Jumppaa, ratsastusta ja koulukiireitä

Heippa! onpas viime postauksesta taas kerran kulunut aikaa. Tällä kertaa minulla on kuitenkin selitys tälle hiljaiselolle.Viimeviikko nimittäin oli minulle tosi kiireinen  ja työntäyteinen, enkä kerta kaikkiaan ehtinyt miettiä blogin kirjoittamista. Tätä kiirettä jatkuu varmasti vielä ensi viikon, ja sen jälkeen on enää viikko aikaa kesäloman alkamiseen! Kesälomalla lupaan aktivoitua blogin suhteen lomailemisen ohella ja varmasti tulee taas käytyä kisoissakin kuvailemassa.

Maanantaina tuli kuitenkin käytyä ratsastustunnilla niin kuin tavallisesti. Tällä kertaa otimme aika rennosti ja ratsastimme vain käynnissä. Keskityimme kuitenkin jumppaamaan itse hevosen selässä käyttäen keppiä apuvälineenä. Minä olen taas hiukan lintsannut hyvästä venyttelytavastani, joten tämä jumppailu oli kyllä hyvä idea. Teimme ihan tavallisen keppijumpan, ja tarkoituksena oli lähinnä oppia tuntemaan lapaluut ja venyttää selkää. Selkäni on sen verran hyvässä kunnossa etteivät harjoitukset tuntuneet oikeastaan selässä lainkaan, mutta lapaluut tunsin kyllä hyvin.Harjoitusten jälkeen oli kuitenkin vetreä ja hyvä olo,  joten kyllä tuo hyvää teki.  Lopuksi kävelin vielä kierroksen tai pari ja sen jälkeen oli hyvä lopettaa.

Bambi käyttäytyi tosi nätisti kokoajan, eikä sitä jännittänyt käsissäni oleva keppi lainkaan. Bambi on kyllä kaikinpuolin niin rauhallinen ja tasainen tammaksi ettei mitään määrää. Joskus sen kanssa joutuu keskustelemaan esimerkiksi siitä ettei sitä ruohoa juosta syömään silloin kun mennään ratsastamaan, mutta se on kyllä todella kiltti ja luotettava hevonen kunhan sille tekee päättäväisesti selväksi tietyt asiat. Nyt tosin tuo ruohon perään juokseminenkin on käsitelty, eikä siitä tarvitse enää keskustella. Kerran viime kesänä Bambi veti minut ihan kunnolla pusikkoon kun sen teki mieli syödä ruohoa,  ja minä sain tästä tavasta tarpeekseni. En tietenkään rankaissut sitä, mutta käskin sen päättäväisesti lopettamaan syömisen ja talutin sen takaisin tarhaan. Siitä lähtien tämä ei ole enää ollut ongelmana, joten jotain minun on täytynyt silloin tehdä oikein.

Perjantaina minä olin erityisen tyytyväinen Bambiin. Se  ei kertaakaan edes yrittänyt kysyä että saisiko tuosta maistaa vähän ruohoa, vaan se käveli rinnallani täysin rauhallisesti. Tästä se sai tietysti kehuja, ja sen jälkeen se pääsi kentälle juoksemaan Mirellan kanssa. Aluksi hevoset kävelivät ja söivät hiukan ruohoa kentällä, mutta myöhemmin ne innostuivat juoksemaan oikein kunnolla. Sekä Mirella että Bambi pukittelivat aika näyttävästi, ja ne vaikuttivat nauttivan elämästään. Niitä oli kyllä tosi kiva katsoa ja kuvata kun ne vaikuttivat niin tyytyväisiltä.

Oli muuten aivan erityisen ihanaa päästä tallille eilen. Kuten jo kerroin niin minulla oli rankka viikko takana, eikä mikään muu olisi siinä mielentilassa ollut mukavampaa kuin hevosten kanssa oleminen. Hevoset osaavat kyllä olla stressaavina tai muuten vain kovina aikoina sellainen henkireikä ettei tosikaan. Hevosten läsnäolo on jo itsessään niin rauhoittavaa että kaikki koulustressit pyyhkiytyvät mielestä pois.