Talvinen leiripäivä

Heippa taas! Eilen meillä oli taas pitkästä aikaa leiripäivä. Viimeksi olen ollut tallilla näin kauan putkeen viime kesänä, joten minulle tämä oli oikein luksusta. Tällaiset pitkät tallipäivät ovat kyllä minun mielestäni tosi kivoja, kun ei niin tarkasti tarvitse päättä jotain tiettyä teemaa päivällä, koska aikaa ei ole niin paljon. Minun mielestäni parasta leiripäivissä on juuri niiden kesto, ja se että on aikaa. Voin vain kuvitella miten luksusta tällaiset leirit ovat ratsastajille, jotka käyvät ns. tavallisissa ratsastuskouluissa tunneilla. Mehän  teemme hevosille ruuat, hoidetaan hevoset  ja siivotaan karsinat oikeastaan joka kerta kun käymme tallilla, mitä kaikki ratsastuskoululaiset eivät tosiaan saa tehdä, ja silti minunkin mielestäni on luksusta olla tallilla kauemmin, tehdä tallihommia ja olla hevosten kanssa enemmän kuin tavallisesti!

Eilen meidän tallipäivämme alkoi kymmeneltä aamulla. Päivä ei kuitenkaan alkanut hevosten kanssa touhutessa, vain Annikan koira Agnes piti ensin viedä eläinlääkärille. Itse en ole koskaan omistanut lemmikkiä, joten olin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni eläinlääkärin luona. Minun kävi kyllä tosi paljon sääliksi Agnesta, jonka tassu oli sen verran kipeä ettei se varannut sille yhtään painoa, mutta muuten eläinlääkärikäynti oli kyllä aika kiinnostava minun mielestäni. Minä kun olen niin tottunut siihen että minä itse käyn lääkärillä;).

                                                                                    1.

                                                                                        2.
Agnesin eläinlääkärikäynnin jälkeen oli kuitenkin hevosten vuoro. Aluksi hoidimme tietenkin kaikki perushommat eli annettiin hevosille kivennäiset, siivottiin karsinat ja hoidettiin hevoset. Sen jälkeen huomasimmekin että kentällä oli sen verran jäätä lumen alla että siellä oli ihan mahdotonta ratsastaa. Niin kuin kaikki ovat varmasti huomanneet niin täällä on satanut aika lailla lunta viime päivinä, ja sen takia kenttä ei näyttänyt niin jäiseltä kun ensin kävelimme siellä ennen ratsastusta, vaikka huomasimmekin tietenkin että siellä jäätä on. Me kuitenkin olemme aika tottuneita improvisoimaan, ja päätimmekin nopeasti ratsastaa samaa ympyrää tallinpihalla, mitä meratsastimme ennen kuin kenttä tuli valmiiksi. Ratsastus jäi aika lyhkäiseksi, mutta Bambi vaikutti kyllä onnelliselta kun se pääsi taisi töihin aika pitkän keleistä riippuvan paussin jälkeen.

Ratsastuksen jälkeen meillä oli pieni ruokapaussi, ja sen jälkeen pääsinkin taas pihalle kuvaamaan Annikan koiranpentuja. Tiedän ettei tämä ole koirablogi, enkä minäkään mikään varsinainen koiraihminen ole, mutta eihän näin söpöjä voi olla julkaisematta;). Luotan kuitenkin siihen että tekin pidätte näitä kuvia sen verran söpöinä, että jaksatte ne katsoa, vaikka olisittekin minun tapaisiani ei niin koiraihmisiä..

                                                                                  3.
Tämän kuvaussession jälkeen minulla oli sekä jalat että kädet ihan jäässä, mutta pienen sisällä
vietetyn lämmittelypaussin jälkeen päätimme kuitenkin lähteä pellolla ratsastamaan. Tällä kertaa päätimme ottaa ratsuksi Taran, koska se on ehdottomasti vielä Bambiakin luotettavampi ja rauhallisempi ratsu. Mirellaahan ei voinut ilman liinaa ottaa mukaan ihan sen iän takia, vaikka se ikäisekseen taitava ja luotettava onkin. Tara kuitenkin nautti kovasti vaihtelusta, ja se oli kyllä pellolla tosi tyytyväinen. Yksi Taran ihanimmista ominaisuuksista on juuri tuo että se osaa nauttia ihan rauhallisemmastakin menosta maastossa, puhumattakaan siitä että se lähtisi käsistä tai villiintyisi. Pellolla oli kyllä myös sen verran lunta että me vain kävelimme siellä jonkun aikaa, ja onneksi se tosiaan sopi sekä meille ratsastajille että Taralle oikein hyvin. Meillä oli siis kaikin puolin onnistunut hankitreeni, ja myös pellolta otetuista kuvista tuli kaikin puolin hyviä.

4.

                                                                            

5.

6.

7.

8.

Hankitreenin jälkeen minä intohimoisena kuvaajana tietenkin keksin myös Bambille ohjelmaa valokuvamallina. Minä olen nimittäin halunnut ottaa vähän niin kuin uusia versioita näistä kuvista, ja nyt siihen löytyi oiva mahdollisuus. Omasta mielestä Bambin kuvat onnistuivat melkein paremmin tällä kertaa, mutta omat ilmeeni ovat näissä kuvissa vähän vähemmän onnistuneet;). pahoittelen jos tässä pn paljon samantyylisiä kuvia, en vain osannut valita mitkä ottaisin mukaan näistä;)

                                                                   9.

                                                                       10.

                                                                       11.

                                                                      12.

                                                                  13.

                                                                        14.

                                                                          15.

16.

                                                                                  17.

     

                                                                                         18.
Mikä oli sinun lempikuvasi!
                                                                                    

Haaste: Millä ehdoin

Sain tämän haasteen Liinaus- blogin Elinalta,  kiitos siitä hänelle!Ideana on tosiaan kertoa ne ominaisuudet/kriteerit jotka ovat blogeissa omasta mielestä tärkeimpiä, ja jotka saavat seuraamaan juuri tiettyjä blogeja.

                                                       Tekstit
Tekstit ovat minun mielestäni tärkein ominaisuus blogeissa. Minä ainakin pidän pitkien ja ajatuksella kirjoitettujen tekstien lukemisestä, ainakin jos minulla on aikaa myös lukea ne ajatuksella läpi. Eniten minä tykkään ehkä pitkistä ja syvällisistä teksteistä, mutta toisaalta lyhyemmät kuuulumispostauksetkin ovat kivoja. Pienet kirjoitusvirheet taas eivät oikeastaan minua niin kovasti häiritse.

                                                        Monipuolisuus
Minä olen oikeastaan tosi moniruokainen mitä tulee blogeihin ja youtube- kanaviin. Minä voin katsoa esimerkiksi YouTubesta kaikkea meikkitutoriaaleista tallivideopostauksiin ja musiikkivideoihin. Blogeissakin on minun mielestäni kiva jos postauksien aiheet vähän vaihtelevat, vaikka pääteeman on ehkä hyvä olla yksi ja sama. Vaihtelulla voi myös varmistaa että monet ihmiset löytävät blogista jotain luettavaa:).
                                                          Kuvat
Minä itse olen kova kuvafriikki, joten kuvat on minun mielestä aika suuri osa blogia. Oikeastaan minun mielestä se että kuvat on otettu järkkärillä ei ole niin tärkeätä, koska puhelimella tai pokkarillakin voi saada ihan kivoja haasteita. Pääasia on se että kuva on aika terävä, eikä nyt ole ihan yli tai alivaloitettu. Täytyy kuitenkin myöntää että omaan blogiin harvemmin lisään puhelinkuvia, joten ihailen kyllä tietenkin mieluummin järkkärillä otettuja kuvia, vaikkei sillä niin väliä olekaan ;)

                                                          Ulkoasu
Ulkoasu on tietenkin ensimmäinen asia jonka blogista näkee, joten tietysti sillä on oma merkityksensä. En nyt kuitenkaan sanoisi että ulkoasu on kaikki kaikessa, kunhan se ei ainakaan tee blogin lukemisesta hankalaa. Blogin ulkoasu on vähän niin kuin ihmisen ulkonäkö, se on ensimmäinen asia jonka huomaat, mutta silti sen ihmisen syvin olemus on se tärkein asia.

 Haastan:
Better than pearls
En unelmoi elämääni, vain elän unelmaani
Karvakorvakamut
Askel lähemmäs unelmia
Trust is about us

ps. Nämä ovat vain mun omia mielipiteitäni, eivätkä nämä tosiaan ole mitään sääntöjä,faktoja  tai ohjeita

Pitkästä aikaa!

Nyt täytyy kyllä sanoa että melkein nolottaa kirjoittaa taas blogia. Hiljaiseneloa on tullut elettyä täällä blogin puolella nyt ihan järkyttävän pitkään, mutta jotenkin nyt tuntuu siltä että se on tullut tarpeeseen. Joulukalenteria varten tuli kirjoitettua ja kuvattua tallillakin tosi paljon materiaalia, joten nyt on ollut vähän niin kuin kuvauskiintiö täynnä jopa itselläni. Eipäs tuolla ulkona olisi iltapäiväisin paljon saanutkaan kuvattua, kun säät ovat mitä ovat tähän aikaan vuodesta. Ensimmäistä kertaa näiden parin vuoden aikana onkin juuri hyvien  säiden ja motivaation puutteesta johtuen tullut pidettyä oikein kunnon tauko bloggaamisesta. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa alkaisi varmasti kuvaaminenkin olemaan mahdollista, joten eiköhän tämä blogikin tästä pikku hiljaa herää henkiin.
Jo eilen saatiin taas pitkästä aikaa uusiakin kuvia tallilta. Eivät ne tosiaan laadultaan mitään huippuluokkaa ole, mutta varmasti nekin kelpaavat paremman puutteessa. Oikeastaan minä itse yllätyin jopa vähän siitä että tuolla uudella objektiivilla saa pimeässä noinkin "hyviä " kuvia, vaikka siinä hyvä valovoima onkin.

Heti ensimmäisenä kävimme pellolla irtojuoksuttamassa Bambia, ja minä yritin siinä epätoivoisesti kuvata Bambia pitkällä putkella. Eipä siitä oikein mitään tullut, mutta pari julkaisukelpoista otosta minä ehdin sieltäkin ottaa. Minua oikein harmitti se että tuossa objektiivissa on noin huono valovoima, kun Bambi näytti tuolla pellolla laukatessaan niin hienolta. Bambi kyllä todisti irtojuoksutuksen aikana olevansa sitä paitsi äärettömän kiltti ja fiksu. Se nimittäin pääsi vahingossa irti pellolla, ja siihen se reagoi jatkamalla kuuliaisesti ympyrässä laukkaamista. Jossain vaiheessa se kuitenkin juoksi pellon viereiselle hiekkatielle ennen kun me ehdimme saada sitä kiinni. Silloinpa Bambi vasta todistikin olevansa fiksu. Se nimittäin juoksi suorinta tietä takaisin kotitallille, joka oli onneksi tietenkin ihan kulman takana peltoa vastapäätä. Onneksi tallillakin sattui olemaan ihmisiä, jotka veivät sitten  Bambin sen omaan karsinaan. Arvatkaapa vain ehdimmekö me ihmiset kuitenkin pelästyä pahemman kerran, kun huomasimme sen juoksevan tielle.. No, loppu hyvin, kaikki hyvin, eikä heppakaan tainnut saada naarmuakaan tässä seikkailussa. Ainakin sillä ei ollut mitään jälkiä missään kun me katsoimme sen jalat, ja muutenkin koko hepan läpi.

Tämän peltoepisodin jälkeen halusimme kaikki taas pitkästä aikaa harrastaa maastakäsittelyä hevosten kanssa, ja päätimme ottaa sekä Taran että Bambin kentälle. Tehtävänä meillä oli tällä kertaa se että mentiin kyykkyyn keskelle kenttää selkä hevosta vasten, ja kutsuttiin hevosta luokseen rapisuttamalla sokerinpalaa taskussaan tai pyytämällä sitä nimeltä luokseen. Kun hevonen tuli ihmisen luokse niin ihminen kääntyi sitä kohti ja nousi kyykystä, ja silitteli sitä. Lopuksi hevosen kuului seurata ihmstä hetken ympäri kenttää kävellen, ja sen jälkeen se sai sokerinpalan. Sekä Tara että Bambi( ja erityisesti Tara) olivat kyllä tosi hyviä tässä. Tara ainakin tuli tosi helposti ihmisen luokse, ja seurasi mielellään ihmistä. Bambikin tuli kyllä tosi nätisti luokse, mutta sillä oli ehkä vähän liikaa ärsykkeitä kun sitä kuvattiin edestäpäin(joskin tietenkin kentän ulkopuolelta), joten seuraamisharjoitus oli ehkä sen kanssa sen takia vähän vaikeampaa. Lopuksi Bambi kyllä seurasikin useampaa ihmistä tosi nätisti, kun sille näytettiin tarkemmin ketä se kuuluu seurata, ja kenen luokse tulla.