Sain syntymäpäivälahjaksi( täytän muuten tänään 15 vuotta) sedältäni Kyra ja ratsastuksen taito kirjan. Kirja sai minut todellakin analysoimaan itseäni ratsastajana, ja tajusin että teen ongelmistani useasti päässäni liian suuria, ja sillä lailla oikeastaan teen ne isommaksi. Ihmisenä osaan suhtautua itseeni mielestäni hyvin, ja minulla on hyvä itsetunto. Hyväksyn sen että teen virheitä, vaikka yrittäisinkin parhaani. Ratsastustunnilla taas huomaan ajautuvani johonkin ihme" suoritustilaan" ,ja useasti peli on menetetty siinä vaiheessa kun minä epätoivoisesti yritän korjata jonkun ongelman. Olen ratsastuksen suhteen perfektionisti, ja minua harmittaa aina jos joudun lopettamaan tunnin sellaisella fiiliksellä että meni huonosti. Esimerkiksi kerran Taralla ratsastettuani olisin kovasti halunnut Carolinan ratsastuksen jälkeen hypätä jälleen kyytiin ja jatkaa ratsastusta, koska en ollut tyytyväinen. Tuolloin Annika kuitenkin onneksi ymmärsi ettei meillä menisi yhtään paremmin vaikka hyppäisinkin takaisin selkään, ja hän sai lopulta minutkin uskomaan järkipuhetta.
Olen ihminen joka jää helposti hakkaamaan päätään seinään, koska en tiedä mitään ärsyttävämpää kun luovuttaminen. Se ottaa yksinkertaisesti sisuni päälle ihan hirveästi. Olen yksinkertaisesti ihan hirveän itsepäinen ihminen, ja olen sen verran lujatahtoinen että saan usein sen mitä haluan, jos minä tosiaan sitä kovasti haluan. No, mutta takaisin siihen ratsastukseen. Ratsastuksen suhteen sellaista termiä kuin täydellisyys ei ole olemassakaan. Vaikka olisit kuinka taitava ratsastaja, et kuitenkaan ikinä ratsasta täydellisesti. Siihen ei yksinkertaisesti riitä yhden ihmisen elämä. Joten me voimme vain tehdä virheitä, ja koittaa parhaamme mukaan oppia niistä. Minä pidän kovasti sanonnasta" ihmisellä on lupa tehdä virheitä ja erehtyä, samaa virhettä ei vain saisi tehdä kaksi kertaa".
Ratsastuksen suhteen tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Jos olet ratsastanut monta vuotta käyttäen kehoasi jotenkin väärin, siitä ei ihan niin vain pääse eroon. Vaaditaan satoja ja satoja toistoja jotta jokin väärä refleksi tai lihasmuistissa oleva väärä tapa muuttuu oikeaksi. Siinä punnitaan ratsastajan luonnonlujuus, ja sanoisin että se on yksi vahvuuksistani ratsastajana. Mutta siinäkin on rajansa. Joskus ei vain enää kannata lyödä päätään seinään, koska siinä ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä. Jos minä joskus lopetan tunnin huonoon fiilikseen, se ei tarkoita sitä että olen antanut periksi. Minä olen vain yksinkertaisesti havainnut etten tällä kertaa pysty parempaan, ja päättänyt yrittää ensikerralla uudestaan. Minä haluan ajatella niin, että olen antanut periksi tasan silloin kun ajattelen etten minä mitään osaa. Sellainen fiilis on joskus jokaisella ratsastajalla, mutta siihen ei saisi jäädä vellomaan. Minusta yksi parhaista kohdista Kyra ja ratsastuksen taito kirjassa on Kyran nöyrä kommentti omasta teoriastaan" Valitettavasti minullakaan ei ole ainuttakaan hevosta, joka reagoisi täydellisesti kaikkiin omiin periaatteisiini
Olen ihminen joka jää helposti hakkaamaan päätään seinään, koska en tiedä mitään ärsyttävämpää kun luovuttaminen. Se ottaa yksinkertaisesti sisuni päälle ihan hirveästi. Olen yksinkertaisesti ihan hirveän itsepäinen ihminen, ja olen sen verran lujatahtoinen että saan usein sen mitä haluan, jos minä tosiaan sitä kovasti haluan. No, mutta takaisin siihen ratsastukseen. Ratsastuksen suhteen sellaista termiä kuin täydellisyys ei ole olemassakaan. Vaikka olisit kuinka taitava ratsastaja, et kuitenkaan ikinä ratsasta täydellisesti. Siihen ei yksinkertaisesti riitä yhden ihmisen elämä. Joten me voimme vain tehdä virheitä, ja koittaa parhaamme mukaan oppia niistä. Minä pidän kovasti sanonnasta" ihmisellä on lupa tehdä virheitä ja erehtyä, samaa virhettä ei vain saisi tehdä kaksi kertaa".
Ratsastuksen suhteen tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Jos olet ratsastanut monta vuotta käyttäen kehoasi jotenkin väärin, siitä ei ihan niin vain pääse eroon. Vaaditaan satoja ja satoja toistoja jotta jokin väärä refleksi tai lihasmuistissa oleva väärä tapa muuttuu oikeaksi. Siinä punnitaan ratsastajan luonnonlujuus, ja sanoisin että se on yksi vahvuuksistani ratsastajana. Mutta siinäkin on rajansa. Joskus ei vain enää kannata lyödä päätään seinään, koska siinä ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä. Jos minä joskus lopetan tunnin huonoon fiilikseen, se ei tarkoita sitä että olen antanut periksi. Minä olen vain yksinkertaisesti havainnut etten tällä kertaa pysty parempaan, ja päättänyt yrittää ensikerralla uudestaan. Minä haluan ajatella niin, että olen antanut periksi tasan silloin kun ajattelen etten minä mitään osaa. Sellainen fiilis on joskus jokaisella ratsastajalla, mutta siihen ei saisi jäädä vellomaan. Minusta yksi parhaista kohdista Kyra ja ratsastuksen taito kirjassa on Kyran nöyrä kommentti omasta teoriastaan" Valitettavasti minullakaan ei ole ainuttakaan hevosta, joka reagoisi täydellisesti kaikkiin omiin periaatteisiini
".Pääasia on kuitenkin se että yritämme aina parhaamme.
Todella hyvä postaus! Sellaista kyselisin vaan, että kun mainitsit jossain postauksessa että käytät "Gimp" nimistä kuvanmuokkausohjelmaa. Onko se helppokäyttöinen kun itse en meinannut saada mitenkään sitä toimimaan?
VastaaPoistaKiitos! on tuo gimp ihan suhteellisen helppokäyttöinen, kunhan sitä vain oppii käyttämään. Muistan itsekin kuinka hankalalta sen käyttö tuntui aluksi. Ajattelin tehdä postauksen siitä miten minä teen bannerin, mutta saa nähdä koska ehdin toteuttaa sellaisen.
Poista