kouluratsastusta ja uusi ulkoasu

Heippa taas! nyt olisi taas ratsastuskuulumisten aika. Tänään kävin taas ratsastamassa Bambilla, ja halusin kirjoittaa meidän tunnistamme tänne niin kauan kuin vielä muistan kaiken selvästi. Teemanamme oli ravi, ja tahdin ylläpitäminen. Ravasimme melkein koko tunnin, ja käveltyä tuli ehkä kolme kierrosta. Tavoitteenamme oli tietenkin parantaa istuntaani ravissa, mutta myös Bambin tahdin ylläpitäminen oli tärkeää. Bambi hidastaa helposti takaisin käyntiin jos ei  ratsastaja patista sitä aina välillä eteenpäin, ja siitä tavasta halusimme päästä eroon. Bambin piti siis ravata heti kun pyysin sitä raviin, ja hidastaa vasta kun pyysin sitä hidastamaan, niin että minä sain keskittyä pelkästään istuntaani. Alussa Bambi hidasteli aika useasti, mutta hetken päästä se oikein innostui ravaamaan. Minäkin sain oman käteni paljon tasaisemmaksi ja hiljaisemmaksi loppua kohden, ja meno parani huomattavasti.

Suoraan ratsastamisen kanssa meillä oli ehkä hiukan hankalaa, mutta tänään emme keskittyneet siihen sen enempää. Joskus täytyy vain keskittyä yhteen asiaan, ja tänään se oli tahti. Niin meidän ihmisten kivikautiset aivot vain toimivat, ja se on kyllä huomattu monta kertaa;).

Syynä tähän suoruusongelmaan voi olla se että ratsastin eri satulassa kuin normaalisti, mutta täytyy sanoa että tuo koulusatula oli kyllä muuten mukavampi kuin muistin. Bambin satuloissa ei oikeastaan ole muuten kauhean suurta eroa, mutta tässä toisessa koulusatulassa on oikein polvipaikat, ja sesen takia se pistää jalat oikeaan asentoon. Tämä helpottaa pohkeiden antamista, mutta muuten se tekee ratsastuksesta  minulle ehkä hiukan vaikeampaa. Tänään en kuitenkaan erityisesti huomannut että siitä olisi ollut mitään haittaa.

Olin muutenkin tosi tyytyväinen tämän päivän tuntiin. Täytyy kyllä myös sanoa että minä nautin kun pääsin pitkästä aikaa menemään vähän lujempaa. Bambikin tykkäsi ravata oikein kunnolla, joten sekä hevosella että ratsastajalla oli oikein hyvä fiilis tämän tunnin jälkeen.

Jotkut teistä ovatkin varmaan huomanneet että blogi on ollut kiinni tämän päivän ajan. Tämä riippui ihan siitä että minä olen tänään uudistanut blogin ulkoasun. En kyllä muista ikinä ennen koodailleeni yhtä ulkoasua näin pitkään, toki konekin on tässä hankaloittanut tänään tätä touhua. Olisi kyllä vähän enemmänkin kuin pari kertaa huvittanut heittää koko härveli päin seiniä.. No, onneksi maltoin kuitenkin jollain tavalla mieleni, joten tässä tämä uusi ulkoasu nyt on. Toivottavasti te pidätte siitä, sillä se on todellakin vaivalla tehty.

Mitä te olette mieltä blogin uudesta ulkoasusta?

Joulukalenteri

Heippa taas! Tämä postaus ei oikeastaan ole postaus, vain ilmoitus. Jotkut teistä jotka ovat lukeneet blogiani vähän pidemmän ajan muistavat varmasti viime vuoden joulukalenterin. Jos haluatte sen lukea, niin linkkiä klikkaamalla  pääsette lukemaan sitä. Omasta mielestäni sitä oli todella kiva tehdä, ja haluan tänäkin vuonna tehdä blogin puolelle joulukalenterin. Ajattelin kuitenkin että olisi kiva jos te lukijatkin saisitte vaikuttaa tämän vuoden kalenterin sisältöön. Tämän postauksen ideana olikin antaa teille mahdollisuus laittaa kommenttikenttään toiveita joulukalenterin suhteen, koska minusta olisi jotenkin ollut aika välinpitämätöntä vain aloittaa joulukalenteri joulukuussa antamatta teille mahdollisuutta vaikuttaa sen sisältöön, teitähän varten minä ainakin osittain tätä blogia teenkin.

Tänäkin vuonna suunnitelmissani on tehdä kaikki 24 luukkua, mikä vaatii aika paljon ponnisteluja, erityisesti sen takia että olen menossa vähän yli viikon(!)päästä etelään lomalle, ja sen takia multa menee periaatteessa kolme viikkoa "hukkaan" tämän kalenterin suhteen.  Lomalla kirjoitan korkeintaan kuulumisia tänne, ja kuvaan varmasti jonkunlaisen videon,mutta siellä en tosiaan aio joulukalenteria työstää.Viikot ennen ja jälkeen loman tulevat olemaan koulussa minulle tosi kiireisiä, joten minulla ei tule olemaan aikaa joulukalenteria varten silloin. Olen siis jo nyt pikkuhiljaa aloittanut joulukalenterin tekemistä juurikin ajanpuutteen takia, ja siitä tämä viime aikojen hiljaisuus onkin riippunut. Ideoita ja valmiitakin postauksia joulukalenteria varten minulla on siis jo jonkin verran, mutta olisi tosiaan kiva saada teiltäkin toiveita ja ideoita:)


Lyhyestä virsi kaunis: Olisiko teillä ideoita tai toiveita tämän vuoden joulukalenterin suhteen?

Bambin päivä

Eilen kaikki Vain elämää sarjan fanit( mukaan lukien minä itse) saivat nauttia Mikko Kuustosen päivästä, mutta tallilla me vietimme taas kerran Bambin päivää.  Miten minusta tuntuu että Bambi joutuu/pääsee aina meidän valokuvamalliksi? Kerran ollaan taidettu pitää yksi kuvaussessio Mirellan kanssa, ja Taran kanssa otettiin mekkokuvat, mutta muuten on kyllä aina ollut Bambi mallina.

1. Tämä on ainut kuva joka onnistui ilman hirnuntaa..

Tällä kertaa päätimme kuitenkin satsata näihin kuviin vähän enemmän, ja lähdimme tallia vastapäätä olevalle tielle kuvaamaan. Tämä tie on tietenkin ihan hiekkatie maalla, mutta silti meitäkin tuli kerran tämän kuvauksen aikana vastaan auto. Ensimmäinen reaktioni oli taluttaa Bambi tallin pihalle ja tehdä u- käännös, niin että se näki auton. Ihan mallikkaastihan Bambi tämän homman hoiti: se vain totesi että autohan se sieltä tuli, ei tässä mitään sen ihmeempää. No, Bambi on kyllä niin tottunut autoihin, etten siltä mitään hepulia odottanutkaan. Aluksi meillä oli kuitenkin hieman ongelmia saada Bambi näyttämään edes jonkin verran kiinnostuneelta ympäristöstään. Jossain vaiheessa sain kuitenkin idean: pyysin äitiä hakemaan minun puhelimeni tallikamarista, ja  etsin sieltä hevosenhirnunta- videon. Bambi tuntui heti kasvavan monta senttiä kun se kuuli äänen! Heti saatiin paljon parempia kuvia, ja hevonen vaikutti oikeasti kiinnostuneelta ympäristöstään.

2. Kyllä huomaa että hirnunta kiinnitti neidin huomion

3.

4. Otettiin me sitten muutamat yhteiskuvatkin

5.

6.

7.

8.

Mikä oli teidän lempikuvanne? haluaisitteko te lisää tällaisia kuvapostauksia?

Ratsastusta kahdella hevosella

Heippa taas! Nyt kun te olette jo ehtineet sulatella viime postauksen tärkeää sanomaa olisi ratsastuspostauksen vuoro. Olen viime aikoina ratsastanut Mirellalla aika paljon, mutta eniten tietenkin Bambilla.

Maanantaina pari viikkoa sitten meillä oli erityisen hyvä tunti Mirellan kanssa. Mirella oli tosi hieno, ja se totteli sekä karsinassa että ratsastaessa pyyntöjäni erityisen hyvin. Suurin ero Bambin ja Mirellan välillä onkin se että Mirella on tosi paljon herkempi pohkeelle. Sen kanssa saakin käyttää paljon kevyempiä apuja. Enimmäkseen me työskentelimme tietenkin käynnissä, mutta pääsimme myös ravaamaan jonkun verran. Ratsastin ensimmäistä kertaa Mirellalla ihan itsenäisesti koko tunnin, ja siihen nähden meillä meni yllättävän hyvin. Minulla ei tosiaan ole Mirellan kanssa minkäänlaista ongelmaa suoruuden kanssa. Uskon että se riippuu täysin siitä että Mirellalle ei yksinkertaisesti ole ikinä näytetty sellaista käytösmallia, eikä se varmasti edes tiedä että niin voi tehdä. Itsekin huomaan kyllä olevani paljon enemmän hereillä ja nopeampi  reagoimaan Mirellan selässä, tai sitten Mirella vain ei ole vielä oppinut viilaamaan ratsastajaa silmään;)

Bambinkin kanssa meillä on sujunut oikein hyvin. Maanantaina keskityimme ratsastamaan kulmat tosi huolellisesti, ja teimme myös paljon ympyröitä, toisin sanottuna tunnistamme tuli oikein koulutunti.Ympyrät sujuivat oikein hyvin siihen nähden että emme olleet treenanneet niitä tosi pitkään aikaan. Koko rataa leikkaa kuviosta on tullut meille hyvin tuttu viimeaikoina, ja ne sujuivatkin aika hyvin. Kun ympyrät ja koko rataa leikkaa sujuivat moitteettomasti oli aika siirtyä treenaamaan jotain, joka oli ja on meille aika uusi juttu, nimittäin pohkeenväistöä. Olenhan minä joskus ratsastanut pohkeenväistöä ratsastuskoulun tunneilla, mutta silloin me teimme ne niin että hevonen kulki muutenkin sivulle päin, eli niin että aloitimme lyhyen sivun keskeltä ja ratsastimme siitä jompaan kumpaan kulmaan. Tällä kertaa teimme sen kuitenkin pitkällä sivulla, ja ratsastimme muuten ihan suoraan. Ensimmäiset kerrat sujuivat meiltä hyvin, mutta pieniä ongelmia tuli kun vaihdoimme kierrosta. Toisella yrittämällä onnistuimme kuitenkin paremmin, ja siihen oli hyvä lopettaa pohkeenväistöt. Sen jälkeen me vain ravasimme pitkiä sivuja jonkun aikaa ja kävelimme loppukäynnit.

Eilen meillä oli taas pienimuotoinen leiripäivä. Suunnitelmanamme oli siivota talli talvikuntoon, ja käydä pitkällä maastolenkillä. Oli muuten aivan ihanaa aloittaa aamu tallin siivoamisella, kun sitä niin harvoin tulee tehtyä!

Joillekin se mistä me voimme vain lukea historiankirjoista on todellisuutta

 Olen kirjoittanut tätä postausta kauan, miettinyt ja miettinyt, sillä tämä on ehkä tämän blogin tärkein postaus.Keskiviikkona meillä oli nimittäin koulussa tosi erilainen päivä. Meillä oli vieraana 89- vuotias nainen, joka kertoi siitä millaista juutalaisen elämä oli Natsi-Saksan aikoina. Tämä nainen on syntynyt nykyisessä Romaniassa, Sighet nimisessä pienessä kaupungissa. Jo hänen lapsuutensa aikana juutalaisia vihattiin esimerkiksi kouluissa ja kaduilla, ja heidän kauppojensa toimintaa ja heidän omaisuuttaan rajoitettiin. Hän kertoi esimerkiksi siitä miten hänen täytyi jättää oma juuri saamansa polkupyörä pois. Hän kertoi kuitenkin että hänen lapsuutensa oli onnellista aikaa Hitlerin tasaiseen tahtiin radiosta kuuluvaa ääntä ja sodan alkamista lukuun ottamatta. Vuoteen 1944 asti hänen elämänsä oli  suhteellisen normaalia, mutta 1944 hän joutui perheineen muuttamaan gettoon, ja sieltä heidät vietiin viimeisten joukossa Auschwitziin. Siellä hänen vanhempansa tapettiin kaasukammiossa, ja hän jäi yksin vanhemman siskonsa kanssa. Hänen vanhempi sisarensa ,joka ymmärsi heidän vanhempiensa kohtalon, päätti kuitenkin yrittää suojella pikkusiskoaan tiedolta, eikä myöntänyt silloin pikkusiskolleen heidän vanhempiensa kuolleen. Hän ymmärsi kuitenkin missä he olivat, vaikka isosisko ei sitä kertonutkaan, ja pelkäsi tietenkin henkensä edestä. He "pääsivät" kuitenkin Auschwitzista työleirille, koska he olivat työkuntoisia. Siellä heillä teetettiin tietenkn kauheasti työtä, ja ruokaa he saivat äärimmäisen vähän. Vuonna 1945 amerikkalaiset sotilaat pelastivat sisarukset Bergen- Belssenin työleiriltä, ja hän itse ketoi että jos apu olisi saapunut paria päivää myöhemmin he olisivat jo kumpainenkin kuolleet nälkään. Sieltä heidän tiensä jatkui Ruotsiin, jossa sisarukset edelleenkin elävät.

Täytyy sanoa että tämä vierailu oi kyllä tosi koskettava. Sain itse vaivihkaa pyyhkiä silmäkulmiani nenäliinalla aina välillä. Olen itse lukenut tämän naisen tarinan hänen isosiskonsa kirjoittamasta kirjasta, mutta silti on aivan eri asia lukea tällainen tarina kirjasta kuin oikeasti nähdä kaiken tämän kokenut ihminen edessään.Itselläni oli tämän vierailun aikana todella melankolinen ja surullinen olo, mutta uskon myös että tämä tunnetila oli äärimmäisen terveellinen. Tuli myös tosi vahva kiitollisuuden tunne: Sitä tajusi olevansa loppujen lopuksi aika etuoikeutettu. Jotenkin tällainen tarina sai pistämään ne omat ongelmat oikeaan mittakaavaansa. Tämä vierailu oli meidän historiankirjamme ruumiillistuma: Tämä vain ei ikävä kyllä ollut pelkkä tarina, ja pelkkiä numeroita. Tämä oli jotain paljon todellisemman tuntuista ja koskettavampaa. Joillekin se mistä me voimme vain lukea historiankirjoista on todellisuutta. harvoin olen nähnyt yhtä hiljaista salia täynnä teinikäisiä tyttöjä ja poikia.

Yksi asia mitä tämä nainen meille erityisesti painotti oli rohkeus toimia toisten ihmisten mielipiteiden vastaisesti. Tämä on hänen kokemukseensa verrattuna kauhean vähäpätöinen asia, mutta esimerkiksi koulukiusaamiseen puuttumalla voi osoittaa juuri sitä rohkeutta. Tietenkään näitä kahta asia ei voi mitenkään verrata toisiinsa, mutta tarkoitus on silti sama. Yksi pieni ihminen ei ehkä voi muuttaa historiaa, mutta ihmiselle jolla on hätä, jo tämän yhden ihmisen apu voi merkata paljon. Minkälainen ihminen ei esimerkiksi anna vettä juutalaiselle 15 vuotiaalle tytölle, joka on melkein nääntymäisillään, vain sen takia että tämä tyttö on juutalainen?

Toinen asia jota hän painotti oli se että me nuoret olemme tämän maapallon tulevaisuus. Hän sanoi meille että meidän jotka olemme tämän kuulleet kuuluu myös jatkaa tämän tositarinan kertomista, niin että tätä meidän maailmanhistoriamme ehkä kauheinta tapahtumaa ei ikinä unohdeta. Tämä on nyt minun tapani tehdä se.Jos tämän kerran täytyi tapahtua, niin ainakaan se ei saa olla turhaa, vaan siitä kuuluu oppia. Uskonto tai kansalaisuus ei ikinä saisi olla syy vihata tai ainakaan ei missään tapauksessa tappaa toista ihmistä. Ihan niin kuin tämä nainenkin sanoi: Hevosia, kissoja ja koiria voi olla eri rotuja. Toivoakseni olemme kuitenkin kaikki samaa mieltä siitä että me ihmiset olemme kaikki samaa rotua: inhimmillistä rotua.

Neljä vuotta

Tämä on minulle jostain syystä aika tärkeä päivä joka vuosi.Tänään tuli nimittäin taas neljä vuotta ratsastusta täyteen. Muistan vielä oikein elävästi ensimmäisen tallikeikkani;). Äiti ja Isä saivat sen jälkeen kuulla aivan kaiken Tara- nimisestä suomenhevostammasta, ja minä innostuin hevosista heti.Into ei ole siitä vähentynyt yhtään, oikeastaan päinvastoin. Erityisesti nyt minulla on kesän jäljiltä motivaationi tosi korkealla ratsastuksen suhteen.

Olen jo monesi kertonut teille ensimmäisestä tallikeikastani, joten en taida nyt lähteä analysoimaan sitä tarkemmin. Erittäin jännittynyt 12-vuotias tyttönen siellä auton takapenkillä kuitenkin istui, eikä tämä kyseinen tyttö osannut kuvitellakaan että tästä harrastuksesta tulisi niin suuri osa hänen elämäänsä. Siellä tallissa se tyttö tietenkin tapasi yhden aivan ihanan hevosen, ja loppu onkin historia, niin kuin tavataan sanoa;)

Paljon ihania hetkiä ollaan saatu näiden vuosien aikana kokea yhdessä, vaikkei oikein historiaa olla tulosten suhteen tehnytkään. Toivon että edes yksi pieni osa siitä mitä olen saanut kokea näiden vuosien aikana näkyy tuosta tekemästäni videosta! Vielä kerran suuret kiitokset hevosille, Annikalle, Carolinalle ja vanhemmilleni näistä vuosista. Toivottavasti te pidätte videosta.

❤️Lilli

                                                                   Linkki videoon

Syyskuun Suosikit

Heippa! Nyt olisi taas kuukauden suosikeiden aika. Päätin toteuttaa tämän postauksen hiukan eri tavalla nyt kuin viimeksi, joten toivottavasti pidätte tästä postauksesta.

                                                              Lempikuvani

                                                     Luetuin postaus ja tilastoja

Tämän kuukauden luetun postaus oli postaus nimeltä My day- video. Tuossa postauksessa oli kuitenkin linkitettynä video, joten tämän kuukauden suosituin tekstipainotteinen postaus oli kuitenkin juoksutusta, kuvailua ja ratsastusta niminen postaus, johon tuli myös eniten kommentteja. Sivunkatseluja blogille kertyi 581 kappaletta tämän kuukauden aikana.

                                                   Tykätyin instagram kuva

                                                             Lempituotteita

  Naked Basics 2 luomiväripaletti: Tämä on siis yksinkertaisesti minun lempimeikkini tällä hetkellä. Nämä luomivärit pysyvät silmissä tosi hyvin koko päivän, ja sopivat tosi hyvin ihan perus arkimeikkiin. Maksavathan nämä Naked- paletit muutamia euroja enemmän kuin jotkut muut luomiväripaletit, mutta ainakin tämä oli ehdottomasti hintansa värtti, erityisesti kun mattaluomivärit kestävät tosi kauan.

	Lumenen  Arctic glow huulikiilto sävyssä 02"Serence": Minulla ei tosiaan ole mitkään paksut tai täyteläiset huulet, ja minulle tämä on ainakin sopinut tosi hyvin. Tuo väri on neutraalimpi kuin miltä se näyttää tuossa kuvassa, ja sen takia se sopiikin hyvin ihan arkisiin tilanteisiin.
	Lumene Sensitive Touch Easy Wash ripsiväri: Itse en olen tosi harvoin käyttänyt minkään muun merkin ripsaria kuin Lumenen. Täytyy jopa myöntää että kun viime keväänä aloitin meikkaamisen niin käytin  hetken äidin jostain samaa pientä Yves Saint Laurentin ripsaria, enkä tykännyt edes siitä yhtä paljon kuin tästä. En sitä paitsi ikinä itse ostaisi niin kalliita merkkimeikkejä, erityisesti kuin ripsarit kuivuvat tai loppuvat aika nopeasti. Itse tykkään erityisesti tämän koostumuksesta, sillä se ei tunnu mitenkään paksulta tai paakkuiselta silmissä. Itselläni tämä ripsari pysyy myös hyvin silmissä, vaikkei se olekaan vedenkestävä. Beauty Blender meikkisieni: Myönnetään että tämä oli ehkä alennuksesta ostettu heräteostos. Tietenkin Beauty Blender on tosi hyvä meikkisieni, mutta sen hinta on kyllä ainakin normaalisti niin tähtitieteellinen ,etten tiedä raaskinko ostaa uutta samanlaista kun tämä sanoo sopimuksensa irti. Tietenkin tätä käyttäessä huomaa jonkinlaisen eron toisiin meikkisieniin, mutta en kyllä tiedä että onko tämä loppujen lopuksi hintansa väärtti.