Long time no see

Onpas siitä taas pitkä aika kun olen viimeksi kirjoitellut kuulumisia tänne blogin puolelle. Tässä välissä blogin ulkoasu on kuitenkin vaihtunut, niin kuin varmasti huomasitte kun klikkasitte blogin auki. Aiempi ulkoasu oli omasta mielestäni vähän turhan tumma, joten nyt olisi uuden vähän vaaleamman ulkoasun vuoro. Nämä pari mennyttä kuukautta ovat muutenkin olleet tosi hiljaisia blogin suhteen, ja kameraakin on tullut ulkoilutettua ihan mitättömän vähän, joten tuntui ihan kivalta aloittaa ihan ns. puhtaalta pöydältä blogin suhteen.

Hevosrintamalla ei ole sitten viime postauksen tapahtunut mitään erikoisempaa. Kevät on näköjään pikkuhiljaa tulemassa jo tänne etelään(nyt tietenkin huomenna tulee vettä tai lunta, kun uskallan väittää näin), joten olemme päässeet ravaamaan vähän enemmän. Joitain kertoja ollaan jopa ravattu aika paljokin. Nyt olen myös ensimmäisiä kertoja  todellakin huomannut sen että saliteeni tosiaan on tehnyt hyvää ratsastuksenkin kannalta. Eniten sen huomaa ehkä siitä että meidän koko meidän tämä "keskelle kenttää valuminen", josta olen jankannut koko tämän blogin historian aikana varmasti tuhat miljoona kertaa, on viime aikoina oikeastaan loppunut täysin. Uskaltaisin väittää että viimeisen kuukauden aikana emme ole kertaakaan "valuneet" keskelle kenttää, mikä on selvä parannus entiseen. Toinen asia jonka olen huomannut on se että ravissa ratsastaminen on helpottunut huomattavasti. Jotenkin minun on helpompaa ihan oikeasti istua alas sinne satulaan, ja käsien pitäminen paikoillaan menee jo paremmin. Ravissa ehkä vähän alkaa huomaamaan senkin että olen tehnyt salilla vatsalihaksia, kun ravin pitäminen rentona ja aika hitaana on helpompaa. Ensimmäistä kertaa olen nyt jo huomannut että Tara herkkänä hevosena jopa hidastaa välillä käyntiin kun hidastan sitä vatsalihaksilla ravissa.

Eilen ratsastin pitkän "Tara kauden" jälkeen taas pitkästä aikaa Mirellalla. Huomasin kyllä että olen jotenkin skarpimpi Mirellan selässä, ja keskityn ehkä enemmän sellaisiin asioihin, joihin en keskity niin paljon Taran ja Bambin selässä. Esimerkiksi pysähdykset menevät jotenkin paljon paremmin Mirellan selässä. Vielä minun täytyy kuitenkin miettiä tarkasti sitä että ihan oikeasti nojaan taaksepäin kuin pyydän Mirellaa pysähtymään, koska pysähdykset toimivat sillä tavalla paljon paremmin. Tässä on taas tämä sama asia, jota minä sekä inhoan että rakastan ratsastuksessa: aivot sanovat tiettyä asiaa, kun taas oikeasti pitäisi tehdä jotain ihan muuta. Ei auta muu kuin oikein keskittyä siihen asiaan jota tekee juuri silloin, ja luoda vähän niin kuin mantra oman pään sisään, niin että muistaa tehdä juuri sen tietyn asian oikein. Useinhan kyse ei ole siitä etteikö jotain osaisi tehdä, mikä osittain on ärsyttävää. Sitä asiaa täytyy vain treenata ja kerrata kerta kerran jälkeen, niin sen oppii. Joskus siinä kestää, niin kuin meidän kentän keskelle valumisemme suhteen on käynyt. Loppujen lopuksi olen kuitenkin ollut tosi tyytyväinen viimeaikojen ratsastuksiin. On myös tosi ihanaa että kevät on tulossa, niin pääsee taas ratsastamaan ja treenaamaan oikein kunnolla!. Minun ennustukseni siitä että pian sataa vettä tai lunta toteutui muuten säästä puheen ollen nopeammin kuin luulin. Kuulin juuri tätä kirjoittaessani parin sadepisaran rummuttavan minun huoneeni kattoikkunaa vasten;)..
Miten teidän keväänne on lähtenyt käyntiin?
Mitä te olette mieltä blogin uudesta bannerista?