Näytetään tekstit, joissa on tunniste irtojuoksutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste irtojuoksutus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 21. toukokuuta 2016

Jumppaa, ratsastusta ja koulukiireitä

Heippa! onpas viime postauksesta taas kerran kulunut aikaa. Tällä kertaa minulla on kuitenkin selitys tälle hiljaiselolle.Viimeviikko nimittäin oli minulle tosi kiireinen  ja työntäyteinen, enkä kerta kaikkiaan ehtinyt miettiä blogin kirjoittamista. Tätä kiirettä jatkuu varmasti vielä ensi viikon, ja sen jälkeen on enää viikko aikaa kesäloman alkamiseen! Kesälomalla lupaan aktivoitua blogin suhteen lomailemisen ohella ja varmasti tulee taas käytyä kisoissakin kuvailemassa.

Maanantaina tuli kuitenkin käytyä ratsastustunnilla niin kuin tavallisesti. Tällä kertaa otimme aika rennosti ja ratsastimme vain käynnissä. Keskityimme kuitenkin jumppaamaan itse hevosen selässä käyttäen keppiä apuvälineenä. Minä olen taas hiukan lintsannut hyvästä venyttelytavastani, joten tämä jumppailu oli kyllä hyvä idea. Teimme ihan tavallisen keppijumpan, ja tarkoituksena oli lähinnä oppia tuntemaan lapaluut ja venyttää selkää. Selkäni on sen verran hyvässä kunnossa etteivät harjoitukset tuntuneet oikeastaan selässä lainkaan, mutta lapaluut tunsin kyllä hyvin.Harjoitusten jälkeen oli kuitenkin vetreä ja hyvä olo,  joten kyllä tuo hyvää teki.  Lopuksi kävelin vielä kierroksen tai pari ja sen jälkeen oli hyvä lopettaa.


Bambi käyttäytyi tosi nätisti kokoajan, eikä sitä jännittänyt käsissäni oleva keppi lainkaan. Bambi on kyllä kaikinpuolin niin rauhallinen ja tasainen tammaksi ettei mitään määrää. Joskus sen kanssa joutuu keskustelemaan esimerkiksi siitä ettei sitä ruohoa juosta syömään silloin kun mennään ratsastamaan, mutta se on kyllä todella kiltti ja luotettava hevonen kunhan sille tekee päättäväisesti selväksi tietyt asiat. Nyt tosin tuo ruohon perään juokseminenkin on käsitelty, eikä siitä tarvitse enää keskustella. Kerran viime kesänä Bambi veti minut ihan kunnolla pusikkoon kun sen teki mieli syödä ruohoa,  ja minä sain tästä tavasta tarpeekseni. En tietenkään rankaissut sitä, mutta käskin sen päättäväisesti lopettamaan syömisen ja talutin sen takaisin tarhaan. Siitä lähtien tämä ei ole enää ollut ongelmana, joten jotain minun on täytynyt silloin tehdä oikein.

Perjantaina minä olin erityisen tyytyväinen Bambiin. Se  ei kertaakaan edes yrittänyt kysyä että saisiko tuosta maistaa vähän ruohoa, vaan se käveli rinnallani täysin rauhallisesti. Tästä se sai tietysti kehuja, ja sen jälkeen se pääsi kentälle juoksemaan Mirellan kanssa. Aluksi hevoset kävelivät ja söivät hiukan ruohoa kentällä, mutta myöhemmin ne innostuivat juoksemaan oikein kunnolla. Sekä Mirella että Bambi pukittelivat aika näyttävästi, ja ne vaikuttivat nauttivan elämästään. Niitä oli kyllä tosi kiva katsoa ja kuvata kun ne vaikuttivat niin tyytyväisiltä.

Oli muuten aivan erityisen ihanaa päästä tallille eilen. Kuten jo kerroin niin minulla oli rankka viikko takana, eikä mikään muu olisi siinä mielentilassa ollut mukavampaa kuin hevosten kanssa oleminen. Hevoset osaavat kyllä olla stressaavina tai muuten vain kovina aikoina sellainen henkireikä ettei tosikaan. Hevosten läsnäolo on jo itsessään niin rauhoittavaa että kaikki koulustressit pyyhkiytyvät mielestä pois.




tiistai 12. huhtikuuta 2016

Kuulumisia

Olen ollut nyt pari päivää töissä, ja täytyy sanoa että töissä käyminen on hiukan rankempaa kuin luulin. Olen siis viettänyt TET- viikkoni erään lehden toimituksessa, ja täytyy kyllä sanoa että kivaa on ollut. Ei tuo kyllä sellaista työtä ole että siinä oikeasti fyysisesti väsyisi, mutta päänuppi väsyy sitten senkin edestä. Nytkin tätä postausta kirjoittaessani tunnen olevani täysin aivokuollut, mutta toisaalta tämän postauksen kirjoittaminen käy aivojumpasta,  tätä kirjoittaessa kun ei tarvitse muistaa artikkelin kirjoittamista koskevia "sääntöjä" ja koodeja. Olen myös päässyt kuvaamaan jonkun verran, ja siitähän minä tunnetusti pidän. Nikonin kamera tosin on vielä allekirjoittaneen silmissä hiukan "outo", enkä oikein osaa käyttää sitä kunnolla. Kyllä se vain niin menee ettei Nikonin kamera ainakaan heti sovi Canoniin tottuneen käsiin, vaikka se hyvä kamera onkin;). Olen kuitenkin viihtynyt oikein hyvin, ja ensi viikolla onkin sitten varmasti hiukan haikeata ja tylsää palata takaisin kouluun.
1.

Viikonloppuna sitten luultavasti tulee enemmän juttua TET- viikostani, mutta nyt olisi aika palata tämän blogin teemaan, nimittäin hevosiin. Eilen kävin TET- viikostani huolimatta ihan normaalisti tallilla, ja juoksutimme taas hevosia. Se oli varmasti ihan hyvä veto, sillä en usko että olisin työpäivän jälkeen jaksanut keskittyä ratsastukseen tarpeeksi. Tällä kertaa otimme kaikki hevoset irtojuoksutettaviksi, ja irtojuoksutus meni ihan hyvin.
2.
3.

Bambi vaikutti jo karsinassa aika vaisulta, ja se painoi päänsä alas niin että olisi voinut melkein luulla sen nukkuvan. Huulikin lörpötti rennosti, ja toinen taisi oikein nauttia harjauksesta. Myös irtojuoksutus jäi Bambin osalta vaisuksi. Se ravasi ja laukkasi jonkun verran, mutta se vaikutti aika väsyneeltä. Kyllä tällaisesta pienestä kevätväsymyksestä päästään eroon muuttamalla hiukan ruokintaa, eikä kyse ole mistään vakavasta, sillä  Bambi ei vaikuttanut millään lailla kipeältä, ainoastaan väsyneeltä. Kyllä niillä hevosillakin joskus on huonoja päiviä, eikä yhden päivän kestäneestä pikku väsymyksestä kannata huolestua, mutta asia on tietenkin eri jos hevonen on ollut väsynyt pitkän aikaa. Bambi on sitä paitsi  toiminut Taran sijaisena viimeaikoina Taran irronneen kengän ja ikään liittyvän väsyneen kauden takia, joten tämä väsymys oli ihan ymmärrettävää.
 
4.
Tara puolestaan vaikutti olevan yllättävän pirteä, ja se laukkasi lujaa. On se vain ihme että välillä tuntuu siltä että Tara on hirveän väsynyt, vanhemman puoleinen  ja jäykkä, mutta sitten se yllättääkin jokaisen jollain tempauksella. Ihan niin kuin se haluaisi sanoa että en mä kuulkaas vielä mikään vanha ole..Huomatkaa toki että näillä Taran "tempauksilla" tarkoitan sitä että se innostuu laukkaamaan oikein lujaa, tai pahimmassa tapauksessa se pelästyy metsässä ilvestä.
 
5.
Varsinaisen irtojuoksutuksen jälkeen kävelytimme hevosia. Yritimme "paimentaa" niitä ihan niin kuin laumassakin tehtäisiin. Yritimme myös toimia vähän niin kuin yhtenäisenä linjana, joka"poimii" ne mukaansa jos ne eivät kävele ympyrällä. Tämä oli oikein mukavaa, ja kun olimme saaneet loppukäynnit käveltyä oli aika lopettaa.


6.
Mikä oli sinun lempikuvasi? entä onko jollain muullakin tällä viikolla TET -viikko? missä te olette viettäneet TET viikkonne silloin kun teillä on sellainen ollut?

tiistai 12. tammikuuta 2016

Irtojuoksutusta

Heippa taas! tänne Etelä -Suomeenkin  on nyt sitten saatu kunnolla lunta, ja täytyy kyllä sanoa, että olen tästä oikein mielissäni. Tämä lumentulo on myös tuonut mukanaan paremmat mahdollisuudet valokuvaamiseen myös illemmalla, kun ei ole enää ihan niin pilkkopimeätä, ja siitähän minä innostuin. Eilen kävin tallilla, mutta en kuitenkaan ratsastanut, vaan päätimme Annikan kanssa irtojuoksuttaa hevoset. Ne olivat keränneet ihan kiitettävästi energiaa, joten tämä tuli tarpeeseen. Ensin Annika juoksutti hevosia, ja minä kuvasin. Lopuksi minä kuitenkin jäädytin näppini niin totaalisesti, että meidän oli pakko mennä Annikan kanssa siivoamaan karsinat, ja jätimme hevoset kentälle( portti oli tietysti kiinni). Menimme kuitenkin pian takaisin kentälle, ja tällä kertaa oli minun vuoroni juoksuttaa hevosia. Kolmen hevosen" paimentaminen" oli kyllä aika vaativaa. Aina joku hevosista hidasti käyntiin, tai yritti tulla minun luokseni keskelle kenttää. Erityisesti Mirellan suhteen sain olla aika tarkkana, koska se on juuri pahimmassa mahdollisessa" teini iässä". Lopuksi kun olin saanut lauman nuorimmat tottelemaan minua hyvin, pyysin vielä Taran ympyrälle ja keskityin vain siihen. Tara toimi oikein hyvin, ja minä jaksan kyllä aina ihmetellä sen herkkyyttä. Esimerkiksi kun pyysin sitä pysähtymään minun oli laskettava  raippa kädestäni maahan, jotta se pysähtyisi. Mutta pidemmät jaarittelut sikseen, nyt olisi niiden kuvien aika! Otin kaikki kuvat puhelimellani, kun kamera jäi kotiin, ja puhelimellani  saa muutenkin otettua  parempia kuvia hämärässä.
1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.
Mikä näistä on teidän lempikuvanne?

perjantai 15. toukokuuta 2015

Ratsastusta ja kuulumisia!

Heippa! tässä on taas päässyt tulemaan hiukan hiljaiseneloa täällä blogin puolella. Pahoitteluni tästä. Viime viikolla kävimme tallilla ja sekä minä, Carolina että Annika ratsastimme pikaisesti Taralla .Treenasimme hiukan laukkaa mutta kun se ei oikein ottanut onnistuakseen Annikan täytyi ratsastaa lopuksi itse. Tara on hiukan kokeneemmille ratsastajille(voisinkohan laskea itseni tähän ryhmään, varmaan) todella tarkka istunnasta eikä hommasta meinaa tulla mitään jos istuu hiukan hassusti. Minun kohdallani ongelma oli se että en istunut täysin suorassa sen jälkeen kun Tara rupesi  yrittämän keskelle kenttää ja minun piti estää se pohkeella ja istunnalla enkä sitten tämän jälkeen jäänyt istumaan suorana.

Tämän jälkeen päätimme ottaa Mirellan juoksutukseen ja sen jälkeen ratsastaa sillä.
voi että kun Mirella muistuttaa äitiään tässä kuvassa..
tässä kuvassa taas on oikein nätti ravi.
Tuo Mirella on kyllä niin rauhallinen tapaus  ja se on hyvä asia.

 Juoksutuksen jälkeen ratsastimme Carolinan kanssa Mirellalla(Annika talutti) ja se oli kyllä tosi hieno taas kerran. Se kulki niin rauhallisesti ja nätisti että saimme olla siitä oikein ylpeitä.

Tänään kävimme myös tallilla ja koska Taran kenkä oli vääntynyt niin päätimme mennä Bambilla ja Mirellalla. Mirella käyttää vielä Bambin satulaa(Taran satula on sille liian iso) joten minulle jäi kaksi vaihtoehtoa: ratsastaa Bambilla ilman satulaa tai Taran satulalla ja päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Taran koulusatula ei ihan täydellisesti istu Bambille mutta se ei hierrä tai muutenkaan häiritse Bambia. Vaikka sekä Bambin että Taran satulat ovat koulusatuloita niin ne tuntuvat erilaisilta ja minun mielestä Bambin oma penkki on kivempi. Bambillahan on erikoisatula ja se on todella mukava istua.

Kentällä Bambi toimi kuin unelma! kun maasta käsittelin sitä korjasin samalla esteet puomeiksi ja vein aitaustolppia pois kentältä. Bambi seisoi nätisti kaiken tämän aikana ja kulki nätisti mukana (talutin sitä silti ohjista)kun kuljetin aitaustolpat parempaan paikkaan.

Pian kiipesin selkään ja huomasin heti että Taran satula tuntui hiukan kummalliselta istua mutta ei kuitenkaan hinkannut . Minulla oli myös eripari jalustimet mutta en viitsinyt niitä ruveta korjaamaan.

Työskentelimme ihan käynnissä ja teimme voltteja ja temponmuutoksia. Bambi kuunteli nätisti istuntaa ja huomasin useasti selkeän eron käynnin tempossa.  Carolina ratsasti Mirellalla ja Annika talutti Mirellaa joten minä ratsastin Bambilla ihan itsekseni . Lopussa meidän meno meni tosi kiemurtelevaksi kun nostimme ravin mutta saimme lopulta yhden suoran kierroksen käynnissä vielä lopussa(vaikka niitä oli ennen tätä monta).
Mirella oli taas tosi nätisti minun näkemäni mukaan ja teimme aika lailla samoja harjoituksia kun Mirella koska en viitsinyt aluksi ravata koska Mirella olisi voinut häiriintyä siitä(nyt kyllä naurahdan itsekin) mutta nuorten hevosten kanssa pitää aina toimia varovaisesti kun ei niistä ikinä voi täysin tietää.

siis vieläkö sä kuvaat?
Koita nyt ymmärtää etten mä ehdi poseeraamaan kun mulla on tuhat kertaa tärkeämpää puuhaa tuumaa ahmatti nimeltä Bambi..

Ihan hyvin meillä siis tänään meni vaikka pieniä ongelmia olikin ja ihan kiva fiilis jäi.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Bambi postaa!

 Terve Lillin blogin arvonlukijat! tänään minä ,Bambi sain Lillin erikoisluvalla tulla tänne postaamaan.Olette varmasti kuulleet kaiken näköistä minusta tästä blogista joten päätinpä tulla itse kertomaan teille minkälainen heppa minä oikeasti olen.Minä siis toimin tänään Lillin tuuraajana se kun on liian laiska blogatakseen ja sitä paitsi minä olen kuullut että täällä on ollut paljon asia postauksia , minä kutsuisin niitä kyllä lähinnä tylsiksi joten päätin tulla korjaamaan tilannetta...(mitä toi heppa oikein turisee?).

Tänään kuulin tallissa seisoessani tutun auton äänen pihalta ja tajusin ilokseni että Lilli ja Carolina olivat tulleet tallille! minä ajattelin tietty että Lilli tulisi heti harjaamaan ja laittamaan kuntoon minua, olenhan minä vastustamattoman hepan maineessa..
Mutta ei. Pitihän niiden ensiksi mennä irtojuoksuttamaan ja hypyttämään Mirellaa (Pyh) ja minut jätettiin talliin odottamaan, no paijasi Lilli minua sentään vähän ennen kuin lähti.
siis iskikö se paparazzi jälleen?

ihan kivastihan tuo siskoseni hyppelee, mutta kyllä minä lupaan pistää paremmaksi heti kun saan mahdollisuuden!
No mutta, kyllähän se Lilli sieltä takaisin tuli ja aivan kuten aavistinkin hän satuloi ja suitsi minut (minut oli jo harjattu aikisemmin jotta silkkinen kaunis karvani tulisi oikeuksiinsa). Ja totta kai hän vei minut kentälle ja maastakäsitteli mut ensin, siis ihan oikeastikko se luulee etten minä osaa kävellä ja pysähtyä käskystä? ihme sakkia noi ihmiset mutta olen silti jotenkin aina tykännyt niistä vaikka mä en aina niiden ajatuksenkulkua ymmärrä.. ja sittenhän se Lilli kiipusti selkääni tuttuun tapaan.
kaverukset, on se Lilli ihan kiva likka minunkin mielestä..
Minä olen kuulkaas kuullut jotain niin hälyttävää kun että tässä blogissa on ollut jopa pari huonoakin sanaa minusta, ja pitihän minun tulla se suuri vääryys korjaamaan sillä minähän olen Lillin mielestä maailman ihanin heppa(miksipä en olisi) ja sitä mieltä teidän Lillin lukijoidenkin pitäisi olla. No, osaan minä joskus hiukan temppuilla jos ratsastaja ei  ole hereillä mutta pitäähän se ratsastaja pitää hereillä ettei se ihan sinne selkään nukahda ja Lilli osaa kyllä olla päättäväinen kuski jos ei muuta..Minulla on kuulkaas sellainen tavoite että minä saisin joskus tunnilla Lillin väsyneeksi ja mieluusti sen vatsalihaksetkin saisi huutaa hoosiannaa..mutta en ole vielä siinä tavoitteessa onnistunut kun tuo Lilli on niin pirteä ja energinen luonteeltaan .

no, pääsinhän minäkin vähän hyppimään ja näyttämään taitojani
Lilli ratsastaa mielestäni ihan hyvin mutta on sillä edelleen välillä se käsi turhan liikkuvainen mutta useimmiten sen selässä kantaminen on ihan ok hommaa. Ennen Lillin käsi oli kova eikä se osannut oikein ratsastaa kunnolla eikä sen kantaminen ollut niin kivaa mutta on sen istunta kyllä jonkun verran parantunut , (pitihän mun nyt ottaa tilaisuus käyttöön kun sellaisen sain ja kostaa Lillille sen pari sanaa jotka se tänne kirjoitti jotka eivät kehuneet meikäläistä, kosto on suloinen..).

katsokaa mikä tyyli, mikä ilmavara ja mikä suoritus! voitin siskoseni..

 
 Tällä tunnilla menin mielestäni oikein hyvin mutta sai Lilli mua hiukan patistaa raviin kun näytin ärsyyntyneeltä mutta eihän se Lilli sitten loppujen lopuksi sellaista suvainnut (osasyynä oli kuitenkin pieni este joka oli kentällä  jota halusin hyppäämään)mutta koitinpa ainakin kostaa sille tallikeikan alussa kokemani vääryyden mutta enpä tainnut kovinkaan hyvin lopuksi onnistua.
 
Lopuksi Lilli otti pois satulan ja suitset ja vei mut tarhaan ja pääsin sinne tallustelemaan ja perässäni tuli äitini Tara joka on mulle kyllä tärkeä heppa ja olen pohjimmiltani aika mamman tyttö..
 
Pitäisikö mun teidän mielestä postata useamminkin vai pidättekö vieläkin mieluummin Lillin pääbloggaajana? Oletteko te muut hevosystäväni päässeet bloggaamaan joskus?

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Mirella

Taran tyttö "Mirella"



Rotu: suomenpienhevonen
Sukupuoli:tamma
Säkäkorkeus : kasvussa..
syntynyt: 2012
omistaja: Annika Kontturi -Salmi

Mirella on luonteeltaan aika saman tapainen kun äitinsä Tara, elikkä kiltti ja rauhallinen. Mirella on kuitenkin perinyt myös  äitinsä temperamentin, vaikka sitä ei Tarassa nykyään niin huomaakaan. Tämä piirre on vasta viime aikoina alkanut korostumaan Mirellassa, ja pienempänä se oli tosi rauhallinen  ja helppo. Ratsuna Mirella on kuitenkin ikäisekseen tosi kiltti ja kuuliainen.Se on myös varsamaiseen tyyliin tosi utelias, ja tallissa se saattaa häiritä Bambia harjatessa. Se on  aina paikalla kun jotain niinkin jännittävää kun tallinsiivous on käynnissä, eikä se jää mistään tallilla tapahtuvasta paitsi. Mirella tykkää paljon esteistä, ja se hyppääkin oikein hyvin siihen nähden kuinka vähän sitä on treenattu. Irtouoksutus on myös Mirelalle mielekästä puuhaa, ja se pukittelee oikein kunnolla aina välillä kun sitä irtojuoksuttaa.


Esteistä Mirella tykkää!

Mirella oli vasta pieni varsa kun tapasin sen ensimmäistäkertaa vuonna 2012. Olen kuitenkin oppinut tuntemaan Mirellan paremmin vasta vuonna 2014,kun aloimme touhuta enemmän sen kanssa.

Syksyllä 2014 aloitimme tosiaan  pikkuhiljaa Mirellan sisään ratsastuksen. Aluksi laitoimme pelkästään satulahuovan sen selkään ja pikkuhiljaa rupesimme nostamaan satulan sen selkään. Mirella käyttäytyi tosi nätisti ja rauhallisesti.

ja sitten laitettiin satula selkään..

Seuraavalla kerralla me vain talutimme sitä ympäri kenttää ja pyysimme sitä käyntiin tai pysähtymään. Nämä käskyt se ymmärsi nopeasti, koska se oli kuullut ne ennenkin. Oikeastaan siis vaan hiottiin asioita joita se jo periaatteessa osasi. Samana syksynä jatkoimme rauhallisesti ja varmasti Mirellan sisään ratsastusta, ja kävimme pari kertaa nojailemassa sitä vasten ja totuttelimme sitä ratsastajan painoon.

Keväällä 2015 olemme jatkaneet rauhallisesti ja varmasti sisään ratsastusta ja Mirella on toiminut hyvin ratsastaessa. Pääsin myös itse ensimmäistä kertaa sen selkään.

Vuonna 2016 Mirella on aina välillä käynyt mukana tunneilla, mutta välillä sillä on myös ollut aika pitkiä lepojaksoja. Tunneilla ollessaan Mirella on kuitenkin toiminut toistenkin hevosten seurassa hyvin. 

Videoita Mirellasta


                                                                                                                                                  

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Blogihaaste+Bambin kuulumisia




osallistumaan pääset Täältä

Nyt olisi taas viikon blogihaasteen vuoro, tällä kertaa haasteena on esitellä harjapakin sisältö. Tämä ei olisi voinut tulla parempaan saumaan nyt kun meillä ei ole vielä alkanut tuo karvanvaihto ja harjat ovat vielä suurin piirtein  siistit, niitä siistejä harjoja tulee kyllä  vielä ikävä..
 Periaatteessa kaikissa harjapakeissa kuuluisi olla harjoja, magic Brushin harja, kaviokoukkuja ja kumisuka. Minun mielestäni on tosi tärkeätä että jokaisella hevosella on omat harjat erikseen ettei tallilla rupea leviämään hevosesta hevoseen mitään inhottavia ihottumia.

Näiden laatikoiden sisältöä ruvetaan raottamaan..
Tällaiset Magic brushin harjat me ostimme lahjaksi hevosille

Koska Tara on hevosista vanhin ja sekä Mirellan että Bambin emä sen harjapakki saa myös luvan aloitta esittelyn.



Taran harjapakki on hiukan kulunut mutta se toimii silti oikein hyvin. Taran harjat ovat enimmäkseen ruskeita , vihreitä tai mustia.

Tältä Taran harjapakki näyttää kun sen avaa




Tältä näyttää Bambin harjapakki

Bambilla on suurimmaksi osaksi punaisia harjoja ja se on vähän niin kun sen väri.

Minä olen aina ihmetellyt että miksi Mirella on aina seuraamassa(lue tiellä) kun harjaan Bambia mutta sehän nauraa Bambille:
"Sinä oot niin  kuuma tamma että sinä tarttet punaiset harjat mutta minä olen totta kai niin söpö että minulla pitää olla vaalean punaiset" (oikeasti syynä on se että Mirella on maailman uteliain varsa)




tältä näyttää pakin sisältö

Tässä on Mirellan Harjapakki
'

Mirellalle on tosiaan haalittu vaaleanpunaista eniten mutta myös vaalean sinistä.

Siinä vaiheessa kun harjaa Mirellaa sinisellä harjalla Bambi voi kostaa Mirellan irvailut ja todeta: "Hah , tytöllä on siniset harjat"

 sellaista se sisarrakkaus on..