Pitkästä aikaa!

Nyt täytyy kyllä sanoa että melkein nolottaa kirjoittaa taas blogia. Hiljaiseneloa on tullut elettyä täällä blogin puolella nyt ihan järkyttävän pitkään, mutta jotenkin nyt tuntuu siltä että se on tullut tarpeeseen. Joulukalenteria varten tuli kirjoitettua ja kuvattua tallillakin tosi paljon materiaalia, joten nyt on ollut vähän niin kuin kuvauskiintiö täynnä jopa itselläni. Eipäs tuolla ulkona olisi iltapäiväisin paljon saanutkaan kuvattua, kun säät ovat mitä ovat tähän aikaan vuodesta. Ensimmäistä kertaa näiden parin vuoden aikana onkin juuri hyvien  säiden ja motivaation puutteesta johtuen tullut pidettyä oikein kunnon tauko bloggaamisesta. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa alkaisi varmasti kuvaaminenkin olemaan mahdollista, joten eiköhän tämä blogikin tästä pikku hiljaa herää henkiin.
Jo eilen saatiin taas pitkästä aikaa uusiakin kuvia tallilta. Eivät ne tosiaan laadultaan mitään huippuluokkaa ole, mutta varmasti nekin kelpaavat paremman puutteessa. Oikeastaan minä itse yllätyin jopa vähän siitä että tuolla uudella objektiivilla saa pimeässä noinkin "hyviä " kuvia, vaikka siinä hyvä valovoima onkin.

Heti ensimmäisenä kävimme pellolla irtojuoksuttamassa Bambia, ja minä yritin siinä epätoivoisesti kuvata Bambia pitkällä putkella. Eipä siitä oikein mitään tullut, mutta pari julkaisukelpoista otosta minä ehdin sieltäkin ottaa. Minua oikein harmitti se että tuossa objektiivissa on noin huono valovoima, kun Bambi näytti tuolla pellolla laukatessaan niin hienolta. Bambi kyllä todisti irtojuoksutuksen aikana olevansa sitä paitsi äärettömän kiltti ja fiksu. Se nimittäin pääsi vahingossa irti pellolla, ja siihen se reagoi jatkamalla kuuliaisesti ympyrässä laukkaamista. Jossain vaiheessa se kuitenkin juoksi pellon viereiselle hiekkatielle ennen kun me ehdimme saada sitä kiinni. Silloinpa Bambi vasta todistikin olevansa fiksu. Se nimittäin juoksi suorinta tietä takaisin kotitallille, joka oli onneksi tietenkin ihan kulman takana peltoa vastapäätä. Onneksi tallillakin sattui olemaan ihmisiä, jotka veivät sitten  Bambin sen omaan karsinaan. Arvatkaapa vain ehdimmekö me ihmiset kuitenkin pelästyä pahemman kerran, kun huomasimme sen juoksevan tielle.. No, loppu hyvin, kaikki hyvin, eikä heppakaan tainnut saada naarmuakaan tässä seikkailussa. Ainakin sillä ei ollut mitään jälkiä missään kun me katsoimme sen jalat, ja muutenkin koko hepan läpi.

Tämän peltoepisodin jälkeen halusimme kaikki taas pitkästä aikaa harrastaa maastakäsittelyä hevosten kanssa, ja päätimme ottaa sekä Taran että Bambin kentälle. Tehtävänä meillä oli tällä kertaa se että mentiin kyykkyyn keskelle kenttää selkä hevosta vasten, ja kutsuttiin hevosta luokseen rapisuttamalla sokerinpalaa taskussaan tai pyytämällä sitä nimeltä luokseen. Kun hevonen tuli ihmisen luokse niin ihminen kääntyi sitä kohti ja nousi kyykystä, ja silitteli sitä. Lopuksi hevosen kuului seurata ihmstä hetken ympäri kenttää kävellen, ja sen jälkeen se sai sokerinpalan. Sekä Tara että Bambi( ja erityisesti Tara) olivat kyllä tosi hyviä tässä. Tara ainakin tuli tosi helposti ihmisen luokse, ja seurasi mielellään ihmistä. Bambikin tuli kyllä tosi nätisti luokse, mutta sillä oli ehkä vähän liikaa ärsykkeitä kun sitä kuvattiin edestäpäin(joskin tietenkin kentän ulkopuolelta), joten seuraamisharjoitus oli ehkä sen kanssa sen takia vähän vaikeampaa. Lopuksi Bambi kyllä seurasikin useampaa ihmistä tosi nätisti, kun sille näytettiin tarkemmin ketä se kuuluu seurata, ja kenen luokse tulla.