Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mirella. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mirella. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Laukkaratsu Bambi

Heippa! Taas kerran täytyy myöntää että on tullut pidettyä ihan liian pitkä postaustauko. Syynä ovat taas kerran koulukiireet ja muut sellaiset asiat. Kesällä yritän kuitenkin aktivoitua vähän enemmän, nyt kun koulukiireet ovat jo hellittäneet, ja peruskoulun loppuun ei ole enää  aikaa kuin viikko.

Ratsastuksen suhteen meidän ylämäkemme on jatkunut. Viime aikoina olemme treenanneet paljon laukkaamista, ja tunneilla on tullut laukattua enemmän kuin koskaan ennen. Aluksi minä ratsastin paljon Taralla, ja treenasin laukan nostoja sen kanssa. Tara on kaikista varmin ja helpoin "meidän" hevosista ratsastaa laukassa, ja sen takia sen kanssa oli hyvä aloittaa laukan treenaaminen. Minusta Taralla ratsastaminen oli todella opettavaista. Tuolta hevoselta voi vain oppia niin paljon, koska se on niin fiksu. Se tajuaa tasan tarkkaan mitä sen ratsastaja osaa, ja mitä ei, ja se pyytää ratsastajalta juuri niin paljon kuin ratsastaja osaa. Parin viikon päästä laukan nostot sujuivat kuitenkin Taran kanssa sen verran hyvin, että pääsin kokeilemaan laukkaa myös Bambin kanssa.
1.

2.
Tiedättehän te sen tunteen kun on jonkun aikaa ratsastanut sellaisella hevosella, johon ei ole ihan niin tottunut, ja sitten pääsee takaisin sen tutun ja turvallisen "lempihepan" selkään? Se tunne minulla oli kun sain taas kiivetä Bambin selkään. En oikeastaan haluaisi sanoa että Bambi on minun lempihevoseni, koska kaikilla hevosilla on hyvät puolensa, ja minä tykkään tosi paljon Tarasta ja Mirellastakin, mutta sitä ei voi kieltää että minä olen ollut Bambin kanssa eniten tekemisissä, ja olen sen takia tottunut siihen. Voi kyllä olla että tätä hyvää fiilistä vahvisti sekin että Bambi oli maanantain  tunnilla superhieno. Minä olen vielä  täysi amatööri  laukkaamisessa, ja Bambikin treenasi vielä laukkaa viime kesänä, mutta silti sen ymmärsi heti mitä minä halusin sen tekevän. Tärkeintä oli kuitenkin se että Bambi laukkasi mielellään, ja vaikutti iloiselta ja innokkaalta. Olen varmasti sanonut tämän tuhat ja miljoona kertaa, mutta parasta tuossa hevosessa on se että se osaa olla innostunut ja iloinen, juoksematta kuitenkaan ratsastajan alta pois. Tunnin jälkeen hevoset pääsivät myös talin pihalle syömään vihreätä ruohoa.

3.

4.
Perjantaina meillä oli taas vähän pidempi tallipäivä. Minulla oli vapaata koulusta, joten olimme tallilla oikeastaan koko päivän. Suurimman osan päivästä me teimme erilaisia tallihommia, ja siivosimme karsinoita  ja hevosten tarhaa. Jotenkin minusta on vain tosi kiva olla talilla pitempään, ja oikeasti ehtiä tekemään paljon asioita.
5.

6.

7.

8.

Myös perjantain ratsastustunti meni oikein hyvin. Idea oli oikeastaan ihan sama kuin maanantain tunnilla. Ensin verryttelimme hevoset ratsastamalla digitaalisen kahdeksikon muotoista kuviota käynnissä ja ravissa, ja sen jälkeen aloitimme laukkaamisen. Bambi oli taas kerran oikein innokas laukkaamaan, ja laukat menivät ihan hyvin, vaikka Bambilla olikin oikeaan kierrokseen vähän vaikeampaa. Vasen kierros oli meille vähän helpompi, tiedä sitten oliko se helpompi kierros minulle vai Bambille, vai ehkä molemmille. Ei ero mikään suuri ollut, mutta huomasin kuitenkin että vasempaan kierrokseen meni paremmin. Loppujen lopuksi olin tosi tyytyväinen tuntiin. Nyt alkaa ihan oikeasti tuntua siltä että niiden perusasioiden eli käsien asennon ja suoraan ratsastamisen  treenaaminen on tuottanut tulosta. Meillä ei ole kyllä oikeastaan ikinä ennen mennyt näin hyvin, vaikka itse sanonkin. Tietenkin meillä on vielä paljon treenattavaa, ja niinhän kaikilla ratsastajilla on, mutta edistystä on tapahtunut:)
9.

10.

11.

12.
Tietenkin myös sisäinen valokuvaajani nosti tämän päivän aikana päätään pitkästä aikaa. Tällä kertaa minä päätin kokeilla vähän erilaista  taustaa kuville, ja otin kuvat hevosten tarhassa. Hevosilla on oikeasti tosi hieno metsätarha, joten on pieni ihme etten ole ennen hoksannut käyttää sitä kuvauspaikkana. Minun mielestäni kuvat onnistuivat hyvin, joten luultavasti tulen ottamaan tarhassa kuvia joskus uudestaan. Oli muutenkin kiva kerrankin ehtiä oikein ajan kanssa harjata hevoset kuvia varten, ja saada kaikki kolme hevosta kameran eteen. Olen pahoillani siitä että tässä postauksessa on varmasti hurjan paljon melkein samanlaisia kuvia, mutta en vain osannut valita näistä kuvista parhaita..

Mikä oli sinun lempikuvasi?

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Long time no see

Onpas siitä taas pitkä aika kun olen viimeksi kirjoitellut kuulumisia tänne blogin puolelle. Tässä välissä blogin ulkoasu on kuitenkin vaihtunut, niin kuin varmasti huomasitte kun klikkasitte blogin auki. Aiempi ulkoasu oli omasta mielestäni vähän turhan tumma, joten nyt olisi uuden vähän vaaleamman ulkoasun vuoro. Nämä pari mennyttä kuukautta ovat muutenkin olleet tosi hiljaisia blogin suhteen, ja kameraakin on tullut ulkoilutettua ihan mitättömän vähän, joten tuntui ihan kivalta aloittaa ihan ns. puhtaalta pöydältä blogin suhteen.
Hevosrintamalla ei ole sitten viime postauksen tapahtunut mitään erikoisempaa. Kevät on näköjään pikkuhiljaa tulemassa jo tänne etelään(nyt tietenkin huomenna tulee vettä tai lunta, kun uskallan väittää näin), joten olemme päässeet ravaamaan vähän enemmän. Joitain kertoja ollaan jopa ravattu aika paljokin. Nyt olen myös ensimmäisiä kertoja  todellakin huomannut sen että saliteeni tosiaan on tehnyt hyvää ratsastuksenkin kannalta. Eniten sen huomaa ehkä siitä että meidän koko meidän tämä "keskelle kenttää valuminen", josta olen jankannut koko tämän blogin historian aikana varmasti tuhat miljoona kertaa, on viime aikoina oikeastaan loppunut täysin. Uskaltaisin väittää että viimeisen kuukauden aikana emme ole kertaakaan "valuneet" keskelle kenttää, mikä on selvä parannus entiseen. Toinen asia jonka olen huomannut on se että ravissa ratsastaminen on helpottunut huomattavasti. Jotenkin minun on helpompaa ihan oikeasti istua alas sinne satulaan, ja käsien pitäminen paikoillaan menee jo paremmin. Ravissa ehkä vähän alkaa huomaamaan senkin että olen tehnyt salilla vatsalihaksia, kun ravin pitäminen rentona ja aika hitaana on helpompaa. Ensimmäistä kertaa olen nyt jo huomannut että Tara herkkänä hevosena jopa hidastaa välillä käyntiin kun hidastan sitä vatsalihaksilla ravissa.



Eilen ratsastin pitkän "Tara kauden" jälkeen taas pitkästä aikaa Mirellalla. Huomasin kyllä että olen jotenkin skarpimpi Mirellan selässä, ja keskityn ehkä enemmän sellaisiin asioihin, joihin en keskity niin paljon Taran ja Bambin selässä. Esimerkiksi pysähdykset menevät jotenkin paljon paremmin Mirellan selässä. Vielä minun täytyy kuitenkin miettiä tarkasti sitä että ihan oikeasti nojaan taaksepäin kuin pyydän Mirellaa pysähtymään, koska pysähdykset toimivat sillä tavalla paljon paremmin. Tässä on taas tämä sama asia, jota minä sekä inhoan että rakastan ratsastuksessa: aivot sanovat tiettyä asiaa, kun taas oikeasti pitäisi tehdä jotain ihan muuta. Ei auta muu kuin oikein keskittyä siihen asiaan jota tekee juuri silloin, ja luoda vähän niin kuin mantra oman pään sisään, niin että muistaa tehdä juuri sen tietyn asian oikein. Useinhan kyse ei ole siitä etteikö jotain osaisi tehdä, mikä osittain on ärsyttävää. Sitä asiaa täytyy vain treenata ja kerrata kerta kerran jälkeen, niin sen oppii. Joskus siinä kestää, niin kuin meidän kentän keskelle valumisemme suhteen on käynyt. Loppujen lopuksi olen kuitenkin ollut tosi tyytyväinen viimeaikojen ratsastuksiin. On myös tosi ihanaa että kevät on tulossa, niin pääsee taas ratsastamaan ja treenaamaan oikein kunnolla!. Minun ennustukseni siitä että pian sataa vettä tai lunta toteutui muuten säästä puheen ollen nopeammin kuin luulin. Kuulin juuri tätä kirjoittaessani parin sadepisaran rummuttavan minun huoneeni kattoikkunaa vasten;)..
Miten teidän keväänne on lähtenyt käyntiin?
Mitä te olette mieltä blogin uudesta bannerista?


sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Luukku 4: Tonttukuvia

Perjantaina meillä oli täällä etelässä kerrankin vähän lunta maassa, ja minä tietenkin halusin käyttää tilaisuuden hyväkseni ottamalla tonttukuvia, täällä etelässä kun ei ikinä voi luottaa siihen että lumi pysyisi maassa erityisen kauan;). Näistä tonttukuvista on jo tullut meille jonkinlainen traditio. Niitä on otettu ensimmäisen kerran jo vuonna 2014, joten nämä olivat jo meidän kolmannet joulukuvauksemme. Ensimmäiset joulukuvamme taitavatkin löytyä ihan blogin historian alkupäästä..
1. Tämä kuva on oma henkilökohtainen lemppariini minusta ja Bambista

Tänä vuonna halusimme kuitenkin saada vähän vaihtelua viime vuoden kuviin kaikilla tavoin. Ensinäkin halusin hinnalla millä hyvänsä välttyä lumetttomilta kuvilta, sillä viime vuoden kuvat olivat ruskean maan ja vihreiden puiden takia täysi katastrofi. Tällä kertaa halusimme tietenkin myös Mirellan mukaan kuviin, kun se ei viimeksi ollut mukana.

2. Mirellakin onnistui kuvissa ihan hyvin, vaikka se olikin astetta haastavampi kuvattava.

Ainut ongelma oli se että ulkona oli jo pimeätä näitä kuvia ottaessa, ja sen takia oli melkein pakko ottaa salama käyttöön. Onneksi kuvanmuokkausohjelman avulla saa punasilmäisyyden korjattua:). Muuten tuo kameran sisäänrakennettu salama ei kyllä minun mielestäni ole yhtään niin huono kuin väitetään.
3. Me ihmettelimme jo kameran näytöltä tätä kuvaa katsoessa että mikä ihmeen valkoinen pallo minun pääni yläpuolella ilmestyi, eikä tähän mysteeriin vieläkään ole vastausta.Muten olisin valmis uskomaan että objektiivin linssissä oli jotain likaa tai huurua, mutta ei sekään oikein voi pitää paikkaansa kun ei missään muussa kuvassa ole tuollaista palloa.

Kuvien valotus nyt ei ehkä ihan ollut onnistunut kun jouduttiin kuvaamaan kentän valojen alla, niin että kuviin saatiin edes vähän valoa. Luonnonvalo olisi tietenkin ollut kivempi, mutta joskus täytyy vähän kompromisoida. Juuri tuon valon takia näistä tuli nyt sitten vähän enemmän studiokuvien tapaisia, kun tuo tausta oli niin tumma. Oikeastaan me onnistuimme tällä kertaa saamaan taustan mustaksi paremmin kuin viime kevään studiokuvissa.
4. Tämä kuva oli kyllä kaikista paras kuva näistä
5.
6.
7.
8.
9.
10.
Hyvää toista adventtia teille kaikille!
t: meidän tallijengi, eli. Minä, Annika, Carolina; Bambi, Mirella ja Tara

Mikä oli muuten sinun lempikuvasi?

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Viikko ratsastuksen parissa

Heippa taas!Viikko sitten maanantaina oli taas ratsastustunnin aika, ja minä sain vaihtelun vuoksi Mirellan ratsukseni. Mirella oli lyhyesti sanottuna aivan superhyvä ratsastaa. Se oli rauhallinen ja keskittyi hommaansa tosi hyvin. Myös ratsastaja oli ehtinyt perjantain jälkeen tottua Mirellaan sen verran että osasi toimia siellä selässä jopa aika järkevästi ja rauhallisesti. Meillä meni tosiaan sen verran hyvin että päästiin ravaamaankin. Tässä vaiheessa minä meinasin menettää itsekontrollini ensimmäistä kertaa. Totesin kuitenkin mielessäni etten minä voi nyt alkaa hermoilemaan kun minä istun nuoren hevosen selässä, ja sain hermoni kuriin aika nopeasti. Tämän ensimmäisen kerran jälkeen ravikin alkoi sujua. Tärkein asia tässä oli se ettei Mirellaa saa alkaa himmaamaan muuta kuin ihan ääritilanteessa, tai jos halua tarkoituksellisesti pysähtyä. Siitä Annika muistuttikin minua useaan otteeseen erityisesti ravissa. Omiin huonoihin tapoihini kuuluu nimittäin välillä se että pyydän ravia, ja sen jälkeen alan himmaamaan hevosta huomaamattani. Tämän takia Mirellan ratsastaminen tekeekin minulle hyvää: nuoren hevosen selässä sitä tulee skarpattua tuollaisten asioiden suhteen ihan huomaamattaan.Jos Mirella kuitenkin pysähtyi tai hidasteli, niin minun kuului tietenkin pyytää sitä eteenpäin heti. Erityisen tärkeätä tämä oli käynnissä kun teimme ympyröitä, ja se olikin oikeastaan ainut tilanne jossa Mirella meinasi hidastella jostain syystä. Tässä sain hyvin treenattua reaktionopeuttani. Mirella on myös herkkä pohkeelle, ihan niin kuin nuoret hevoset tapaavatkin olla, joten sitä ei tarvinnut kahta kertaa pyytää eteenpäin. Pari kertaa taisin pyytää sitä keskellä ympyrää eteenpäin, mutta muuten se liikkuikin tosi hyvin ihan itsestään. Olin siis tosi tyytyväinen viime maanantain tuntiin kokonaisuudessaan.

Perjantaina minä pääsin sitten taas tutun ja turvallisen Bambin selkään. Täytyy kyllä sanoa että Bambin selkä tuntui kyllä tauon jälkeen tosi tutulta, ja tunsin kyllä olevani enemmän kotonani siellä, vaikka hevosen selkä yleensäkin on melkeinpä maailman paras paikka olla. Meillä meni Bambin kanssa perjantaina ihan hyvin, ja vanha suoruusongelmamme pysyi hyvin kurissa. Bambikin oli todella hyvä ratsastaa, ja se oli tosi hyvällä tuulella. Itsekin olin aika rento ja melkeinpä väsynyt  pitkän viikon jälkeen, johon kuului mm. teatteri- ilta ja Helsingin reissu. Lähdimme siis Helsinkiin heti aamusta ja tulimme takaisin vasta kahdeksalta illalla, ja sitä paitsi sitä edeltäväilta oli vierähtänyt aika pitkälle teatterissa.


Ei siis ihme ettei ylimääräistä energiaa oikein riittänyt. Minä olen onneksi tosi harvoin niin väsynyt että se haittaisi ratsastusta, joten minulla tuo ilmeni lähinnä rentoutena, ja siinä etten jaksanut touhuta käsillä mitään turhaa. Emme oikeastaan tehneet mitään kovin erikoista, teimme paljon koko rataa leikkaa uria ja ravasimme jonkun verran. Koko rataa leikkaat ja kulmat menivät kuitenkin yllättävän hyvin. Tavallisesti tuo suoruusongelma tulee siinä esiin, ja me päädymme keskelle kenttää, mutta nyt niin ei käynyt. Olin siis oikein tyytyväinen tämän tunnin jälkeen.

Tänä maanantaina suoruusongelma teki kuitenkin hiukan paluuta, muttei pahasti. Tuohon ongelmaan pätee kyllä niin tuo vanha sanonta kaikki tai ei mitään. Jos tunnin alussa ei ole ongelmia, niin ei niitä tulekaan. Jos sen taas alkaa, niin se sitten alkaakin, ja sitä on enää siinä vaiheessa vaikea estää. Ei meillä kuitenkaan mitenkään huonosti mennyt, ei vain ihan niin hyvin kuin esim. perjantaina.

Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu maanantaina, kun minä innostuin kuvaamaan hevosia tarhassakin. Ratsastuskuvat on tietenkin tavalliseen tapaan ottanut äitini.

lauantai 17. syyskuuta 2016

My day- video

Heippa taas! Eilen innostuin taas pitkästä aikaa kuvaamaan videopostausta minun päivästäni. Olen tainnut tehdä tällaisen videon viimeksi viime talvena, joten oli jo aikakin. Pari viikkoa sitten olen kyllä aloittanut videon kuvaamisen, mutta siitä ei oikein tullut mitään, kun tallilla oli sellainen tilanne että kuvaamisesta ei tullut mitään. Nyt sain kuitenkin äidin kuvausavulla tämän videon tehtyä.

Miten minusta muuten tuntuu että joka ikisellä videolla, jonka olen tehnyt joko juoksutetaan hevosia ,tai treenataan mirellan kanssa? Mikä tahansa tähän onkin syynä, niin samaa kaavaa noudatettiin myös tällä kertaa. Eilen oli siis  jälkimmäisen vaihtoehdon vuoro, elikkä Mirella pääsi töihin. Itse olin  muistaakseni ratsastanut Mirellalla viimeksi kesäleirillä, joten siitä oli ehtinyt vierähtää jo hyvä tovi. Olin ihan unohtanut miten kapealta se tuntuu Taraan ja Bambiin verrattuna.. Mirella käyttäytyi kuitenkin hyvin ratsastaessa, eikä mitään ongelmia ratsastajan pientä hermoilua ja tottumattomuutta lukuun ottamatta ollut. Mirella oli siis hieno, mutta ratsastaja vaatisi hieman totuttelemista Mirellan ratsastamisen. Pitäisi kyllä ratsastaa Mirellallakin useammin, mutta itse olen kyllä sitä mieltä että meillä synkkaa Bambin kanssa parhaiten, vaikka toki tykkäänkin sekä Mirellasta että Tarasta kovasti.

Ajattelin nyt kuitenkin linkittää videon tähän sen pidemmittä puheitta, joten toivottavasti pidätte siitä!

Linkki videoon

tiistai 6. syyskuuta 2016

juoksutusta, kuvailua ja ratsastusta

Perjantaina ratsastimme Annikan kanssa taas pitkästä aikaa yhdessä. Minä ratsastin vaihteen vuoksi Taralla, ja Annika ratsasti tietysti Bambilla. Harmillisesti meille jäi aika niukasti aikaa ratsastaa, mutta ehdimme jo siinä ajassa ravata ihan mukavasti. Olisin kuitenkin mielelläni jatkanut hiukan pitempään. No, ensi kerralla täytyy rupatella vähemmän hevosia kuntoon laittaessa;). Taran kanssa meillä meni kuitenkin ihan kivasti. Ainut ongelma oli taas kerran kaasun kanssa. Sain Taran tietenkin kävelemään ihan hyvin, mutta ravin nostaminen olikin sitten hiukan hankalampaa. Tämä ongelma riippuu kyllä vain ja ainoastaan siitä etten ole yhtä tottunut Taraan kuin Bambiin, enkä ole vielä löytänyt sen "nappuloita". Sanoisin että suurin ero Taran ja Bambin välillä onkin juuri tuo tempo. Bambia täytyy ratsastaa käynnissä eteenpäin oikein ajatuksella, sillä se tuppaa hiipimään jos ratsastaja ei rentouta kättään ja liikuta sitä hevosen tahtiin. Bambilla on kuitenkin helppoa nostaa ravi,ja se ravaa oikein mielellään. Tara taas tapaa useimmiten liikkua reippaammin käynnissä, mutta ravin nostaminen on sen kanssa vaikeampaa. Tämä riippuu kuitenkin myös siitä että olen tottuneempi Bambiin, ihan niin kuin jo aikaisemmin kerroin. Ihan hyvät fiilikset jäi kuitenkin tästä tunnista.

Eilen kävin taas tallilla, ja päätimme juoksuttaa Mirellaa. Tällä kertaa Annika oli sitä mieltä ettei irtojuoksutuksesta olisi mitään hyötyä Mirellan treenin kannalta, joten päätimme juoksuttaa sitä liinassa. Laitoimme sille oikein kunnon varusteet päälle, eli toisin sanoen  capsonin, sivuohjat  ja juoksutusvyön. Mirellalla oli alkukävelyjen jälkeen vauhti päällä, niin kuin tavallista. Se laukkasi kuitenkin oikein nätisti muutamaa pukitusta lukuun ottamatta. Lopuksi Mirella jo vähän väsähti, ja minä menin hoitamaan Bambia sillä väliin kuin Mirella käveli loppukäyntejä.

Bambille minä laitoin satulan, sivuohjat ja capsonit, koska me kumpikin halusimme ratsastaa sillä liinassa. Bambi jo taluttaessa jotenkin tosi epäluuloisen ja epävarman oloinen. Minä uskaltaisin sanoa tuntevani Bambin aika hyvin neljän vuoden jälkeen, ja  huomasin heti eron tavalliseen rentoon Bambiin aivan selvästi. Senkin takia me otimme aika rauhallisesti. Bambilla on viimeksi ollut nuo capsonit päällä aika kauan sitten, joten eipä tuossa sen epävarmuudessa ollut mitään ihmeellistä. Bambi kuitenkin luotti meihin ja hoiti hommansa tosi hyvin. Se epävarmuuden huomasi vain hitaasta käynnistä ja sen ilmeestä.
Mulla oli jo eilen aika flunssainen olo, eikä mun selvästikään olisi pitänyt ratsastaa. Tänään mulla olikin sitten aamulla niin väsynyt ja flunssainen olo että päätin olla menemättä kouluun. Muutenhan tämä flunssaisena olo on aika tylsää, mutta yksi hyvä puoli tässäkin asiassa näköjään on. Minä nimittäin ehdin pitkästä aikaa vaihtaa tämän blogin ulkoasun. Itse pidän tästä uudesta ulkoasusta, ja näinkin sen eteen aika paljon vaivaa. Toivottavasti tekin tykkäätte siitä!


Mitä te olette mieltä blogin uudesta ulkoasusta?



keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

irtohypytystä+ kuvia

Tänä maanantaina oli taas pitkästä aikaa Mirellan vuoro päästä hommiin. Taralta oli vääntynyt kenkä, joten sillä ei voinut ratsastaa. Sen takia päätimmekin jättää ratsastukset ratsastamatta, ja keskityimme Mirellaan. Suunnitelmissamme oli irtohypyttää Mirellaa, ja minä innostuin ajatuksesta heti.Mirellan hyppäämistä on aina mukava katsoa kun se vaikuttaa siitä niin nauttivan, ja minähän tunnetusti tykkään valokuvaamisesta;).
1.
Tällä kertaa päätimme hiukan panostaa, ja harjasimme Mirellan oikein tarkasti läpi. Yritin parhaani mukaan rapsuttaa käsillä ja kumisualla niin paljon mutaa irti Mirellan kavioista kuin mahdollista. Siinä oli aika kova työ, mutta tulos oli sen arvoinen. Itse harjaamisessa ei oikeastaan mennyt niin paljon aikaa, mutta harjan letittäminen ja kavioiden putsaaminen veivät aikansa. Hoidon jälkeen Mirella oli kuitenkin tosi hienon näköinen, joten vaivannäkö kannatti. Vitsailinkin jo harjauksen aikana että Mirella ihan taatusti piehtaroi kentällä, ja sitten se on taas ihan hiekassa. Mirellalle laitettiin myös pintelit, ja niihin se suhtautui ihmeen rauhallisesti.
2.

3.
Mirella vaatii aina hiukan aikaa päästäkseen vauhtiin, joten minä olin myös aluksi mukana juoksuttamassa sitä  jotta me saisimme sen hyvin käyntiin. Aika pian Mirella kuitenkin innostui hyppäämään, ja minä kävin hakemassa kameran.
4.

Kentälle oli rakennettu pieni "labyrintti", niin että Mirella hahmottaisi esteet paremmin. Se toimikin hyvin, ja Mirella hiffasi idean heti. Mirella  todellakin nautti hyppäämisestä, ja sen  vauhti sen kuin kiihtyi ja kiihtyi. Se juoksi niin lujaa että se oli jonkun ajan päästä ihan hengästynyt. Siinä vaiheessa pidimme pienen tauon, ja annoimme Mirellan syödä ruohoa kentän reunalta. Hetken päästä jatkoimme kuitenkin irtojuoksutusta. Sen jälkeen Mirella oli jo sen verran väsynyt että otimme vain  parit poseerauskuvat, ja sen jälkeen Mirella pääsi sisään talliin. Lopuksi kävimme vielä syöttelemässä hevoset tapamme mukaan.
5.
6.
7.

Kuvat onnistuivat ihan hyvin, mitä nyt muutamista hyppykuvista tuli hiukan epätarkkoja. Minulla on aina tapana valita hyvä kuvakulma esteelle jo ennen kun hevonen hyppää, joten sen takia kameran tarkennus osuu usein esteeseen, eikä hevoseen. Tarkentamisen suhteen mulla on vielä paljon opittavaa, erityisesti kun se toimii järkkärissä eritavalla kuin automaattikamerassa.

Mikä on sinun lempikuvasi?

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Satulan kokeilua+ videopostaus

Perjantaina saatiin tosiaan  jotain ihan uutta tallilla. Me testasimme nimittäin Mirellalle uutta satulaa. Minä en oikeastaan tiedä paljon mitään satuloista, joten oli oikein kiinnostavaa kuulla enemmän siitä miten satulan sopivuus arvioidaan. Tämä satula jota me perjantaina kokeiltiin Mirellalle oli islanninhevossatula, mutta se oli kuitenkin Mirellalle ihan hyvä. Suurin ongelma Mirellan kanssa satulan suhteen on se että se on hiukan takakorkea, ja sen takaosa on jonkun verran etuosaa kehittyneempi. Toki tämäkin on lieventynyt huomattavasti viimeaikoina, eikä se ole enää yhtään niin takakorkea kuin esimerkiksi viime talvena. Sen verran paljon vahvempi Mirellan takaosa kuitenkin on että satula useasti valuu eteenpäin. Mirellalle sopivan satulan löytäminen on vaikeata , mutta eiköhän se sopivasatula vielä joskus löydy, ja kyllä tuo satulan löytäminen tuntuu olevan vaikeata melkein jokaisen hevosen kohdalla.

Eteenpäin valumisen kanssa pitää olla tarkka, sillä hevosen on tosi vaikeita kantaa ihmistä, puhumattakaan mistään peräänannossa kulkemisesta jos ratsastajaa istuu melkein sen lavoilla. Ei tämä ongelma nyt niin paha ole että ratsastaja suoranaisesti istuisi Mirellan lavoilla, mutta ymmärsitte varmasti mitä tarkoitan? Ihmisenkin on vaikea kantaa ketään vähänkin painavampaa hartioillaan, ja jos kannettavan ottaa reppuselkään taakka kevenee huomattavasti. Juuri tästä tuossa eteenpäinvalumisongelmassa on kysymys.

Tämä satula oli kuitenkin Mirellalle aika hyvä, ja ainut asia josta Annika huomautti oli se että se oli sään kohdalta liian tiukka. Otin tuosta kuvankin, ja siitäkin varmasti huomaa hyvin sen että satula on tiukka sään kohdalta. Käden pitäisi nimittäin mahtua hevosen ja satulan väliin, enkä minä ainakaan saanut kättäni mahtumaan siihen. Selästä käsin tuo satula tuntui hyvältä, ja siinä oli ihan kiva istua. Ainut asia jonka huomasin oli se että polveni olivat kokoajan satulan ulkopuolella, vaikka minulla olikin aika pitkät jalustimet. Kyllä nuorten hevosten ratsastus vain on antoisaa, ja ainakin itse sain yhden hyvän vinkin istunnalla vaikuttamisen suhteen. Useasti minä nimittäin nousen ylös satulasta hidastaessani hevosta, mikä tietenkin johtaa siihen että menetän mahdollisuuteni vaikuttaa hevoseen istunnallani. Sen sijaan pitäisi yrittää istua reisien ja lantioiden avulla niin lähellä hevosta kun mahdollista, ja tavallaan istua sen ympärille. Tämä vinkki tuotti heti tulosta, ja sain sen jälkeen Mirellan hidastamaan paljon pienemmillä avuilla.

Kuvasin muuten perjantaina myös videopostauksen. Minulla on melkein aina perjantaina kokeita koulussa, joten sen takia en ole pitkään aikaan kuvannut perjantaina myday -videota. Olen huomannut että videon kuvaaminen vie keskittymisen pois kokeiden kirjoittamisesta, eikä koe sillon mene hyvin. Viime perjantaina minulla oli kuitenkin vapaapäivä, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja kuvasin videon. Tästä tulikin sitten vähän pidempi myday- video, mutta toivottavasti jaksatte kuitenkin katsoa sen.


Mitä te olitte mieltä tästä videosta? entä oletteko te joskus kokeilleet satuloita hevosille?

torstai 2. heinäkuuta 2015

Metsässä rämpimässä!+videopostaus

Heippa taas! viime postauksessa kerroin(tai Bambi kertoi)että meillä on suunnitteilla kur ohjelma ja sitähän me sitten treenattiinkin Tiistaina mutta ei ollut vielä musiikkia mukana niin en viitsinyt laittaa siitä tänne videota mutta treenit meni ihan hyvin, emme siis treenanneet koko ohjelmaa vaan treenattiin asioita jotka kuuluvat ohjelmaan:)

Keskiviikkona käytiin maastossa rämpimässä oli kyllä kiva reissu! käveltiin sekä ihan tavallisia sorametsäteillä että sitten ihan kunnon ryteiköissä.. pari kertaa päästiin hiukan hyppimäänkin kun teiden yli oli  monin paikoin kaatunut puita joskus. Tosi kivoja maastoja meillä kyllä on tuolla tallin lähistöllä, pitäisi käydä vähän useamminkin. Pidettiin pari taukoa matkan varrella niin että ihmiset sai juoda ja syödä ja hepat sai syödä ruohoa, ainoa huono puoli näissä pausseissa oli se että nuo itikat(ja erityisesti paarmat..)olivat koko ajan kimpussamme ja erityisesti heppoja ne ärsyttivät paljon..

ruokapaussilla..
  
 Bambi oli tosi kiva melkein koko reissun ajan ja alkumatkasta se käveli niin hienoa lisättyä käyntiä(kunpa se kävelisi niin koulukentälläkin..)ja noissa ryteiköissä se käytti lihaksiaan niin tehokkaasti että se käveli melkein perään annossa..(en minä oikeasti ratsasta niin hyvin että se kulkisi perän annossa mutta en minä sitä näköjään estänytkään).
tavallisella soratiellä..
 
tässä meinasi houkutus kasvaa hepoille liian suureksi..
ruokapaussilla taas.
 
Keskiviikolta innostuin myös kuvaamaan videpostauksen vaikka ei maaston lisäksi mitään muuta erityistä(Mirellan irtohypytystä lukuunottamatta..)hevosten kanssa tehtykään, siivoiltiin vaan satulahuonetta ja poimittiin vähän kukkia. Varoitan heti alusta että tämä videopostaus ei sovellu tiukkapipolle mutta se saattaa olla oikein hauska niiden mielestä jotka minun äärimmäisen kieroutunutta huumoriani ymmärtävät..;)
yksi parhaista kuvistani Bambista, jonka otin videoimisen ohella.
 

Tänään treenattiin taas hiukan meidän ohjelmaamme ja meni kyllä huonosti. Minulle on vaikeata istua täysin suorassa ja Bambi sitten herkkänä hevosena lähtee menemään keskelle kenttää heti kun vahingossa nojaan hiukan sisäänpäin. Onko kenelläkään mitään toimivaa vinkkiä tämän ongelman korjaamiseksi? kommentoikaa ihmeessä alas kommenttiboksiin jos teillä on jokin vinkki. Täällä Etelä-Suomessa on tosiaan todella kuuma ja tänäänkin lämpömittari näytti tallinpihalla olevan varjossa melkein +30 astetta.. nyt se kesä on sitten lopultakin tullut:)

Huomenna taidetaankin keskittyä ihan suoruuteen ja siihen että koitetaan saada se minun istuntani suoraksi ja jätetään se kur ohjelma ihan suosilla tulevaisuuteen. Mutta ei auta kuin todeta että lisää treeniä! eihän se ongelma mulla tavoin ratkea ja eiköhän se istuntakin vielä suoraksi saada ja periksihän minä en tunnetusti anna , vaikka onhan se tietysti aina tavallaan hiukan masentavaa kun pitää keskittyä taas ihan suoran käynninkin ratsastamiseen mutta kyllä tämä tosiaan treenillä vielä saadaan kuntoon ja ratsastushan on ikuinen oppimisen tie johon ei näy loppua, mutta ei se mitään haittaa niin kauan kun oppimisesta nauttii ja joskus vaan täytyy mennä askel taaksepäin jotta pääsee taas pari askelta eteenpäin:). Ratsastushan on periaatteessa pelkkiä ongelmia ja niiden korjaamista..
Mitä olitte mieltä videpostauksesta?
Onko kenelläkään muulla samanlaisia ongelmia suoraan menemisen kanssa?