Viikko ratsastuksen parissa

Heippa taas!Viikko sitten maanantaina oli taas ratsastustunnin aika, ja minä sain vaihtelun vuoksi Mirellan ratsukseni. Mirella oli lyhyesti sanottuna aivan superhyvä ratsastaa. Se oli rauhallinen ja keskittyi hommaansa tosi hyvin. Myös ratsastaja oli ehtinyt perjantain jälkeen tottua Mirellaan sen verran että osasi toimia siellä selässä jopa aika järkevästi ja rauhallisesti. Meillä meni tosiaan sen verran hyvin että päästiin ravaamaankin. Tässä vaiheessa minä meinasin menettää itsekontrollini ensimmäistä kertaa. Totesin kuitenkin mielessäni etten minä voi nyt alkaa hermoilemaan kun minä istun nuoren hevosen selässä, ja sain hermoni kuriin aika nopeasti. Tämän ensimmäisen kerran jälkeen ravikin alkoi sujua. Tärkein asia tässä oli se ettei Mirellaa saa alkaa himmaamaan muuta kuin ihan ääritilanteessa, tai jos halua tarkoituksellisesti pysähtyä. Siitä Annika muistuttikin minua useaan otteeseen erityisesti ravissa. Omiin huonoihin tapoihini kuuluu nimittäin välillä se että pyydän ravia, ja sen jälkeen alan himmaamaan hevosta huomaamattani. Tämän takia Mirellan ratsastaminen tekeekin minulle hyvää: nuoren hevosen selässä sitä tulee skarpattua tuollaisten asioiden suhteen ihan huomaamattaan.Jos Mirella kuitenkin pysähtyi tai hidasteli, niin minun kuului tietenkin pyytää sitä eteenpäin heti. Erityisen tärkeätä tämä oli käynnissä kun teimme ympyröitä, ja se olikin oikeastaan ainut tilanne jossa Mirella meinasi hidastella jostain syystä. Tässä sain hyvin treenattua reaktionopeuttani. Mirella on myös herkkä pohkeelle, ihan niin kuin nuoret hevoset tapaavatkin olla, joten sitä ei tarvinnut kahta kertaa pyytää eteenpäin. Pari kertaa taisin pyytää sitä keskellä ympyrää eteenpäin, mutta muuten se liikkuikin tosi hyvin ihan itsestään. Olin siis tosi tyytyväinen viime maanantain tuntiin kokonaisuudessaan.

Perjantaina minä pääsin sitten taas tutun ja turvallisen Bambin selkään. Täytyy kyllä sanoa että Bambin selkä tuntui kyllä tauon jälkeen tosi tutulta, ja tunsin kyllä olevani enemmän kotonani siellä, vaikka hevosen selkä yleensäkin on melkeinpä maailman paras paikka olla. Meillä meni Bambin kanssa perjantaina ihan hyvin, ja vanha suoruusongelmamme pysyi hyvin kurissa. Bambikin oli todella hyvä ratsastaa, ja se oli tosi hyvällä tuulella. Itsekin olin aika rento ja melkeinpä väsynyt  pitkän viikon jälkeen, johon kuului mm. teatteri- ilta ja Helsingin reissu. Lähdimme siis Helsinkiin heti aamusta ja tulimme takaisin vasta kahdeksalta illalla, ja sitä paitsi sitä edeltäväilta oli vierähtänyt aika pitkälle teatterissa.

Ei siis ihme ettei ylimääräistä energiaa oikein riittänyt. Minä olen onneksi tosi harvoin niin väsynyt että se haittaisi ratsastusta, joten minulla tuo ilmeni lähinnä rentoutena, ja siinä etten jaksanut touhuta käsillä mitään turhaa. Emme oikeastaan tehneet mitään kovin erikoista, teimme paljon koko rataa leikkaa uria ja ravasimme jonkun verran. Koko rataa leikkaat ja kulmat menivät kuitenkin yllättävän hyvin. Tavallisesti tuo suoruusongelma tulee siinä esiin, ja me päädymme keskelle kenttää, mutta nyt niin ei käynyt. Olin siis oikein tyytyväinen tämän tunnin jälkeen.

Tänä maanantaina suoruusongelma teki kuitenkin hiukan paluuta, muttei pahasti. Tuohon ongelmaan pätee kyllä niin tuo vanha sanonta kaikki tai ei mitään. Jos tunnin alussa ei ole ongelmia, niin ei niitä tulekaan. Jos sen taas alkaa, niin se sitten alkaakin, ja sitä on enää siinä vaiheessa vaikea estää. Ei meillä kuitenkaan mitenkään huonosti mennyt, ei vain ihan niin hyvin kuin esim. perjantaina.

Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu maanantaina, kun minä innostuin kuvaamaan hevosia tarhassakin. Ratsastuskuvat on tietenkin tavalliseen tapaan ottanut äitini.

Pallojumppaa tallilla ja urheilua

Moikka taas! Nyt melkein nolottaa, kun joudun tunnustamaan että nämä kuvat on otettu yli kuukausi sitten. Tämän postauksen idea on muhinut mielessäni aina välillä jo pidemmän ajan, mutta vasta nyt innostuin vihdoinkin tekemään tämän postauksen.

Viime keväänä olin kovinkin innostunut urheilusta, ja venyttelin melkein joka kerta ennen ratsastusta. Nykyään minun aikatauluni ovat kuitenkin ainakin perjantaina niin tiukat, etten millään ehtisi venytellä. Lenkkeilyn olen kuitenkin taas innostunut aloittamaan, nyt kun flunssasta on selvitty, eikä selkäkään ole vaivannut enää pitkään aikaan. Ei minun selkäni ole tavallisesti oikeastaan ikinä ollut yhtään jäykkä tai kipeä, mutta kesällä tipuin tosiaan keinusta, jonka seurauksena se vihoitteli jonkun aikaa.
Itse tykkään käyttää SWORKIT- nimistä sovellusta venytellessäni vaikka ratsastusta varten. Kuulostaa tyhmältä käyttää puhelinta venyttelemistä varten, mutta sillä tavalla liikkeitä tulee ainakin tehtyä tarpeeksi kauan. Myös Sports trackeria on kiva käyttää lenkillä käydessä,ja siitä saa kivasti katsottua miten lujaa ja kauan tuli juostua/käveltyä.

Tuon venyttelyn suhteen saisin tosiaan vielä skarpata, niin kuin sanoin. Kuukausi(!) sitten meillä oli kuitenkin ihan erityinen kuvaussessio tallilla liittyen juurikin venyttelyyn ennen ratsastusta. Annikan blogissa on tosiaan ollut nämä kuvat esillä jo jonkin aikaa, ja siellä lukee myös enemmän näistä liikkeistä teoriassa.  Tämä venyttely tosiaan tuntui avaavan melkeinpä kaikki kehon lihasjumit, ja tämän jälkeen oli jotenkin tosi kevyt olo.

1. Hartioden avaaminen/rentouttaminen

Niin kuin kuvista näkee niin me venyttelimme ensin seisten, ja sen jälkeen pallolla istuen. Tähän ei kuitenkaan välttämättä tarvita muuta kuin keppi. Itse olen aina ajatellut että minulla on hartiat koululaukun takia jumissa, ja minä oikein yllätyin siitä että ne eivät lopuksi olleet kovinkaan pahasti jumissa. Me muuten näytämme kypärät päässä aika hullunkurisilta näissä kuvissa Carolinan kanssa, mutta turvallisuus tosiaan aina ensimmäisenä;)Mistä sitä ikinä tietää mitä venyttelytuokion aikana voi tapahtua.

2.  Kylkien avaaminen

Kyljet ovat ainakin minulla ehkä jäykin paikka koko kehossa. Minun pitäisi kyllä venytellä juuri tuolla tavalla ihan joka päivä, tekisi kyllä tosi hyvää. Tämänkin me teimme sekä seisten että istuen pallolla.
ps. Huomatkaa minun ilmeeni, minä otin kameralle hymyilemisen vakavasti;) hymy on kyllä niin keinotekoinen kun vain olla ja voi.

                                                  3. Niskan venytteleminen

4. jalkojen venytys

Tämä kuva ei ole otettu tallilta, vain tämän päivän lenkin aikana.

Jalat ovat useasti ainakin minulla hieman jumissa, kun jalkalihaksia tulee kuitenkin luonnollisesti käytettyä eniten. Itse olen sitä paitsi aika lyhyt, joten useasti jalkani eivät ylety maahan kun istun tuolilla, ja juuri se asento saa jalkalihakset usein jumiin. Myös ratsastuksen kannalta on hyvä venytellä jalkoja, niin ettei tule puristettua hevosta liikaa jaloilla sen takia että jännittää niitä.

ps. pahoittelen viimeisen kuvan laatua.

tähän loppuun vielä tällainen loppukevennys.

Mitä te olitte mieltä tästä postauksesta? poikkesiko tämä liikaa blogin aiheesta, vai haluaisitteko te lisää tämäntapaisia postauksia?

Blogi Facebookissa

Nyt minäkin sitten vihdoin ja viimein sain tehty blogille omat Facebook- sivut. En olisi tosiaan uskonut että tulen joskus tämän ekemään, mutta siellä mekin nyt sitten ollaan! Sieltä voi varmasti jatkossa tsekata meidän kuulumiset nopeiten,riippuen siitä miten aktiivisesti minä Facebookia alan päivittämään. Tästä pääsette siis blogin Facebook- sivuille.

My day- video

Heippa taas! Eilen innostuin taas pitkästä aikaa kuvaamaan videopostausta minun päivästäni. Olen tainnut tehdä tällaisen videon viimeksi viime talvena, joten oli jo aikakin. Pari viikkoa sitten olen kyllä aloittanut videon kuvaamisen, mutta siitä ei oikein tullut mitään, kun tallilla oli sellainen tilanne että kuvaamisesta ei tullut mitään. Nyt sain kuitenkin äidin kuvausavulla tämän videon tehtyä.

Miten minusta muuten tuntuu että joka ikisellä videolla, jonka olen tehnyt joko juoksutetaan hevosia ,tai treenataan mirellan kanssa? Mikä tahansa tähän onkin syynä, niin samaa kaavaa noudatettiin myös tällä kertaa. Eilen oli siis  jälkimmäisen vaihtoehdon vuoro, elikkä Mirella pääsi töihin. Itse olin  muistaakseni ratsastanut Mirellalla viimeksi kesäleirillä, joten siitä oli ehtinyt vierähtää jo hyvä tovi. Olin ihan unohtanut miten kapealta se tuntuu Taraan ja Bambiin verrattuna.. Mirella käyttäytyi kuitenkin hyvin ratsastaessa, eikä mitään ongelmia ratsastajan pientä hermoilua ja tottumattomuutta lukuun ottamatta ollut. Mirella oli siis hieno, mutta ratsastaja vaatisi hieman totuttelemista Mirellan ratsastamisen. Pitäisi kyllä ratsastaa Mirellallakin useammin, mutta itse olen kyllä sitä mieltä että meillä synkkaa Bambin kanssa parhaiten, vaikka toki tykkäänkin sekä Mirellasta että Tarasta kovasti.

Ajattelin nyt kuitenkin linkittää videon tähän sen pidemmittä puheitta, joten toivottavasti pidätte siitä!

Linkki videoon

Metsässä rämpimistä

Heippa taas! perjantain ratsastuksesta ei ikävä kyllä ole kuvia, mutta meillä meni kuitenkin ihan kivasti. Työskentelimme tietenkin pelkästään käynnissä Mirellan takia. Kerran päädyimme kumpikin keskelle kenttää, mutta saimme tilanteenteen kuitenkin hoidettua loppupeleissä nopeasti ja hyvin. Täytyy kyllä myöntää että tuossa tilanteessa minun päässäni liikkui kaksi vaihtoehtoa: Paras tapa tilanteen ratkaisemiseen oli tietenkin kentän  keskeltä pois ratsastaminen, mutta suunnitelma b oli selästä pois hyppääminen, ja hevosen taluttaminen takaisin uralle. Päätin kuitenkin päässäni, että minä en piru vie aio antaa Mirellalle sellaista mielikuvaa, että sillä tavalla pääsee ratsastajasta eroon.  Päätin siis ratsastaa pois keskeltä kenttää päättäväisesti, ja niin minä teinkin. Lopputunti menikin sitten ihan mukavasti, eikä mitään ongelmia ilmennyt.

Tämän kuvan minä laitoin vain sen takia että tässä näkyy tuo reitti hyvin selvästi.

Eilen meidän ratsastustuntimme olikin hiukan tavallisuudesta poikkeava. Ratsastimme nimittäin kentällä vain jonkun aikaa, ja sen jälkeen testasimme kentän ympäri kulkevan "metsätien", josta kerroin joskus aikaisemmin täällä blogin puolella käytännössä. Me treenasimme kevyttä  istuntaa kentällä jo ennen kun aloimme kiertämään tuota reittiä, ja se sujui pitkän estetauon jälkeen jopa ihmeen hyvin. Tuo maastossa rämpiminen  oli kyllä hyvää treeniä erityisesti hevoselle, mutta myös ratsastajalle. Tällä reitillä oli pari selvää ala ja ylämäkeä, ja siinä sai treenata kevyttä istuntaa tosi hyvin. Kolme kertaa me kiersimme tuon metsätien, ja sen jälkeen lähdimme hiukan pidemmälle metsäkävelylle.

Annika on jo pitkään halunnut polun joka kiertäisi koko pihan, ja tällä hetkellä se kiertä melkein koko hevosten tarhan. Me kävimme testaamassa tämän polun, ja sen kiertäminen kävi jopa odotettua helpommin. Suunnitelmana on että siellä pystyisi vielä ravaamaan ja laukkaamaan, mutta tällä hetkellä siellä voi kyllä vain kävellä. Tuo polku, joka kiertäisi melkein koko pihan olisi kyllä aivan ihana. Saisi ( tai saa)ihan tallin pihalla valita että meneekö kentälle vai maastoon. Eikä tarvitse  edes miettiä sitä että tulisi autoja. Aika luksusta!

Minulla oli tässä kuvassa niin hirveä ilme että se oli pakko sumentaa erikseen gimpillä;)

Hevoset kyllä aivan selvästi tykkäsivät vaihtelusta, ja metsässä samoileminen oli niiden mielestä tosi kivaa. Huomasi kuitenkin että ne saivat nostella jalkojaan tavallista enemmän, ja Bambi olikin aika väsynyt, mutta kuitenkin tyytyväinen tunnin jälkeen.

juoksutusta, kuvailua ja ratsastusta

Perjantaina ratsastimme Annikan kanssa taas pitkästä aikaa yhdessä. Minä ratsastin vaihteen vuoksi Taralla, ja Annika ratsasti tietysti Bambilla. Harmillisesti meille jäi aika niukasti aikaa ratsastaa, mutta ehdimme jo siinä ajassa ravata ihan mukavasti. Olisin kuitenkin mielelläni jatkanut hiukan pitempään. No, ensi kerralla täytyy rupatella vähemmän hevosia kuntoon laittaessa;). Taran kanssa meillä meni kuitenkin ihan kivasti. Ainut ongelma oli taas kerran kaasun kanssa. Sain Taran tietenkin kävelemään ihan hyvin, mutta ravin nostaminen olikin sitten hiukan hankalampaa. Tämä ongelma riippuu kyllä vain ja ainoastaan siitä etten ole yhtä tottunut Taraan kuin Bambiin, enkä ole vielä löytänyt sen "nappuloita". Sanoisin että suurin ero Taran ja Bambin välillä onkin juuri tuo tempo. Bambia täytyy ratsastaa käynnissä eteenpäin oikein ajatuksella, sillä se tuppaa hiipimään jos ratsastaja ei rentouta kättään ja liikuta sitä hevosen tahtiin. Bambilla on kuitenkin helppoa nostaa ravi,ja se ravaa oikein mielellään. Tara taas tapaa useimmiten liikkua reippaammin käynnissä, mutta ravin nostaminen on sen kanssa vaikeampaa. Tämä riippuu kuitenkin myös siitä että olen tottuneempi Bambiin, ihan niin kuin jo aikaisemmin kerroin. Ihan hyvät fiilikset jäi kuitenkin tästä tunnista.

Eilen kävin taas tallilla, ja päätimme juoksuttaa Mirellaa. Tällä kertaa Annika oli sitä mieltä ettei irtojuoksutuksesta olisi mitään hyötyä Mirellan treenin kannalta, joten päätimme juoksuttaa sitä liinassa. Laitoimme sille oikein kunnon varusteet päälle, eli toisin sanoen  capsonin, sivuohjat  ja juoksutusvyön. Mirellalla oli alkukävelyjen jälkeen vauhti päällä, niin kuin tavallista. Se laukkasi kuitenkin oikein nätisti muutamaa pukitusta lukuun ottamatta. Lopuksi Mirella jo vähän väsähti, ja minä menin hoitamaan Bambia sillä väliin kuin Mirella käveli loppukäyntejä.

Bambille minä laitoin satulan, sivuohjat ja capsonit, koska me kumpikin halusimme ratsastaa sillä liinassa. Bambi jo taluttaessa jotenkin tosi epäluuloisen ja epävarman oloinen. Minä uskaltaisin sanoa tuntevani Bambin aika hyvin neljän vuoden jälkeen, ja  huomasin heti eron tavalliseen rentoon Bambiin aivan selvästi. Senkin takia me otimme aika rauhallisesti. Bambilla on viimeksi ollut nuo capsonit päällä aika kauan sitten, joten eipä tuossa sen epävarmuudessa ollut mitään ihmeellistä. Bambi kuitenkin luotti meihin ja hoiti hommansa tosi hyvin. Se epävarmuuden huomasi vain hitaasta käynnistä ja sen ilmeestä.

Mulla oli jo eilen aika flunssainen olo, eikä mun selvästikään olisi pitänyt ratsastaa. Tänään mulla olikin sitten aamulla niin väsynyt ja flunssainen olo että päätin olla menemättä kouluun. Muutenhan tämä flunssaisena olo on aika tylsää, mutta yksi hyvä puoli tässäkin asiassa näköjään on. Minä nimittäin ehdin pitkästä aikaa vaihtaa tämän blogin ulkoasun. Itse pidän tästä uudesta ulkoasusta, ja näinkin sen eteen aika paljon vaivaa. Toivottavasti tekin tykkäätte siitä!

Mitä te olette mieltä blogin uudesta ulkoasusta?