lauantai 31. lokakuuta 2015

Hurjastelua ja videopostaus!

 Moi! eilen kävin taas tallilla(tästä on taitanut tulla mun vakioaloitus;)ja touhuttiin vähän eri juttuja kun tavallisesti. Irtojuoksutettiin siis hevoset, ja voi vitsi kuinka onnellisia heppoja meillä oli! niitä oli niin ihana katsoa kun olivat niin onnellisia! tällainen höyryjenpäästöpäivä taisi tosiaan tulla tarpeeseen.. Bambikin hyppeli kun mikäkin villivarsa , ja teki jossain vaiheessa jopa hyvinkin paljon laukkapiruettia muistuttavan liikkeen, ja kerrankin minä sain sen videolle! katsottiin sitten Annikan kanssa satulakamarissa monta kertaa sekä hidastuksella että ilman tuo liike videolta ja tultiin siihen tulokseen että kyllä se joku laukkapiruettia muistuttava liike oli, mutta ei tietenkään mikään oikeaoppinen laukkapiruetti joka olisi hyväksytty kouluradalla..

 naurettiinkin että Bambi on sitä mieltä että hiteen nää tylsät tavallisen klassiset koululiikkeet, mä keksin ihan itse paljon hienompia ja näyttävämpiä liikkeitä ja niitä ei osaakaan kukaan muu, sehän vasta vaativaa kouluratsastusta onkin;)on se vaan ihanan hassu heppa tuo Bambi. Eihän Bambin sisko Mirellakaan toiseksi jäänyt, vaan kyllä sekin esitti oikein komeita pukkeja ja Tarakin innostui laukkaamaan oikein lujaa;)
Noita hevosia kuvatessa huomasin yhden aika jännän jutun, nimittäin sen että minun puhelinkamerani on ainakin näin pimeässä kuvatessa jopa parempi kun minun oikea Canonin kamerani, vaikka minun oikeassa kamerassani on puolet enemmän megapikselejä, ihme juttu!
 
 
Mirella keksi tällaisen uuden Sandyhorse-hevosrodun;)
 
Eilen tuli taas pitkästä aikaa kuvattua ihan tällainen " perinteinen" tallivideopostaus , eipäs tästä tallikeikasta paljon muuta selitettävää ole, joten julkaisen nyt tämän videon, ja kirjoittelen hiukan pidemmän kaavan mukaan kuulumisia seuraavassa postauksessa!

Mahtavaa Halloweenia kaikille!
ps. Snapchatissa minut voi lisätä nimellä Lilibam..
 

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Mä oon fiiliksissä..

Moikka taas! maanantaina kävin taas tallilla, ja ohjelmassa oli taas istuntatreeniä liinassa ilman jalustimia ja  myös ilman ohjia . Kun tulin talille hoidin Bambin yhdessä kanssaratsastajan kanssa valmiiksi ja sen jälkeen lähdin kentälle kävelyttämään Bambia ja silloin se reagoi mielestäni tosi nopeasti ääniapuihin ja toimi hyvin, mutta myöhemmin kun talutin sitä kanssaratsastajan ollessa selässä se ei ensin  enää reagoinut ihan niin nopeasti, mutta saimme sen kuitenkin reagoimaan hyvin ja nopeasti lopuksi.
  Kun hyppäsin selkään  menin ensin käynnissä ihan normaalisti itsenäisesti ilman jalustimia ihan tavallista kaviouraa. Tämän jälkeen pääsin talutusratsastukseen kun sain olla ilman käsiä ja jalustimia sekä käynnissä että ravissa, treenaten siirtymisiä nopeammiksi. Löysin suorilla pätkillä ihan kivasti tasapainon, mutta ympyrällä sain ensin hiukan hakea tasapainoa ravissa. Meni kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvin. Hetken päästä hyppäsin sitten selästä ja talutin kanssaratsastajaa, joka teki jokseenkin samoja asioita.

Jonkun ajan päästä oli taas minun vuoroni ja ravasimme ympyrällä pieniä pätkiä ja treenasimme siirtymisiä. Hetken päästä Annika ehdotti että pistäisimme mulle  jalustimet jalkaan ja ottaisimme liinassa laukkaa! aluksi minua ehkä hiukan jännitti, mutta sen jälkeen kun otimme laukkaa olinkin yhtäkkiä tosi innoissani:) suoraan sanottuna kävin ihan ylikierroksilla hetken, mutta rauhoituin kuitenkin nopeasti ja otimme uuden  suhteellisen hyvän laukannoston. Kyllä tuo laukka vaan on niin ihana askellaji! varsinkin näin neljän kuukauden tarkan istuntatreenin jälkeen(ollaan siis vaan kävelty ja ravattu)oli ihana tunne päästä menemään lujempaa! Hyvin mä siellä selässä pysyin vaikka en pitänytkään ohjista kiinni, ja minulla oli vaan satula josta ottaa tukea  ja ohjien pää( elikkä en tehnyt niillä mitään pidin vaan päistä kiinni)mutta eihän niihin ohjiin kuulukaan tukeutua ja sen takia tämä onkin tosi hyvä harjoitus;) olin laukan jälkeen niin fiiliksissä että en meinannut melkein pysyä aloillani:) tosi hyvä fiilis ratsastuksesta tosiaan jäi vaikka istunnassa toki edelleenkin on paljon parannettavaa. Enpäs nyt tiedä kannattaisiko julkisesti hehkutella ratsastuskerran hyvää fiilistä blogissa, voi olla että perjantaina iskee tämä tuttu karman laki ja sitten meneekin huonommin, mutta sitten  menee jos on mennäkseen, nautitaan nyt tästä hyvästä fiiliksestä:) jotenkin minusta tuntuu kuitenkin että nyt ollaan tultu siihen pisteeseen että kuukausien treeni rupeaa tuottamaan tulosta, ja onhan tämä tietysti vielä mahtavampaa puuhaa tämä ratsastaminenkin silloin kun menee hyvin;)  Tällä kertaa täytyy kyllä sanoa että minä todella nautin ratsastuksesta vielä tavallistakin enemmän:)
Lopuksi kävelytin ja hoidin Bambin, kerroin sille vielä kerran kuinka hieno heppa se on ja suuntasin sen jälkeen kotiinpäin.

ps. Laukasta tuli kyllä videotakin, mutta en viitsinyt julkaista sitä kun hämärässä tuli sen verran huonolaatuista videota:(

perjantai 23. lokakuuta 2015

Musta on tullut urheiluhullu..vai onko?

Heippa taas! olen varmaan ohimennen maininnut  jossain postauksessa siitä että olen viime aikoina innostunut lenkkeilemään( varmaan joskus elokuussa ennen suomenhevosten kunkkuja olen jotain tällaista kirjoittanut;) Nyt ajattelin kuitenkin kirjoittaa hiukan enemmän tästä aiheesta. Minä olen melkeinpä koko ala-asteen ollut juurikin se tyyppi joka ei yhtään tykkää jumppatunneista eikä muutenkaan oikein välitä liikunnasta. Minä aloin tykkäämään enemmän jumppatunneista oikeastaan vasta kuutosluokalla, mutta vasta nyt yläasteella olen oikeasti innostunut urheilemaan. En edelleenkään ole mikään jalkapallon, käsipallon tai minkään muunkaan pallopelin ylin ystävä , mutta olen innostunut lenkkeilemään ja juoksemaan.

 Ratsastus on tähänkin todella hyvä innostaja, koska säännöllinen liikunta ja erityisesti venytykset parantavat istuntaa paljon. Minä en ole yhtään sellainen ihminen että tykkäisin käydä salilla tai työntää kuulaa yms. vaan tykkään juurikin urheilla ulkona.  Mulla on kouluviikkoina niin paljon tekemistä, läksyjä, ratsastus kokeeseen lukua yms. että en ehdi lenkille vaan pidän peruskuntoa yllä kävelemällä  edestakaisin sen jotain alle pari kilsaa mitä mulla on matkaa kouluun. Viikonloppuna käydään sitten melkein aina äidin kanssa lenkillä. Minä tapaan käydä noin tunnin pituisilla lenkeillä, ja uskaltaisin sanoa että juoksen tai hölkkään melkein puolet ajasta, tai jotain sinnepäin. Kävelyt tulee tehtyä jo kun kävelen meidän lähipuistoon, jossa sitten teen itse lenkin. Ensin minä tapaan hölkätä noin  puoli kilometriä,  sen jälkeen kävelen hetken ja alan juoksemaan. Meidän lenkkipolulla on paljon mäkiä mutta minä tapaan juosta ehkä yhden mäen ylös,  ja sen jälkeen  tapaan juosta sen kilsan mikä siinä jää suht suoraa polkua pari kertaa(riippuu päivästä, joskus juoksen vaan kerran sen kilsan)ja kävelen sitten mäet ylös. Joskus kun olen tuon kaksi kilsaa tuosta jaksanut juosta niin kävelen sitten kilsan tai pari lopuksi niin että syke tasaantuu. Aika yksipuoleiset nämä meidän lenkkipolut tavallaan ovat, kun ei kuitenkaan ole vielä kuntoa juosta mitään pitkiä matkoja. Meillä on koulussa kaksi kertaa vuodessa tuo 1,5 kilometrin kestävyysjuoksu, ja täytyy kyllä sanoa että se ottaa voimille vaikka juoksen tavallisestikin lenkillä tuon matkan, mutta se riippuu tietysti siitä että silloin se yritetään juosta ilman kävelypausseja. Mutta on tuo kyllä kiva juosta kun siitä huomaa hyvin edistyksen. Minultakin on mennyt nyt ajasta vuodessa pois yksi minuutti.
musiikin tahdissa on paljon mukavampaa juosta:)

No, takaisin siihen lenkkiin. Kun olemme kävelleet kotiin, teemme venytyksiä ja pientä lihastreeniä. Lopuksi haluan vielä näyttää pari esimerkkiä siitä miten minä tapaan venytellä ennen ratsastusta, mutta muistakaa että mä en todellakaan ole mikään asiantuntija;)
Lonkat
Lonkat ovat jostain syystä ainakin omasta mielestäni yksi mun istuntani huonommista kohdista käsien ja hartialinjan lisäksi, ja sen takia tapaan aina kun ehdin venyttää ja avata ne ennen ratsastusta.
 
Vatsalihakset
Vatsalihakset on kyllä ainakin mulle se osa vartaloa jota pitää vahvistaa, erityisesti ratsastusa ajatellen.. eipäs näiden tekemiseen mitään sen kummempaa syytä löydy;)varmaan kaikki tietää miten ihan perus vatsalihaksisia tehdään, joten en nyt laita siitä kuvia kun tuli sen verran epäedustavia;)
 
Tästä tuli nyt todella epätyypillinen postaus tälle blogille, mutta älkää huoliko, ei tästä blogista kyllä saa Fitness blogia tekemälläkään;)seuraavassa postauksessa on sitten varmasti ihan normaalia hevosjuttua...
 
 
 

tiistai 20. lokakuuta 2015

Sekalaisia kuulumisia

Heippa taas! taas tässä on kulunut viikko viime postauksesta.. täällä Etelä-Suomessakin on nyt tullut se aika vuodesta kun illalla kuuden aikaan tallilla ollessamme  on jo ihan hämärää ja pimeätä eikä onnistuneista kuvista ole tietoakaan(arvatkaapa ärsyttääkö se että kun tulet koulusta kotiin niin sää on vielä hieno ja ulkona saisi todella hyviä kuvia mutta että pääse tallille kun vasta illemmalla), (blogin kannalta tämä on todella tylsää aikaa ja se onkin kyllä näkynyt postauksien määrässä, ja tästä kyllä huomaa kuinka tärkeä osa tätä blogia kuvat lopulta ovat ja täytyy kyllä myöntää että inspiraatio blogin kirjoittamiseen on ollut ihan minimissään...no, onneksi sentään hinku hevosen selkään ja motivaatio ratsastusta ja hevosia kohtaan ei ole yhtään vähentynyt:) koko syysloma meni todella nopeasti ja vähän kaiken näköistä on tullut tehtyä;) no, toivottavasti mahdollisimman pian tulisi lunta niin että kuvaamisetkin onnistuisivat hiukan paremmin:)

Eilen pääsin kuitenkin pitkästä aikaa(viikon olosuhteiden pakosta kestänyt paussi) ratsastamaan Bambilla ja treenattiin taas kerran liinassa istuntaa. Menin tällä kertaa ilman jalustimia, kun mentiin enimmäkseen käyntiä ja treenattiin tarkasti ravinnostoja. Ravi nousi ihan sekunnissa varsinkin kun tein puolipidätteen ennen nostoa,mutta siirtyminen takaisin käyntiin olivat hiukan hitaampia. Treenattiin ihan viiden minuutin pätkissä, koska vaikka tuo liinassa ratsastaminen vaikuttaa todella helpolta niin se vaatii kyllä kunnon keskittymistä vaikka se ei fyysisesti niin vaikeata olekaan. Sain kehuja sekä kanssaratsastajalta että Annikalta että minun pohkeeni on todella hyvässä paikassa, ja itsekin kyllä huomasin sen ja sain jotenkin ilman jalustimia hyvin jalalla yhteyden Bambiin ja se reagoi siihen HETI. Kunpa tämä toimisi niin hyvin myös jalustimilla;)mulla on sitten ongelma juurikin noiden käsien kanssa ja saan olla niiden kanssa todella tarkkana. Minun tehtäväni olikin se että pidän käteni juuri samassa paikassa koko ajan, enkä anna sen liikkua kun sen verran että se myötää hevosen liikkeitä, mutta tässä on kyllä vielä treenattavaa.. Bambi oli jälleen kerran vireystilaltaan tosi hyvä. Se ei hidastellut ja liikkui hyvin eteen mutta ei missään nimessä lähtenyt kuskaamaan minua ja kuunteli todella hyvin.

 Mutta kyllä tähänkin varmasti voisi kyllästyä jos ei aina olisi jotain uutta opittavaa;)Treenin jälkeen oli kyllä tosi kiva kuulla kun Annika sanoi kanssaratsastajalle että minä olen tosi tarkka istunnastani ja kanssaratsastaja vastasi että se kyllä näkyy:) itse en oikein osaa ikinä olla täysin tyytyväinen omaan ratsastukseeni ja minulla on aina mielessäni joku asia mitä voisi parantaa, mutta toisaalta sitä ei varmasti ikinä kehittyisi eteenpäin jos sitä olisi koko ajan täysin tyytyväinen omaan ratsastukseensa ja ajattelisi osaavansa kaiken hyvin, ratsastuksessa kun ei ikinä ole täydellinen eikä osaa kaikkea. Ratsastuksen jälkeen hoidin Bambin pois ja annoin sille heinät, ja sitten kello alkoikin olla jo sen verran että meidän piti lähteä ajamaan kotiin:)Nyt minun täytyy kyllä siirtyä täältä blogin ääreltä lukemaan maantiedettä ja kemiaa, joten näkemiin seuraavaan postaukseen saakka:)

Olisiko teillä lukijoilla jotain erityisiä postaus tai videotoiveita, kun nämä kelit illalla hiukan vaikeuttavat tuota kuvaamista?

tiistai 13. lokakuuta 2015

Long time no see!

Heippa taas! jälleen kerran on päässyt vierähtämään ikuisuus siitä kun olen tänne viimeksi mitään kirjoittanut.Ei  vaan yksinkertaisesti ole ollut mitään kirjoitettavaa eikä oikeastaan mitään kuva tai videomateriaaliakaan. Treeneistä on kuitenkin nyt paljon kirjoteltavaa, ja ollaan nyt edistytty tosi kivasti. Ollaan ratsastettu Annikan kanssa nyt yhdessä samaan aikaan kaksi kertaa ja kummallakin kerralla ollaan puolessavälissä tuntia vaihdettu hevosia , tai no oikeastaan silloin kun olemme molemmat olleet tyytyväisiä. Kummankin hevosen kanssa on mennyt oikein kivasti, vaikka toki olen enemmän tottunut Bambiin ja olen edelleen enemmän "kotonani "sen selässä.

Viikko sitten maanantaina menimme sellaista tehtävää että menimme ensin kahdeksikkoa käynnissä ja sen jälkeen lähdimme työstämään kolmikaarista kiemurauraa. Ensimmäisellä kerralla aloitimme uudestaan koska minulla tuli Taran kanssa pieneksi hetkeksi pieni suoruusongelma , mutta tuo oli kuitenkin todella vähäistä verrattuna siihen mitä se kesällä oli... toinen kerta meni sitten oikein hyvin , jos ajattelee että se oli ensimmäinen kerta kun sain sen kokonaan tehtyä. Kun katson tuota ratsastusta videolta niin olisihan ne käännökset saaneet olla pyöreämmät ja siinä kohtaa jossa Tara ensimmäisellä kerralla kääntyi minä jäin nalkuttamaan pohkeella(tai ainakin omasta mielestäni se vaikutti siltä videolla) mutta muuten se oli ensimmäiseksi kerraksi ihan kelvollinen suoritus, ja olin oikein tyytyväinen.ravasin pari kierrosta lopuksi ja sen jälkeen vaihdoimme ratsuja kun olimme tyytyväisiä. Bambin kanssa meillä meni kolmikaarinen kiemuraura ja kahdeksikot hyvin(Bambin nyt voisi vetää vaikka umpisolmuun;) ja ravikin meni lopuksi oikein hyvin, mitä nyt kuskilla oli edelleenkin hiukan ongelmia istua tukevasti satulassa.
' Olen vaan yksinkertaisesti sen verran sen verran pienikokoinen että minun on vaikea joustaa lonkista ja pysyä tukevasti satulassa niin suuressa liikkeessä, kun ne käyttävät lihaksiaan ja ravaavat kunnolla.

 Perjantaina Annikan valmentaja kävi Mirellaa kouluttamassa ja kävi samalla sekä Mirellan että Bambin selässä. Ihan käyntiä Mirellan kanssa vaan mentiin ja Bambin ratsastuksesta en ehtinyt nähdä melkein ollenkaan koska juoksutin Taraa ja ratsastin sillä liinassa. Tällä kertaa en ravannut ilman käsiä vaan keskityin siihen että pysyisin tukevasti enkä pomppisi ollenkaan Taran pomppivassa ja suuressa ravissa. Treeni meni oikein hyvin ja pystyin hyvin istumaan kauniisti alas kun oikein keskityin.

Eilen kävin taas ratsastamassa kummallakin hevosella Annikan kanssa. Minä aloitin Taran kanssa, mutta Tara oli todella tahmea enkä meinannut saada sitä ravaamaan. Lopuksi sain sen vasempaan oikeaan kierrokseen ravaamaan, mutta kun vaihdoimme suuntaa minun oli pakko todeta että nyt loppui ässät hihasta,  hetken aikaa yritettyäni vaihdoimme ratsuja ja Annika hyppäsi kyytiin ja nosti ravin, joskin hänkin sai antaa tavanomaista päättäväisemmin pohjetta ja pyytää sitä eteen, ainakin omaan silmääni. Minä sitten jatkoin Bambin kanssa ja homma toimi todella hyvin, osittain senkin takia että Annika oli ennen minua ratsastanut sillä. Ravasin Bambilla monta kierrosta ja sain hevosesta ja tahdista hyvän otteen. Lopuksi siirsin käyntiin ja asetin Bambia aika reippaasti vasemmalle, koska se tuppaa ravissa kovin helposti olla vino oikealla päin. Kävelin monta kierrosta ja sen jälkeen oli hyvä lopettaa kun molemmille ja hyvä fiilis. Tallissa sitten vaan loimitin Bambin ja harjasin sen ja pistin varusteet paikoilleen ja sen jälkeen olikin aika mennä kotia päin. Täytyy kyllä sanoa että tuo muutos kummankin hevosen ravissa on kyllä todella suuri, nyt ne kumpikin ravaavat kunnolla eteen eivätkä epäröi edetä:)mikä tietysti on seurausta siitä että olen saanut tuntuman vakaammaksi ja muutenkin parantanut istuntaani:) kyllä ne liinatreenit vaan tekevät ihmeitä;)
Ja sitten asiasta toiseen. Lauantaina latasin puhelimeeni Snapchatin, ja tuo sovellus on kyllä kivaa vaihtelua näihin "virallisiin"Instagramiin ja blogiin. Minulle voi kuka tahansa lähettää Snäppiä,ja minun My Storyäni voi myös katsoa:) minut löytää Snapchatissa nimellä"Lilibam";)

 

maanantai 5. lokakuuta 2015

Kolme vuotta!

Tätä postausta minä olen suunnitellut kirjoittavani jo pitkään, olen innoissani suunnitellut mielessäni minkälaisen videon teen. Koska olen tarkka tietyistä asioista(en tietystikään mistään huoneensiivouksesta tai niin edelleen;)niin olen jo jokin aika sitten tsekannut kuvasta päivämäärän ja laittanut puhelimeen muistutuksen että ihan varmasti muistan julkaista tämän postauksen juuri tänään.

Tänään on nimittäin kulunut päivälleen tasan kolme vuotta siitä kun jännittyneenä istuin auton takapenkillä ystäväni vieressä, ja olin menossa tallille ensimmäistä kertaa elämässäni. Vatsassani liiteli tuolloin suuri määrä perhosia, ja minua jännitti kohdata niin suuri eläin kun hevonen, ja ajatus siitä että minä joskus ratsastaisin tuntui hyvin kaukaiselta(ja nyt tänä päivänä ajatus siitä etten ratsastaisi tuntuu ihan mahdottomalta;) Tallissa tapasin ensimmäistä kertaa Taran, ja jännitin sen suuruutta kun näin sen, mutta hetken päästä olin jo unohtanut jännittää huomattuani miten kiltti ja söpö Tara oli, ja on edelleen luonteeltaan.  Lopuksi kapusin vielä Taran selkään ja tykkäsin todella istua siellä, mutta en olisi kuuna päivänä arvannut miten tärkeä juttu ratsastuksesta minulle vielä tulisi tulemaan. Kolmessa vuodessa olen ehtinyt oppimaan hurjan määrän hevosista ja ratsastuksesta, vaikka aina välillä tuntuu siltä etten edelleenkään osaa yhtään mitään, mutta eihän yksi ihmiselämä riitä siihen että oppisi kaiken hevosista ja ratsastuksesta saatikka sitten kaikesta siihen liittyvästä esim. kengityksestä,  valmentamisesta ynnä muuta. Aluksi ajattelin että sitten kun osaa kävellä, ravata ja laukata hevosen selässä osaa kaiken, nykyään olen oppinut sen verran että tiedän että ratsastajan oppimisen tie ei ikinä lopu. Sanoin ei voi edes kuvailla sitä miten antava tämä harrastus(tai oikeastaan elämäntapa)on. Sen lisäksi että oppii paljon hevosista sitä oppii samalla myös todella paljon uutta itsestään sekä fyysisesti että henkisesti
. Minä en todellakaan usko että kaikkea sitä mitä olen saanut näiden kolmen vuoden aikana voi edes tiivistää yhteen postaukseen. Vaikka toki on ollut myös kivikkoisia vaiheita kun on tuntunut siltä ettei homma ala ikinä luistamaan uudestaan niin en vaihtaisi pois sekuntiakaan satulassa ja hevosten kanssa viettämästäni ajasta, sillä jokainen hetki on opettanut minut koko ajan paremmaksi hevostenkäsittelijäksi ja ratsastajaksi. Epäonnistuminen on lopuksi niin terveellistä koska siitä oppii niin paljon.. ja kivikkoisten vaiheiden jälkeen on niin ihana tunne voittaa jälleen kerran itsensä:)mun hevoshulluuteni ei todellakaan ole laantunut vuosien aikana, vaan päinvastoin lisääntynyt koko ajan:) Lopuksi haluaisin sanoa etten voi kylliksi kiittää hevosia, Carolinaa, Annikaa ja vanhempiani tarpeeksi siitä että he ovat antaneet minulle tämän mahdollisuuden>3
Tähän lopuksi laitan vielä väsäämäni videon näistä vuosista, vaikka uskonkin ettei yksikään video voi kuvastaa sitä kuinka tärkeä tämä harrastus minulle tai siitä kuinka kiitollinen olen siitä että olen saanut tällaisen mahdollisuuden:)mutta yritys on kova;) Vaikka tämä kolme vuottakin tuntuu pitkältä ajalta ja tuntui jotenkin todella kaukaisilta monet noista vanhimmista kuvista, niin tämähän on vasta alkusoittoa, monen monta mokomaa on vielä jäljellä;)

lauantai 3. lokakuuta 2015

Päiväni videolla+riisuttu malli

Moi taas! eilen oli kaiken kaikkiaan ihana päivä! pääsin ensimmäistä kertaa melkein kahteen viikkoon ratsastamaan, ja olin tosi innostuneena menossa ratsastamaan. Siivosimme ensin tallin ja karsinat ja hoidimme hevoset tavalliseen tapaan, ja sen jälkeen lähdimme ratsastamaan. Jotenkin meillä oli eilen ihan hirveän sekava tallikeikka, ja aika hujahti siivillä niin että meillä ei lopuksi jäänyt kovinkaan paljon aikaa ratsastaa. Täytyy sanoa että kun sovimme Annikan ja Carolinan kanssa että me ratsastaisimme Carolinan kanssa liinassa(Annika tietty juoksutti) ilman suitsia ja ilman ohjia olin aluksi hiukan epäluuloinen siitä että miten tämä treeni nyt tulee onnistumaan, ihme sellainen epäily siitä että olenko minä tarpeeksi hyvä tähän, ja entä jos minä lennän sieltä selästä kun leppäkeihäs.No, miksipä mä sieltä lentäisin.Ensin oli minun vuoroni ratsastaa ja oletin kyllä että minä pompin siellä selässä kun mikäkin vieteri enkä yhtään osaa olla siellä nätisti, mutta kappas vaan! meillä meni Bambin kanssa vaikka kuinka hyvin ja minäkin istuin siellä selässä suht kelvollisesti, vaikka edelleenkin olisi paljon parannettavaa lonkkien ja keskivartalon hallinnassa.Minulle on vaan helpompaa keventää kun istua alas sinne satulaan, enkä mä ihan kunnolla tuntenut istuinluita enkä istunut syvällä satulassa. No,meillä meni kuitenkin ensimmäiseksi(ainakin melkein)kerraksi tosi hyvin, ja hienoin asia tässä on se ahaa elämys minkä minä tuolla selässä sain, joka minut innoittikin kirjoittamaan tämän postauksen:)en minä oikeasti tarvitse niitä ohjia pysyäkseni tasapainossa!

kyllähän minä sen olen aina ymmärtänyt, mutta nyt se todistettiin minulle konkreettisesti;) kertaakaan ei tullut sellaista fiilista että antaisiko joku mulle ohjat tänne pliis, vaan päin vastoin tuli sellainen fiilis että ottaisipa joku minulta ne ohjat pois koko ajan! sain sellaisen kontaktin hevoseen allani nimenomaan istunnalla mitä en tavallisella tunnilla ohjien kanssa ikinä ole saanut! lopuksihan kyse on vaan ajatuksesta, siitä että pitäisi kommunikoida hevosen kanssa yhtä hyvin nimenomaan istunnan avulla myös ohjien kanssa, koska ei se lopulta ole niin vaikeata! jotenkin se ohjattomuus vaan ihmeesti auttaa siinä asiassa... pitäisi vissiin vaan kuvitella ettei ole niitä ohjia;) yksi toinen paljon suurempi ongelma mitä minulla on se että tuppaan olemaan hirveän toispuolinen, nojailen joko hartioista tai lantiosta johonkin suuntaan, tässä harjoituksessa se ongelma hävisi tyystin juuri sen takia että minun oli yksinkertaisesti pakko istua suorassa ja kunnolla pysyäkseni selässä. Tällainen treeni tekee kyllä ihmeitä istunnalle! itse muistan viime vuonna kun treenattiin tätä samaa vaan käynnissä, niin parantui kyllä istunta nopeassa ajassa huomattavasti. Kuolaimettomuus on asia joka jakaa kovasti hevospiireissä  mielipiteitä, toiset ovat puolesta ja toiset vastaan. Itse olen sitä mieltä että kuolaimettomuus riippuu kovasti hevosesta. En itse lähtisi Bambin kanssa maastoon riimulla, koska se ei ole siihen tietääkseni kovin tottunut, eivätkä Tara ja Bambi ole mitään maastopomoja joilla maastoillaan enimmäkseen, vaan enemmänkin kouluratsuja ja lisäksi minulla on vielä tuoreessa muistissa viime vuoden maastoreissu jonka jälkeen löysimme Carolinan kanssa itsemme maasta, ja sen jälkeen saatiin kyllä aloittaa uudestaan ihan perusjutuista, kuten siitä että hevonen kuuntelee pidätettä;) kentällä kuolaimettomuus on kuitenkin mielestäni ihan paikallaan, ainakin aina  välillä. Myös tällaisissa istuntaharjoituksissa kuolaimettomuus on  todella hyvin paikallaan, vaikka sitten vaan hevosen rentoutumiseksi ja ratsastajan ahaa-elämyksen saamisen vuoksi;)
myös itseluottamuksen kannalta tällainen harjoitus tekee tosi hyvää, ja  itselleni tämä oli kiva juttu ihan senkin takia että voin pitkästä aika sanoa tehneeni jotain hevosiin liittyvää ensimmäistä kertaa, koska en ole ikinä ravannut ilman kumpaakaan kättä, olen aina pitänyt ainakin yhtä kättä " kauhukahvalla"ratsastuksen jälkeen olin kaikin tavoin todella tyytyväinen ja tuo harjoitus ylitti kyllä odotukseni:)No, kun tämä harjoitus on nyt kertaalleen kehuttu ahkerasti läpi niin siirryn asiasta toiseen, nimittäin siihen otsikossa mainitsemaani videoon.
Eilen kuvasin myös ihan hetkeen mielijohdosta My Day videon ja tällä kertaa siitä tuli reilusti lyhyempi kun viime kerralla;) videolla on tietenkin myös videopätkiä tästä kehutusta harjoituksesta;)ps. ei me kyllä olla suitsista luopumassa, mutta kyllä me varmaan tulevaisuudessakin harrastetaan tätä kuolaimettomuutta järjen ja turvallisuuden rajoissa;)