata paljon. Minä olen itse huomannut että nämä kaudet ovatratsastuksessa oikeasti todella selkeitä. Esimerkiksi viime kesänä me treenasimme tosi paljon suoraan ratsastusta leirillä, ja nyt se ei tuota mitään hankaluuksia. Jotenkin näistä hyvistä kausista täytyy imeä energia, jolla sitten jaksetaan treenata sinnikkäästi tiettyä asiaa sitten kun on vähä vaikeampi kausi meneillään. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö tätä väärin. Minun mielestäni ratsastuksessa tarvitaan sekä hyviä että vaikeita kausia, ja ne ovat kummatkin tärkeitä osia tätä harrastusta, ja ilman vaikeita kausia onnistumisetkaan eivät tuntuisi hyvältä.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Maastossa

Heippa taas! Onpas taas vaihteeksi kivaa kirjoittaa postausta, jota ei tarvitse aloittaa pahoittelemalla postaustaukoa. Nyt minulla olisi tosiaan tavoitteena vähän aktivoitua tämän blogin suhteen taas, niin kuin taisin jo viime postauksessa mainitakin. Minä taisin vähäksi aikaa"väsyä" blogimaailmaan joulukalenterin jälkeen, ja tämä sitten yhdistettynä siihen ettei tallilla saanut otettua kuvia meidän hienojen "talvisäiden" takia johti sitten siihen ettei blogiin oikein viitsinyt panostaa kauheasti. Sitä paitsi meillä on koulussa ollut ihan kiireisin mahdollinen kausi projektien ja lukioon hakemisen takia, joten se on kyllä kanssa vaatinut aikansa. Nyt hakemukset on kuitenkin tehty, joten voiton puolella ollaan jo. Pian peruskoulu onkin sitten  jo käytynä. Tämän postauksen aiheena ei kuitenkaan ole minun koulukiireeni, ja tuskin ne teitä niin kovasti kiinnostavatkaan.

Perjantaina täällä oli taas tosi kivat keväiset säät, ja sen takia päätimme aluksi juoksuttaa hevoset. Kaikilla kolmella oli kyllä kevättä rinnassa, ja vauhtia löytyi ihan kiitettävästi;). Erityisesti Tara tuntui heti nuorentuvan kymmenen vuotta kun se pääsi juoksemaan. Välillä kyllä meinasi vähän hirvittää erityisesti Mirellan loikat, kun seisoin vähän matkan päässä aidasta raippa kädessä varmistamassa ettei Mirella tule portista läpi. Tämä riski oli oikeastaan olemassa vain ja ainoastaan Mirellan suhteen, sillä kuin on tuota kapasiteettia ja vauhtia vähän enemmän. Erityisesti Tara on kyllä sen verran rauhallisempi, kiltimpi ja vanhempi, että voisin melkein luvata syöväni kilon hiekkaa sinä päivänä kun se ilman mitään syytä tulisi suljetusta portista läpi. Bambistakin voisin kyllä tehdä melkein saman lupauksen. Hevosten menoa oli kyllä ihana ihanaa seurata, kun kaikki kolme olivat niin onnellisia. Tara, Bambi ja Mirellakin pikku hiljaa  ovat kyllä siitä ihania että ne ymmärtävät tasan tarkkaan milloin saa revitellä, ja milloin ei. Voin käsi sydämellä sanoa ettei Bambi ole kertaakaan mennyt alta ratsastaessa, jos ei se ole oikeasti pelästynyt jotain, ja sitäkin tapahtuu harvoin. Juuri sen takia irtojuoksutus tekee niille tosi hyvää, ja sitä paitsi niitä on kiva katsella ja kuvata. Samalla tavalla  ihmisenkin välillä täytyy töiden jälkeen päästä ulos lenkille tai ihan vain kävelylle..

Irtojuoksutuksen jälkeen päätimme mennä vielä lyhyelle maastokävelylle. Minä ratsastin kerrankin Taralla maastossa, ja meillä oli oikein kiva maastolenkki. Maastossakin oli jo sen verran sulanut jää ja lumi että päästiin ihan vähän ravaamaankin. Minullehan ravaaminen maastossa on aika jännittävää, kun olen sitä harvoin itsenäisesti tehnyt. Tietenkin meillä oli nytkin Annika ja äitini mukana, mutta silti he eivät silloin kävelleet vieressä, vain jäivät meidän perään. Ravipätkät menivät kuitenkin hyvin, ja muutenkin meillä oli kivan rento ja aurinkoinen maastoratsastus.

Useimmat hevosihmiset varmasti muuten tietävät sen tunteen kun auto tulee tiellä vastaan ratsastaessa. Minä en voi sanoa että meillä olisi ollut ongelmia autojen kanssa, ja muutenkin Tara, Bambi ja Mirellakin  ottavat tuollaiset asiat useimmiten tosi rauhallisesti. Kerran neljän vuoden aikana Bambi on kuitenkin hiukan pelästynyt yhtä nopeasti ohi ajanutta autoa(tosin niin vähän etten tippunut sälästä), mutta jo sen jälkeen oppii arvostamaan fiksuja kuskeja, jotka oikeasti hidastavat
kun hevonen ratsastaja selässä tulevat vastaan. Juuri sellainen kuski meitä tuli tällä maastoreissulla vastaan, eivätkä hevoset tietenkään hätkähtäneet autoa yhtään, korkeintaan vähän katsoivat sitä. En tosiaan tiedä miksi tämä piti mainita, mutta jotenkin minulla tuli siitä vain hyvä mieli.

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Long time no see

Onpas siitä taas pitkä aika kun olen viimeksi kirjoitellut kuulumisia tänne blogin puolelle. Tässä välissä blogin ulkoasu on kuitenkin vaihtunut, niin kuin varmasti huomasitte kun klikkasitte blogin auki. Aiempi ulkoasu oli omasta mielestäni vähän turhan tumma, joten nyt olisi uuden vähän vaaleamman ulkoasun vuoro. Nämä pari mennyttä kuukautta ovat muutenkin olleet tosi hiljaisia blogin suhteen, ja kameraakin on tullut ulkoilutettua ihan mitättömän vähän, joten tuntui ihan kivalta aloittaa ihan ns. puhtaalta pöydältä blogin suhteen.
Hevosrintamalla ei ole sitten viime postauksen tapahtunut mitään erikoisempaa. Kevät on näköjään pikkuhiljaa tulemassa jo tänne etelään(nyt tietenkin huomenna tulee vettä tai lunta, kun uskallan väittää näin), joten olemme päässeet ravaamaan vähän enemmän. Joitain kertoja ollaan jopa ravattu aika paljokin. Nyt olen myös ensimmäisiä kertoja  todellakin huomannut sen että saliteeni tosiaan on tehnyt hyvää ratsastuksenkin kannalta. Eniten sen huomaa ehkä siitä että meidän koko meidän tämä "keskelle kenttää valuminen", josta olen jankannut koko tämän blogin historian aikana varmasti tuhat miljoona kertaa, on viime aikoina oikeastaan loppunut täysin. Uskaltaisin väittää että viimeisen kuukauden aikana emme ole kertaakaan "valuneet" keskelle kenttää, mikä on selvä parannus entiseen. Toinen asia jonka olen huomannut on se että ravissa ratsastaminen on helpottunut huomattavasti. Jotenkin minun on helpompaa ihan oikeasti istua alas sinne satulaan, ja käsien pitäminen paikoillaan menee jo paremmin. Ravissa ehkä vähän alkaa huomaamaan senkin että olen tehnyt salilla vatsalihaksia, kun ravin pitäminen rentona ja aika hitaana on helpompaa. Ensimmäistä kertaa olen nyt jo huomannut että Tara herkkänä hevosena jopa hidastaa välillä käyntiin kun hidastan sitä vatsalihaksilla ravissa.



Eilen ratsastin pitkän "Tara kauden" jälkeen taas pitkästä aikaa Mirellalla. Huomasin kyllä että olen jotenkin skarpimpi Mirellan selässä, ja keskityn ehkä enemmän sellaisiin asioihin, joihin en keskity niin paljon Taran ja Bambin selässä. Esimerkiksi pysähdykset menevät jotenkin paljon paremmin Mirellan selässä. Vielä minun täytyy kuitenkin miettiä tarkasti sitä että ihan oikeasti nojaan taaksepäin kuin pyydän Mirellaa pysähtymään, koska pysähdykset toimivat sillä tavalla paljon paremmin. Tässä on taas tämä sama asia, jota minä sekä inhoan että rakastan ratsastuksessa: aivot sanovat tiettyä asiaa, kun taas oikeasti pitäisi tehdä jotain ihan muuta. Ei auta muu kuin oikein keskittyä siihen asiaan jota tekee juuri silloin, ja luoda vähän niin kuin mantra oman pään sisään, niin että muistaa tehdä juuri sen tietyn asian oikein. Useinhan kyse ei ole siitä etteikö jotain osaisi tehdä, mikä osittain on ärsyttävää. Sitä asiaa täytyy vain treenata ja kerrata kerta kerran jälkeen, niin sen oppii. Joskus siinä kestää, niin kuin meidän kentän keskelle valumisemme suhteen on käynyt. Loppujen lopuksi olen kuitenkin ollut tosi tyytyväinen viimeaikojen ratsastuksiin. On myös tosi ihanaa että kevät on tulossa, niin pääsee taas ratsastamaan ja treenaamaan oikein kunnolla!. Minun ennustukseni siitä että pian sataa vettä tai lunta toteutui muuten säästä puheen ollen nopeammin kuin luulin. Kuulin juuri tätä kirjoittaessani parin sadepisaran rummuttavan minun huoneeni kattoikkunaa vasten;)..
Miten teidän keväänne on lähtenyt käyntiin?
Mitä te olette mieltä blogin uudesta bannerista?


lauantai 25. helmikuuta 2017

Talvinen leiripäivä

Heippa taas! Eilen meillä oli taas pitkästä aikaa leiripäivä. Viimeksi olen ollut tallilla näin kauan putkeen viime kesänä, joten minulle tämä oli oikein luksusta. Tällaiset pitkät tallipäivät ovat kyllä minun mielestäni tosi kivoja, kun ei niin tarkasti tarvitse päättä jotain tiettyä teemaa päivällä, koska aikaa ei ole niin paljon. Minun mielestäni parasta leiripäivissä on juuri niiden kesto, ja se että on aikaa. Voin vain kuvitella miten luksusta tällaiset leirit ovat ratsastajille, jotka käyvät ns. tavallisissa ratsastuskouluissa tunneilla. Mehän  teemme hevosille ruuat, hoidetaan hevoset  ja siivotaan karsinat oikeastaan joka kerta kun käymme tallilla, mitä kaikki ratsastuskoululaiset eivät tosiaan saa tehdä, ja silti minunkin mielestäni on luksusta olla tallilla kauemmin, tehdä tallihommia ja olla hevosten kanssa enemmän kuin tavallisesti!

Eilen meidän tallipäivämme alkoi kymmeneltä aamulla. Päivä ei kuitenkaan alkanut hevosten kanssa touhutessa, vain Annikan koira Agnes piti ensin viedä eläinlääkärille. Itse en ole koskaan omistanut lemmikkiä, joten olin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni eläinlääkärin luona. Minun kävi kyllä tosi paljon sääliksi Agnesta, jonka tassu oli sen verran kipeä ettei se varannut sille yhtään painoa, mutta muuten eläinlääkärikäynti oli kyllä aika kiinnostava minun mielestäni. Minä kun olen niin tottunut siihen että minä itse käyn lääkärillä;).
                                                                                    1.
                                                                                        2.
Agnesin eläinlääkärikäynnin jälkeen oli kuitenkin hevosten vuoro. Aluksi hoidimme tietenkin kaikki perushommat eli annettiin hevosille kivennäiset, siivottiin karsinat ja hoidettiin hevoset. Sen jälkeen huomasimmekin että kentällä oli sen verran jäätä lumen alla että siellä oli ihan mahdotonta ratsastaa. Niin kuin kaikki ovat varmasti huomanneet niin täällä on satanut aika lailla lunta viime päivinä, ja sen takia kenttä ei näyttänyt niin jäiseltä kun ensin kävelimme siellä ennen ratsastusta, vaikka huomasimmekin tietenkin että siellä jäätä on. Me kuitenkin olemme aika tottuneita improvisoimaan, ja päätimmekin nopeasti ratsastaa samaa ympyrää tallinpihalla, mitä meratsastimme ennen kuin kenttä tuli valmiiksi. Ratsastus jäi aika lyhkäiseksi, mutta Bambi vaikutti kyllä onnelliselta kun se pääsi taisi töihin aika pitkän keleistä riippuvan paussin jälkeen.

Ratsastuksen jälkeen meillä oli pieni ruokapaussi, ja sen jälkeen pääsinkin taas pihalle kuvaamaan Annikan koiranpentuja. Tiedän ettei tämä ole koirablogi, enkä minäkään mikään varsinainen koiraihminen ole, mutta eihän näin söpöjä voi olla julkaisematta;). Luotan kuitenkin siihen että tekin pidätte näitä kuvia sen verran söpöinä, että jaksatte ne katsoa, vaikka olisittekin minun tapaisiani ei niin koiraihmisiä..

                                                                                  3.
Tämän kuvaussession jälkeen minulla oli sekä jalat että kädet ihan jäässä, mutta pienen sisällä
vietetyn lämmittelypaussin jälkeen päätimme kuitenkin lähteä pellolla ratsastamaan. Tällä kertaa päätimme ottaa ratsuksi Taran, koska se on ehdottomasti vielä Bambiakin luotettavampi ja rauhallisempi ratsu. Mirellaahan ei voinut ilman liinaa ottaa mukaan ihan sen iän takia, vaikka se ikäisekseen taitava ja luotettava onkin. Tara kuitenkin nautti kovasti vaihtelusta, ja se oli kyllä pellolla tosi tyytyväinen. Yksi Taran ihanimmista ominaisuuksista on juuri tuo että se osaa nauttia ihan rauhallisemmastakin menosta maastossa, puhumattakaan siitä että se lähtisi käsistä tai villiintyisi. Pellolla oli kyllä myös sen verran lunta että me vain kävelimme siellä jonkun aikaa, ja onneksi se tosiaan sopi sekä meille ratsastajille että Taralle oikein hyvin. Meillä oli siis kaikin puolin onnistunut hankitreeni, ja myös pellolta otetuista kuvista tuli kaikin puolin hyviä.


4.
                                                                            
5.

6.

7.
8.

Hankitreenin jälkeen minä intohimoisena kuvaajana tietenkin keksin myös Bambille ohjelmaa valokuvamallina. Minä olen nimittäin halunnut ottaa vähän niin kuin uusia versioita näistä kuvista, ja nyt siihen löytyi oiva mahdollisuus. Omasta mielestä Bambin kuvat onnistuivat melkein paremmin tällä kertaa, mutta omat ilmeeni ovat näissä kuvissa vähän vähemmän onnistuneet;). pahoittelen jos tässä pn paljon samantyylisiä kuvia, en vain osannut valita mitkä ottaisin mukaan näistä;)


                                                                   9.
                                                                       10.
                                                                       11.
                                                                      12.
                                                                  13.
                                                                        14.
                                                                          15.
16.
                                                                                  17.
     
                                                                                         18.
Mikä oli sinun lempikuvasi!
                                                                                    

perjantai 6. tammikuuta 2017

Viimeaikojen ratsastelut

Heippa taas! Blogi on nyt joulukalenterin jälkeen viettänyt pitkälti hiljaiseneloa, joten aloitan taas postauksen pahoittelemalla tätä hiljaisuutta, niin kuin tavallisesti. Siihen on kuitenkin ollut syynsä, sillä mulla on viime aikoina ollut paljon kiireitä. Suurin syy kiireisiin ja stressiin on se että satuin taas tyylikkäästi vuoden ensimmäisenä päivänä rikkomaan puhelimeni. Viime vuonna rikoin pesukoneen kompastumalla siihen ja tekemällä voltin sen yli, ja tänä vuonna meni sitten puhelin. Mulla pitäisi näköjään olla laitteiden käyttökielto päällä aina uutenavuotena;). Puhelin meni nyt kuitenkin rikki sen verran pahan kerran, ettei sitä enää korjattua saa. Uusi täytyy siis hankkia, ja vanha toimii nyt jonkun ajan vielä varapuhelimena, vaikka sen kamera ei toimikaan. Täytyy kyllä myöntää että ihmiset ovat nykyään ihan sairaan riippuvaisia puhelimistaan, enkä väitä olevani millään lailla parempi. Pari päivää ilman toimivaa puhelinta(vaikka minulla Samsungin romupuhelin olikin käytössä)oli kyllä aika vaikeita jo koulunkin puolesta.
1.
Tämän postaukseen aihe ei nyt kuitenkaan ole puhelimeni rikkoutuminen, eikä puhelinriippuvaisuuskaan, joten mennäänpä itse aiheeseen. Ratsastuksestahan ei ole pitkään aikaa ollut blogissa ihan tavallista treeni tai kuulumispostausta, niin että nyt olisi sellaisen vuoro. Kelithän ovat olleet täällä etelä- suomessa tähän asti aika lämpimät ja huonot, ja sen takia olemmekin ratsastaneet viime aikoina lähinnä käynnissä. Käynnissä olemme treenanneet paljon kulmia, ja etuosakäännöksiä olemme saaneet treenata. Erityisesti etuosakäännöksissä huomaa vielä tosi hyvin sen että meillä on Bambin kanssa vielä selkeästi yksi huonompi suunta, joka on meille aina vaikeampi. Muuten etuosakäännökset ovat menneet meillä yllättävän hyvin. Kulmien ja ympyröiden ratsastaminen taas helpotti meidän ongelmia ratsastaa suoraan. Meidän ratsastuksemme ovat siis sujuneet ihan tavallisesti.
2.
Maastakäsittelyäkin olemme harrastaneet ihan mukavasti viime aikoina. Pari viikkoa sitten sain jopa iltatallin vastuulleni, kun Annikan koira sai pentunsa. Ratsastamaan en tietysti itsekseni mennyt, mutta päätin kuitenkin liikuttaa Taran ja Bambin maasta käsin. Silloinkin säät olivat sen verran huonot että työskentelimme vain käynnissä. Tein maasta käsin vähän ympyröitä, ja treenasimme hiukan pysähdyksiä joka kulmassa. Pääasia oli kuitenkin se että hevoset saivat hiukan liikuntaa ja aktiviteettia päiväänsä, enkä sitten sen vakavamielisemmin niitä liikuttanut. Tärkeintä oli kuitenkin se että hepat saivat ruokaa ja vettä niin kuin tavallista, ja että karsinat olivat siistit. Tiedättekö te muuten sen tunteen kun hevonen alkaa pärskiä rentona tai makaa karsinassaan kun on yksin tallilla? Se on muuten maailman ihanin tunne. Minä en vain ymmärrä miten tuo Bambulaksikin kutsuttu Bambi saa minut niin hyvälle tuulella noin pienellä eleellä. Sen ei tarvitse kun vähän pärskiä tyytyväisenä, ja minä olen melkein kuin seitsemännessä taivaassa. Tätä minä juuri hevosissa ja tallielämässä rakastan eniten!
3. Ratsastajakin oli selässä oikein edustavan näköinen napapiirivarusteet päällään.. totuuden nimissä täytyy sanoa että ratsastaja vähän suuttui kuvaajalle siitä että Bambin naama leikattiin tästä kuvasta pois.

Tänäänkin oli sitten hiukan erilaista ohjelmaa tallilla. Täällä on nyt ollut kovat pakkaset, joten päätimme lähteä maaston ilman satuloita, ja täytyy kyllä sanoa että pakkasesta huolimatta täällä oli kyllä päivällä niin mahtavat kelit. Kuskilla meinasi jo lenkin aikana jalat jäätyä kokonaan, mutta Bambi oli taas niin onnellinen kun se pääsi maastoon. Onneksi Bambi on tuollainen hassu, vitsikäs ja elämän iloinen tapaus, eikä se onneksi ikinä oikeasti villiinny. Tällä reissulla se innostui kerran ravaamaankin ihan itsestään, mikä on jo Bambin skaalassa jonkinlainen tempaus;). Se teki sen kuitenkin ihan silkasta ilosta, joten eipä sille oikein voinut suuttua, vaikka tietenkin pyysin sitä heti hidastamaan käyntiin.
4. Täytyi minun sentään yksi perinteinen poseerauskuva saada Bambista..

Tällä maastoreissulla testattiin myös ensimmäistä kertaa minun uutta objektiiviani tallilla, joten tähän postaukseen tulee taas pitkästä aikaa ihan uutta kuvamateriaalia. Tuo objektiivi oli kuitenkin ehkä juuri tällaisissa tilanteissa vähän hankala, kun ei siinä ole zoomia. Kuvanlaadusta minä kuitenkin tykkään kovasti.

Mikä oli teidän lempikuvanne?

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Luukku 11: 10 tapaa joista tunnistaa hevoshullun

Tänään minä halusin tehdä tällaisen hiukan vähemmän vakavan postauksen, joten älkää ottako tätä liian vakavasti;).Vaikka jokainen esimerkki siitä miten hevoshulluus ilmenee on leikillään kirjoitettu, niin näissä on ainakin omasta mielestäni perää..


1. Hevoshullu ihminen saa vieroitusoireita jos ei näe hevosia vähintään kerran viikossa, ja nämä oireet saattavat läheisten mielestä olla hyvinkin häiritseviä. Akuuteista vieroitusoireista kärsivä hevoshullu voi esimerkiksi istua tuijottamassa hevosten kuvia kännykältä, ja puhua siitä ihanasta ponista/hevosesta niin paljon että sukulaisten hevoskiintiö alkaa täyttyä uhkaavaa vauhtia.

2. Hevoshulllu ihminen menee tallille silloinkin kun sää on sellainen että kukaan muu ei voisi edes kuvitella pistävänsä nenäänsä ulos ovenraosta.

3. Hevoshulluuden oireista kärsivä yksilö voi hyvinkin sanoa kaupungilla vähän liian kovaa ajavalle autolle ptruu kun haluaa sen pysähtyvän, ja sama asia toistuu pahimmassa tapauksessa myös silloin kun hevoshullu haluaa toisen ihmisen, traktorin, kottikärryjen tai oikeastaan ihan minkä vain liikkuvan hahmon tai kulkuneuvon pysähtyvän.

4. Hevoshullun mielestä on maailman ihanin asia kun ystävä tai perheenjäsen, joka ei ole hevoshullu, kyselee hevosten kuulumisia, sillä se osoittaa sen että tämä kyseinen ihminen todella välittää.

5.  Hevoshullu elää tallilla täysin eri ajassa, tai sitten hänen ajantajunsa kertakaikkiaan pettää. Kun muu maailma on sitä mieltä että hevoshullu on viettänyt tallilla kaksi tuntia, niin hevoshullun mielestä se on tuntunut puolelta tunnilta.

6. Tunnollinen hevoshullu voi siivota tallinkäytävän vaikka kuinka tarkasti, vaikka hänen oma huoneensa näyttäisi siltä että pommi on räjähtänyt siellä. Jotkut hevoshullut tosin ovat muutenkin siistejä, mutta nyrkkisääntö on se että se tallinkäytävä kuitenkin on sitä omaa huonetta tärkeämpi;)

7. Hevoshullu saattaa hyvinkin viettää perjantai illan tallilla bilettämisen sijaan, eikä hän voisi olla valintaansa tyytyväisempi.

8. Hevoshullu (erityisesti valokuvauksesta innostunut sellainen)jaksaa katsoa hevosten kuvia loputtomiin, vaikka muut olisivatkin sitä mieltä että hevosen ilme on jokaisessa kuvassa ihan samanlainen.

9. Hevoshullulla on aina jollain ihme tavalla rahaa ostaa jotain tarpeellista hevoselleen, vaikka hän muuten väittäisi ettei rahaa ole.

10. Kaikista hauskin asia hevoshulluudessa on kuitenkin se että hevoskärpäsen purema ihminen ei halua parantua, päinvastoin hän haluaa pitää kynsin ja hampain kiinni "oireistaan". Hevoshulluudesta nauttivalle ihmiselle paras terapiamuoto on yksinkertaisesti hevosten kanssa oleminen, ratsastaminen, ja hevosten laiduntamisen katsominen. Tämän kyseisen terapian nimi on turpaterapia, ja se on todettu todella hyväksi terapiamuodoksi;)
ps. hevoshulluna en pidä viimeistä kohtaa yhtään ihmeellisenä;)