Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maasto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maasto. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Maastossa

Heippa taas! Onpas taas vaihteeksi kivaa kirjoittaa postausta, jota ei tarvitse aloittaa pahoittelemalla postaustaukoa. Nyt minulla olisi tosiaan tavoitteena vähän aktivoitua tämän blogin suhteen taas, niin kuin taisin jo viime postauksessa mainitakin. Minä taisin vähäksi aikaa"väsyä" blogimaailmaan joulukalenterin jälkeen, ja tämä sitten yhdistettynä siihen ettei tallilla saanut otettua kuvia meidän hienojen "talvisäiden" takia johti sitten siihen ettei blogiin oikein viitsinyt panostaa kauheasti. Sitä paitsi meillä on koulussa ollut ihan kiireisin mahdollinen kausi projektien ja lukioon hakemisen takia, joten se on kyllä kanssa vaatinut aikansa. Nyt hakemukset on kuitenkin tehty, joten voiton puolella ollaan jo. Pian peruskoulu onkin sitten  jo käytynä. Tämän postauksen aiheena ei kuitenkaan ole minun koulukiireeni, ja tuskin ne teitä niin kovasti kiinnostavatkaan.

Perjantaina täällä oli taas tosi kivat keväiset säät, ja sen takia päätimme aluksi juoksuttaa hevoset. Kaikilla kolmella oli kyllä kevättä rinnassa, ja vauhtia löytyi ihan kiitettävästi;). Erityisesti Tara tuntui heti nuorentuvan kymmenen vuotta kun se pääsi juoksemaan. Välillä kyllä meinasi vähän hirvittää erityisesti Mirellan loikat, kun seisoin vähän matkan päässä aidasta raippa kädessä varmistamassa ettei Mirella tule portista läpi. Tämä riski oli oikeastaan olemassa vain ja ainoastaan Mirellan suhteen, sillä kuin on tuota kapasiteettia ja vauhtia vähän enemmän. Erityisesti Tara on kyllä sen verran rauhallisempi, kiltimpi ja vanhempi, että voisin melkein luvata syöväni kilon hiekkaa sinä päivänä kun se ilman mitään syytä tulisi suljetusta portista läpi. Bambistakin voisin kyllä tehdä melkein saman lupauksen. Hevosten menoa oli kyllä ihana ihanaa seurata, kun kaikki kolme olivat niin onnellisia. Tara, Bambi ja Mirellakin pikku hiljaa  ovat kyllä siitä ihania että ne ymmärtävät tasan tarkkaan milloin saa revitellä, ja milloin ei. Voin käsi sydämellä sanoa ettei Bambi ole kertaakaan mennyt alta ratsastaessa, jos ei se ole oikeasti pelästynyt jotain, ja sitäkin tapahtuu harvoin. Juuri sen takia irtojuoksutus tekee niille tosi hyvää, ja sitä paitsi niitä on kiva katsella ja kuvata. Samalla tavalla  ihmisenkin välillä täytyy töiden jälkeen päästä ulos lenkille tai ihan vain kävelylle..

Irtojuoksutuksen jälkeen päätimme mennä vielä lyhyelle maastokävelylle. Minä ratsastin kerrankin Taralla maastossa, ja meillä oli oikein kiva maastolenkki. Maastossakin oli jo sen verran sulanut jää ja lumi että päästiin ihan vähän ravaamaankin. Minullehan ravaaminen maastossa on aika jännittävää, kun olen sitä harvoin itsenäisesti tehnyt. Tietenkin meillä oli nytkin Annika ja äitini mukana, mutta silti he eivät silloin kävelleet vieressä, vain jäivät meidän perään. Ravipätkät menivät kuitenkin hyvin, ja muutenkin meillä oli kivan rento ja aurinkoinen maastoratsastus.

Useimmat hevosihmiset varmasti muuten tietävät sen tunteen kun auto tulee tiellä vastaan ratsastaessa. Minä en voi sanoa että meillä olisi ollut ongelmia autojen kanssa, ja muutenkin Tara, Bambi ja Mirellakin  ottavat tuollaiset asiat useimmiten tosi rauhallisesti. Kerran neljän vuoden aikana Bambi on kuitenkin hiukan pelästynyt yhtä nopeasti ohi ajanutta autoa(tosin niin vähän etten tippunut sälästä), mutta jo sen jälkeen oppii arvostamaan fiksuja kuskeja, jotka oikeasti hidastavat
kun hevonen ratsastaja selässä tulevat vastaan. Juuri sellainen kuski meitä tuli tällä maastoreissulla vastaan, eivätkä hevoset tietenkään hätkähtäneet autoa yhtään, korkeintaan vähän katsoivat sitä. En tosiaan tiedä miksi tämä piti mainita, mutta jotenkin minulla tuli siitä vain hyvä mieli.

tiistai 13. syyskuuta 2016

Metsässä rämpimistä

Heippa taas! perjantain ratsastuksesta ei ikävä kyllä ole kuvia, mutta meillä meni kuitenkin ihan kivasti. Työskentelimme tietenkin pelkästään käynnissä Mirellan takia. Kerran päädyimme kumpikin keskelle kenttää, mutta saimme tilanteenteen kuitenkin hoidettua loppupeleissä nopeasti ja hyvin. Täytyy kyllä myöntää että tuossa tilanteessa minun päässäni liikkui kaksi vaihtoehtoa: Paras tapa tilanteen ratkaisemiseen oli tietenkin kentän  keskeltä pois ratsastaminen, mutta suunnitelma b oli selästä pois hyppääminen, ja hevosen taluttaminen takaisin uralle. Päätin kuitenkin päässäni, että minä en piru vie aio antaa Mirellalle sellaista mielikuvaa, että sillä tavalla pääsee ratsastajasta eroon.  Päätin siis ratsastaa pois keskeltä kenttää päättäväisesti, ja niin minä teinkin. Lopputunti menikin sitten ihan mukavasti, eikä mitään ongelmia ilmennyt.
Tämän kuvan minä laitoin vain sen takia että tässä näkyy tuo reitti hyvin selvästi.

Eilen meidän ratsastustuntimme olikin hiukan tavallisuudesta poikkeava. Ratsastimme nimittäin kentällä vain jonkun aikaa, ja sen jälkeen testasimme kentän ympäri kulkevan "metsätien", josta kerroin joskus aikaisemmin täällä blogin puolella käytännössä. Me treenasimme kevyttä  istuntaa kentällä jo ennen kun aloimme kiertämään tuota reittiä, ja se sujui pitkän estetauon jälkeen jopa ihmeen hyvin. Tuo maastossa rämpiminen  oli kyllä hyvää treeniä erityisesti hevoselle, mutta myös ratsastajalle. Tällä reitillä oli pari selvää ala ja ylämäkeä, ja siinä sai treenata kevyttä istuntaa tosi hyvin. Kolme kertaa me kiersimme tuon metsätien, ja sen jälkeen lähdimme hiukan pidemmälle metsäkävelylle.

Annika on jo pitkään halunnut polun joka kiertäisi koko pihan, ja tällä hetkellä se kiertä melkein koko hevosten tarhan. Me kävimme testaamassa tämän polun, ja sen kiertäminen kävi jopa odotettua helpommin. Suunnitelmana on että siellä pystyisi vielä ravaamaan ja laukkaamaan, mutta tällä hetkellä siellä voi kyllä vain kävellä. Tuo polku, joka kiertäisi melkein koko pihan olisi kyllä aivan ihana. Saisi ( tai saa)ihan tallin pihalla valita että meneekö kentälle vai maastoon. Eikä tarvitse  edes miettiä sitä että tulisi autoja. Aika luksusta!
Minulla oli tässä kuvassa niin hirveä ilme että se oli pakko sumentaa erikseen gimpillä;)

Hevoset kyllä aivan selvästi tykkäsivät vaihtelusta, ja metsässä samoileminen oli niiden mielestä tosi kivaa. Huomasi kuitenkin että ne saivat nostella jalkojaan tavallista enemmän, ja Bambi olikin aika väsynyt, mutta kuitenkin tyytyväinen tunnin jälkeen.

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Pellolla

Eilen otin tosiaan ensimmäistä kertaa uuden kamerani mukaan tallille. Sää oli oikein mukava, ja valoa oli sen verran että kuvaaminen oli mahdollista. Ennen tunnin alkua minä kuvasin pitkästä aikaa Mirellan pärstää, sillä se oli ainut yhteistyöhaluinen malli. Mirellan kuvista tuli oikein hienoja, ja itse olen niihin oikein tyytyväinen.
1.
2.

 Juttelimme ennen tunnin alkua kanssaratsastajan kanssa että olisi mukava juoksuttaa hevosia, mutta se jäi tällä kertaa pelkäksi toiveeksi. Sää oli nimittäin niin huono ettei juoksuttaminen ollut mahdollista. Annika ehdottikin  että menisimme pellolle ratsastamaan Bambilla. Suostuimme tähän ilomielin, sillä se oli ainut paikka jossa oli mahdollista ratsastaa. Taraa emme ottaneet mukaamme sen takia että sen kavioihin oli iskenyt sädemätä eikä sillä tietenkään voinut ratsastaa. Tara innostuu muutenkin pellolla sen verran paljon, että kaksi hevosta olisi ollut vähän liian riskialtis yhdistelmä meidän taidoillamme. Aloimme varustaa Bambia, ja pian se olikin valmis.
3.
Pellolla toinen ratsastaja ratsasti ensin, ja minä kiipesin kyytiin pian hänen jälkeensä. Bambi oli oikein kiva ratsastaa, ja se kuunteli apuja hyvin. Ravisiirtymiset tein melkein aina samassa kohdassa, joten se alkoi pian ennakoimaan niitä, mutta malttoi kuitenkin kuunnella apujani, eikä lähtenyt ennen kuin annoin sille avut. Pellolla liikkuminen oli kyllä Bambille aika raskasta, ja käynnissä se sai oikein nostella jalkojaan;). Ravi tuntuikin olevan sille helpoin askellaji, ja sen takia ravasin ainakin puolet omasta ratsastusajastani. Ratsastus meni ihan hyvin, emmekä tehneet mitään kävelyä ja ravaamista ihmeellisempää. Annika kiltisti sitten kuvasi minun ratsastustani, joten sain pitkästä aikaa kunnon ratsastuskuvia tänne blogin puolelle. Kaikki kuvat missä en itse esiinny, ovatkin sitten omaa käsialaani.Tiedättekö muuten sen tunteen kun istunta näyttää kuvissa jotenkin ihmeelliseltä? itse ainakin hiukan kauhistelin ryhtiäni ja käteni asentoa näissä kuvissa. Ajattelin että en mä mun mielestä noin istu, kunnes tajusin että melkein kaikki kuvat oli otettu juuri siinä vaiheessa kun olin hidastamassa Bambia käyntiin. Minä vedin käteni ihmeellisesti vähän taaksepäin hidastaessani sitä, ja ainakin itse huomaan että siirtymisissä nojaan useasti vähän eteenpäin.
4. tämä kuva on otettu ennen siirtymistä käyntiin, ja sen takia istunta näyttää ihan hyvältä
5. tässä näette mitä minä tarkoitan ihmeellisellä kädellä ja etukenolla..ps. ilmeeni on kyllä aika koominen;)voi jospa minulla olisi edes yhdessä kuvassa normaali ilme..
6. kiitokset hienolle hepalle hienosta työstä!
7.
8.
9.
10.
 
Kun tulimme takaisin tallille hoidimme vielä Bambin, ja saimme auttaa Annikaa Taran kavioiden hoitamisessa. Tai no, Annika halusi kuvia kavioiden tilanteesta, joten minä toimin pääasiassa kuvaajana. Taran kaviot eivät kyllä olleet mikään kiva kuvauskohde, ja erityisesti tämä kuvassa oleva kavio näyttää pahalta. Hevosten ruokien laittamisen ja hoitamisen jälkeen lähdimmekin sitten kotiin.
11.auts!
12.

Mikä on sinun lempikuvasi?

torstai 2. heinäkuuta 2015

Metsässä rämpimässä!+videopostaus

Heippa taas! viime postauksessa kerroin(tai Bambi kertoi)että meillä on suunnitteilla kur ohjelma ja sitähän me sitten treenattiinkin Tiistaina mutta ei ollut vielä musiikkia mukana niin en viitsinyt laittaa siitä tänne videota mutta treenit meni ihan hyvin, emme siis treenanneet koko ohjelmaa vaan treenattiin asioita jotka kuuluvat ohjelmaan:)

Keskiviikkona käytiin maastossa rämpimässä oli kyllä kiva reissu! käveltiin sekä ihan tavallisia sorametsäteillä että sitten ihan kunnon ryteiköissä.. pari kertaa päästiin hiukan hyppimäänkin kun teiden yli oli  monin paikoin kaatunut puita joskus. Tosi kivoja maastoja meillä kyllä on tuolla tallin lähistöllä, pitäisi käydä vähän useamminkin. Pidettiin pari taukoa matkan varrella niin että ihmiset sai juoda ja syödä ja hepat sai syödä ruohoa, ainoa huono puoli näissä pausseissa oli se että nuo itikat(ja erityisesti paarmat..)olivat koko ajan kimpussamme ja erityisesti heppoja ne ärsyttivät paljon..

ruokapaussilla..
  
 Bambi oli tosi kiva melkein koko reissun ajan ja alkumatkasta se käveli niin hienoa lisättyä käyntiä(kunpa se kävelisi niin koulukentälläkin..)ja noissa ryteiköissä se käytti lihaksiaan niin tehokkaasti että se käveli melkein perään annossa..(en minä oikeasti ratsasta niin hyvin että se kulkisi perän annossa mutta en minä sitä näköjään estänytkään).
tavallisella soratiellä..
 
tässä meinasi houkutus kasvaa hepoille liian suureksi..
ruokapaussilla taas.
 
Keskiviikolta innostuin myös kuvaamaan videpostauksen vaikka ei maaston lisäksi mitään muuta erityistä(Mirellan irtohypytystä lukuunottamatta..)hevosten kanssa tehtykään, siivoiltiin vaan satulahuonetta ja poimittiin vähän kukkia. Varoitan heti alusta että tämä videopostaus ei sovellu tiukkapipolle mutta se saattaa olla oikein hauska niiden mielestä jotka minun äärimmäisen kieroutunutta huumoriani ymmärtävät..;)
yksi parhaista kuvistani Bambista, jonka otin videoimisen ohella.
 

Tänään treenattiin taas hiukan meidän ohjelmaamme ja meni kyllä huonosti. Minulle on vaikeata istua täysin suorassa ja Bambi sitten herkkänä hevosena lähtee menemään keskelle kenttää heti kun vahingossa nojaan hiukan sisäänpäin. Onko kenelläkään mitään toimivaa vinkkiä tämän ongelman korjaamiseksi? kommentoikaa ihmeessä alas kommenttiboksiin jos teillä on jokin vinkki. Täällä Etelä-Suomessa on tosiaan todella kuuma ja tänäänkin lämpömittari näytti tallinpihalla olevan varjossa melkein +30 astetta.. nyt se kesä on sitten lopultakin tullut:)

Huomenna taidetaankin keskittyä ihan suoruuteen ja siihen että koitetaan saada se minun istuntani suoraksi ja jätetään se kur ohjelma ihan suosilla tulevaisuuteen. Mutta ei auta kuin todeta että lisää treeniä! eihän se ongelma mulla tavoin ratkea ja eiköhän se istuntakin vielä suoraksi saada ja periksihän minä en tunnetusti anna , vaikka onhan se tietysti aina tavallaan hiukan masentavaa kun pitää keskittyä taas ihan suoran käynninkin ratsastamiseen mutta kyllä tämä tosiaan treenillä vielä saadaan kuntoon ja ratsastushan on ikuinen oppimisen tie johon ei näy loppua, mutta ei se mitään haittaa niin kauan kun oppimisesta nauttii ja joskus vaan täytyy mennä askel taaksepäin jotta pääsee taas pari askelta eteenpäin:). Ratsastushan on periaatteessa pelkkiä ongelmia ja niiden korjaamista..
Mitä olitte mieltä videpostauksesta?
Onko kenelläkään muulla samanlaisia ongelmia suoraan menemisen kanssa?
 

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Maastoilua ja hyppää ratsaille video!

Heippa taas! nyt sain sitten  kokeiluun tuon minun uusimman ostokseni eli upouuden kypäräkameran!
Olen siihen oikein tyytyväinen ja se otti kyllä parempaa videota kuin mitä luulin. Ensi kerralla pitää van muistaa laittaa se hiukan tukevammin kiinni vaikka jesarilla(jeesusteipillä)niin että se pysyy paremmin. .
Yhdellä ravipätkällä se tosiaan tippui ja saimme tehdä uukkarit  ja käydä noukkimassa sen maasta.
Tämä minun kamerani on tosiaan Rollei merkiltään eikä maksanut mitään tähtitieteellistä summaa, eli tarkemmin sanottuna 50 euroa. Siinä on tosiaan vain 5 megapikselin kamera mutta kuvasi silti yllättävän hyvälaatuista videota.
tällaiselta tämä kamera näyttää

Käytiin siis ihan rennolla kävelyllä johon toki sisältyi muutamia ravipätkiä. Viimeksi kun kävimme Bambin kanssa maastossa ravattiin ja käveltiin ilman taluttajaa mutta se ei tosiaan päättynyt parhaalla mahdollisella tavalla (tipuimme kumpikin kaverini kanssa hevosten pelästyttyä ilvestä)joten otettiin ihan rauhallisesti tällä kertaa. Enimmäkseen tosiaan käveltiin ja Annika pyöräili  vierellä pitäen Bambia löysästi riimun narussa, tämä ratkaisu tehtiin enimmäkseen sen takia ettei Bambi olisi koko ajan syömässä eikä sen takia että Bambi olisi villi tai sen takia ettei oltaisi pärjätty ilman taluttajaa. Niin rennosti ja kivasti meillä eilen meni että taidetaan ottaa uusiksi joku kerta ilman taluttajaa:)mutta hitaasti hyvä tulee..
En ole varmasti ikinä editoinut videota yhtä pitkään kun tätä videota editoin! materiaalia oli yhteensä varmasti 30 min mutta suuri osa videota päättyi heti poistettavaksi, sen verran epäedustavasti me kaksijalkaiset esiinnyimme videolla;)mutta Bambin käytöksessä ei ollut mitään moitittavaa ja se oli kyllä meistä kolmesta edustavin..:)
Ei minulla enempää sanottavaa tällä kertaa ollut! toivottavasti tykkäätte videosta ja kommentoikaa ihmeessä kommenttiboksiin mitä siitä tykkäsitte.

Hyvää juhannusta kaikille säästä huolimatta!
 

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Hevoshistoriani

Heippa taas! nyt ajattelin kertoa hiukan enemmän minun vuosistani hevostyttönä ja siitä miten olemme nämä pian 3 vuotta harrastaneet ystävieni kanssa. Olen kirjoittanut saman tyylisen postauksen kauan sitten mutta minusta tuntuu että se on hiukan mitäänsanomaton ja ajattelin että voisin toteuttaa tämän idean uudestaan ja tehdä tästä postauksesta hiukan kattavamman.

Ratsastuksen aloitin vuoden 2012 marraskuussa ja Tara oli tietysti se hevonen jolla ratsastin aluksi. Ratsastin Bambilla ensimmäisen kerran liinassa varmaan joskus vuoden 2012 lopulla. En muista siitä kovinkaan paljoa ja muistikuvat ovat lähinnä se että pidin Bambia todella kauniina ja itsepäisenä ja se että pystyin samaistumaan siihen oman jääräpäisyyteni takia:)
Talvella 2013 aloitin ratsastuskoulussa ja kesällä olin tietysti siellä leirillä..
Minä leiriheppani kanssa leirikisoissa..

Kesällä2013 meillä oli paussi mutta koulun alkamisen jälkeen aloitimme uudestaan. Ratsastin silloin Bambilla koska ystäväni jalka oli ollut kipsissä ja hän ratsasti ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ja hän tarvitsi rauhallisen ja varman ratsun,eli Taran. Meillä meni Bambin kanssa hyvin ja minä tykästyin siihen sillä kerralla.

Vuoden 2013 lopulla tipuin sitten ensimmäistä kertaa hevosen selästä ja minulle iski tämä tyypillinen ratsastuskammo joka ilmeni minun kohdallani järkyttävällä etunojalla. Bambi oli se hevonen jonka kyydissä rauhoituin eniten, joskin istuin senkin kyydissä ihan järkyttävästi. Muistan oikein hyvin kuinka sekä Annika että ratsastuksenopettaja sanoivat minulle aina että minun täytyy oppia istumaan keskellä satulaa koska muuten minä tipun ihan taatusti hevosen kaulan yli nenälleni joku kerta vaikka hevonen ei tekisi paljon mitään.
Bambin kanssa maastossa talvella 2013, laatu on mitä on..

Keväällä 2014 minä koin jonkinlaisen valaistuksen ja ryhtini parani silmissä:)minusta tuntui ihan siltä että olen saanut takaisin rakkaanharrastukseni ja motivaatio edistyä oli suuri. Suurin muutos oli kuitenkin siinä että en jännittänyt hevosen selässä vaan nautin ratsastamisesta. Ratsastin paljon Bambilla silloin ja homma alkoi jollain lailla toimimaan.



Kesällä 2014 meillä oli ystäväni kanssa kaksi hevosleiriä ja minä laukkasin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan(joskin taluttajan ja liinan voimin)ja voi vitsi se oli ihanaa! toisen leirin lopulla laukkasin jopa ilman taluttajaa. Tosiaan silloin suunnittelin jo kovasti omaa blogia ja haaveilin blogista.
Minä pidin joskus tätä kuvaa suorastaan ihanteellisena, mutta nyt huoman ainakin tuhat istuntavirhettä ja ponin ilme on mitä on..
 
Syksyllä 2014 meillä oli Bambin ja Mirellan kanssa ehkä meidän tähän asti onnistunein kausi:)totuttelimme Mirellaa satulaan ja rupesimme varaamaan hiukan painoa sen selkään. Bambin kanssa laukkasimme liinassa ja treenasimme ahkerasti.
Kävimme maastossakin retkellä ja ensimmäinen kerta meni oikein hyvin. Mutta itku seuraa aina pitkästä ilosta. Marraskuussa kävimme maastossa  ja ilveksen ansiosta(hevoset pelästyivät sitä)niin me tipuimme kumpikin ystäväni kanssa satulasta.
Tämän pienen maastokommelluksen seurauksena minua rupesi taas jännittämään, toki hiukan pienimmissä määrin kun viime kerralla ja tällä kertaa se ilmeni kovalla kädellä. Sitten alkoi talvi ja teimme paljonistunta treeniä. Alkutalvesta(eli tarkemmin sanottuna suomen itsenäisyyspäivänä) perustin tämän blogin ja se on kyllä ollut ihan kiva harrastus ratsastuksen rinnalla. Treenasimme juuri edellä mainittua ongelmaa ja täytyy sanoa että ratsastukseni parani huomattavasti viime talvena ja nyt minun käteni on suhteellisen hyvä.

Meillä oli viime talvena tosi surkeat pohjat eikä kunnon ratsastamisesta meinannut tulla yhtään mitään ja aloitimme kunnon treenaamisen vasta kevään alussa ja ollaan vasta nyt päästy jollain lailla vauhtiin.
suurin saavutuksemme tänä keväänä on kyllä se että olemme päässeet ensimmäistä kertaa Mirellan selkään kaverini kanssa..
Minä innostuin muuten  taas vaihtamaan ulkoasua:)Onhan se aika vihreä mutta minun mielestäni kuitenkin kivan kesäinen. Mitä te olette siitä mieltä?
 
Meillä on nyt tiedossa kaverini kanssa kaksi kivaa viikkoa kun pääsemme hevosleireille. Ensi viikon puolella blogi saattaa siis elää aikalailla hiljaiseneloa mutta tämän viikon puolella olisi vielä yksi postaus tiedossa, ja viimeistään ensi viikon perjantaina pitäisi tulla leiristäkin juttua.. 

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Kevättä ilmassa!

Hei! tänään kävimme tallilla ja ilma oli aivan mahtava! tänne Etelä-Suomeen on ainakin nyt tullut kevät ihan kunnolla. Minä rakastan kevättä ja kevät inspiroi minua liikkumaan ja muutenkin olemaan ulkona enemmän se on  myös ihana tunne kun saa vaihtaa talviratsastus kamppeet ja lämpimät takit kesä ratsastuskenkiin ja ratsastushousuihin (olen jo jonkun aikaa käyttänyt niitä) ja kevyempään takkiin.
Tänään minulla oli kova hinku maastoon kun tulimme tallille ja päätimmekin lähteä maastoon Mirellan kanssa. Ensiksi mun oli kuitenkin laitettava Mirellan päähän uusi riimu jonka ostin sille Horse Faire messuilta.,ja sehän sopi kun nenä päähän!
 
Ensin varustimme Mirellan ja se käyttäytyi kyllä tosi hienosti huomasin myös kun harjasin sitä että se on alkanut pudottamaan talvikarvaansa, pian alkaa taas se aika kun kaikki talli vaatteet ovat ihan karvassa. Riimun saaminen sen päähän tarhassa oli vähän vaikeata kun se koko ajan käänsi päätään poispäin ja saattoi kääntyä myös täysin niin että seisoin sen takana mutta lopuksi sain riimun silti sen päähän  kaverini avulla.
Suitsien laitto meni kuitenkin todella hyvin ja Mirella otti kuolaimet hienosti.
kevätauringossa lenkille menossa
Lenkillä Mirella käyttäytyi hienosti ja rauhallisesti. Huomasin myös sekä maasta käsin että selästä  sen että Mirellan käynti on paljon tarmokkaampaa kun Taran ja Bambin ja se liikkuu paremmin eteenpäin (sen perässä pysyminen kävi liikunnasta) ja se on tosi hyvä asia ettei se "hiivi" tai jännitä ratsastaessa. Sellaisen yhtäläisyyden Bambin ja Mirellan välillä olen huomannut että kumpainenkin näistä selvästi tykkää olla ratsuna ja olla töissä. Talutimme Mirellaa kummaltakin puolelta lähinnä sen takia että se kävelisi suorassa eikä "puskisi" jompaa kumpaa  taluttajaa liian paljon sivulle. Kun käännyimme kotiinpäin oli aika vaihtaa ratsastajaa ja niinpä minä sitten kipusin selkään ja ratsastin matkan kotiinpäin. Meitä tuli vastaan autokin kotimatkalla mutta onneksi pääsimme kääntymään eri suuntaan kun auto ja jatkamaan matkaa sen jälkeen vaikka ei Mirella kyllä muutenkaan välittänyt autosta tuon taivaallista.
 
Mirellan karsinassa on kyllä pieni huono puoli se että siinä joskus ollut ovi on jouduttu ottamaan pois  ja se pääse sieltä edestakaisin tarhaan hiukan liian helposti ja se ehtii tarhaan ennen kuin sille ehtii laittaa riimua päähän esim. suitsien poisottamisen jälkeen.
 
Kuvasin  vielä Mirellaa tarhassa vielä ennen kuin lähdimme kotiin.
 
 

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Ratsastusta ja uusi ulkoasu

Heippa taas! niin kuin monet tämän päivän aikana blogia katsoneet ovat huomanneet niin minä olen tässä taas vaihtanut ulkoasua keväisemmäksi. Mitä te pidätte siitä? tarkoituksena olisi vielä julkaista Mirellan esittelysivu, joka on kyllä roikkunut luonnoksena ihan tosi kauan mutta en ole viitsinyt sitä julkaista mutta nyt olisi kyllä sen aika..

Tänään kävin ratsastamassa Gunilla ja lähdimme vaihtelun vuoksi maastoon. Ensiksi oli vuorossa päivän hankalin osa nimittäin Gunin hakeminen tarhasta. Minä päätin heti aluksi että minä en aio "jahdata" sitä tarhassa koska vähän huonomminkin hevosia tunteva tajuaa että hevosta on turha yrittää juoksemalla kiinni ja sitä hevonen olisi pitänyt luultavasti vain leikkinä myös siinä olisi kestänyt kauan että sen olisi saanut ahdistettua johonkin nurkkaan joten  niinpä otin tallista mukaani pari kovaa leipää  ja lähdin niiden kanssa sitä hakemaan.  Ensiksi minä kävelin Gunia kohti ihan rauhassa ja kun tulin sen eteen näytin sille houkuttelevasti leipää, aluksi se meinasi lähteä ravaamaan ympyrää minun ympärilläni  mutta  tuli sitten nopeasti toisiin aatoksiin kun näki levät ja söi leivät minun kädestäni niin että sain sen nopeasti kiinni.

Minä sitten talutin sen taliin ja hoidin Gunin siellä valmiiksi, ja sitten lähdimme kentälle ja sieltä lähdimme maastoon kun kaikki olivat valmiina.
 
Kyllähän me maastossa myös ravasimme jonkun verran mutta enimmäkseen kävelimme.
 
Tänään oli taas sellainen päivä kun ponia sai ihan kunnolla pidättää ravissa ettei se olisi ihan juossut pois alta, mutta se totteli kyllä hienosti ja hidasti kun pidätin.

 
lopuksi tulimme vielä kentälle ravaamaan loppuravit ja sitten laskeuduimme selästä.
 
 
 
tältä näytti minun ratsastus kenkäni tunnin  jälkeen