Bambilla ratsastusta

Heippa! eilen kävin tallilla ja oli kyllä aika inhottava ilma mutta kyllä minä silti ratsastin Bambin  kelistä huolimatta ja me puhuimmekin Annikan kanssa siitä että monet hevosihmiset ovat välillä hiukan laiskoja ja keksivät tekosyitä olla ratsastamatta vaikka pystyisi ihan hyvin ratsastamaan.

Meillä on ollut melkein koko talven kenttä siinä kunnossa ettei siellä ole pystynyt muuta kun korkeintaan kävelemään ja tämä on tietenkin Bambissa näkynyt negatiivisesti ja se onkin ollut pari kertaa talvella ihan toinen hevonen kun mitä se tapaa olla mutta nyt on kiva saada se sama tuttu  Bambi takaisin ja otimme tietysti kaiken irti siitä että kentällä voi nyt ravata .Ensin me vain kävelimme alkukäynnit vaikka olin ennen ratsastusta taluttanut Bambia kentällä ja pihalla koska sitä oltiin juuri juoksutettu niin sitä piti tietysti talutella että se saisi loppuverryttelyt eikä jäykistyisi ja tapaan muutenkin aina maasta käsitellä Bambin ennen ratsastusta.Kävelimme niin kauan kunnes sain Bambin kulkemaan kaviouralla, Bambilla kun on sellainen huono tapa että se pyrkii keskelle kenttää ja sen kanssa täytyy olla todella tarkka ja sitä pitää ratsastaa paljon sisäpohkeella ettei se pääse keskelle kenttää.

 Hetken päästä kun Bambi kulki hyvin kaviouralla aloin ottamaan ravipätkiä yhdellä kentän sivuista.

 Annika neuvoi minua pitämään käsiä leveästi ja kuvittelemaan että kasvan pituutta .

pohjetta sai kyllä käyttää ravissakin jonkun verran jotta Bambi pysyisi kaviouralla mutta kyllä se siellä ihan nätisti  pysyi.

 

 

Lopuksi otin vielä pari kertaa ravinnoston kummallakin kentän pitkistä sivuista  ja tuli vähän sellainen tunne että me ruvetaan pääsemään taas vauhtiin jäin vielä itse kentälle tekemään loppukäynnit ja Annika jäi katsomaan kentän toiselle puolelle. Tallissa loimitimme Bambin ja otin suitset ja satulan pois.

Tässä vielä video (hieman huonolaatuinenhan se on jossain vaiheessa mutta se on ihan ymmärrettävää sateen takia) viime tunnilta ja tältä tunnilta ja taustalla soi yksi minun lempilauluistani .

 

Ratsastuspelko

Hei taas! Pelko on varmasti jokaiselle ratsastajalle tuttu tunne oli sitten ammatti ratsastaja tai harrastusratsastaja. Pelko on totta kai inhimillinen tunne ja eiköhän jokainen meistä ole joskus pelännyt tai ainakin jännittänyt jotain.

Mistä pelko sitten alkaa? minulla se ainakin  alkoi niin kuin varmasti monella muullakin juuri sen ensimmäisen putoamisen seurauksena. Muistan oikein hyvin sen kerran kun tipuin, kaikki oli siihen asti mennyt hyvin ja olin oppinut paljon uutta mutta silloin oli ensimmäisen kerran kohdattava se karu totuus siitä että sieltä hevosen selästä voi tippua eikä hevonen ole automaatti joka tottelee ja toimii aina kuten halutaan. Seuraavana päivänä tippumiseni jälkeen kaverini sitten tippui Taran selästä pellolla ja siinä oli sitten soppa keitetty, en muista pelänneeni heti kaiken tämän jälkeen ratsastusta se pelko vain kasvoi pikku hiljaa. Kun pelkää jotain sitä ei oikein ajattele järkevästi ja minä ainakin toimin juuri niin kuin ei olisi pitänyt toimia eli nojasin eteenpäin ja moninkertaistin näin riskini tippua. Koska niin kuin olen lukenut ja kokeneemmat ratsastajatkin sanovat että tippumisriski pienenee sen myötä että osaa istua hyvin hevosen selässä  ja painopiste muuttuu eikä nojaa ohjiin tai eteenpäin yms., minä siis toimin erittäin tyhmästi enkä  voinut itselleni mitään vaikka tiesin että istun huonosti ja että hevosen ei tarvitsisi  kun loikata vähän sivuille niin minä olisin löytänyt itseni maasta.

Mitä sitä sitten oikeastaan pelkää? Minä ainakin pelkäsin sitä että minä tipun uudestaan tai että hevonen hermostuu, niinpä tässä tullaan siihen kohtaan joka ei oikein käy järkiin nimittäin tietenkin hevonen aistii ihmisen hermostuneen kehonkielen ja hermostuu luultavasti itsekin. On muutenkin aika ihmeellistä että se mitä me ratsastajat pelkäämme liittyy hevosen reaktioon ja sehän on aika tyhmää pelätä toisen puolesta jotain mitä toinen ei ehkä pelkää tippaakaan. Tästä oivana esimerkkinä toimii se kun tänään talutin Mirellan kentälle juoksutukseen eikä minua suinkaan jännittänyt hevosen taluttaminen vain se miten nuori tamma reagoi kentällä laukkaavaan Bambiin tein kuitenkin kaikkeni ettei Mirella olisi huomannut että minua hiukan jännitti ja hyvin se varmasti onnistui koska Mirella ei välittänyt Bambista oikeastaan yhtään ja seisoi nätisti paikoillaan.
Miten hevonen sitten reagoi pelkoon? jos hevosta repii suusta kun jännittyy niin totta kai se vaikuttaa hevoseen ja hevonen luultavasti jännittyy tai hermostuu tai yrittää paeta tilanteesta. Eihän hevonen myöskään voi tietää mitä ihminen pelkää tai jännittää eikä se voi myöskään tietää onko se sille vaaraksi.

Miten pelosta sitten voi päästä irti? ratsastamalla enimmäkseen, minun pelkoni ainakin lähti pois vain ajan kanssa totta kai myös hyvillä kokemuksilla saa itsetuntoa paremmaksi ja minulla esimerkiksi yksi tunti jolloin pysyin ainoana ratsastajana selässä auttoi minua paljon eteenpäin. Monille se ensimmäinen tippuminen  palauttaa maan pinnalle niinkin voimakkaasti että harrastus loppuu siihen. Minullekin äitini sanoi että ei minun tarvitse ratsastaa jos se on niin jännittävää ja pelottavaa mutta joku puoli minusta halusi silti ratsastaa eikä halunnut lopettaa ja tavallaan tiesi että joku päivä kaikki muuttuu ja ratsastus alkaa taas sujumaan. Kauan siinä kestikin mutta yksi päivä kun lähdimme maastoon ja istuin yhden tallin varmimpien hevosten selässä niin homma alkoi vaan sujumaan ja nautin pitkästä aikaa ratsastuksesta ja päätin vain oppia ratsastamaan uudestaan ja siitä se sitten lähti uudelleen toimimaan se ratsastus.

 Viime keväänä minusta tuntuikin ihan siltä että olisin saanut jotain kauan kateissa ollutta takaisin ja siitä se into taas lähti.

Kaikille teille joita jännittää ratsastus niin sanoisin että uskokaa itseenne älkää luovuttakaa koska se mene vielä yli joku päivä jos jaksatte sinnikkäästi yrittää ettekä anna periksi! Ja muistakaa myös että kaikki  ratsastajat jännittävät joskus ja että se on ihan tavallista.

ps. kävin tänään tunnillla Bambin kanssa ja siitä on tulossa postausta kunhan saan videoita ja kuvia muokattua

Ratsastusta ja pohdintoja

Hei! Nyt ajattelin taas kertoa teille vähän  parista kuluneesta ratsastustunnista. Pari viikkoa sitten kävimme Gunin kanssa ihan perus ratsastustunnilla eikä me oikeastaan tehty mitään niin erikoista, ravattiin paljon sekä kevennettyä että harjoitusravia ja mentiin vähän puomeja.Tunti meni muuten ihan hyvin mutta kun odotimme vuoroamme puomeille tosi pitkään ja Guni ei olisi malttanut odottaa vuoroamme ja ampaisikin sitten oikein kunnon raviin heti kun sitä vähänkin käskin eteenpäin, se ravasi oikeastaan koko tehtävän ihan kun kokeillen kuinka lujaa se voi ravata ilman että se nostaa laukan mutta ei siinä mitään (kunhan selässä pysyy) kyllä minulle vauhti kelpaa ja tykkään oikeastaan enemmän sellaisista hevosista joilla sitä vauhtia on vähän enemmän kun niistä jotka eivät haluaisi liikkua yhtään eteenpäin.

 Muuten meillä meni kyllä tunti kivasti kun Guni  kuitenkin kuuntelee ratsastajaa ja tottelee , sitä vain kyllästyttää odottaminen (aivan kuten minuakin).

 

 

tämä odottaminen ei ole yhtään meidän juttu..

Eilen sitten kävin ratsastamassa Emilillä joka onkin sitten vähän laiskempi  tapaus kun Guni ja sen kanssa tarvitaankin raippaa jos haluaa sen oikeasti johonkin liikkuvankin. Tunnilla  meidän tehtävämme oli ravata keilarivistölle ja pysäyttää poni keilan kohdalle ja peruuttaa neljä askelta ja sen jälkeen siirtyä suoraan raviin. Meillä meni tämä  tehtävä oikein hyvin ja ratsastuksen opettaja jopa kehui istuntaani (kaikki tämä ikuistettiin videolle joka löytyy postauksen lopusta). Täällä on kyllä kelit kylmenneet ja minä meinasin ihan paleltua hevosen selässä ja varpaat oli kyllä ihan jäässä.

 

 

 

tässä vielä video tunnista

Tallipäivä ja paljon kuvia

hei! tänään meillä oli koulusta sellainen päivä että meidän piti olla jossakin töissä eikä meillä ollut koulupäivää , ja me kaverini kanssa tietysti emme jättäneet tilaisuutta käyttämättä vaan lähdimme töihin tallille koko päiväksi! siinä näette minä onnistun aina tavalla tai toisella sekoittamaan tallin mukaan kuvioihin.. Mutta ei me tallille lepäämään tultu elikkä töitähän meille oli luvassa mutta varsin kivaa sellaista. Ensin pesimme tallin ikkunat ulkopuolelta eli hevosten tarhasta.


 1

2.työn tarkkaavaiset valvojat poseeraavat ja pitävät tarkasti silmällä miten projekti ikkunoidenpesu etenee

sitten siistimme harjapakit ja hyllyn missä ne ovat.

3.lopputulos


Tämän jälkeen kävimme Annikan koirien kanssa lenkillä ja juoksimme aika paljon niin että saimme ihan kuntoilua itsekin, en ole kovin koiraihminen mutta lenkki meni kivasti ja yllätyin itsekin siitä miten hienosti sekä Agnes että Simon(koirat)kulkivat  aina samaa tahtia kun minäkin vierelläni.

4.

Aamulla ehdin hiukan kuvata hevosia tarhassa ja sain ihan kivoja kuvia .

5.metsänpeikko Mirella

6.Tara oli tarhassa yksin päikkäreillä..

7.olisiko täällä jotain syötävää aprikoi Bambi

8.

Koiralenkin jälkeen kävimme sisällä syömässä ja olimme sisällä hetken. Sen jälkeen lähdin talliin siivoamaan ja tein aikamoisen työn täytin  nimittäin 3 kottikärryllistä märkää turvetta Taran karsinastaja totta kai työntarkastajat olivat silloinkin paikalla ja minä huomasin ilokseni että Bambi reagoi siihen kun sanon sen nimen ja maiskutan tulemalla luokseni vaikka  sen ei pariaatteessa olisi ollut pakko tulla . Tuon auringonpimennyksen kyllä huomasi siitä että tuli aika pimeätä ja oli jotenkin ihmeellinen valo taivaalla mutta meillä ei ollut asianmukaisia suojalaseja joten emme katsoneet  auringonpimennystä.

9.juuri auringonpimennyksen aikaan..

10.

11.

12

13.

Mutta meidän suurin tehtävämme tallilla alkoi kun aloittelijat tulivat ratsastamaan ja minä tulin taluttamaan Bambia ystäväni talutti Taraa ja Annika talutti Mirellaa, tämä oli uutta ja jännittävää meille kaikille koska kaikki kolme hevosta eivät ole olleet ennen yhtä aikaa kentällä. Hyvin meillä meni ja kaikki hevoset olivat rauhallisia mutta minä sain kyllä taluttaa Bambia riimunnarussa koko ajan muuten se olisi kyllä tehnyt vähän mitä sitä lystää.. kävelimme uralla ja teimme välillä voltteja. Tämän jälkeen koitti kivoin osa päivää sillä satuloin Bambin(sillä oli ratsastettu ilman satulaa)ja lähdin kentälle ja pääsin itse ratsaille ja tällä kertaa siitä saatiin myös todisteita jälkipolville.

14.

Ravasimme jonkun verran tunnilla ja nostimme aina ravin yhdellä kentän pitkistä sivuista.

15.myös kaverini oli kanssamme tunnilla Taran kanssa

 16.

17.ravi on juuri nousemassa..

18. 

Mikä oli teidän lempikuvanne?

Pari sanaa kaunokirjallisuudesta ja blogeista

Heippa taas!

Moni teistä varmaan  rehellisesti lukee enemmän blogeja kun kirjoja, kun puhutaan blogeista  niin blogejahan on tosi monenlaisia samoin kirjoja mutta sanoisin silti että ainakin itse pidän useimmiten enemmän kirjoista vaikka monia hyviä blogejakin löytyy ja joskus hyvä blogi voi olla parempi kun huono kirja vaikka ei blogeja ikinä saisi lukea kuin kirjoja. Itse pidän paljon lukemisesta ja olen  monen muun heppatytön tapaan ahminut monia Merja Jalon kirjoista ja suuri suosikkini on Nummelan Ponitalli josta olen tehnyt koulussa myös esitelmän mutta pidän  paljon myös Nea ja Haavikon Ravitalli kirjoista.

 Nämä kirjat ovat aivan ihania ja niissä riittää kyllä luettavaa myös muillekin kun  hevosihmisille koska niissä on myös huumoria ja romantiikkaa sekä jännitystä. Omasta mielestäni Nummelan Ponitalli on myös todella hauska tallin omistaja Penan ja hänen tempauksiensa takia. Ne osaavat olla myös henkeä salpaavan jännittäviä ja kirjassa esiintyvät ratsastajat ovat todella taitavia  .Tavallisesti minä luen suunnilleen 2-3 kirjaa viikossa ja joskus taas en ehdi lukea mitään muuta kuin läksykirjoja koko viikolla. Kesälomalla taas melkein asun meidän kaupungin kirjastossa ja saatan hyvin lukea jopa 4 kirjaa päivässä. Tykkään myös muista kirjoista kun hevoskirjoista ja yksi esimerkki on Harry Potter kirjat jotka olen lukenut kaikki seitsemän osaa ja ne ovat aivan mahtavia ja todella mielikuvituksellisia..

Mikä sitten erottaa kirjat blogeista? ihan ensiksihän kirjoissa olevat henkilöt ovat keksittyjä ja blogin takana on todellinen ihminen ja sen takia on tietenkin mietittävä paljon tarkemmin mitä postaukseen kommentoi sillä kommentilla voi loukata toista ihmistä joka ei siis ole keksitty vaan on täysin tavallinen ihminen  Myös bloggaajan on osattava blogissaan kunnioittaa toisten ihmisten yksityisyyttä eikä kertoa  tai julkaista kuvia toisista ihmisistä blogissaan ilman näiden lupaa. Toiseksi kirjat ovat fantasiaa ja blogit useimmiten eivät ole.Toki tiedän että blogeissa ei aina kaikkea sanota täysin totuuden mukaisesti eikä bloggaajan elämästä voi tietää kaikkea pelkän blogin perusteella.Itse ainakin myönnän ettei minun elämästäni saa kovinkaan täysivaltaista kuvaa blogini perusteella mutta tallikäynneistä ja hevosista koetan aina kertoa mahdollisimman rehellisesti mutta eihän sitä ihan  kaikkea sieltäkään puolelta voi kertoa kun kaikki mitä blogiin kirjoittaa jää silti nettiin eikä sitä sieltä välttämättä pois saa,eikä sitä ikinä tiedä kuka blogia lukee ja mitä lukija voi saada päähänsä postauksesta.
Mutta täytyy kyllä vielä sanoa että vaikka blogista joskus jättäisi aika niin minä tulen aina harrastamaan hevosia ja lukemista..


sivuroolissa :Lilli ja Guni

 

Eiköhän melkein jokainen bloggaaja pidä kirjoittamisesta kun se niin olellisena asiana blogaamiseen kuuluu, itse ainakin pidän kirjoittamisesta.


ainekirjoitukseni ruotsinkielisessä lehdessä

Minä tykkään seurata hevosblogeja ja muutamia lempiblogejani ovat Rouskutellen,Voitto kotiin, Wiikinkiponit ,Bon Bon ja Livet på sagobacken.

Kevättä ilmassa!

Hei! tänään kävimme tallilla ja ilma oli aivan mahtava! tänne Etelä-Suomeen on ainakin nyt tullut kevät ihan kunnolla. Minä rakastan kevättä ja kevät inspiroi minua liikkumaan ja muutenkin olemaan ulkona enemmän se on  myös ihana tunne kun saa vaihtaa talviratsastus kamppeet ja lämpimät takit kesä ratsastuskenkiin ja ratsastushousuihin (olen jo jonkun aikaa käyttänyt niitä) ja kevyempään takkiin.
Tänään minulla oli kova hinku maastoon kun tulimme tallille ja päätimmekin lähteä maastoon Mirellan kanssa. Ensiksi mun oli kuitenkin laitettava Mirellan päähän uusi riimu jonka ostin sille Horse Faire messuilta.,ja sehän sopi kun nenä päähän!

 

Ensin varustimme Mirellan ja se käyttäytyi kyllä tosi hienosti huomasin myös kun harjasin sitä että se on alkanut pudottamaan talvikarvaansa, pian alkaa taas se aika kun kaikki talli vaatteet ovat ihan karvassa. Riimun saaminen sen päähän tarhassa oli vähän vaikeata kun se koko ajan käänsi päätään poispäin ja saattoi kääntyä myös täysin niin että seisoin sen takana mutta lopuksi sain riimun silti sen päähän  kaverini avulla.

Suitsien laitto meni kuitenkin todella hyvin ja Mirella otti kuolaimet hienosti.

kevätauringossa lenkille menossa

Lenkillä Mirella käyttäytyi hienosti ja rauhallisesti. Huomasin myös sekä maasta käsin että selästä  sen että Mirellan käynti on paljon tarmokkaampaa kun Taran ja Bambin ja se liikkuu paremmin eteenpäin (sen perässä pysyminen kävi liikunnasta) ja se on tosi hyvä asia ettei se "hiivi" tai jännitä ratsastaessa. Sellaisen yhtäläisyyden Bambin ja Mirellan välillä olen huomannut että kumpainenkin näistä selvästi tykkää olla ratsuna ja olla töissä. Talutimme Mirellaa kummaltakin puolelta lähinnä sen takia että se kävelisi suorassa eikä "puskisi" jompaa kumpaa  taluttajaa liian paljon sivulle. Kun käännyimme kotiinpäin oli aika vaihtaa ratsastajaa ja niinpä minä sitten kipusin selkään ja ratsastin matkan kotiinpäin. Meitä tuli vastaan autokin kotimatkalla mutta onneksi pääsimme kääntymään eri suuntaan kun auto ja jatkamaan matkaa sen jälkeen vaikka ei Mirella kyllä muutenkaan välittänyt autosta tuon taivaallista.

 

Mirellan karsinassa on kyllä pieni huono puoli se että siinä joskus ollut ovi on jouduttu ottamaan pois  ja se pääse sieltä edestakaisin tarhaan hiukan liian helposti ja se ehtii tarhaan ennen kuin sille ehtii laittaa riimua päähän esim. suitsien poisottamisen jälkeen.

 

Kuvasin  vielä Mirellaa tarhassa vielä ennen kuin lähdimme kotiin.

 

 

Messu kuulumisia

Hei! tässä olisi taas vähän kuulumisia kerrottavana, mutta ei ihan niitä tavanomaisempia.

Perjantaina saimme kausitodistuksemme ja minun todistukseni kyllä ylitti odotukseni.
Perjantaina  kävin myös tallilla ja maasta käsittelimme Bambia ja treenasimme sitä että tehdään käännös niin hevonen väistää ihmistä eikä päin vastoin. Tämä meni ihan ok mutta jäi kyllä vielä paljon mietittävää..

Mutta itse asiaan, eli eilen olin äitini kanssa Helsingissä katsomassa Horse Fair messuja. Oli kyllä todella hieno kokemus ja aivan mahtavan taitavia hevosia!

Ensiksi katsoimme valjakko ajoa ja ihastelimme hienoja valjakkoja.

  Oli kyllä hienoa katsottavaa tällaiselle ratsuihin tottuneelle..

Tämän jälkeen kävimme vähän kiertelemässä kauppoja .

tämän minä haluan..

Pian areenalla alkoi kuitenkin ratsastavan poliisin näytös ja lähdimme sitä katsomaan.

nuo ratsastavan poliisin hevoset olivat kyllä tosi hienoja eivätkä säikkyneet mitään, ei meidän Bambikaan turhia säiky mutta olisi sekin stressaantunut huutavista sireeneistä ja palavasta puomista.

Sitten alkoi kuitenkin päivän kohokohta kun alkoi 130cm estekisat!

Monet ratsukot olivat todella taitavia mutta aika harvat silti tekivät puhtaan radan ja olisiko ollut pari jotka hylättiin .

 

 

Kisojen jälkeen oli palkintojenjako ja totta kai suuri joukko ihmisiä ampaisi ottamaan kuvia kolmen kärjestä .

kolmen kärki

 

Kisojen jälkeen lähdimme syömään ja tapasimme hevosiakin karsinoissaan.

tässä kuvassa on yksi Welsh Mountain poni karsinassaan..

 

tällainen russponi karsinassaan, eihän se yhtään Gunilta näytä..

tällainen komean norjanvuonon hevosen bongasin myös, minä olen kova vuonon hevosfani joten minä ihastuin tähän pystyharjaan heti..

Sitten alkoivat 140cm estekisat ja niitä lähdimme totta kai katsomaan.

 

 

pahoittelen kuvien laatua mutta hevoset laukkasivat niin lujaa ettei kamera oikein ehtinyt mukaan. Sitten katsoimme vielä vikellyksen ja lähdimme junaamme odottamaan.

Tässä vielä video päivästä.

 

Mutta eihän sitä voi unohtaa omia hevosystäviä kotona joten pitihän niillekin jotain tuliaista hankkia samoin tietenkin kavereille, lisään näistä ostoksista kuvia myöhemmin mutta en viitsi niitä nyt tänne laittaa koska Annika ja kaverini seuraavat blogiani eikä se tulisi helle sitten yllätyksenä..

 

itselleni ostin tällaisen pitkän perusraipan ja ihan perus ratsastushanskat .