Näytetään tekstit, joissa on tunniste erikoispostaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste erikoispostaus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 18. helmikuuta 2017

Haaste: Millä ehdoin

Sain tämän haasteen Liinaus- blogin Elinalta,  kiitos siitä hänelle!Ideana on tosiaan kertoa ne ominaisuudet/kriteerit jotka ovat blogeissa omasta mielestä tärkeimpiä, ja jotka saavat seuraamaan juuri tiettyjä blogeja.

                                                       Tekstit
Tekstit ovat minun mielestäni tärkein ominaisuus blogeissa. Minä ainakin pidän pitkien ja ajatuksella kirjoitettujen tekstien lukemisestä, ainakin jos minulla on aikaa myös lukea ne ajatuksella läpi. Eniten minä tykkään ehkä pitkistä ja syvällisistä teksteistä, mutta toisaalta lyhyemmät kuuulumispostauksetkin ovat kivoja. Pienet kirjoitusvirheet taas eivät oikeastaan minua niin kovasti häiritse.
                                                        Monipuolisuus
Minä olen oikeastaan tosi moniruokainen mitä tulee blogeihin ja youtube- kanaviin. Minä voin katsoa esimerkiksi YouTubesta kaikkea meikkitutoriaaleista tallivideopostauksiin ja musiikkivideoihin. Blogeissakin on minun mielestäni kiva jos postauksien aiheet vähän vaihtelevat, vaikka pääteeman on ehkä hyvä olla yksi ja sama. Vaihtelulla voi myös varmistaa että monet ihmiset löytävät blogista jotain luettavaa:).
                                                          Kuvat
Minä itse olen kova kuvafriikki, joten kuvat on minun mielestä aika suuri osa blogia. Oikeastaan minun mielestä se että kuvat on otettu järkkärillä ei ole niin tärkeätä, koska puhelimella tai pokkarillakin voi saada ihan kivoja haasteita. Pääasia on se että kuva on aika terävä, eikä nyt ole ihan yli tai alivaloitettu. Täytyy kuitenkin myöntää että omaan blogiin harvemmin lisään puhelinkuvia, joten ihailen kyllä tietenkin mieluummin järkkärillä otettuja kuvia, vaikkei sillä niin väliä olekaan ;)

                                                          Ulkoasu
Ulkoasu on tietenkin ensimmäinen asia jonka blogista näkee, joten tietysti sillä on oma merkityksensä. En nyt kuitenkaan sanoisi että ulkoasu on kaikki kaikessa, kunhan se ei ainakaan tee blogin lukemisesta hankalaa. Blogin ulkoasu on vähän niin kuin ihmisen ulkonäkö, se on ensimmäinen asia jonka huomaat, mutta silti sen ihmisen syvin olemus on se tärkein asia.

 Haastan:
Better than pearls
En unelmoi elämääni, vain elän unelmaani
Karvakorvakamut
Askel lähemmäs unelmia
Trust is about us

ps. Nämä ovat vain mun omia mielipiteitäni, eivätkä nämä tosiaan ole mitään sääntöjä,faktoja  tai ohjeita

tiistai 10. tammikuuta 2017

Ajatuksia itseluottamuksesta

Tänään meille annettiin suomen tunnilla tehtäväksi listata omia vahvuuksiamme. Yllätyin itsekin siitä miten vaikea tuo tehtävä oikeasti itselleni, ja monille muillekin. Tietenkin olisi ollut helppo listata omia lempiaineita koulussa, tai muuten vain jotain missä omastakin mielestään on ihan kohtuullisen hyvä. Vaikeampaa oli kuitenkin keksiä hyviä luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia itsessään. Itse väitän omaavani ikäisekseni ihan perushyvän itseluottamuksen, mutta silti tuota  tehtävää piti oikein miettiä. Omalle listalleni kirjoitin siinä hetken mietittyäni vain kaksi omaa lempipiirrettä itsessäni, nimittäin määrätietoisuuteni/päättäväisyyteni ja sen että suhtaudun useimpiin asioihin positiivisesti.
Usein ihmiset ajattelevat vain negatiivisia piirteitä itsessään, mikä on aika sääli. Joskus kun pitäisi vain miettiä niitä hyviäkin puoliaan, sillä muutenhan ihmisen itsetunto on pian ihan nollassa. Jokaisella meistä kun on huonoja puolia, eikä täydellistä ihmistä ole olemassakaan. Itse olen oikeastaan sitä mieltä juuri ne heikkoudet tekevät meistä ihmisiä. Eikö kaikilla tapaa täydellisen ihmisen kanssa olisi sitä paitsi todella hankalaa olla tekemisissä? Minun mielestäni ainakin olisi.

" They were great men, with hudge flaws, and you know what- those flaws almost made them greater"

Näillä sanoilla Harry Potter kuvaili Harry Potter ja kirottu lapsi kirjassa Kalkarosta ja Dumbledorea. Itsehän minä luin tuon kirjan englanniksi, ja sen takia lainauskin on englanniksi. Tuo lause vain jotenkin hyppäsi minun silmiini, vaikka se ei ollutkaan kirjoitettu äidinkielelläni, kun minä tuota kirjaa luin. Tuo lause vain jotenkin kuvasti niin hyvin sitä miten ihmisen tavallaan huonot puolet voivat myös olla omalla tavallaan hyviä puolia. Kaikki kun ei ole niin mustavalkoista, ja jokainen meistä on omalla tavallaan ainutlaatuinen.

 Itsekin kyllä myönnän olevani määrätietoinen ihminen, ja tietenkin kunnianhimoisuuteen kuuluukin se että pystyy terveellä tavalla kritisoimaan itseään. Muutenhan ihminen ei pystyisi kehittymään millään tavalla. Myönnän myös että saatan olla aika armoton itseäni kohtaan, ja vaadin itseltäni paljon. En kuitenkaan sanoisi että minulla on huono itsetunto, sillä minä kyllä pidän ja välitän itsestäni terveellä tavalla. Pikemminkin se on kunnianhimoa, ja halua oikeasti tehdä parhaansa.

Itseluottamusta tarvitaan tietenkin myös ratsastuksesta. Ei hevonen voi ymmärtää mistä ihmisen mielentilat riippuvat. Hevonen on monella tapaa ihmisen peilikuva, mutta se pystyy "vain" aistimaan ihmisen mielentilat. Mistä hevonen esimerkiksi voisi tietää sen että ratsastajan jännitys tai hermoilu riippuu siitä että ratsastaja ei luota itseensä ja omaan ratsastukseensa , eikä siitä että ratsastaja pelkää jotain jännittävää tai jopa pelottavaa tapahtuvan. Ei se tietenkään sitä voi mistään tietää. Sen takia ratsastajan pitäisi oppia kontrolloimaan itseään, ja sitä miten hän reagoi omiin fiiliksiinsä. Ihminenhän harvoin voi mitään sille mitä tuntee, mutta ihminen voi päättää miten hän siihen reagoi.

Yhden tällaisen ongelman huomasin itsestäni eilen. Minulla oli siis tunnilla Mirella, ja kelit olivat hieman huonot. Minua tietenkin pitkästä aikaa sitten vähän hermostutti ratsastus, ja silloin minä oikeastaan ensimmäistä kertaa huomasin tai tiedostin kunnolla sen miten minä jännitykseeni reagoin. Minä kerta kaikkiaan menen ihan lukkoon kun minä jännityn, ja jään ihan passiiviseksi siellä hevosen selässä. Vaikka minä hiukan yllätyin omasta reaktiostani, niin tajusin tietenkin että on hyvä asia että tiedostin asian. Se kun on aina ensimmäinen askel kohti ongelman ratkaisemista. Nyt voidaan sitten ruveta työstämään asiaa. Tässä huomaa kyllä taas sen että ratsastuksen kautta voi oppia tuntemaan itsensä paremmin. Ilman ratsastusta olisi tuskin huomannut tätäkään piirrettä itsestäni.
Tästä postauksesta taisi tulla taas aikamoinen sekametelisoppa, kun omat aivonikin ovat jo melkein kahden tunnin fysiikan pänttäämisen jälkeen vähän vähemmän vireät. Toivottavasti tästä sai kuitenkin jotain selkoa, vaikka tästä tulikin vähän tällainen päännollaus tyylinen postaus:)Postauksen kuvat on muuten otettu viime viikolla uudella objektiivilla, kun täällä oli vielä kunnolla pakkasta.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Luukku 24: Hyvää joulua!


Nyt olisi sitten joulukalenterin viimeisen luukun vuoro. Ihan uskomattoman nopeasti on tämä joulukuu kyllä mennyt, juurihan tämä joulukalenteri vasta alkoi, tai siltä se ainakin tuntuu.


nyt olisi siis vielä videosarjan kolmannen(ja viimeisen)jakson aika. Huomasin sitä paitsi  tässä hetki sitten että minulla on ihan tarkoituksella jäänyt vähän jouluisia kuvia Bambista julkaisematta. Ajattelinkin sitten että ne sopisivat tähän viimeiseen luukkuun hyvin.
1.

2.

3.

4.

Hyvää joulua kaikille!

Luukku 23: Videosarja osa 2

Nyt olisi sitten videosarjan toisen osan vuoro:)

Mitä olette mieltä tämän vuoden videosarjasta?

torstai 22. joulukuuta 2016

Luukku 22: Videosarjan ensimmäinen osa!

Nyt olisi taas aika aloittaa joulukalenterin loppuhuipennus, eli jo tavaksi viime vuodesta lähtien tullut videosarja!. Mukana seikkailevat edelleen tutut Kikka(minä), tallinomistaja Anne(Annika) ja Mia(Carolina). Viime vuoden videosarjan voi katsoa tästä linkistä. Viime vuoden jaksot kannattaa varmasti katsoa, jos ei niitä enää muista, tai ei ole nähnyt, sillä muuten tästä jaksosta on varmasti vähän vaikeaa päästä perille.  Eipäs minulla sitten muuta ollut, joten iköhän nyt olisi videon vuoro!
                                                               linkki videoon

maanantai 19. joulukuuta 2016

Luuku 19: Linkaa blogisi Top 5

Linkkaa blogisi postaukseen tuli todella paljon kommentteja, joten halusin aloittaa tämän postauksen kiittämällä kaikkia niitä, jotka bloginsa linkkasivat:). Postauksen linkattiin paljon kivoja blogeja, ja viiden parhaan valitseminen oli sen takia vaikeata.

Muistakaa myös että olen valinnut nämä blogit ihan oman makuni mukaan, eikä se ettei teidän bloginne ole mukana tässä postauksessa tarkoita sitä että teidän bloginne olisi huonompi. Sitä paitsi kaikki linkatut blogit olivat tosi kivoja, niin kun jo mainitsinkin. Tässä tulisi nyt kuitenkin 5 omaa lemppariani!


"Mikä voisikaan olla parempaa kuin helmet? Tietysti hevoset! Tervetuloa suomenhevosblogiin jossa päätähtenä seikkailee kullankeltainen kimallus, neiti Paronitar, sekä hänen puoliveljensä Pormestari. Tavoitteina ikäluokkakilpailut ja blogi kertookin treeneistä ja valmisteluista Suurta tulevaisuutta varten. Menossa mukana myös muita hevosia. Jos suomenhevoset, niiden kasvatus ja koulutus kiinnostaa, niin tämä blogi on juuri Sinua varten! "

Better than pearls blogin parasta antia ovat ehdottomasti suomenhevosista kertovat postaukset, ainakin näin auttamaton suomenhevosfanin näkökulmasta. Blogin tekstit ovat muutenkin todella monipuolisia ja kiinnostavia. Myös blogin päätähti Paronitar on aivan älyttömän ihanan näköinen, ja persoonallisen oloinen hevonen. Jotenkin se muistuttaa minua hieman Tarasta;). Blogin ulkoasu on myös tosi onnistunut ja hieno.
"Linkin takaa ei löydy hevosblogia (vaikka ratsastusta harrastankin), vaan valokuvausblogi, josta löytyy omien kuvailujeni lisäksi aina myös tekstiä sekä joskus myös valokuvausvinkkejä. Tällä hetkellä käynnissä on joulukalenteri! :)"

Itse en ole oikeastaan ikinä ennen lukenut valokuvausblogeja, joten tämä blogi on tosi kivaa uusi tuttavuus. Kuviakin kiinnostaa blogista löytyy tosi paljon hyviä vinkkejä valokuvaukseen ja kuvien editointiin, ja itse innostuin ainakin valokuvaajana tästä blogista heti ensi silmäyksellä. Tietysti tästä blogista löytyy myös tosi hienoja kuvia. Blogin parhaita puolia on ehdottomasti monipuolisuus, ja postauksia löytyykin tästä blogista ihan kaikkien makuun. Blogin ulkoasu on myös tosi jouluinen, ja se sopii blogin teemaan mielestäni hyvin.
"Kun omistaa ponin, joka ei tahdo aina liikkua ja sitten sen työmotivaatio yhtäkkiä palaakin? Mitä silloin tapahtuu ratsastajalle, joka tottui jumitteluun? Siitä kertoo Pennin pyörittäjä. Mukana mahdollisimman paljon kuvia ja humoristista ajatuksen juoksua!"

Pennin pyörittäjä blogin ulkoasu oli ensimmäinen asia, joka jäi mieleeni tästä blogista. Mielestäni se on jotenkin omalaatuinen ja hieno,vaikka en oikein osaa selittää itsellenikään miksi. Parasta tässä blogissa on kuitenkin ehdottomasti itseironialla ja huumorilla kirjoitetut postaukset, joissa ei kuitenkaan missään vaiheessa vähätellä itseään. Blogin suurimpia vahvuuksia ovat ehdottomasti omaperäisyys ja persoonallisuus.


"Blogissani kerron kahden hevoseni, pv-tamma Veran ja sen varsan Nikan, kanssa touhuilusta sekä monipuolisesti varsan koulutuksesta ja treeneistä & kisoista muiden hevosten kanssa. Blogissani vierailee satunnaisesti myös valmentajani Prix St. Georges -tasolle asti koulutettu friisiruuna, jonka kanssa valmentaudun ja harjoittelen itsenäisesti useamman kerran viikossa. Tervetuloa seuraamaan Nikan matkaa varsasta tulevaisuuden kilparatsuksi sekä matkaani vaativiin luokkiin!"

Myrskyn selkään blogissa ihastuin ihan ensimmäisenä blogiin ihanaan ulkoasuun..Tykästyin myös tämän blogin hienoihin kuviin, ja hyvin kirjoitettuihin teksteihin. On kiva lukea myös ihan tavallisesta talliarjesta treenien ohella, ja tästä blogista löytyy juttua sekä treeneistä että ihan tavallisesta arjesta. Itse olen myös tosi kiinnostunut kaikesta varsoihin liittyvästä, joten Nikan matkaa kilparatsuksi on minusta kiinnostavaa seurata:). Videoita olisi kuitenkin tosi kiva nähdä tässä blogissa enemmän.

"Blogi kertoo 18-vuotiaan tamperelaistytön hevostelusta. Blogissa pääset seuraamaan perheemme suomenpienhevostamman elämää ja sen kesäkuussa 2016 syntyneen varsan kasvua. Lisäksi blogissa esiintyy laikukas liikutushevoseni sekä viisi ihanaa kissaamme :)"

Karvakorvakamut blogia olen jo lukenut varmaan yli vuoden, joten tämä oli ainut blogi joka ei ollut minulle uusi tuttavuus. Blogin ulkoasu on omasta mielestäni tosi onnistunut ja selkeä. Tämän blogin kaikki päätähdet ovat kuitenkin  ehdottomasti blogin parasta antia:). Varsojen kasvua on aina kiva seurata, ja kissat sekä hevoset ovat aina yhtä ihania. Tässä blogissa on myös tosi kivoja kuvia ja tekstejä. Tämän blogin videot ovat myös tosi kivoja, joten niitä toivoisi melkein lisää.

Kiitos vielä kerran kaikille bloginsa linkanneille:)

lauantai 17. joulukuuta 2016

Luukku 17: Lucia

Eilinen tallikeikka oli ehkä hulluin tallikeikka ikinä. Olimme nimittäin puhuneet jo aikaisemmin Annikan kanssa että hän ottaa luciakruunun ja pari mekkoa tallille  koulun luciaesityksen jälkeen kuvaussessiota varten, ja niin tehtiinkin. Ideanamme oli tietenkin ottaa tallilla kuvia Bambin kanssa luciaasussa, ja niin me taas kerran teimmekin.
1.
Päätimme ottaa taas Bambin mukaan näihin kuviin sen takia että se on ylivoimaisesti tottunein valokuvamalli, ja se on melkein aina ilomielin mukana meidän hullutteluissamme. Mirella taas on vielä vähän liian nuori ja "epäluotettava" tällaisiin hommiin, ja Tara taas arvostaa rutiineja ja rauhallisuutta, eikä se oikein tykkää tällaisesta hulluttelusta. Tämä kuvaussessio oli kyllä sen verran hullu että Bambikin katsoi meitä välillä vähän siihen tyyliin että voisin melkein lyödä vetoa siitä että se ajatteli että "onko noi nyt lopullisesti tullut hulluiksi", tai jotain siihen tyyliin;). Voi olla että se oli ihan oikeassa..
2.
Joku raja meidänkin hulluudellamme sentään on, ja sen takia päätimme olla laittamatta kruunun kynttilöitä palamaan. Totesimme että hulluus on sallittua, mutta vaaralliseksi tämä touhu ei sentään saa mennä. En minä siis tukkani puolesta pelännyt, mutta ihan Bambin kannalta palavat kynttilät päässä eivät oikein tuntuneet hyvältä idealta. Minä onneton sitä paitsi puin mekon päälleni ennen kun pistin suitset Bambin päähän, ja voitte kuvitella miten se päättyi;). Toivottavasti mekon tahrat eivät  näy kuvissa..

Oltaisiin me varmasti oltu ulkopuolisten silmiin aikamoinen näky kun me kuvasimme näitä kuvia. Varmasti hauskin hetki oli se kun kentän viereiseltä tieltä kurvasi auto, ja minä siinä vain lauloin Bambille joululauluja rauhoittaakseni sen.
3.
4.
5.
6.
7.
Mikä oli teidän lempikuvanne?

perjantai 16. joulukuuta 2016

Luukku 16: Kaksi päivää minun kanssani


Tämän päivän luukusta paljastuu hiukan erilaisempi postaus. Tässä blogissa on monta kertaa ollut my-day videoita, mutta tällä kertaa ajattelin toteuttaa saman idean kuvina snapchatin avulla, niin että te näette kellonajatkin. Kuvausajankohdaksi valitsin tämän viikon maanantain ja tiistain, ihan vain siitä syystä että silloin tapahtui tavallista enemmän kuvaamisen arvoista.

                                             Maanantai 12.12

Aamuni alkoi maanantaina tavallista aikaisemmin, sillä meillä oli heti aamusta kenraaliharjoitukset luciaa varten. Sen jälkeen koulupäivä jatkuikin sitten ihan normaalisti, ja kahdeltatoista päästiin vihdoinkin syömään;)
Koulupäivä jatkuikin sitten kahteen asti, ja puoli viideksi pääsinkin sitten tallille. Talilla olikin sitten vastassa tällainen tutunnäköinen söpö ilmestys. Bambin kanssa ehdittiin sitten  treenata aika lyhyesti, kun meillä oli Annikan kanssa vähän puhuttavaa lucian suhteen..

Kuuden aikoihin me päästiin kuitenkin Bambin kanssa tunnille.Tunnilla me työskentelimme lähinnä käynnissä, ja teimme etuosakäännöksiä, jotka menivät ihan hyvin. Kahdeksan maissa lähdettiin sitten kotiin, ja minä jumittauduin tietysti telkkarin ääreen katsomaan Kotiin takaisin sarjaa. menin kuitenkin nukkuman aika hyvissä ajoin, kun seuraavana päivänä oli aikainen herätys.

Tiistai 13.12
Tiistaina heräsinkin sitten kukonlaulun aikaan, niin että ehdin verikokeeseen ja puoli kahdeksaksi esiintymään koululle. Kuudelta olin tosiaan jo laittautumassa, ja ehdin kuitenkin nippanappa mukaan esitykseen. Sen verran kiire tuli että seuraava kolmas on otettu vasta esityksen jälkeen, kun meillä oli hiukan aikaa ennen koko koululle esiintymistä..
Koulun esityksen jälkeen meitä vähän hemmoteltiin opettajienhuoneessa:)Oli kyllä hyvin tervetullut toinen aamupala. Jonkin ajan päästä suuntasimmekin sitten muualle esiintymään, mutta siinä välissä päästiin sitten taas koululle syömään ja pitämään vähän paussia. Oikeastaan meidän esitykset loppuivat jo yhden maissa, mutta minä jäin sitten hetkeksi auttamaan jälkien siivoamisessa, joten pääsin kotiin sunnilleen kahdeksi.
Koulun jälkeen kävinkin sitten salilla, joka auttoi minua hiukan nollaamaan pääni koko luciatouhun jälkeen. Muutenkin tuo tekee kyllä sekä kropalle että korvien välille hyvää. Viideltä tulinkin sitten kotiin, juuri sopivasti katsomaan kotiin takaisin sarjaa. Sen jälkeen olikin sitten pakko rupea vähän lukemaan englannin koetta varten, ja nukkumaan menin sitten kymmeneltä.

Mitä te olitte mieltä tästä postauksesta? haluaisitteko te nähdä lisää tällaisia?


torstai 15. joulukuuta 2016

Luukku 15: Ratsastuksen merkitys

Mietin tässä jokin aika sitten sitä miten hevosharrastukseni on minuun vaikuttanut, ja mitä hevoset minulle merkitsevät. On täysin selvää että kuntoni on parantunut ratsastuksen myötä paljon, mutta aloin myös ajattelemaan asioita hieman syvällisemmin.

Lopputulokseni oli se että ratsastus on vaikuttanut minuun oikeastaan pelkästään positiivisesti. Kun elämässä on tapahtunut jotain surullista tai tylsää, niin talli on aina ollut minun "pakopaikkani". Ei kyseessä tarvitse edes olla  mikään maailmaa mullistavan kauhea asia, vaan jo esimerkiksi koestressi, tai muut ihan pienet murheet unohtuvat hyvin tallilla. Erityisen hyvin muistan yhden kerran kun olin saanut ihan surkean numeron matikankokeesta, ja olin tosi pettynyt itseeni. Samana päivänä menin kuitenkin tallille, ja harmitukseni unohtui heti. Joskus voi myös olla kysymys vähän suurimmistakin asioista. Yhtenä päivänä olin saanut kuulla että isoisäni kuolisi luultavasti seuraavan päivän aikana, ja olin tietysti tosi surullinen ja ahdistunut  koko sen päivän, kun vain odotin isältä tai äidiltä puhelua hänen kuolemasta. Hevosten seurasta oli kuitenkin silloinkin hiukan apua, ja sain sillä tapaa vähän niin kuin unohtaa pahan oloni hetkeksi.
Olen myös aina saanut ihan käsittämättömästi henkistä voimaa ratsastuksen ja hevosten kautta. Millään muulla tavalla ei vain saa sellaista hyvää oloa. Se hetki kun voittaa oman itsensä tai ne omat pelkonsa on vain niin palkitseva, että sen eteen on valmis tekemään kovasti työtä. Itsehän minä painelin jännityksen kanssa puoli vuotta, enkä vain suostunut antamaan periksi sille. Se tunne kun minä sitten lopulta voitin sen jännityksen oli niin ihana, että se tosiaan oli puolenvuoden työn arvoista. Olin vain tosi tyytyväinen itseeni silloin, ja ylpeä siitä etten antanut periksi. Uskon että jokaisen ratsastajan on jossain vaiheessa voitettava oma pelkonsa, enkä pitänyt itseäni mitenkään erityisen rohkeana, mutta olin silti ylpeä itsestäni.  Sitähän se rohkeus toisaalta omasta mielestäni kuitenkin on: Sitä että ei anna periksi, vaikka pelottaakin. Jos ei ihminen jännittäisi, niin eihän sitä rohkeutta tarvittaisikaan.

Toisaalta ratsastus on myös tehnyt minusta nöyremmän. Ratsastuksen parissa on niin paljon opittavaa, ettei yksi ihmisikä riitä kaiken sen oppimiseen. Siksi onkin ihan turha pyrkiä täydellisyyteen, ja sen tajuaminen on tehnyt ihan hyvää tällaiselle hiukan perfektionistimaiselle ihmiselle. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä ettei aina pitäisi yrittää parhaansa, mutta kaikella on rajansa. En väitä olevani tässä läheskään täydellinen. Joskus minä edelleenkin yritän liikaa, ja se kääntyy lopuksi minua vastaan. Joskus taas olen turhautunut kun olemme taas joutuneet keskelle kenttää, ja olen vain istunut tyhmänä hevosen selässä tekemättä mitään, koska en ole ollut varma siitä mitä minun pitäisi tehdä.
Vastuuntuntoakin ratsastuksen parissa oppii hyvin. Jos tunti ei mene hyvin, niin on turha yrittää syyttää hevosta siitä, kun se vikaa istuu melkein poikkeuksetta siellä satulassa.Sillä asenteella ei yksinkertaisesti pääsee eteenpäin. Tietenkin jokaisella meistä on joskus huonoja päiviä, eikä itselleen saa olla liian ankara. Sama päätee elämässä muutenkin. Ei henkilöä tai asiaa x kannata syyttää kaikista omista ongelmista, koska vain sinä itse olet vastuussa omasta onnellisuudestasi, saavutuksistasi ja unelmistasi. Sairaudet ja onnettomuudet, ja muut sellaiset asiat, joihin ei itse voi vaikuttaa ovatkin sitten tietysti asia erikseen..

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Luukku 14: vuoden suosikkikuvat


Tammikuu
Helmikuu

Maaliskuu
                                                                          Huhtikuu

                                                                       Toukokuuta
                                                                        Kesäkuu
Heinäkuu
Elokuu
Syyskuu
Lokakuu
Marraskuu
Joulukuu