tiistai 29. syyskuuta 2015

Kuulumisia!

Heippa taas! nyt olisi taas ihan tavalliseen kuulumispostauksen aika! Sunnuntaina kävimme äidin kanssa vihdoinkin hankkimassa minulle Iphone kuutosen! tuota minä olen kyllä kuolannut jo pari kuukautta, ja nyt se sitten vihdoinkin on käytössäni:) suosittelen kyllä kaikille jolla on puhelimelle niin paljon käyttöä ja tarvetta että raskii tuollaisen summan puhelimesta maksaa;)kirpaisihan se aika paljonkin ostaa noin kallis puhelin kun sen ihan omilla rahoillani maksoin, mutta en ole kyllä katunut! se toimii aika lailla kun unelma ja kamerakin on todella hyvä ja tuo näyttökin on kyllä aika ihana, vaikka ei minun omani 6+ olekaan vaan ihan normi kutonen..  voisin ihan huvikseni joskus tehdä Whats on my Iphone videon, jos jotakuta kiinnostaa nyt kun on uusi puhelinkin;) 
PS. Älkää antakaa kuvan hämätä, minä kyllä käytän siinä suojakoteloa, otin sen vaan pois kuvan ottamisen ajaksi;)
No, kun tuo puhelin nyt on kertaalleen hehkutettu niin siirrytään tämän postauksen oikeaan aiheeseen, nimittäin talleiluun. Eilen kävimme äidin kanssa tallilla luomassa lannat, hoitamassa Taran ja lopuksi minä maastakäsittelin Taran. Siivosimme tallin oikein tarkasti, ja siitä tuli kyllä lopuksi oikein siistin näköinen. Taraa ei oltu liikutettu eilen yhtään, ja hevoset olivat muutenkin viettäneet vapaita vapaaheinän kera, joten jo oli aikakin Taran saada hiukan liikuntaa! Tara oli kyllä lihonut huomattavasti viime kerrasta kun sen olen nähnyt.
 En kuitenkaan ratsastanut eilen koska Annika oli edelleenkin kipeänä, eikä hän voinut tulla pitämään tuntia. Toin Taran sisälle ja harjasin sen hyvin, ja sen jälkeen kävin kentällämaastakäsittelemässä Taraa noin puoli tuntia. Ensin ihan vaan kävelin sen kansa uralla ja pyysin sitä pysähtymään kerran, jäsen jälkeen pyysin sen voltille ja kääntymään pari kertaa ja sen jälkeen otin pienen ravipätkän, ravipätkän jälkeen Tara aivasti ja jatkoin sen jälkeen käynnissä.
Ravipätkän jälkeen otin parit peruutusharjoitukset, ja siinä me tehtiin aika samoja asioita myös toiseen kierrokseen ,vaan että Tara ei aivastanut enää ravin jälkeen, testailtiin äidin kanssa vähän mun uuden puhelimen kameraa, joten kaikki tämän postauksen kuvat ovat sillä otettuja.. Lyhyesti sanottuna siis jumppasin sitä hiukan ja tarkistin perusavut maasta.
 
tässä on kyllä molempien ilmeet ihan mahtavat;)..
 Jonkun idean minä sain tässä "treenissä"pidettyä, ja Tara toimi miestäni oikein hyvin. Annikalla oli muuta tärkeätä tekemistä, joten vaikka hän oli kotona hän kävi tallissa vaan meitä moikkaamassa ja sanottiin lopuksi heipat.
 Minusta on kiva että Annika luottaa minuun sen verran että hän uskaltaa hyvin ja varmoin mielin antaa minun maastakäsitellä heppoja ihan itsekseni, no, varmaan hänkin tietää että vaikka minä en ole mikään mallikelpoinen  kokenut konkari, niin minulla ei kuitenkaan ikinä mene hermot hevosten kanssa niin pahasti että raippa alkaisi elää omaa elämäänsä, enkä ikinä löisi hevosta. Ja olen minä aika hyvin oppinut toimimaan hevosten kolmessa vuodessa.


 Lopuksi hoidin Taran pois ja toivotin hepoille hyvät yöt, ja sen jälkeen menimmekin äidin kanssa kotia päin.
 

perjantai 25. syyskuuta 2015

Meidän musiikkia!

Moi taas! tällä kertaa sain inspiraation tehdä tällaisen hiukan erikoisemman postauksen, nimittäin sellaiseen että analysoin meitä kaikkia(siis minua ja näitä kolmea tuttua heppaa;)musiikin kautta, ja ihme kyllä meille kaikille sopivan biisin löytäminen oli yllättävän helppo homma! aloitetaan vaikka Tarasta, kun se kuitenkin on meistä vanhin ja viisain;)
Tara:
"Lights will guide you home, and ignite your bones,and i will try to fix you"
Taraa parhaiten kuvastava biisi on ehdottomasti Coldplayn Fix you. Silloin kun me ihmiset ollaan surullisia jostain syystä niin Tara on kyllä niin maailman paras lohduttaja. Silloinkin kun Annika koira oli jouduttu lopettamaan jokunen vuosi sitten Tara ihan selvästi vaistosi ihmisten surullisuuden, ja se oli oikein erityisen söpöllä ja ihanalla tuulella, ja se selkeästi halusi lohduttaa meitä<3 comment-3--="">
"Hanskat ei tipahda, periksi ei anneta.
Ne sanoo et pysty, ei kannata.
Mun korvissa se kaikki kuullostaa  haasteelt.
 Ne saa luun kurkkuunsa kun tulostan taasteen. Jatkan jaksan vaikka väkisin"
Bambi ja minä:
Minusta ja Bambista on todella vaikeata keksiä kaksi eri biisiä, joten pistin meille suosiolla saman biisin koska se yksin kertaiesti kuvaa meitä kumpaakin todella hyvin:) Meidän yhteinen biisi on ehdottomasti Elastisen Eteen ja Ylös! Ollaan kumpikin luonteeltamme tällaisia positiivisia ja kilttejä tyyppejä jotka ovat kuitenkin ihan hitsin kovapäisiä kun sille päälle satutaan. Bambissa on parasta se että se ei oikeastaan ikinä pistä vastaan tai ole töissä sillä asenteella että "tee kuule ihan keskenäs vaan", mitä nyt uudet jutut joskus on  kuulemma kummallisia..;) no, myönnetään, osaan minä itsekin kiukutella joskus todella  harvoin;)
Mirella:
"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa"
No, tätä ei kyllä tarvitse miettiä kahta kertaa;) Mirella on niin utelias ja kaikesta kiinnostunut pikku tyttö, että sille sopii vallan mainiosti tämä jokaisen tuntema lastenlaulu ihme ja kumma. Mirella seuraa kaikkea mitä tallilla tapahtuu, ja useasti se kurkkii meidän ratsastustuntejammekin tarhasta käsin;)no, se taitaa kuulua tuon ikäisten "varsojen" luonteeseen..
Tässä nämä meitä kuvaavat laulut sitten olivat:) tiedän että näitä on ollut monessa blogeissa, mutta laitanpa nyt kuitenkin vielä omat neljälempikappalettani tähän lopuksi..
 
Tämä on ihan paras lenkkibiisi;) tämä kun soi niin kyllä lähtee juokseminen sujumaan...
En nyt keksinyt neljättä lempibiisiä, mutta eiköhän nämä jo riitäkin;) Tiistaina sitten taas pitäisi tulla enemmän heppajuttuja, kun tänä perjantaina ei ikävä kyllä päästy tallille kun Annika oli kipeänä:(
 

tiistai 22. syyskuuta 2015

Rökäletappioita ja lottovoittoja!+ hiljaisuus

Moi taas! aivan kuten otsikkokin kertoo tässä on päässyt vierähtämään ihan liian pitkä aika siitä kun olen viimeksi blogia päivittänyt.. ikävä kyllä otsikko kuitenkin valehtelee, sillä en mä mitään lottovoittoa ihan kirjaimellisen oikeasti olla saatu, kuten arvata saattaa, mutta otsikon tarkoitus selkeää postausta lukiessa..;)ihan perus kuulumisia en ole kirjoittanut ikuisuuksiin, piti oikein tsekata blogista ett koska olen viimeksi kuulumisia tänne kirjoitellut.. Joten palataanpa ajassa taaksepäin niinkin pitkä harppaus kun hiukan yli kaksi viikkoa minun ja Taran koulutunnille, joka meni ihan ok hyvin.
Käynnissä sain Taran kulkemaan melko nätisti ja ajoittain jopa ihan Super hienosti, välillä se oikein kantoi itsensä ja kokosi itsensä jollain lailla.. Ravikin meni ajoittain ihan kivan oloisesti, mutta edelleenkin minä hiukan kadotan sen "flown"ja sen kontrollin mitä mulla käynnissä on.. jotenkin se istunta  ei edelleenkään ole kohdillaan ravissa, kädet saisi  mennä alaspäin ja keskivartalon kontrolli voisi olla parempi. Ihan hyvä fiilis jäi kuitenkin tunnista kaiken kaikkiaan.  Saman viikon Perjantaina ratsastin Bambilla, mutta siitä onkin ollut jo juttua täällä blogin puolella.

Viikko sitten maanantaina ratsastin taas kerran Bambilla, ja tunti oli kerrassaan..no, sanotaanko rökäletappioita ja lottovoittoja. Minulla oli aluksi suuria ongelmia ja  oli ihan hirveän vaikeata ratsastaa suoraan. Jonkun aika siinä hyörittyämme ja pyörittyämme , minun mietittyäni pääni puhki mistä tämä ongelma nyt johtuu ja Annikan nopean ratsastuksen jälkeen sain kuitenkin tilanteen haltuun ja hevosen suoraksi. Tämän jälkeen sain sellaisen tuntuman Bambiin että en muista pitkään aikaan saaneeni. Se oli suora, kuulolla ja energinen mutta rento. Ikävä kyllä tämä monta kierrosta kestänyt mahtava fiilis lysähti kasaan heti ravissa. Olin aika pettynyt tunnin jälkeen, mutta mikäs olisikaan terveellisempää kun mokaaminen, kun siitä kerran oppii niin paljon...;)onneksi en kuitenkaan kirjoittanut mitään tästä tunnista silloin, koska en varmaankaan olisi keksinyt mitään järkevämpää kerrottavaa kun se miten en kerta kaikkiaan osa ratsastaa ja kuinka paljon vaikeampaa on ratsastaa riimulla kun suitsilla, ja tosi surullistahan se tavallaan on huomata miten riippuvainen sitä suitsista loppupeleissä kuitenkin on, vaikka haluaisikin olla mahdollisimman hevosystävällinen tässäkin asiassa.. mutta  kyllä me varmasti ainakin aina välillä tullaan tulevaisuudessakin menemään riimulla, minun istunnassani se ongelma kuitenkin lopuksi on..

Perjantaina olikin sitten ihan kunnon syyskeli, ja satoi oikein kunnolla. Tallilla Annika oli järjestänyt meille pienen yllätyksen, sillä hän oli kutsunut oman valmentajansa paikalle. Ei,me emme päässeet hänen tarkkojen silmiensä alle treeniin vaan valmentaja ratsasti itse Bambilla ja me hoidimme tallihommat ja katsoimme heidän menoaan ja analysoimme omaa itseämme ja istuntaamme verrattuna häneen(kyllä, me ollaan tällaisia ylianalyyttisiä sekopäitä jotka miettivät päämme puhki ratsastuksemme suhteen, no jos nyt ei kuitenkaan..;)mutta hyvää tuollainen tarkkailukin kyllä tekee.. Valmentaja ratsasti pohkeenväistöjä  ynnä muuta ja pyysi Bambia kantamaan itsensä. Tunnin jälkeen meidän "pikku" kulta oli aika väsynyt ja uupunut, ja minä kävelinkin sen kanssa ilomielin loppukäynnit maasta käsin ja sen jälkeen meidän olikin pienen jutteluhetken jälkeen aika mennä kotiin. Hauskaa meillä oli ratsastusta katsoessamme, ja Bambin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun se ihmetteli mille me hekotamme;)oli kyllä tosi opettavainen kerta kaikin puolin.. Oli kyllä niin hienoa menoa että olisi huvittanut julkaista täällä oikein kuvia siitä, mutta en hoksannut enkä viitsinyt oppimishimoisena ratsastajana ruveta kuvaamaan saatikka kysymään lupia, ja minä päätinkin keskittyä täysillä saaman tästä sessiosta jotain oppia ja ahaa-elämyksiä ratsastajana.

Eilen käytiin sitten vielä ihan palauttelulenkillä  maastossa(Bambi oli ollut kunnon treenissä aikaisemmin) Bambin, äidin ja Annikan kanssa. Käveltiin ihan rauhassa vaan ja ihailtiin kaunista metsää. Itse olen treenannut suoruutta ihan itsekseni vaikka kun olen ollut kävelyllä tai ihan vaan istunut koulunpenkillä, ja se näkyi kyllä istunnassani, joka oli hyvin suora.

 Bambikin oli tosi hieno ja se kantoikin itsensä hienosti ihan omatoimisesti kävelymme aikana. Kaikilla tavoin ihanan rentouttava iltamaasto..
älkää välittäkää mun ilmeestä tässä kuvassa..

no, tässä taisikin tulla nyt ne kuulumiset kirjoitettua, itselläni leikkaa juuri nyt aika tyhjää sen suhteen mitä tänne blogiin tulevaisuudessa kirjoittelisin, muuta kun näitä ihan peruskuulumisia, joten olisi kiva lukea minkälaisia postauksia te tykkäisitte lukea tulevaisuudessa komenttikentän puolella, myös videoehdotuksia otan mielelläni vastaan vaikka yksi tässä lähitulevaisuudessa onkin tekeillä;)

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Summer bucket list-läpikäynti!

 Heippa taas! Kesäkuussa teimme kummatkin Bambin kanssa tällaiset Summer Bucket list- mitä aion tänä kesänä tehdä listat, ja nyt  kun minulla on sellaista harvinaista herkkua näin kasiluokalla tänään että minulla ei ole mitään läksyjä niin ajattelin(tai me ajattelimme)katsoa listan sisällön läpi ja katsoa mitkä kohdat tuli toteutettua. Aloitetaan vaikka minun listastani:

Lillin lista:
1.Ratsasta ja ole tallilla  paljon, niin paljon kuin suinkin mahdollista.
Tehty: Olen kyllä ratsastanut paljon ja kahdella leirilläkin on tullut käytyä..
 2.Ui paljon, ui järvessä, meressä, maauimalassa..
-Ei ole tehty: Olenhan minä uinut jonkun verran Elokuussa, mutta taisin tehdä tänä vuonna ennätykseni siinä miten kauan on kestänyt heittää talviturkki vekeen.. Tykkään kyllä kovasti uida mutta se on vaan jotenkin jäänyt kun oli niin kylmä alkukesä..
 3. Lue paljon kirjoja(tietysti hevoskirjoja..)
-Tehty: Olen tainnut tämän jo mainitakin pariin otteeseen täällä blogin puolella, mutta tosiaan olen kova lukemaan, ja erityisesti ahmin Merja Jalon kirjoja..
 4. käy ainakin yhdellä keikalla kesän aikana
-Tehty: Ollaan äidin kanssa käyty katsomassa Pete Parkkosta ja Arttu Wiskaria, muuta en näin yhtäkkiseltään muista..
 5. tee jonkun näköinen reissu jonnekin hiukan kauemmas pois..
Ei ole tehty: En ole käynyt missään kauemmalla kun Pohjanmaalla mumman luona ja Ahvenanmaalla laivalla..
 6.kirjoita paljon blogiin ja panosta muutenkin blogiin enemmän..
Tehty osittain: Kesäkuussa ja heinäkuussakin panostin blogiin paljon, mutta Elokuussa keskityin lomailemaan ja nyt rupeaa taas kouluhommia pukkaamaan.. valitettavasti siinä käy niin että jos aika ei riitä niin täytyy valita koulun, hevostelun ja blogin välillä, ja kun näin käy blogi tapaa ikävä kyllä jäädä kakkoseksi;( koulu on kuitenkin tärkeätä ja hevostelu on minulle niin rakas harrastus etten siitä suostu missään nimessä luopumaan.
 7.käy aina välillä kun ratsastuksen ja kaiken muun ohella ehdit veneellä perheen kanssa..
Toteutettu osittain: Ollaan me aina välillä käyty veneellä mutta on se suhteellisen  vähälle jäänyt.
8.kuvaa paljon ja ota kamera mukaan eteenkin tallille
Tehty: Minähän en ole paljon muuta tehnytkään kun heilunut kamera kädessä, varsinkin kunon tullut kuvattua jonkun verran noita kisojakin:)ja koulusta piti tehdä vielä kasviokin..
 9. hanki go pro kypäräkamera ja julkaise sillä otettu video blogissa..(Kamera hankittu mutta video on ottamatta..)
Tehty: siellä se  go pro kamera on pussissa mun kirjoitus pöydällä.. ja tulihan sillä kuvattua videokin, linkki videoon.

 10. Tee muutenkin paljon videoita blogiin(niitähän ei ole tässä kolmeen viikkoon näkynytkään..)
- Tehty: nyt olen ryhdistäytynyt videoiden suhteen ja olenkin niitä kuvannut aika ahkerasti, olisi muuten kiva saada teiltä lukijoilta jotain postaus tai videotoiveita;)..
 11. käy paljon maastossa(ja ikuista se go pro kameralla)..
Tehty osittain: kyllä me parisen kertaa ollaan maastossa käyty mutta aika vähäiselle se on jäänyt.
 12. Kuuntele paljon hyvää musiikkia:)
Tehty: minä kuuntelen tosi paljon musiikkia oikeastaan joka päivä, matikan tunnitkin onnistuu paljon paremmin luurit korvissa.. onneksi me saadaan niin tehdä opettajamme puolesta, kunhan huomiota kiinnittyy enimmäkseen tehtäviin.
 13.käy ainakin kerran kesän aikana kavereiden tai tuttavien kesämökillä
Ei ole tehty: ei vaan yksinkertaisesti ole käyty missään.
 14,käy jossain missä et ole aiemmin käynyt..
 Tehty: käytiin pyöräilylenkillä vanhempien kanssa yhdessä paikassa missä ei olla ikinä ennen käyty
 15.ratsasta hyvä rata leirikisoissa ja treenaa muutenkin ahkerasti..
-ei ole tehty: ei tosiaan mennyt leirikisat ihan putkeen:( hypättiin kerta laukassakin mutta muuten oli kyllä jännitystä ilmassa ihan liikaa sekä hepalla että kuskilla.. mutta ahkerasti ollaan kuitenkin treenattu.
 16.nauti kesästä!
Tehty: :) olen pitänyt hauskaa.
Mutta nyt päästänkin Bambin ääneen;)
Bambin lista:
1.syö niin paljon ruohoa kun suinkin jaksat ja syö sitä aina kun on mielestäsi hyvä tilaisuus, sanoi sitten ihmiset mitä niitä lystää..
Tehty: no todellakin on tehty, ei lisättävää;)
2. koita esittää Lillille että sen kuvaamiset  on kivoja ja koita olla niin edustava kun mahdollista koska eihän Lillin blogin lukijoille voi antaa itsestään huonoa kuvaa..:)
Tehty: kyllä mä kovasti olen ollut korvat hörössä taas jokaisessa kuvassa , kun olen niin eteerinen ja kuvauksellinen..

 3.koita jekkuilla edes kerran tänä kesänä niin ettei Lilli vaan naura sille..
Ei ole tehty: en mä vaan osaa olla niin ilkeä sitä kohtaan, kun olen niin kiltti heppa:)ja onhan se kuitenkin ihan kiva..
 4.Koita saada osaksesi niin paljon rapsutuksia ja kehuja Lilliltä kun mahdollista, mikä ei ole vaikea tehtävä tuollaisen nimeltä mainitsemattoman höppänän kanssa..
Tehty:  No tämä oli kyllä nyt niin maailman helpoin tehtävä, eihän se Lilli voi mua vastustaa niinkun ei kukaan muukaan..
 5.keksi ainakin yksi kikka karsinanovien yms., avaamiseen niin että kaksijalkaiset saavat hiukan miettimistä..
Ei ole tehty: ei ole vaan onnistunut vaikka yritys onkin ollut kova ja Mirella siskoseinkin on ollut mukana juonessa, saas nähdä mikä päivä me saadaan se karsinan lukko auki..
 6.anna Lillin vatsalihaksille kyytiä ainakin yhdellä tunnilla..
Tehty: No tuolla brunetiksi itseään kutsuvalla sisäisellä blondilla(Lillillä)on kyllä niin huono tasapaino että vatsalihakset on saanut kyytiä vaikka en mitään pahaa tietystikään ole tehnyt.  Vaikka ei se nyt kuitenkaan siitä riipu että olisi huono tasapaino kun niitä vatsalihaksia käytetään.. tai näin Lilli ainakin väittäisi.
 7.juokse juoksutuksessa niin lujaa kun jaksat..
Tehty: juu, minä olen kiitänyt kun Ferrari konsanaan..
 8.pidä niille inhottaville ötököille sellainen kurinpalautus! niin että ne mokomat tunkeilijat hiffaa ettei meidän kunniallisten työmme tekevien heppojen kimppuun ole asiaa! joku kuri tässä maailmassa pitää olla..
 ei ole tehty: Ei me olla Taran ja Mirellan kanssa tuossa onnistuttu vaikka kuinka ollaan yritetty.. edelleenkin ne ihmiset on joutunut käyttämään niitä haisevia  myrkkyjä.
 9.hyppää esteitä! eihän Lilli tuollaisena nössönä kouluratsastus tyypinä hyppää selästä käsin minulla paljon mitään mutta koita päästä silti hyppäämään ihan kunnon esteitä itseksesi kentälle..
Ei ole onnistunut. kyllä mä sitten tulevaisuudessa pääsen, ja on mä päässyt keväällä viimeksi niin että Lillikin oli mukana..
 10.kirmaa tarhassa niin paljon kun jaksat..
Ei ole tehty: En mä nyt ole paljoa kirmaillut, tai niin Lilli ainakin luulee;)
Sellainen kesä meillä Bambin kanssa sitten oli:) nyt sitten toivotaan mukavaa ja aurinkoista syksyä.

lauantai 12. syyskuuta 2015

Periksi ei anneta!

Moi taas! blogini kautta tuon harrastukseni kaikkien nähtäväksi, ja olen käytännössä täysin vapaata riistaa arvosteltavaksi kenen tahansa anonyymin toimesta(mutta suureksi ilokseni en ole saanut mitään inhottavia tai edes negatiivisen tuntuisia kommentteja, kiitos siitä teille lukijoille:) mutta minun mielestäni on kuitenkin aika epäreilu juttu että ketä tahansa voi kommentoida minusta ihmisenä(sen mitä blogin perusteella tiedätte)tai minusta ratsastajana ihan mitä tahansa, ilman että minulla on aavistustakaan siitä ketä kommentin takana on.  Mutta itsepä olen blogini perustanut ja itseni tähän asemaan asettanut.

Mutta netti maailma tai ikävät kommentit eivät todellakaan ole tämän postauksen aihe, sillä en tosiaankaan ole uskottavin ihminen kirjoittamaan tästä aiheesta, koska en ole ikinä joutunut kenenkään arvostelun kohteeksi netissä.  Halusin kuitenkin aloittaa postauksen näin, koska blogimaailmalla on paljon tekemistä tämän postauksen aiheen kanssa, nimittäin siitä paineesta onnistua täydellisesti jota aika moni hevosharrastaja jossain vaiheessa kehityskaarta ratsastajana kokee. Itse olen aika monissakin asioissa melkeinpä perfektionisti, ja vaadin itseltäni aina juuri niin paljon kun suinkin pystyn toteuttamaan, ja ketään muu ei tosiaankaan ole minulle yhtä ankara kun minä itse. Se on sitä niin sanottua kunnianhimoa, ja tiedostan että se vie minua eteenpäin, mutta samalla osaan aina välillä olla liiankin armoton itseäni kohtaan. Ratsastajana olen hyvinkin ylianalyyttinen, ja saatan joskus illalla ennen kun nukahdan kelata mielessäni sitä mitä minun ratsastuksessani pitää parantaa. Se ei ole millään lailla stressaamista, vaan itsensä analysointia, jossa olen kehittynyt jo aika hyväksi.

Totuushan on se että kenenkään ihmisen elämä ei ole ruusuilla tanssimista, vaikka se joskus netin välityksellä siltä tuntuu. Sama asia koskee myös ratsastajan tietä hyväksi ratsastajaksi, joskus menee vaikka kuinka hyvin, ja joskus sitä taas tippuu alas rytinällä, ja joskus tämä tapahtuu jopa kirjaimellisesti;) mutta minä koitan aina parhaani mukaan ajatella asian niin että alas vajotaan sen takia että sieltä saadaan nousta ylös. Meidän treeni kesä Bambin kanssa ei ole minun mielestäni mennyt toivotulla tavalla, ja uskoin ja halusin että olisin syksyn tultua parempi ratsastaja kun mitä nyt olen. Meidän viime kevät oli Bambin kanssa tosi nousujohtoinen ja homma toimi mielestäni todella hyvin, mutta nyt kesällä olemme edenneet alamäkeä. Kesäkuussa treenattiin niinkin helppoa asiaa kun suoran käynnin ratsastamista, siitä ollaan onneksi edetty suuri askel eteenpäin. Mutta vaikka olen treenannut  helpompia asioita kun keväällä, niin olen taatusti oppinut tämän alamäkikauden aikana paljon erilaisia asioita. Koko Heinäkuun treenit koskivat melkein vain ja ainoastaan suoran käynnin ratsastusta hyvällä ohjastuntumalla. Jämähdettiin aikalailla paikoillemme koska minä yksinkertaisesti yritin liikaa ja tein mielessäni helpostakin asiasta vaikean, ja minulla oli pakonomainen tarve onnistua, enkä osannut rentoutua. Yhdellä treenikerralla Annika sitten sanoikin nämä mahtavat sanat jotka pidän parhaani mukaan aina mielessäni kun ratsastan: Less is more! tästä kerrasta alkaen ollaan taas noustu paljon eteenpäin, enhän minä täydellisesti ole sen jälkeen ratsastanut mutta pakonomainen täydellisyydentavoittelu on kadonnut, vaikka edelleenkin olen tiukka itseäni kohtaan . Eilen huomasimme taas yhden asian jota täytyy kehittää: nimittäin ravi - käynti  siirtymiset.


Bambi oli hankkinut varkain itselleen ruohonkorren kun menin sillä riimulla ja lopuksi se oli jotenkin joutunut sen häntään, ahneella on p....inen loppu;)
Tuntuuhan se tyhmältä että treenasin ratsastuskoulussa esteiden hyppäämistä laukassa ja ravissa
pohkeenväistöjä, ja nyt treenataan nättejä ja sujuvia ravi - käynti siirtymisiä. Syy tähän on tietysti se että Tara ja Bambi ovat paljon herkempiä ratsastaa, eivätkä todellakaan ole mitään automaatteja. Ongelma on niinkin pieni että minä pidennän ohjia ravinnostossa ihan vaan tyyliin 3 senttiä, ja käsi ei ole ravissa ihan vakaa. Aikamoista viilausta, mutta tätä se Kouluratsastus on;) toisaalta on tylsää huomata että miten vähän sitä osaakaan, mutta toisaalta tämä on juuri se mitä kouluratsastuksessa saa minut innostumaan, enkä minä kauan jaksaisikaan sellaista harrastusta joka ei toisi eteeni jotain haasteita. Mutta Hitto vie, me treenataan ne ravinnostot kuntoon ja joku päivä me noustaan takaisin samaan moodiin kun keväällä mutta tällä kertaa kokemusta rikkaampana ja paremmalla perusratsastuksella, sano minun sanoneen! periksi ei todellakaan anneta, tämä on tätä minun suunnatonta itsepäisyyttäni..;)

maanantai 7. syyskuuta 2015

Suomenratsujen kunninkaalliset 2015

Heippa taas! Sunnuntaina lähdettiin tosiaan Ypäjälle katsomaan Suomenratsujen Kuninkaallisia, ihan niin kuin "Bambi" edellisessä postauksessa kertoi. Annika päätti kuitenkin jäädä kotiin hevosia hoitamaan, joten lähdin Ypäjälle Vanhempieni kanssa. Kun tulimme Ypäjälle ensimmäinen ajatukseni oli kyllä että tämä paikka on kyllä aikamoinen hevoskylä! täällä minä viihdyn erinomaisesti.  Halusin tehdä reissusta videopostauksen, mutta näin räkänenänä en viitsinyt höpöttää mitään kameraan, ja sitä paitsi olisin saanut aika monta kummastelevaa katsetta osakseni jos olisin kameraan puhunut, joten päätin tehdä sellaisen videopostauksen jossa minä en höpöttää yhtään mitään ja kuvata vaan hevosia, ja kaikkea muuta kivaa mitä siellä oli.
1.
2.
3.
Parkkeerattuamme Auton lähdimme Derbykentälle katsomaan esteratsastusta. Estekuokka kisattiin 95 cm tasolla, ja se oli kyllä kivaa katsottavaa. Sen jälkeen lähdimme syömään jotain pientä, eikä meillä oikeastaan ollut mitään selkeätä suunnitelmaa. Syömisen jälkeen  Eksyimme katsomaan palkintojenjakoa koulukentälle, ja minä räpsin tietysti videota siitä;)

 4.
katsoimme vielä jonkun aikaa esteratsastusta ennen päivän kohokohtaa nimittäin kur luokkaa. Kur luokan aikana räpsin kyllä kuvia ja videoita aika lailla! hienoja hevosia luokassa kyllä esiintyi ja oli kyllä tosi kivaa katsottavaa, kun minä kerrankin pääsen katsomaan näitä " oman lajin"kisoja.
5.
Meillä oli kyllä tosi hauska päivä ja naurettiin tosi paljon ja pidettiin Hauskaa. Nauroimme äidin kanssa ihan vedet silmissä Suomenhevosten nimille, pari minun lemppareistani oli Venus Tähtinen ja Tosi Romeo.. Naurettiin ihan hervottomasti mun ilmeelle yhdessä kuvassa, jota en kyllä tänne julkaise, oli meinaan sen verran sanoisinko "alien" ilme..;)Totesin myös olevani aikamoinen stalkkaaja, kun totesin aina välillä että" tuo oli siellä Metsämäessä" tai tuon nimen mä olen kuullut joskus".. ehkä kaiken huippu oli kuitenkin kun minä kuulin että yhden varsan isä on Auran Aapeli, ja tajusin lukeneeni tuon nimen Annikan blogista joskus ja kuulleenikin jotain siitä Annikalta, ja sitten mieleeni muistuikin että se taisi olla jonkun Taran varsan isä(ei toki Bambin tai Mirellan, ne minä olen jo aikoja sitten lukenut karsinan ovesta..)
Kuvia räpsinkin aikamoisen määrän vaikka Kur luokan aikana alkoi satamaankin,ja kun lähdimme kotiinpäin vettä satoikin jo kaatamalla..
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.
14.
15.
16.
17.
18.
19.
20.
21.
22.
Näitä kuvia tuli kyllä melkoinen määrä:)toivottavasti jaksatte katsoa kaikki;)
Mikä oli Lempikuvanne? entä mitä piditte videosta?
 
ps: hups, olin mokannut pahemman kerran tuon videon kanssa, mutta nyt tässä on alempana(ja tietokoneella oikeanpuolinen) se oikea video. Tässä vielä linkki videoon.

lauantai 5. syyskuuta 2015

Bambi höpöttää!

Heippa taas! Täällä kirjoittelen taas minä ,Bambi. Lilli on tässä taas ollut niin laiskalla päällä tämän blogin suhteen että minä päätin ottaa ohjat käsiini tämän huolestuttavan tilanteen johdosta.Tänne kuuluu oikeastaan tärkeimmän asian, eli syömisen kannalta erittäin huonoa. Mä olen tosi huolissani tästä järkyttävästä ilmiöstä että mun suuhuni tarkoitettu maukas vihreä ruoho on pian jo ihan ruskeeta. On tämä elämä surkeata..

Maanantaina Lilli sitten taas tuli tallille, ja huomasi tietty ensi töikseen että mä olin hinkannut itseäni karsinan ovea vasten ja hommannut itselleni hankauman/haavan ja tietysti se huolestui lempiheppansa(eli minun) terveyden tilasta ja veti oikein kunnon hepulin. Annikakin kutsuttiin tietty paikalle ja hän sitten lääkitsi haavani. Se kirveli aluksi ihan hirveästi, ja ajattelinkin että kuninkaallinen palvelusväkeni oli varmasti ihan sekaisin päästään kun siihen laitettiin kirvelevää ainetta. Lilli siinä sitten lässytteli ja voivotteli minulle ihan urakalla ja taisi se kutsua minua PIKKU kullaksikin, se taitaa olla päästään hiukan sekaisin, sillä minähän olen ISO;)mutta onhan se aina kiva saada myötätuntoa särylleen..;) Minä kuitenkin ajauduin niin suuriin tunnontuskiin että en edes yhtään ajatellut mitään muuta kun että minua kirvelee ihan hirveästi ja vaadin Lilliltä myötätuntoa, mutta kas kumma, eihän sitä enää silloin herunut kun hän oli selkään hypännyt, ne on nuo totiset Dressage pimut vähän tuollaisia..;) Lillin mielestä olin aluksi hiukan pinkeällä tuulella, eikä se jostain syystä tykännyt siitä:(minä sitten ärisin takaisin että vähän myötätuntoa peliin kiitos, mitä itse tekisit jos sua kirvelisi, sain mä sen päähän jotain järkeä taottua.. Lilli yritti minua hiukan rauhoitella, mutta minä huusin vaan takaisin että mua kirvelee! onko se niin vaikeata saada taottua sinne päänuppiin..
Hetken päästä nuo juntitkin sai järkeä päähänsä ja päättivät antaa meille hepoille ruokapaussin. Siinä mä sitten mutustelin ruohoa, ja kas yhtäkkiä mua ei enää kirvellytkään! Halleluja!

Sitten jatkettiinkin matkaa ja silloin minä vedinkin oikein näyttävää lisättyä käyntiä Lillin mielestä, ja päättihän se sitten hiukan ruveta hidastamaan, ja minä olin kiltti heppa ja kuuntelin. Lilli riemuitsi siitä että olen taas oma itseni:) tajusin kunnolla vasta loppumatkasta olevani maastossa ja olinkin sitten  ihan onneni kukkuloilla.. tallustelin onnellisena eteenpäin ja kuuntelin samalla Annikan ja Lillin juttuja, jostain Dujardinista ne puhui, ja ensimmäinen ajatukseni oli että  häh, onko tämä Dujardin jotain syötävää kenties? Hetken aikaa kuunneltuani tajusin että tämä Dujardin onkin joku huippuratsastaja ja hetken päästä Lilli ja Annika  puhuivat innoissaan suomenratsujen kuninkaallisista jotka kisattaisiin tulevana viikonloppuna. Ensin minä loukkaannuin verisesti, eihän se voi olla totta että Lilli ja Annika lähtevät katsomaan muita hevosia Ypäjälle, kun heillä on tällainen loistoyksilö omana hevosena ja vähän niin kuin hoitohevosena omasta takaa(Lilli: no kieltämättä on).  Hetken päästä sain kuitenkin loistoidean: Minähän palkkaan sen Dujardinin mun ratsastajaksi ja menen sinne pesemään koko porukan! Kun tultiin kotiin ja kaikki kaksijalkaiset olennot olivat poistuneet tallista päätin ruveta etsimään fyrkkaa, koska sitä toden totta tarvitsisin!

Perjantaina Lilli saapui taas tallille, tällä kertaa Carolinankin seurassa, ja minä olin tosi närkästynyt siitä etten ollut löytänyt pennin penniä. Siinä ne sitten kävelyttivät koiria, ja  tietysti Lilli aina välillä hiukan silitteli minua ja katsoi haavani tilanteen, vaikka sitä toki oltiin palvelusväen toimesta tunnollisesti hoidettu, ja se olikin sitä mieltä että haava näytti paljon paremmalta. Ensin ihmiset teki ihan tavalliset tallityöt ja hoiti mut kuntoon ja sitten lähdettiin ratsastamaan. Huomasin heti Lillin äänestä ja olemuksesta että sille on taas iskenyt räkätauti! on se vaan kova yskimään ja niistämään nenäänsä tuo Lilli, ainakin pari kertaa vuodessa tuollainen räkätauti täytyy mennä hankkimaan, en mä vaan ymmärrä mitä siinä niin hauskaa on. Lilli ratsastikin aika pikaisesti ja kevyesti, eikä se(kerrankin)vetänyt mitään koulutreeniä niin tosissaan. 

Eihän se mitenkään erityisen hyvin ratsastanut, mutta annetaan nyt sille tämän kerran armoa kun ei se ole päässyt räkätaudin takia lenkkeilemään, vaikka se nyt kuulemma kovasti on siitä innostunutkin.Kovasti tuo kuitenkin oli menossa Ypäjälle Sunnuntaina, kun ei kuulemma kovin pahasti räkätauti ollut tällä kertaa iskenyt. Siinä taisi mennä mun viimeiset mahikset osallistua, kun mitä luultavammin sekä Annika että Lilli istuvat katsomon puolella, ja Lilli vielä pienoisessa räkätaudissa. No voi sun..!vaikka kyllä hiukan valoakin näkyy tunnelin päässä, sillä sekä Lilli että Annika haluaisivat joskus osallistua, mutta he ovat hiukan etania tuollaisissa asioissa ja minä etenisin paljon rivakammalla tahdilla;) Mutta enkös vaan minä olisi päihittänyt kaikki siellä;)?no joskus sitten..
ps. kyllä se Lilli on ihan kiva tyttö kuitenkin, vaikka se sairastuu vähän väliä räkätautiin, ja on mun selässä käynyt jonkun verran kokemattomampiakin ratsastajia kun se, mutta älkää kertoko tätä Lillille, jookosta!;)
T: Teidän, Nöyrä suomenpienhevosten tuleva kuninkaallinen,Bambi