Näytetään tekstit, joissa on tunniste Video. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Video. Näytä kaikki tekstit

perjantai 23. joulukuuta 2016

Luukku 24: Hyvää joulua!


Nyt olisi sitten joulukalenterin viimeisen luukun vuoro. Ihan uskomattoman nopeasti on tämä joulukuu kyllä mennyt, juurihan tämä joulukalenteri vasta alkoi, tai siltä se ainakin tuntuu.


nyt olisi siis vielä videosarjan kolmannen(ja viimeisen)jakson aika. Huomasin sitä paitsi  tässä hetki sitten että minulla on ihan tarkoituksella jäänyt vähän jouluisia kuvia Bambista julkaisematta. Ajattelinkin sitten että ne sopisivat tähän viimeiseen luukkuun hyvin.
1.

2.

3.

4.

Hyvää joulua kaikille!

Luukku 23: Videosarja osa 2

Nyt olisi sitten videosarjan toisen osan vuoro:)

Mitä olette mieltä tämän vuoden videosarjasta?

torstai 22. joulukuuta 2016

Luukku 22: Videosarjan ensimmäinen osa!

Nyt olisi taas aika aloittaa joulukalenterin loppuhuipennus, eli jo tavaksi viime vuodesta lähtien tullut videosarja!. Mukana seikkailevat edelleen tutut Kikka(minä), tallinomistaja Anne(Annika) ja Mia(Carolina). Viime vuoden videosarjan voi katsoa tästä linkistä. Viime vuoden jaksot kannattaa varmasti katsoa, jos ei niitä enää muista, tai ei ole nähnyt, sillä muuten tästä jaksosta on varmasti vähän vaikeaa päästä perille.  Eipäs minulla sitten muuta ollut, joten iköhän nyt olisi videon vuoro!
                                                               linkki videoon

perjantai 2. joulukuuta 2016

Luukku 2:Myday Madeiralta

Nyt olisi taas pitkästä aikaa videon aika! Tällä kertaa on luvassa ihan Myday- video, joka on kuvattu Madeiralla. Itselle tuli ainakin melkein ikävä takaisin Madeiralle tuota videota katsellessa;). Toivottavasti se tuo teillekin hiukan kesäistä fiilistä, vaikkei se ehkä ihan joulukalenteriin sovikaan;).
Mitä mieltä te olitte videosta?

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Neljä vuotta

Tämä on minulle jostain syystä aika tärkeä päivä joka vuosi.Tänään tuli nimittäin taas neljä vuotta ratsastusta täyteen. Muistan vielä oikein elävästi ensimmäisen tallikeikkani;). Äiti ja Isä saivat sen jälkeen kuulla aivan kaiken Tara- nimisestä suomenhevostammasta, ja minä innostuin hevosista heti.Into ei ole siitä vähentynyt yhtään, oikeastaan päinvastoin. Erityisesti nyt minulla on kesän jäljiltä motivaationi tosi korkealla ratsastuksen suhteen.

Olen jo monesi kertonut teille ensimmäisestä tallikeikastani, joten en taida nyt lähteä analysoimaan sitä tarkemmin. Erittäin jännittynyt 12-vuotias tyttönen siellä auton takapenkillä kuitenkin istui, eikä tämä kyseinen tyttö osannut kuvitellakaan että tästä harrastuksesta tulisi niin suuri osa hänen elämäänsä. Siellä tallissa se tyttö tietenkin tapasi yhden aivan ihanan hevosen, ja loppu onkin historia, niin kuin tavataan sanoa;)

Paljon ihania hetkiä ollaan saatu näiden vuosien aikana kokea yhdessä, vaikkei oikein historiaa olla tulosten suhteen tehnytkään. Toivon että edes yksi pieni osa siitä mitä olen saanut kokea näiden vuosien aikana näkyy tuosta tekemästäni videosta! Vielä kerran suuret kiitokset hevosille, Annikalle, Carolinalle ja vanhemmilleni näistä vuosista. Toivottavasti te pidätte videosta.

❤️Lilli
                                                                   Linkki videoon

lauantai 17. syyskuuta 2016

My day- video

Heippa taas! Eilen innostuin taas pitkästä aikaa kuvaamaan videopostausta minun päivästäni. Olen tainnut tehdä tällaisen videon viimeksi viime talvena, joten oli jo aikakin. Pari viikkoa sitten olen kyllä aloittanut videon kuvaamisen, mutta siitä ei oikein tullut mitään, kun tallilla oli sellainen tilanne että kuvaamisesta ei tullut mitään. Nyt sain kuitenkin äidin kuvausavulla tämän videon tehtyä.

Miten minusta muuten tuntuu että joka ikisellä videolla, jonka olen tehnyt joko juoksutetaan hevosia ,tai treenataan mirellan kanssa? Mikä tahansa tähän onkin syynä, niin samaa kaavaa noudatettiin myös tällä kertaa. Eilen oli siis  jälkimmäisen vaihtoehdon vuoro, elikkä Mirella pääsi töihin. Itse olin  muistaakseni ratsastanut Mirellalla viimeksi kesäleirillä, joten siitä oli ehtinyt vierähtää jo hyvä tovi. Olin ihan unohtanut miten kapealta se tuntuu Taraan ja Bambiin verrattuna.. Mirella käyttäytyi kuitenkin hyvin ratsastaessa, eikä mitään ongelmia ratsastajan pientä hermoilua ja tottumattomuutta lukuun ottamatta ollut. Mirella oli siis hieno, mutta ratsastaja vaatisi hieman totuttelemista Mirellan ratsastamisen. Pitäisi kyllä ratsastaa Mirellallakin useammin, mutta itse olen kyllä sitä mieltä että meillä synkkaa Bambin kanssa parhaiten, vaikka toki tykkäänkin sekä Mirellasta että Tarasta kovasti.

Ajattelin nyt kuitenkin linkittää videon tähän sen pidemmittä puheitta, joten toivottavasti pidätte siitä!

Linkki videoon

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Videota ja tallihommia

Viimeaikoina on tosiaan tullut puuhailtu kaikennäköistä kivaa tallilla. Ei olla nyt vähään aikaan ratsastettu, kun Bambi on vähän arkonut yhtä jalkaansa. Olemme ratsastuksen sijaan keskittyneet hoitamaan hevosia, mutta  hauskaa meillä on silti ollut.

Maanantaina pesimme Taran ja Bambin jalat. Puhdistimme jalat ihan vedellä, ja teimme kaiken ulkona niin että näkisimme pestä jalat ihan kunnolla. Tähän aikaan vuodesta tarhat ovat aika märkiä ja mutaisia, ja juuri sen takia kaviot pitää hoitaa erityisen tarkkaan, jos haluaa pitää hevosen hyvässä kunnossa. Uskaltaisin väittää että kosteus on ongelma aika monella tallilla tähän aikaan vuodesta, tämä suomen ilmasto kuin on mitä on. Nyt tosin ulkona paistaa aurinko tosi kauniisti, joten en viitsisi kuitenkaan liikaa haukkua tätä ilmastoa;)Pesimme myös hevosten hännät, ja Tara suhtautui tähänkin operaation tavalleen omaisesti oikein kiltisti ja rauhallisesti. Bambikin oli yllättävän nätisti, vaikkei se oikein tykkää hännän pesemisestä.

Eilen emme  tehneet mitään ihmeellistä tallilla. Siivosimme oikeastaan vain karsinat, ja juoksutimme hevoset. Päätin kuitenkin kuvata videopostauksen eilisen tallipäivästä. Järkytyin tosiaan tässä vähän aikaa sitten, kun tajusin etten ihan oikeasti ole kuvannut videota melkein kolmeen kuukauteen. Niinpä päätin sitten pistää uuden kamerani testiin, ja kuvasin sillä videota. Tästä videosta tuli tosiaan aika lyhyt ja nopeasti tehty, mutta toivottavasti tykkäätte siitä kuitenkin.
Linkki videoon

Hauskaa vappua kaikille!

torstai 24. joulukuuta 2015

Joulukalenteri luuku 24: Videosarja osa 4!


Viimeisiä vedetään tämän joulukalenterin suhteen;). Tässä olisi nyt vielä tämän videosarjan viimeinen osa.

Hyvää joulua, ja onnellista uuttavuotta ihan jokaiselle!❤️

tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulukalenteri lukku 22: videosarja osa 2!


Tässä olisi nyt sitten jatkoa eilisen päivän videolle:)
ps. ottakaa nämä videot huumorilla, ei näistä muuten selviä;)

maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulukalenteri luukku 21: videosarja osa1!


Tänään avautuu jo joulukalenterin 21:s luukku, ja se tarkoittaa sitä että mä pääsen vihdoinkin julkaisemaan videosarjamme ensimmäisen osan! Olen kyllä innoissani odottanut sitä että pääsen julkaisemaan nämä videot, mutta  tein päätöksen että haluan julkaista nämä videot yhtenä pötkönä joulukalenterin viimeisissä luukuissa, ja jos minä jotakin päätän, se myös pitää. Nämä videot on tosielämässä kuvattu marraskuun puolella, ja kyseessä on siis Bambin viimeisimmässä postauksessa mainitseman "hömpötyspäivänä" kuvattu video. Mutta pitemmittä puheitta, tässä olisi nyt tämän videosarjan ensimmäinen osa:).
ps. tiukkapipot, lopettakaa tämän joulukalenterin seuraaminen tähän, sillä näistä videoista ei selviä muulla kun huumorilla;)

tiistai 13. lokakuuta 2015

Long time no see!

Heippa taas! jälleen kerran on päässyt vierähtämään ikuisuus siitä kun olen tänne viimeksi mitään kirjoittanut.Ei  vaan yksinkertaisesti ole ollut mitään kirjoitettavaa eikä oikeastaan mitään kuva tai videomateriaaliakaan. Treeneistä on kuitenkin nyt paljon kirjoteltavaa, ja ollaan nyt edistytty tosi kivasti. Ollaan ratsastettu Annikan kanssa nyt yhdessä samaan aikaan kaksi kertaa ja kummallakin kerralla ollaan puolessavälissä tuntia vaihdettu hevosia , tai no oikeastaan silloin kun olemme molemmat olleet tyytyväisiä. Kummankin hevosen kanssa on mennyt oikein kivasti, vaikka toki olen enemmän tottunut Bambiin ja olen edelleen enemmän "kotonani "sen selässä.

Viikko sitten maanantaina menimme sellaista tehtävää että menimme ensin kahdeksikkoa käynnissä ja sen jälkeen lähdimme työstämään kolmikaarista kiemurauraa. Ensimmäisellä kerralla aloitimme uudestaan koska minulla tuli Taran kanssa pieneksi hetkeksi pieni suoruusongelma , mutta tuo oli kuitenkin todella vähäistä verrattuna siihen mitä se kesällä oli... toinen kerta meni sitten oikein hyvin , jos ajattelee että se oli ensimmäinen kerta kun sain sen kokonaan tehtyä. Kun katson tuota ratsastusta videolta niin olisihan ne käännökset saaneet olla pyöreämmät ja siinä kohtaa jossa Tara ensimmäisellä kerralla kääntyi minä jäin nalkuttamaan pohkeella(tai ainakin omasta mielestäni se vaikutti siltä videolla) mutta muuten se oli ensimmäiseksi kerraksi ihan kelvollinen suoritus, ja olin oikein tyytyväinen.ravasin pari kierrosta lopuksi ja sen jälkeen vaihdoimme ratsuja kun olimme tyytyväisiä. Bambin kanssa meillä meni kolmikaarinen kiemuraura ja kahdeksikot hyvin(Bambin nyt voisi vetää vaikka umpisolmuun;) ja ravikin meni lopuksi oikein hyvin, mitä nyt kuskilla oli edelleenkin hiukan ongelmia istua tukevasti satulassa.
' Olen vaan yksinkertaisesti sen verran sen verran pienikokoinen että minun on vaikea joustaa lonkista ja pysyä tukevasti satulassa niin suuressa liikkeessä, kun ne käyttävät lihaksiaan ja ravaavat kunnolla.

 Perjantaina Annikan valmentaja kävi Mirellaa kouluttamassa ja kävi samalla sekä Mirellan että Bambin selässä. Ihan käyntiä Mirellan kanssa vaan mentiin ja Bambin ratsastuksesta en ehtinyt nähdä melkein ollenkaan koska juoksutin Taraa ja ratsastin sillä liinassa. Tällä kertaa en ravannut ilman käsiä vaan keskityin siihen että pysyisin tukevasti enkä pomppisi ollenkaan Taran pomppivassa ja suuressa ravissa. Treeni meni oikein hyvin ja pystyin hyvin istumaan kauniisti alas kun oikein keskityin.

Eilen kävin taas ratsastamassa kummallakin hevosella Annikan kanssa. Minä aloitin Taran kanssa, mutta Tara oli todella tahmea enkä meinannut saada sitä ravaamaan. Lopuksi sain sen vasempaan oikeaan kierrokseen ravaamaan, mutta kun vaihdoimme suuntaa minun oli pakko todeta että nyt loppui ässät hihasta,  hetken aikaa yritettyäni vaihdoimme ratsuja ja Annika hyppäsi kyytiin ja nosti ravin, joskin hänkin sai antaa tavanomaista päättäväisemmin pohjetta ja pyytää sitä eteen, ainakin omaan silmääni. Minä sitten jatkoin Bambin kanssa ja homma toimi todella hyvin, osittain senkin takia että Annika oli ennen minua ratsastanut sillä. Ravasin Bambilla monta kierrosta ja sain hevosesta ja tahdista hyvän otteen. Lopuksi siirsin käyntiin ja asetin Bambia aika reippaasti vasemmalle, koska se tuppaa ravissa kovin helposti olla vino oikealla päin. Kävelin monta kierrosta ja sen jälkeen oli hyvä lopettaa kun molemmille ja hyvä fiilis. Tallissa sitten vaan loimitin Bambin ja harjasin sen ja pistin varusteet paikoilleen ja sen jälkeen olikin aika mennä kotia päin. Täytyy kyllä sanoa että tuo muutos kummankin hevosen ravissa on kyllä todella suuri, nyt ne kumpikin ravaavat kunnolla eteen eivätkä epäröi edetä:)mikä tietysti on seurausta siitä että olen saanut tuntuman vakaammaksi ja muutenkin parantanut istuntaani:) kyllä ne liinatreenit vaan tekevät ihmeitä;)
Ja sitten asiasta toiseen. Lauantaina latasin puhelimeeni Snapchatin, ja tuo sovellus on kyllä kivaa vaihtelua näihin "virallisiin"Instagramiin ja blogiin. Minulle voi kuka tahansa lähettää Snäppiä,ja minun My Storyäni voi myös katsoa:) minut löytää Snapchatissa nimellä"Lilibam";)

 

maanantai 5. lokakuuta 2015

Kolme vuotta!

Tätä postausta minä olen suunnitellut kirjoittavani jo pitkään, olen innoissani suunnitellut mielessäni minkälaisen videon teen. Koska olen tarkka tietyistä asioista(en tietystikään mistään huoneensiivouksesta tai niin edelleen;)niin olen jo jokin aika sitten tsekannut kuvasta päivämäärän ja laittanut puhelimeen muistutuksen että ihan varmasti muistan julkaista tämän postauksen juuri tänään.

Tänään on nimittäin kulunut päivälleen tasan kolme vuotta siitä kun jännittyneenä istuin auton takapenkillä ystäväni vieressä, ja olin menossa tallille ensimmäistä kertaa elämässäni. Vatsassani liiteli tuolloin suuri määrä perhosia, ja minua jännitti kohdata niin suuri eläin kun hevonen, ja ajatus siitä että minä joskus ratsastaisin tuntui hyvin kaukaiselta(ja nyt tänä päivänä ajatus siitä etten ratsastaisi tuntuu ihan mahdottomalta;) Tallissa tapasin ensimmäistä kertaa Taran, ja jännitin sen suuruutta kun näin sen, mutta hetken päästä olin jo unohtanut jännittää huomattuani miten kiltti ja söpö Tara oli, ja on edelleen luonteeltaan.  Lopuksi kapusin vielä Taran selkään ja tykkäsin todella istua siellä, mutta en olisi kuuna päivänä arvannut miten tärkeä juttu ratsastuksesta minulle vielä tulisi tulemaan. Kolmessa vuodessa olen ehtinyt oppimaan hurjan määrän hevosista ja ratsastuksesta, vaikka aina välillä tuntuu siltä etten edelleenkään osaa yhtään mitään, mutta eihän yksi ihmiselämä riitä siihen että oppisi kaiken hevosista ja ratsastuksesta saatikka sitten kaikesta siihen liittyvästä esim. kengityksestä,  valmentamisesta ynnä muuta. Aluksi ajattelin että sitten kun osaa kävellä, ravata ja laukata hevosen selässä osaa kaiken, nykyään olen oppinut sen verran että tiedän että ratsastajan oppimisen tie ei ikinä lopu. Sanoin ei voi edes kuvailla sitä miten antava tämä harrastus(tai oikeastaan elämäntapa)on. Sen lisäksi että oppii paljon hevosista sitä oppii samalla myös todella paljon uutta itsestään sekä fyysisesti että henkisesti
. Minä en todellakaan usko että kaikkea sitä mitä olen saanut näiden kolmen vuoden aikana voi edes tiivistää yhteen postaukseen. Vaikka toki on ollut myös kivikkoisia vaiheita kun on tuntunut siltä ettei homma ala ikinä luistamaan uudestaan niin en vaihtaisi pois sekuntiakaan satulassa ja hevosten kanssa viettämästäni ajasta, sillä jokainen hetki on opettanut minut koko ajan paremmaksi hevostenkäsittelijäksi ja ratsastajaksi. Epäonnistuminen on lopuksi niin terveellistä koska siitä oppii niin paljon.. ja kivikkoisten vaiheiden jälkeen on niin ihana tunne voittaa jälleen kerran itsensä:)mun hevoshulluuteni ei todellakaan ole laantunut vuosien aikana, vaan päinvastoin lisääntynyt koko ajan:) Lopuksi haluaisin sanoa etten voi kylliksi kiittää hevosia, Carolinaa, Annikaa ja vanhempiani tarpeeksi siitä että he ovat antaneet minulle tämän mahdollisuuden>3
Tähän lopuksi laitan vielä väsäämäni videon näistä vuosista, vaikka uskonkin ettei yksikään video voi kuvastaa sitä kuinka tärkeä tämä harrastus minulle tai siitä kuinka kiitollinen olen siitä että olen saanut tällaisen mahdollisuuden:)mutta yritys on kova;) Vaikka tämä kolme vuottakin tuntuu pitkältä ajalta ja tuntui jotenkin todella kaukaisilta monet noista vanhimmista kuvista, niin tämähän on vasta alkusoittoa, monen monta mokomaa on vielä jäljellä;)

lauantai 3. lokakuuta 2015

Päiväni videolla+riisuttu malli

Moi taas! eilen oli kaiken kaikkiaan ihana päivä! pääsin ensimmäistä kertaa melkein kahteen viikkoon ratsastamaan, ja olin tosi innostuneena menossa ratsastamaan. Siivosimme ensin tallin ja karsinat ja hoidimme hevoset tavalliseen tapaan, ja sen jälkeen lähdimme ratsastamaan. Jotenkin meillä oli eilen ihan hirveän sekava tallikeikka, ja aika hujahti siivillä niin että meillä ei lopuksi jäänyt kovinkaan paljon aikaa ratsastaa. Täytyy sanoa että kun sovimme Annikan ja Carolinan kanssa että me ratsastaisimme Carolinan kanssa liinassa(Annika tietty juoksutti) ilman suitsia ja ilman ohjia olin aluksi hiukan epäluuloinen siitä että miten tämä treeni nyt tulee onnistumaan, ihme sellainen epäily siitä että olenko minä tarpeeksi hyvä tähän, ja entä jos minä lennän sieltä selästä kun leppäkeihäs.No, miksipä mä sieltä lentäisin.Ensin oli minun vuoroni ratsastaa ja oletin kyllä että minä pompin siellä selässä kun mikäkin vieteri enkä yhtään osaa olla siellä nätisti, mutta kappas vaan! meillä meni Bambin kanssa vaikka kuinka hyvin ja minäkin istuin siellä selässä suht kelvollisesti, vaikka edelleenkin olisi paljon parannettavaa lonkkien ja keskivartalon hallinnassa.Minulle on vaan helpompaa keventää kun istua alas sinne satulaan, enkä mä ihan kunnolla tuntenut istuinluita enkä istunut syvällä satulassa. No,meillä meni kuitenkin ensimmäiseksi(ainakin melkein)kerraksi tosi hyvin, ja hienoin asia tässä on se ahaa elämys minkä minä tuolla selässä sain, joka minut innoittikin kirjoittamaan tämän postauksen:)en minä oikeasti tarvitse niitä ohjia pysyäkseni tasapainossa!

kyllähän minä sen olen aina ymmärtänyt, mutta nyt se todistettiin minulle konkreettisesti;) kertaakaan ei tullut sellaista fiilista että antaisiko joku mulle ohjat tänne pliis, vaan päin vastoin tuli sellainen fiilis että ottaisipa joku minulta ne ohjat pois koko ajan! sain sellaisen kontaktin hevoseen allani nimenomaan istunnalla mitä en tavallisella tunnilla ohjien kanssa ikinä ole saanut! lopuksihan kyse on vaan ajatuksesta, siitä että pitäisi kommunikoida hevosen kanssa yhtä hyvin nimenomaan istunnan avulla myös ohjien kanssa, koska ei se lopulta ole niin vaikeata! jotenkin se ohjattomuus vaan ihmeesti auttaa siinä asiassa... pitäisi vissiin vaan kuvitella ettei ole niitä ohjia;) yksi toinen paljon suurempi ongelma mitä minulla on se että tuppaan olemaan hirveän toispuolinen, nojailen joko hartioista tai lantiosta johonkin suuntaan, tässä harjoituksessa se ongelma hävisi tyystin juuri sen takia että minun oli yksinkertaisesti pakko istua suorassa ja kunnolla pysyäkseni selässä. Tällainen treeni tekee kyllä ihmeitä istunnalle! itse muistan viime vuonna kun treenattiin tätä samaa vaan käynnissä, niin parantui kyllä istunta nopeassa ajassa huomattavasti. Kuolaimettomuus on asia joka jakaa kovasti hevospiireissä  mielipiteitä, toiset ovat puolesta ja toiset vastaan. Itse olen sitä mieltä että kuolaimettomuus riippuu kovasti hevosesta. En itse lähtisi Bambin kanssa maastoon riimulla, koska se ei ole siihen tietääkseni kovin tottunut, eivätkä Tara ja Bambi ole mitään maastopomoja joilla maastoillaan enimmäkseen, vaan enemmänkin kouluratsuja ja lisäksi minulla on vielä tuoreessa muistissa viime vuoden maastoreissu jonka jälkeen löysimme Carolinan kanssa itsemme maasta, ja sen jälkeen saatiin kyllä aloittaa uudestaan ihan perusjutuista, kuten siitä että hevonen kuuntelee pidätettä;) kentällä kuolaimettomuus on kuitenkin mielestäni ihan paikallaan, ainakin aina  välillä. Myös tällaisissa istuntaharjoituksissa kuolaimettomuus on  todella hyvin paikallaan, vaikka sitten vaan hevosen rentoutumiseksi ja ratsastajan ahaa-elämyksen saamisen vuoksi;)
myös itseluottamuksen kannalta tällainen harjoitus tekee tosi hyvää, ja  itselleni tämä oli kiva juttu ihan senkin takia että voin pitkästä aika sanoa tehneeni jotain hevosiin liittyvää ensimmäistä kertaa, koska en ole ikinä ravannut ilman kumpaakaan kättä, olen aina pitänyt ainakin yhtä kättä " kauhukahvalla"ratsastuksen jälkeen olin kaikin tavoin todella tyytyväinen ja tuo harjoitus ylitti kyllä odotukseni:)No, kun tämä harjoitus on nyt kertaalleen kehuttu ahkerasti läpi niin siirryn asiasta toiseen, nimittäin siihen otsikossa mainitsemaani videoon.
Eilen kuvasin myös ihan hetkeen mielijohdosta My Day videon ja tällä kertaa siitä tuli reilusti lyhyempi kun viime kerralla;) videolla on tietenkin myös videopätkiä tästä kehutusta harjoituksesta;)ps. ei me kyllä olla suitsista luopumassa, mutta kyllä me varmaan tulevaisuudessakin harrastetaan tätä kuolaimettomuutta järjen ja turvallisuuden rajoissa;)
 

perjantai 25. syyskuuta 2015

Meidän musiikkia!

Moi taas! tällä kertaa sain inspiraation tehdä tällaisen hiukan erikoisemman postauksen, nimittäin sellaiseen että analysoin meitä kaikkia(siis minua ja näitä kolmea tuttua heppaa;)musiikin kautta, ja ihme kyllä meille kaikille sopivan biisin löytäminen oli yllättävän helppo homma! aloitetaan vaikka Tarasta, kun se kuitenkin on meistä vanhin ja viisain;)
Tara:
"Lights will guide you home, and ignite your bones,and i will try to fix you"
Taraa parhaiten kuvastava biisi on ehdottomasti Coldplayn Fix you. Silloin kun me ihmiset ollaan surullisia jostain syystä niin Tara on kyllä niin maailman paras lohduttaja. Silloinkin kun Annika koira oli jouduttu lopettamaan jokunen vuosi sitten Tara ihan selvästi vaistosi ihmisten surullisuuden, ja se oli oikein erityisen söpöllä ja ihanalla tuulella, ja se selkeästi halusi lohduttaa meitä<3 comment-3--="">
"Hanskat ei tipahda, periksi ei anneta.
Ne sanoo et pysty, ei kannata.
Mun korvissa se kaikki kuullostaa  haasteelt.
 Ne saa luun kurkkuunsa kun tulostan taasteen. Jatkan jaksan vaikka väkisin"
Bambi ja minä:
Minusta ja Bambista on todella vaikeata keksiä kaksi eri biisiä, joten pistin meille suosiolla saman biisin koska se yksin kertaiesti kuvaa meitä kumpaakin todella hyvin:) Meidän yhteinen biisi on ehdottomasti Elastisen Eteen ja Ylös! Ollaan kumpikin luonteeltamme tällaisia positiivisia ja kilttejä tyyppejä jotka ovat kuitenkin ihan hitsin kovapäisiä kun sille päälle satutaan. Bambissa on parasta se että se ei oikeastaan ikinä pistä vastaan tai ole töissä sillä asenteella että "tee kuule ihan keskenäs vaan", mitä nyt uudet jutut joskus on  kuulemma kummallisia..;) no, myönnetään, osaan minä itsekin kiukutella joskus todella  harvoin;)
Mirella:
"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa"
No, tätä ei kyllä tarvitse miettiä kahta kertaa;) Mirella on niin utelias ja kaikesta kiinnostunut pikku tyttö, että sille sopii vallan mainiosti tämä jokaisen tuntema lastenlaulu ihme ja kumma. Mirella seuraa kaikkea mitä tallilla tapahtuu, ja useasti se kurkkii meidän ratsastustuntejammekin tarhasta käsin;)no, se taitaa kuulua tuon ikäisten "varsojen" luonteeseen..
Tässä nämä meitä kuvaavat laulut sitten olivat:) tiedän että näitä on ollut monessa blogeissa, mutta laitanpa nyt kuitenkin vielä omat neljälempikappalettani tähän lopuksi..
 
Tämä on ihan paras lenkkibiisi;) tämä kun soi niin kyllä lähtee juokseminen sujumaan...
En nyt keksinyt neljättä lempibiisiä, mutta eiköhän nämä jo riitäkin;) Tiistaina sitten taas pitäisi tulla enemmän heppajuttuja, kun tänä perjantaina ei ikävä kyllä päästy tallille kun Annika oli kipeänä:(
 

maanantai 7. syyskuuta 2015

Suomenratsujen kunninkaalliset 2015

Heippa taas! Sunnuntaina lähdettiin tosiaan Ypäjälle katsomaan Suomenratsujen Kuninkaallisia, ihan niin kuin "Bambi" edellisessä postauksessa kertoi. Annika päätti kuitenkin jäädä kotiin hevosia hoitamaan, joten lähdin Ypäjälle Vanhempieni kanssa. Kun tulimme Ypäjälle ensimmäinen ajatukseni oli kyllä että tämä paikka on kyllä aikamoinen hevoskylä! täällä minä viihdyn erinomaisesti.  Halusin tehdä reissusta videopostauksen, mutta näin räkänenänä en viitsinyt höpöttää mitään kameraan, ja sitä paitsi olisin saanut aika monta kummastelevaa katsetta osakseni jos olisin kameraan puhunut, joten päätin tehdä sellaisen videopostauksen jossa minä en höpöttää yhtään mitään ja kuvata vaan hevosia, ja kaikkea muuta kivaa mitä siellä oli.
1.
2.
3.
Parkkeerattuamme Auton lähdimme Derbykentälle katsomaan esteratsastusta. Estekuokka kisattiin 95 cm tasolla, ja se oli kyllä kivaa katsottavaa. Sen jälkeen lähdimme syömään jotain pientä, eikä meillä oikeastaan ollut mitään selkeätä suunnitelmaa. Syömisen jälkeen  Eksyimme katsomaan palkintojenjakoa koulukentälle, ja minä räpsin tietysti videota siitä;)

 4.
katsoimme vielä jonkun aikaa esteratsastusta ennen päivän kohokohtaa nimittäin kur luokkaa. Kur luokan aikana räpsin kyllä kuvia ja videoita aika lailla! hienoja hevosia luokassa kyllä esiintyi ja oli kyllä tosi kivaa katsottavaa, kun minä kerrankin pääsen katsomaan näitä " oman lajin"kisoja.
5.
Meillä oli kyllä tosi hauska päivä ja naurettiin tosi paljon ja pidettiin Hauskaa. Nauroimme äidin kanssa ihan vedet silmissä Suomenhevosten nimille, pari minun lemppareistani oli Venus Tähtinen ja Tosi Romeo.. Naurettiin ihan hervottomasti mun ilmeelle yhdessä kuvassa, jota en kyllä tänne julkaise, oli meinaan sen verran sanoisinko "alien" ilme..;)Totesin myös olevani aikamoinen stalkkaaja, kun totesin aina välillä että" tuo oli siellä Metsämäessä" tai tuon nimen mä olen kuullut joskus".. ehkä kaiken huippu oli kuitenkin kun minä kuulin että yhden varsan isä on Auran Aapeli, ja tajusin lukeneeni tuon nimen Annikan blogista joskus ja kuulleenikin jotain siitä Annikalta, ja sitten mieleeni muistuikin että se taisi olla jonkun Taran varsan isä(ei toki Bambin tai Mirellan, ne minä olen jo aikoja sitten lukenut karsinan ovesta..)
Kuvia räpsinkin aikamoisen määrän vaikka Kur luokan aikana alkoi satamaankin,ja kun lähdimme kotiinpäin vettä satoikin jo kaatamalla..
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.
14.
15.
16.
17.
18.
19.
20.
21.
22.
Näitä kuvia tuli kyllä melkoinen määrä:)toivottavasti jaksatte katsoa kaikki;)
Mikä oli Lempikuvanne? entä mitä piditte videosta?
 
ps: hups, olin mokannut pahemman kerran tuon videon kanssa, mutta nyt tässä on alempana(ja tietokoneella oikeanpuolinen) se oikea video. Tässä vielä linkki videoon.

lauantai 29. elokuuta 2015

Päiväni videolla +kuulumisia

Heippa taas! en olekaan taas vähään aikaan kirjoittanut tänne ihan vaan mun ja heppojen kuulumisia, mutta nyt on taas niitäkin hiukan kerrottavana. Viime maanantaina kävin ratsastamassa Taralla pitkästä aikaa , ja kuten arvata saattaa, meillä ei mennyt mitenkään erityisen hyvin. Tara oli tosi uneliaalla päällä, enkä minä saanut sitä kunnolla hereille kun vasta ihan lopputunnista ja käytiin muutenkin harhailemassa keskellä kenttää aika paljon. Saatiinhan me aikaiseksi hyviäkin pätkiä, mutta fiilis oli tunnin jälkeen ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen. No, ei sitä auta valittaa virheistään ja siksi olenkin päättänyt ottaa itseäni tässä asiassa niskasta kiinni, tästä lähtien tullen ratsastamaan Taralla joka toinen viikko niin että minä löydän sieltä pikku hiljaa senkin "nappulat " ja opin miten sillä ratsastetaan.  Oikeastaan minä olen aina pitänyt sitä hevosen ja ihmisen välistä suhdetta kaikkein tärkeimpänä ja kiinnostavimpana asioista hevosten kanssa touhutessa, joten innolla odotan miten minun ja Taran yhteistyö tästä alkaa sujumaan:) Mutta tietysti tulen kuitenkin enimmäkseen menemään Bambilla ja sehän on tietysti edelleen minun vakioratsuni. Onhan se aika järkyttävää ajatella että minä tosiaan olen ratsastanut Taralla niin vähän että homma toimi noinkin huonosti, mutta toisaalta on ihana huomata että mulla ja Bambilla on noinkin hyvä suhde ja  sen nappulat olen löytänyt suhteellisen hyvin tässä parin vuoden aikana.  Tara on haasteellisempi ratsastaa kun Bambi, mutta jos olen löytänyt Bambin nappulat niin kyllä minä löydän vielä Tarankin nappulat joku kaunis päivä..;)ihan varmasti löydän koska minähän en aio luovuttaa..

En tavallisesti tykkää kertoa täällä blogin puolella koulujutuista oikeastaan mitään, mutta tällä kertaa täytyy kyllä hiukan rikkoa kaavaa. Valitsin viime vuonna valinnaisaineeksi Espanjan ja kuvaamataidon, ja kummastakin aineesta(varsinkin Espanjasta)olen kyllä tykännyt kovasti ja olen oikein innoissani siitä:) vaikuttaa ihan minun tyyliseltäni kieleltä ja sopiikin minun suuhuni aika hyvin.

No aiheesta toiseen, nimittäin eilen sain päähäni heti aamutuimaan että minähän kuvaan päiväni videolle jaa teen tällaisen My Day videon, ja tuttuun tapaani ryhdyin tuumasta toimeen! Päivän ohjelmaan kuului ihan perus koulupäivä ja sen jälkeen tietysti tallikeikka;) video onnistui omasta mielestäni ihan hyvin. Aika paljon meidän tallikeikasta selviääkin jo ihan videosta, mutta haluan kertoa vielä hiukan enemmän meidän tunnista kun sen mitä videolla siitä höpötän;) Meillä meni tunti ihan hyvin ja mentiin aika hyvin suorassakin. Hevoset olivat kiimassa ja niitä sai sen takia käskeä erityisesti eteenpäin paljon enemmän kun tavallisesti. Ei nyt tosiaan ollut mitään kaunista katsottavaa meidän ratsastus ainakin alkutunnista, mutta yritettiin parhaamme mukaan ratsastaa erityisen nätisti silloin kun hevoset tekivät sen minkä niiltä pyydettiin. Lopuksi saatiin aikaiseksi ihan kivoja pätkiä ja olin oikein tyytyväinen. Raviakin päästiin hiukan työstämään ja lopuksi saatiin ihan kivojakin pätkiä.
Toivottavasti tykkäätte videosta, ja kommentoikaa ihmeessä mitä mieltä te siitä olette!

 

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Sea Horse Week

Heippa taas! Lauantaina käytiin katsomassa Sea Horse Week kisoja/tapahtumaa Hankossa vanhempien kanssa. Me ehdimme katsomaan lopun päivän ensimmäisestä luokasta ja sen jälkeen kävimme jätskillä ja jonkun ajan päästä katsoimmekin 140-cm luokan. Minulla oli tietysti taas kamera mukana mutta jäljessä ei tällä kertaa ollut paljon kehuttavaa. Jouduin käyttämään aika paljon zoomia ja jotkut kuvat olivat hiukan epätarkkoja, mutta sain minä kuitenkin jotain onnistuneitakin kuvia. Mietin aluksi että teenkö videopostauksen tästä reissusta vai kuvaanko sen yhden luokan joka me katsottiin. Päätin toteuttaa molemmat suunnitelmat ja kuvasin ja otin videota vuorotellen, joku saattoi varmasti pitää minua hiukan vinksahtaneena kun heiluin kokoajan kamera kädessä;). Tämä luokka oli kyllä tosi kivaa katsottavaa, kaikki hevoset selkeästi nauttivat hyppäämisestä eikä kukaan tippunut eikä ketään ratsastajista käyttänyt raippaa melkein yhtään:)ja yleisölle oli hauskaa enkä minä ollut onnekseni ainut jolla oli kamera koko ajan kädessä;) ilmakin suosi meitä ja nyt kun tätä postausta kirjoittaessa kuulen kun sade rummuttaa huoneeni kattoikkunaa vasten, niin lauantain kaunis kesäpäivä tuntuu aika kaukaiselta..(vaikka se sade tietty taukosi juuri tätä kirjoittaessa;)katsottiin kuitenkin vaan tämä yksi luokka sen takia että meillä oli nälkä ja kotiin oli kuitenkin jonkun verran matkaa vaikka täällä Etelä-Suomessa asutaankin ja olisimme olleet aika myöhään kotona jos olisimme katsoneet toisen luokan..
Mutta nyt niihin kuviin.
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
Mikä oli teidän lempikuvanne?

Tämä postaus on hiukan myöhässä, mutta ei anneta sen haitata. Tuon videopostauksen editoimiseen meni sen verran kauan eilen illalla etten enää sen jälkeen jaksanut ruveta postausta rustaamaan.
Minua muuten nauratti se määrä laitteita mitä tuohon videon tekemiseen tarvitaan että piti oikein laittaa kuva siitä instagramiin ja haluan jakaa sen täällä blogissakin..
Pinkki läppäri ja puhelin ovat minun omia, toinen tietokone on isän vanha;)

Tässä nyt kuitenkin olisi tämä Videopostaus, toivottavasti tykkäätte ja kommentoikaa ihmeessä mitä mieltä te siitä olette!