lauantai 30. huhtikuuta 2016

Videota ja tallihommia

Viimeaikoina on tosiaan tullut puuhailtu kaikennäköistä kivaa tallilla. Ei olla nyt vähään aikaan ratsastettu, kun Bambi on vähän arkonut yhtä jalkaansa. Olemme ratsastuksen sijaan keskittyneet hoitamaan hevosia, mutta  hauskaa meillä on silti ollut.

Maanantaina pesimme Taran ja Bambin jalat. Puhdistimme jalat ihan vedellä, ja teimme kaiken ulkona niin että näkisimme pestä jalat ihan kunnolla. Tähän aikaan vuodesta tarhat ovat aika märkiä ja mutaisia, ja juuri sen takia kaviot pitää hoitaa erityisen tarkkaan, jos haluaa pitää hevosen hyvässä kunnossa. Uskaltaisin väittää että kosteus on ongelma aika monella tallilla tähän aikaan vuodesta, tämä suomen ilmasto kuin on mitä on. Nyt tosin ulkona paistaa aurinko tosi kauniisti, joten en viitsisi kuitenkaan liikaa haukkua tätä ilmastoa;)Pesimme myös hevosten hännät, ja Tara suhtautui tähänkin operaation tavalleen omaisesti oikein kiltisti ja rauhallisesti. Bambikin oli yllättävän nätisti, vaikkei se oikein tykkää hännän pesemisestä.

Eilen emme  tehneet mitään ihmeellistä tallilla. Siivosimme oikeastaan vain karsinat, ja juoksutimme hevoset. Päätin kuitenkin kuvata videopostauksen eilisen tallipäivästä. Järkytyin tosiaan tässä vähän aikaa sitten, kun tajusin etten ihan oikeasti ole kuvannut videota melkein kolmeen kuukauteen. Niinpä päätin sitten pistää uuden kamerani testiin, ja kuvasin sillä videota. Tästä videosta tuli tosiaan aika lyhyt ja nopeasti tehty, mutta toivottavasti tykkäätte siitä kuitenkin.
Linkki videoon

Hauskaa vappua kaikille!

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Uutta kuvauskalustoa ja kuulumisia

Moikka! siitä on taas pitkä aika kun olen viimeksi päivittänyt blogia. Tuntuu ettei mitään kiinnostavaa ole tämän viikon aikana tapahtunut, mutta kaikennäköistä on kuitenkin tapahtunut. Täällä Etelässä on ollut aika surkeat kelit, joten ratsastelut ovat jääneet vähälle.Viikko sitten
 maanantaina oli kuitenkin vielä ihan kiva ilma, ja silloin sekä minä että Annika ratsastimme. Otimme Bambin opetushevoseksi ja treenasimme tasaista kuolaintuntumaa ja suoraan ratsastusta. Tämä oli yllättävän haasteellista jo käynnissä, mutta sain monta ahaa- elämystä.


Minun käteni ovat useimmiten ihan suhteellisen hyvässä paikassa, mutta kuolaintuntuma on kuitenkin useasti epätasainen. Suoraan ratsastaminen on myös minulle haasteellista ja useasti minulla menevät pasmat sekaisin silloin kun Bambi puskee lapa edellä keskelle kenttää.

Minä olen ihminen joka elehtii käsillään tosi paljon. En ole tullut ajatelleeksi asiaa sen enemmän, mutta kun oikein aloin miettimään niin tajusin että näin on. Minun on ihan oikeasti vaikeata istua viisi minuuttia tekemättä mitään käsilläni. En suoranaisesti elehdi tai räplää jotakin, mutta liikutan kuitenkin käsiäni. Tämä on kuitenkin ongelma ratsastuksen suhteen. Jos en osaa muutenkaan pitää käsiäni paikoillaan, niin miksi sitten osaisin tehdä niin hevosen selässä? En osaakaan. Lyhennän ohjia aina välillä vaikka pitäisinkin kädet muuten paikallaan. Suurin ongelma on kuitenkin se että minä  yritän suoristaa Bambia käsillä silloin kun se alkaa liikkumaan  lapa edellä vinossa, mikä tekee sen entistäkin vinommaksi. Lavathan siinä pitäisi saada kontrolliin, eikä se tapahdu käsillä, eikö niin?. Helppo ymmärtää teoriassa, mutta käytännössä se onkin vaikeampaa. No, niinhän se  mene että ongelmat täytyy ensin tunnistaa ja paikantaa, ja vasta sen jälkeen voi aloittaa niiden korjaamisen. Tunnista jäi kuitenkin hyvä fiilis, ja monia treenattavia asioita löytyi.
 
Kuvia ei ole viimeaikoina tullut kovinkaan usein napsittua tallilta, mutta muuten olen kyllä ulkoiluttanut kameraa. Sitä paitsi olen viimeaikoina taas hankkinut hiukan lisäystä kuvauskalustooni. Olen toisin sanoen taas törsännyt kameraan vaikkei minulla olisi varaa. No, tällä kertaa voin sentään sanoa tehneeni hyvät kaupat. Löysin nimittäin Canonin 55-250 mm objektiivin käytettynä netistä hyvään hintaan. Olisin saanut maksaa siitä uutena kaksi jollei kolme kertaa enemmän, joten en pystynyt vastustamaan kiusausta. Niinpä kyseinen objektiivi käytiin hakemassa viimeviikon torstaina. Täytyy kyllä sanoa että olen ollut siihen tyytyväinen. Tallilla tämä on  ollut mukana vasta pari kertaa, mutta ihan kivoja kuvia olen saanut otettua. Kaikki tämän postauksen hevoskuvat on otettu tällä uudella objektiivilla, ja omasta mielestäni ne onnistuivat aika hyvin.

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Maisemakuvausta

En ole taas saanut vähään aikaan onnistuneita ratsastuskuvia, joten ratsastustunneista kirjoittaminen on jäänyt viimeaikoina vähille. Itse olen kuitenkin ulkoiluttanut kameraa aika aktiivisesti ja halusin julkaista onnistuneimmat kuvat täällä blogissakin. Luontokuvaus on kyllä huomattavasti hevoskuvausta helpompaa, ja maisemakuvat onnistuvat useasti paremmin. Hevoskuvauksessahan täytyy ottaa huomioon hevosen ilme ja liike ja useasti se täydellinen hetki kestää niin lyhyen ajan ettei sitä ehdi ikuistamaan. Hevosia kuvatessa sitä ei myöskään aina ehdi säätämään kameran asetuksia, kun taas maisemia kuvatessa useimmiten on hyvin aikaa. No, eipä minulle tällä kertaa mitään sen ihmeempää asiaa ollut, joten eiköhän anneta kuvien(toivottavasti)puhua puolestaan.

1.

2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
Mikä oli sinun lempikuvasi?

lauantai 16. huhtikuuta 2016

TET- viikko

Viime postauksessa lupailin kirjoittaa enemmän TET- viikostani. Nyt minun työviikkoni on tosiaan ohi ja minulla oli sopivasti aikaa istahtaa koneelle, joten päätin kirjoittaa tämän postauksen  kun koko viikko on vielä selkeästi muistissa.

TET paikan hakeminen alkoi tosiaan minun tapauksessani jo noin kuukausi sitten. Ajatus työviikosta tuntui silloin kaukaiselta ja ehkä jopa hiukan stressaavalta, mutta tajusin kuitenkin että nyt on alettava ihan tosissaan tekemään jotain asian hyväksi. Monet hyvät ideat saavat alkunsa tallilla ja juuri sieltä sai myös idea TET paikasta lehden toimituksessa alkunsa. Puhuin siis Annikalle ongelmastani TET paikkaan liittyen ja Annika totesi että toimittajan työ voisi sopia minulle. Sen jälkeen saimmekin yhteistuumin päähämme että minun pitäisi hakea TET paikkaa erään lehden toimituksesta.

Lehden toimitusjohtajalle soittaminen ei todellakaan ollut minulle mikään helppo juttu, niin kuin ei varmasti kenellekään muullekaan  minun ikäiselleni. Minulla on aina tuollaisissa tilanteissa sellainen fiilis että häiritsen toista ihmistä hänen työssään, enkä pidä siitä yhtään. En kuitenkaan kutsuisi itseäni jänishousuksi, sillä pystyn kyllä psyykkaamaan itseni sellaiseen mielentilaan että pärjään tuollaisissa tilanteissa jollain lailla.
 
Keräsin siis kaiken rohkeuteni ja soitin lehden toimitusjohtajalle. Parin puhelun jälkeen sain kuin sainkin TET paikan ja olin siihen tosi tyytyväinen. Kävin vielä puheluiden jälkeen lehden toimituksessa tapaamassa lehden toimitusjohtajaa jotta hän voisi allekirjoittaa oman osansa TET sopimuksesta. Uskon että se oli ihan fiksu veto.

Maanantaina sain sitten kerätä rohkeuteni jälleen kerran kun TET viikkoni sitten alkoi. Jännitys haihtui kuitenkin nopeasti, sillä viihdyin tosi hyvin. Saimme jo maanantaina mennä toisen TET oppilaan kanssa kaupungille tekemään gallupia ja minulla oli ainakin tosi kivaa. Saimme myös olla mukana tekemässä paria haastattelua. Toinen  näistä haastatteluista oli erityisen hauska tehdä, sillä haastateltavana oli meidän vanha musiikinopettajamme;). Teimme myös juuri siitä haastattelusta artikkelin lehteen toimittajan avustuksella.

Saimme siis koko viikon ajan treenata artikkeleiden kirjoittamista, mutta vasta torstaina sain ihan todella toimia yksin. Minä olin siis mukana Lasten Parlamentin kokouksessa ja tein siitä artikkelin. Kokouksessa otettiin esille tärkeitä aiheita, kuten esimerkiksi vuoden 2016 uusi opetussuunnitelma ja kouluruoka.

Artikkelin teossa vaikeinta oli tittelien kääntäminen ruotsiksi. Olen täysin kaksikielinen, mutta sivistystoimialan toimialajohtaja alkaa jo olemaan liian vaikea titteli käännettäväsi;).Oli  hienoa olla mukana kokouksessa median edustajana, mutta olihan se aluksi aika jännittävääkin. Haastattelin myös vanhan ala asteeni edustajia ja jäin heidän kanssaan  juomaan mehua ja syömään pullaa samalla kun haastattelin heitä. En tosin tiedä oliko se täysin sopivaa..

Kokoukseen osallistumisen ohella oman kolumnin kirjoittaminen oli hauskinta mitä tein tämän viikon aikana. Ensin pähkäilin kolumnini aihetta pitkään. Hetken päästä tajusin kuitenkin että ehdottomasti paras aihe olisi  hevosharrastukseni, mikä muukaan?. Niinpä minä kirjoitin kolumnin hevosharrastuksestani ja olin lopputulokseen ihan tyytyväinen.
 
Minähän tunnetusti pidän valokuvaamisesta ja myös se että sain kuvata aika paljon tämän viikon aikana oli mieleeni. En tosin edelleenkään oikein osaa käyttää Nikonin kameroita, mutta hyviä kuvia niillä kyllä saa. Halusin ottaa mukaan oman tutun kamerani Lasten Parlamentin kokoukseen juurikin oman tottumattomuuteni vuoksi ja sitä paitsi olisin joutunut ottamaan toimituksen oman kameran mukaani kotiin.

Kaiken kaikkiaan minulla oli tosi kiinnostava ja hauska TET viikko. Tästä viikosta jäi hyvä fiilis ja uskon että toimittajan työ sopisi minulle hyvin. Olen jossain määrin kiinnostunut politiikasta ja olen luonteeltani aika utelias monien asioiden suhteen. Tuskinpa minulla sitä paitsi omaa blogia olisi ellen pitäisi kirjoittamisesta ja kuvaamisesta.

Hitsi että tästä postauksesta tuli jotenkin artikkelimainen, taitavat nuo kirjoitustavat vain juurtua päähän. No, toivottavasti se ei haitannut teitä lukijoita.

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Kuulumisia

Olen ollut nyt pari päivää töissä, ja täytyy sanoa että töissä käyminen on hiukan rankempaa kuin luulin. Olen siis viettänyt TET- viikkoni erään lehden toimituksessa, ja täytyy kyllä sanoa että kivaa on ollut. Ei tuo kyllä sellaista työtä ole että siinä oikeasti fyysisesti väsyisi, mutta päänuppi väsyy sitten senkin edestä. Nytkin tätä postausta kirjoittaessani tunnen olevani täysin aivokuollut, mutta toisaalta tämän postauksen kirjoittaminen käy aivojumpasta,  tätä kirjoittaessa kun ei tarvitse muistaa artikkelin kirjoittamista koskevia "sääntöjä" ja koodeja. Olen myös päässyt kuvaamaan jonkun verran, ja siitähän minä tunnetusti pidän. Nikonin kamera tosin on vielä allekirjoittaneen silmissä hiukan "outo", enkä oikein osaa käyttää sitä kunnolla. Kyllä se vain niin menee ettei Nikonin kamera ainakaan heti sovi Canoniin tottuneen käsiin, vaikka se hyvä kamera onkin;). Olen kuitenkin viihtynyt oikein hyvin, ja ensi viikolla onkin sitten varmasti hiukan haikeata ja tylsää palata takaisin kouluun.
1.

Viikonloppuna sitten luultavasti tulee enemmän juttua TET- viikostani, mutta nyt olisi aika palata tämän blogin teemaan, nimittäin hevosiin. Eilen kävin TET- viikostani huolimatta ihan normaalisti tallilla, ja juoksutimme taas hevosia. Se oli varmasti ihan hyvä veto, sillä en usko että olisin työpäivän jälkeen jaksanut keskittyä ratsastukseen tarpeeksi. Tällä kertaa otimme kaikki hevoset irtojuoksutettaviksi, ja irtojuoksutus meni ihan hyvin.
2.
3.

Bambi vaikutti jo karsinassa aika vaisulta, ja se painoi päänsä alas niin että olisi voinut melkein luulla sen nukkuvan. Huulikin lörpötti rennosti, ja toinen taisi oikein nauttia harjauksesta. Myös irtojuoksutus jäi Bambin osalta vaisuksi. Se ravasi ja laukkasi jonkun verran, mutta se vaikutti aika väsyneeltä. Kyllä tällaisesta pienestä kevätväsymyksestä päästään eroon muuttamalla hiukan ruokintaa, eikä kyse ole mistään vakavasta, sillä  Bambi ei vaikuttanut millään lailla kipeältä, ainoastaan väsyneeltä. Kyllä niillä hevosillakin joskus on huonoja päiviä, eikä yhden päivän kestäneestä pikku väsymyksestä kannata huolestua, mutta asia on tietenkin eri jos hevonen on ollut väsynyt pitkän aikaa. Bambi on sitä paitsi  toiminut Taran sijaisena viimeaikoina Taran irronneen kengän ja ikään liittyvän väsyneen kauden takia, joten tämä väsymys oli ihan ymmärrettävää.
 
4.
Tara puolestaan vaikutti olevan yllättävän pirteä, ja se laukkasi lujaa. On se vain ihme että välillä tuntuu siltä että Tara on hirveän väsynyt, vanhemman puoleinen  ja jäykkä, mutta sitten se yllättääkin jokaisen jollain tempauksella. Ihan niin kuin se haluaisi sanoa että en mä kuulkaas vielä mikään vanha ole..Huomatkaa toki että näillä Taran "tempauksilla" tarkoitan sitä että se innostuu laukkaamaan oikein lujaa, tai pahimmassa tapauksessa se pelästyy metsässä ilvestä.
 
5.
Varsinaisen irtojuoksutuksen jälkeen kävelytimme hevosia. Yritimme "paimentaa" niitä ihan niin kuin laumassakin tehtäisiin. Yritimme myös toimia vähän niin kuin yhtenäisenä linjana, joka"poimii" ne mukaansa jos ne eivät kävele ympyrällä. Tämä oli oikein mukavaa, ja kun olimme saaneet loppukäynnit käveltyä oli aika lopettaa.


6.
Mikä oli sinun lempikuvasi? entä onko jollain muullakin tällä viikolla TET -viikko? missä te olette viettäneet TET viikkonne silloin kun teillä on sellainen ollut?

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Irtojuoksutusta ja kuvailua

Eilen oli tosiaan kävimme taas tallilla, ja tällä kertaa suunnitelmissamme oli irtojuoksuttaa hevoset. Viimeksi olen irtojuoksuttanut hevosia pari/kolme kuukautta sitten, joten olin tyytyväinen suunnitelmaamme. Aloitimme harjaamalla hevoset perusteellisesti , sillä niillä on nyt menossa karvanlähtöaika. Sain harjata Bambia pitkään jotta se näyttäisi edes jotenkuten edustavalta, mutta ainakin kuvien perusteella onnistuin ihan hyvin. Bambi on taas viimeaikoina ottanut tavakseen hiukan testata meitä ihmisiä, ja kerran se jopa karkasi minulta tallissa. Tämän yhden kerran jälkeen minä kuitenkin sisuunnuin, eikä Bambi enää sen jälkeen viitsinyt yrittää mitään, kun tajusi minun olevan hereillä. Raippaahan Bambin kanssa ei useimmiten tarvitse käyttää, sillä jo se että ihminen on hereillä ja raippa on kädessä saa sen lopettamaan pelleilynsä, vaikkei se raippaa missään nimessä jännitäkään. Olen jopa  nähnyt Bambin ottavan raipan suuhunsa kerran, ja silloin me totesimme nauraen ettei sitä ainakaan ikinä ole lyöty. Näköjään se vain on niin että aikuisillakin hevosilla on tällaisia "kausia"suunnilleen kerran vuodessa. Taluttaessani Bambia kentälle se kuitenkin käyttäytyi ihan normaalisti.
1.

Meillä on tosiaan kenttä sulanut jo viikko sitten, ja se oli tänäänkin oikein hyvässä kunnossa. Nyt kun hevosetkin ovat saaneet jo kesäkengät pystyimme irtojuoksuttamaan niitä kentällä.,hokit jalassa tämä ei olisi nimittäin sulalla kentällä onnistunut. Hevoset olivat eilen aika vauhdikkaalla tuulella, ja niitä oli oikein mukavaa katsella ja kuvata, ja sainkin niistä monta aika onnistunutta kuvaa. Asetuksena käytin urheilukuvaa, sillä kuvat onnistuivat sillä paremmin. Juuri manuaalisäädöt ja erilaiset erikoiskuvaustilat ovat ehkä parasta järkkäreissä verrattuna automaattikameroihin. Pidemmittä puheitta, eiköhän nyt olisi kuvien vuoro!
2.
3.
4.
5.

6.
7.

8.
9.

10.
11.
12.
13.

14.
15.
 
Mikä oli sinun lempikuvasi?

torstai 7. huhtikuuta 2016

Sekalaisia kuulumisia

Moikka taas! blogi on taas viettänyt jonkin aikaa hiljaiseneloa, mikä johtuu osittain siitä ettei ole tullut otettua kuvia, ja olen sitä paitsi ollut viimeaikoina aika kiireinen. Tallilla on kuitenkin tullut käytyä normaalisti, joten kuulumisia on kyllä kerrottavana.

Viikko sitten maanantaina(huhhu, onpa siitäkin jo aikaa)Taran kenkä oli irronnut, ja sen takia käytössämme oli pelkästään Bambi. Kävimme pellolla kävelemässä, eikä sillä kerralla oikeastaan tapahtunut mitään sen kummempaa. Silloin täällä etelässäkin oli tosiaan vielä hiukan lunta maassa, ja sen takia pohjat olivat aika epätasaiset, mutta kävelemään pystyi kuitenkin hyvin.

 Saman viikon perjantaina sain taas pitkästä aikaa kiivetä Mirellan selkään, ja se käyttäytyi taas kerran kuin unelma. Tietenkin Mirella tuntui Taran ja Bambin jälkeen jotenkin huteralta ja tasapainottomalta, mutta ihanan herkkä, kuuliainen ja rauhallinen se kuitenkin oli.
Mirella vähän yli vuosi sitten ratsastettuna

Minä en vain jaksa ymmärtää miten tuo hevonen osaa käyttäytyä niin erilaisesti tilanteesta riippuen. Hoitaessa ja irtojuoksuttaessa Mirella osaa olla rauhaton, ja jopa arvaamaton, mutta ratsastaessa se on niin rauhallinen kuin olla ja voi. Toisaalta Mirella on vasta 4 vuotta, joten se selittää hyvin pienoisen levottomuuden  hoitaessa , ja irtojuoksutuksessa nyt saa vähän hassutella, sillä täytyyhän hevosen saada olla hevonen:). Myös ulkonäöltään Mirella on vaihtelevainen. Karsinassa se näyttää niin takakorkealta pikkuvarsalta, mutta  ratsastettuna  se näyttää niin  ylväältä ja hienolta. Se oikein yrittää kantaa itseään aina välillä. On se vain hieno hevonen, ja me olimme siihen tosi tyytyväisiä tämän ratsastuskerran jälkeen.

Maanantaina oli taas aika ratsastaa Bambilla.  En siis aloittanut lännenratsastusta, vaikka niin 1.4 väitinkin, vaan kävin ihan tavallisesti ratsastamassa  Annikan luona;)Mirellakin oli tällä kertaa poikkeuksellisesti mukana, ja ainakin aluksi meillä kaikilla meni hyvin. Ennen tunnin alkua kävin kävelyttämässä Bambia kentällä, ja se toimi todella nätisti. Se totteli minun antamiani ääniapuja tosi hienosti, enkä joutunut käyttämään raippaa melkein yhtään. Aluksi ratsastuskin meni tosi hyvin, ja sain Bambin toimimaan pienillä avuilla. En tietenkään voinut käyttää ääniapuja kun Mirella oli mukana, joten siihenkin nähden meillä meni yllättävän mukavasti. Teimme paljon suunnanvaihdoksia, pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. Tunnin loppupuolella meille tuli kuitenkin ongelmia, mitäpäs muutakaan kuin se sama tuttu lapa puskee keskelle kenttää- ongelma. Se on vain niin että tuosta ei saisi hermostua yhtään, ja siinä tilanteessa pitäisi vain reippaasti tarkistaa istunta, ja ratsastaa hevonen takaisin kaviouralle. Minä kuitenkin helposti jollain tapaa tiedostamattani hermostun, ja menetän kontrollini istunnastani, ja samalla hevosesta. No, ensi kerralla saan olla tarkkana tuon asian suhteen. Ensi kerralla yritän tosiaan ehtiä venytellä ennen ratsastusta, ja yritän olla keskittyneempi. En kuitenkaan usko että kyseessä on mikään keskittymisen menettämistä suurempi ongelma, enkä viitsi stressata sitä, sillä ongelmia ei kannata suurennella päässään. Tämänkin olen saanut oppia kantapään kautta, sillä itse sorrun ylianalysoimiseen useasti.
Pahoitteluni siitä että tästä postauksesta tuli tällainen sekametelisoppa, mutta nyt minun tosiaan täytyy mennä treenaamaan huomista kieliopinkoetta varten!

 

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Tuleva lännenratsastaja

Voi vitsi kuinka innoissani mä nyt olen. Mä olen jo pitkään miettinyt tätä juttua, ja nyt tämä on sitten viimein päätetty. Nimittäin mun kauan miettimäni lajinvaihdos. Mä olen ollut innostunut lännenratsastuksesta niin kauan kuin kykenen muistamaan, ja nyt mun suurin toive on sitten toteutumassa, ja mä saan kertoa siitä teille kaikille!

Musta on jo pitkään tuntunut siltä ettei tämä kouluratsastus ole minulle lajina ihan oikea. Kouluratsastus on ihan liian tylsää ja hidasta mun mieleeni, ja mä olen jo pitkään kaivannut elämääni vähän actionia, ja sitä paitsi kouluratsastus on ihan liian vaikea ja pikkutarkka laji. Lännenratsastus on myös historiansa suhteen jännittävämpi laji, ja minua kiinnostaa kovasti tutkia lännenratsastuksen historiaa, minä kuin olen historiasta kiinnostunut. Olen myös maantiedosta äärimmäisen kiinnostunut, ja olisi ihanaa päästä matkustamaan Amerikkaan tutkimaan lännenratsastuksen juuria. Tiesittekö muuten että lännenratsastus juontaa juurensa Espanjalaiseen perinteiseen ratsastustyyliin, ja koska minä opiskelen Espanjaa valinnaisaineena tämä kiehtoo minua kovasti.


Yksi mutta tässä asiassa nyt kuitenkin oli, nimittäin Tara, Bambi ja Mirella. Tulen kaipaamaan niitä kovasti, mutta joskus täytyy vain kuunnella sydämen ääntä, you know?. Olen siis lopettamassa vakituiset tuntini, mutta ajattelin käydä jatkossakin moikkaamassa näitä rakkaita karvaturpia kerran viikossa. Rahallisesti kaksi ratsastustuntia viikossa olisi liikaa, joten joudun tekemään valintani. Olen viihtynyt Annikan tallilla tosi hyvin, mutta nyt on aika kokeilla jotain uutta.  Aloitan siis lännenratsastustuntini heti ensiviikolla! jiihaa!

Yksi kysymysmerkki teillä blogin lukijoilla varmasti kuitenkin vielä on, nimitäin tämän blogin tulevaisuus. Aion jatkaa blogin kirjoittamista samaan tahtiin, mutta tekstit tulevat koskemaan lännenratsastusta, eivätkä kouluratsastusta. Tähän väliin ajattelin myös kysyä teidän mielipiteitänne blogin uudesta nimestä. Omassa mielessäni on pyörinyt nimi "Lillin Lännenratsastuselämää", mitä olette siitä mieltä?. Itse olen ajatellut että tämä lajinvaihdos varmasti tekee hyvää myös blogille, kun näitä lännenratsastusblogeja ei ihan liikaa vielä ole.

Vanhempani tietenkin hiukan huolestuivat tästä lajinvaihdoksesta, sillä sanoin heille suoraan etten aio käyttää jatkossa kypärää. Pienen suostuttelun jälkeen he kuitenkin hyväksyivät ehdotukseni. Olen aina ollut ihminen joka kulkee omaa tietään, ja myös sen takia lännenratsastus sopii minulle kuin nenä päähän. Suurin idolini lännenratsastajana on tietenkin Pete Perkiö, ja toivon että minustakin tulisi jatkossa yhtä hyvä lännenratsastaja.

Aprillia, aprillia, syö silliä ja juo kuravettä päälle!;)kuinka moni meni halpaan?