torstai 9. heinäkuuta 2015

Ratsastuskoulu vs.yksityistalli

Heippa! minulla pilkahti tänään mieleen että voisin kirjoittaa hiukan yksityistallin ja ratsastuskoulun hyvistä ja huonoista puolista tänne blogin puolelle, samalla tästä postauksesta voisi olla myös itselleni apua kun nyt loppukesästä joudun päättämään että jatkanko ratsastuskoululla vai käynkö Jatkossa pelkästään Annikan luona kaksi kertaa viikossa.

Ratsastuskoulu
Plussat
Hyvät puitteet ratsastukselle
Ratsastuskoululla panostetaan usein enemmän ratsastuskenttään ja ratsastuspohjiin mutta esim. meidän ratsastuskoululla ei ole ikinä ollut maneesia, enkä ole ikinä ratsastanut maneesissa ja täytyy kyllä sanoa etten kovin usein ole sellaista kaivannut.. paitsi ehkä joskus harvoin tallilla..
Monenlaiset hevoset
Monissa ratsastuskouluissa on varmasti paljon hevosia ja sehän tekee hyvää ratsastukselle kun pääsee ratsastamaan erilaisilla hevosilla ja oppii käsittelemään ja ratsastamaan monenlaisia hevosia.
Helpompi aloitus
Ratsastuskoulun hevosilla on helpointa opetella ratsastuksen alkeet ja ponit ovat useasti todella kilttejä ja nöyriä ja ratsastuskouluissa on paljon enemmän taluttajia ja avustajia.
Sosiaalisuus
Ratsastuskoulussa käy usein paljon ihmisiä ja siellä on helpompi saada uusia ystäviä jos on sosiaalinen luonne, vaikka toki yksityistallillakin saa hyvin ystäviä.

Miinukset:
Helpot ponit:
Ratsastuskoulun ponit eivät reagoi ratsastajan virheisiin oikeastaan yhtään ja eteenkin se minun suurin istuntavirheeni eli  yläkropan vinous jää useasti huomaamatta ratsastuskoulussa kun ei hevonen reagoi virheeseen mitenkään. Tämä voi tietenkin jonkun muun mielestä olla hyvä asia mutta minä olen päättänyt vakavasti että haluan oppia ratsastamaan hyvin ja kunnolla..
Suuret ryhmät:
Useasti ratsastuskoulussa on tosi suuret ryhmät eikä opettaja oikein ehdi keskittyä yksittäiseen ratsukkoon niin paljon kun esim. kahden ratsukon tunnilla.
Ponien koko:
Tämähän riippuu täysin ratsastuskoulusta ja ratsastajasta mutta ainakin meidän ratsastuskoululla on aika pieniä poneja ja korkeimmat ovat varmaan jotain päälle 130 cm. Minä en itsekään ole mikään kauhean pitkä(olen jotain alle 155cm)mutta kuitenkin ratsastuskoulun ponit rupeavat
 olemaan minulle hiukan liian pieniä.
Yksipuolisuus
Ratsastuskoulussa jokainen  ratsastustunnit ovat aika samanlaisia eivätkä tuntilaiset suuresta ryhmästä riippuen luonnollisestikaan saa päättää niin paljon siitä mitä tehdään.

Yksityistalli:
Plussat:
"Yksityisyys"
Minä olen sellainen ihminen että minä saatan olla todella"jäykkä"ja hiljainen tuntemattomien ihmisten kanssa tai sellaisten ihmisten kanssa joita en kovin hyvin tunne ja siksi viihdyn paremmin tutussa porukassa jossa on minulle ennestään tuttuja ihmisiä(ja tuttujen seurassa minä olenkin sitten koko ajan äänessä..;), mutta tämähän riippuu täysin ihmisestä mutta ainakin minä olen huomattavasti vapautuneempi tuttujen seurassa..
Tutut hevoset
Minun mielestäni on ainakin paljon kivempaa harrastella sellaisen hevosen kanssa jonka tuntee hyvin ja tutut hevoset tuo jonkunlaista turvallista ja mukavaa tunnelmaa. Minun mielestäni hevosen ja ihmisen välisen suhteen muodostuminen on myös ehkä tämän harrastuksen antoisin kokemus..
Herkät hevoset
Yksityishevoset esim. Tara ja Bambi ovat paljon herkempiä ratsastaa ja ne reagoivat herkemmin istuntaan ja sen virheisiin, ja sillä tavalla oppii ratsastamaan paremmin.
Monipuolisuus
Yksityistallilla saa tehdä paljon muutakin kun ratsastaa esim. juoksuttaa, irtohypyttää , tehdä tallitöitä ja muutenkin osallistua kaikkeen paljon enemmän.
Omia ideoita
Yksityistallilla saa toteuttaa paljon enemmän omia ideoita(tietenkin järjen rajoissa)ja saa muutenkin olla paljon enemmän mukana vaikuttamassa siihen mitä tehdään ja voi muutenkin tehdä paljon enemmän ja kokea paljon enemmän kun ratsastuskoulussa.

Myös tällaisia kuvaussessioita voi pitää kun on kolmen ihmisen ja kolmen hevosen muodostama ryhmä ja kaikki ihmiset tykkäävät myös ihan vaan olla heppojen kanssa.
Miinukset
Samat hevoset
Ratsastuksen kannalta olisi hyvä päästä ratsastamaan monilla hevosilla ja sillä tavalla oppii ratsastamaan erilaisilla hevosilla mutta sanoisin kuitenkin että samat ja tutut hevoset ovat ainakin minun mielestäni enemmän plussaa kun miinusta ja tämä olikin vaan ratsastuksen kannalta.

Minulle taitaa kyllä sopia tuo yksityistalli paremmin ja tuo monipuolisesti harrastaminen on kyllä enemmän minun mieleeni. Mutta tämäkin riippuu täysin siitä miten haluaa harrastaa ja mitkä ovat tavoitteet ja myös siitä minkälainen ihminen on kysymyksessä!

lauantai 4. heinäkuuta 2015

"Mun ei täydy vaan mä saan"

Olet varmasti joskus törmännyt sellaisiin hevosharrastajien vanhempiin tai pahimmassa tapauksessa jopa hevosharrastajiin jotka reagoivat esimerkiksi siihen että leirillä siivotaan satulahuonetta tai kurataan varusteita ja tehdään tallitöitä sanomalla: Tuollaisestako me maksetaan! eihän tuo ole kivaa. Jotkut voivat mennä jopa niin pitkälle että ovat sitä mieltä että on ihan tyhmää että ratsastaja itse harjaa poninsa ennen ratsastustuntia, koska kyse on ratsastustunnista ei hoitotunnista. Minun korviini tuollainen ainakin särähtää pahemman kerran joka kerta kun kuulen jotain tuon tapaista ja se on jollain tasolla jopa pelottava mutta kuitenkin niin yleinen ajatustapa. Eihän se niin ole että kaikkea voi vaan saada ja saada ilman että tekee jotain sen puolesta:) minä kuvaisin tuota jopa itsekkääksi ajatustavaksi.  Ja jos tuota ajattelee tallin omistajan näkökulmasta niin on aika epäreilua olettaa että muut vaan tulevat ratsastamaan ja tallinomistaja hoitaa tallin siivoamisen.Jos et hoida hevostasi sinulla ei ole hevosta, se on kylmä fakta ja juuri sen takia hevosen hoitaminen on minusta paljon tärkeämpää kun ratsastaminen vaikka hevonen toki voi huonosti myös huonosta ratsastuksesta.
 
Toinen kylmä fakta on se että hevoseen ei saa hyvää suhdetta pelkästään ratsastamalla sillä, ja minusta juuri suhde hevoseen on tämän harrastuksen parhaita puolia ja sen kannalta tällaiset leirit ovat erittäin tärkeitä. Itse olen koko viikon ajan vienyt hevosille heinät ja väkirehut samoin hoitanut ne ja siivonnut tallin kaverini kanssa, ja eilen oli niin kiva tulla talliin ja huomata että Tara hörisi minulle ystävällisesti tervehdykseksi kun tulin talliin vaikkei minulla ollutkaan sille juuri sillä kertaa mukana mitään syötävää:)nämä ovat juuri tällaisia arjen pieniä iloja:)Minua kyllä harmittaa niiden ratsastuskouluoppilaiden puolesta jotka eivät saa kokea tällaista.. ja samalla saan olla erittäin kiitollinen siitä että minulla on mahdollisuus tällaiseen vaikken kovin usein pääse näin pitkään olemaan tallilla muutoin kun kesäleireillä.

Tallille on aina kivempi tulla jos paikat ovat siisteinä joten satulahuoneen siivous on oikeastaan hyvä asia kaikkien tallilla käyvien näkökulmasta. Voi tuntua hassulta että me teimme töitä kentällä
ja uurastimme yhden epätasaisen kohdan kimpussa mutta kyllähän mekin sitä kenttää käytetään ja teimme vaan oman osuutemme työstä. Ja totuus on se että meillä oli huisin hauskaa siivotessamme satulahuonetta ja nauroimme paljon ja pidimme hauskaa mutta saimme kuitenkin jotain aikaiseksikin ;)
Mutta ikävä seikka on se että kun saa jonkun etuoikeuden esim. oman hevosen sitä helposti unohtaa miten etuoikeutettu onkaan eikä sitä osaa oikein arvostaa samalla lailla. Minun mielestäni olisi ihanaa käydä tallilla joka päivä mutta se voi olla ettei sitä enää osaisi arvostaa samalla lailla.

Minusta tästä lajista saa täysin väärän kuvan jos vaan ratsastaa ratsastuskoululla eikä ikinä pääse tekemään tallitöitä tai kuraamaan valjaita saatikka sitten rakentamaan laidunta ja kantamaan vesiämpäreitä sinne. Myös hevosen tunteminen ja sen kunnioittaminen ELÄIMENÄ ovat tärkeitä asioita eikä niitä opi pelkästään ratsastamalla.
Minä saan olla tosi kiitollinen siitä että saan ensinäkin olla tekemisissä näiden mahtavien hevosten kanssa ja saan sitä paitsi ratsastaa niillä!

Ponttini on se että me hevosharrastajat saamme niin paljon hevosilta ja ne antavat niin monet kerrat anteeksi virheemme että niiden hoitaminen, ruokkiminen ja tallin siistiminen on vähintä mitä voimme tehdä niiden puolesta ja itseasiassa sekin on todella kivaa:)Elastinen tiivistää tämän koko postauksen sanoman laulussaan niin hyvin: Minussa on voima mitä en voi vaimentaa , mun ei täydy vaan mä saan!
 

torstai 2. heinäkuuta 2015

Metsässä rämpimässä!+videopostaus

Heippa taas! viime postauksessa kerroin(tai Bambi kertoi)että meillä on suunnitteilla kur ohjelma ja sitähän me sitten treenattiinkin Tiistaina mutta ei ollut vielä musiikkia mukana niin en viitsinyt laittaa siitä tänne videota mutta treenit meni ihan hyvin, emme siis treenanneet koko ohjelmaa vaan treenattiin asioita jotka kuuluvat ohjelmaan:)

Keskiviikkona käytiin maastossa rämpimässä oli kyllä kiva reissu! käveltiin sekä ihan tavallisia sorametsäteillä että sitten ihan kunnon ryteiköissä.. pari kertaa päästiin hiukan hyppimäänkin kun teiden yli oli  monin paikoin kaatunut puita joskus. Tosi kivoja maastoja meillä kyllä on tuolla tallin lähistöllä, pitäisi käydä vähän useamminkin. Pidettiin pari taukoa matkan varrella niin että ihmiset sai juoda ja syödä ja hepat sai syödä ruohoa, ainoa huono puoli näissä pausseissa oli se että nuo itikat(ja erityisesti paarmat..)olivat koko ajan kimpussamme ja erityisesti heppoja ne ärsyttivät paljon..

ruokapaussilla..
  
 Bambi oli tosi kiva melkein koko reissun ajan ja alkumatkasta se käveli niin hienoa lisättyä käyntiä(kunpa se kävelisi niin koulukentälläkin..)ja noissa ryteiköissä se käytti lihaksiaan niin tehokkaasti että se käveli melkein perään annossa..(en minä oikeasti ratsasta niin hyvin että se kulkisi perän annossa mutta en minä sitä näköjään estänytkään).
tavallisella soratiellä..
 
tässä meinasi houkutus kasvaa hepoille liian suureksi..
ruokapaussilla taas.
 
Keskiviikolta innostuin myös kuvaamaan videpostauksen vaikka ei maaston lisäksi mitään muuta erityistä(Mirellan irtohypytystä lukuunottamatta..)hevosten kanssa tehtykään, siivoiltiin vaan satulahuonetta ja poimittiin vähän kukkia. Varoitan heti alusta että tämä videopostaus ei sovellu tiukkapipolle mutta se saattaa olla oikein hauska niiden mielestä jotka minun äärimmäisen kieroutunutta huumoriani ymmärtävät..;)
yksi parhaista kuvistani Bambista, jonka otin videoimisen ohella.
 

Tänään treenattiin taas hiukan meidän ohjelmaamme ja meni kyllä huonosti. Minulle on vaikeata istua täysin suorassa ja Bambi sitten herkkänä hevosena lähtee menemään keskelle kenttää heti kun vahingossa nojaan hiukan sisäänpäin. Onko kenelläkään mitään toimivaa vinkkiä tämän ongelman korjaamiseksi? kommentoikaa ihmeessä alas kommenttiboksiin jos teillä on jokin vinkki. Täällä Etelä-Suomessa on tosiaan todella kuuma ja tänäänkin lämpömittari näytti tallinpihalla olevan varjossa melkein +30 astetta.. nyt se kesä on sitten lopultakin tullut:)

Huomenna taidetaankin keskittyä ihan suoruuteen ja siihen että koitetaan saada se minun istuntani suoraksi ja jätetään se kur ohjelma ihan suosilla tulevaisuuteen. Mutta ei auta kuin todeta että lisää treeniä! eihän se ongelma mulla tavoin ratkea ja eiköhän se istuntakin vielä suoraksi saada ja periksihän minä en tunnetusti anna , vaikka onhan se tietysti aina tavallaan hiukan masentavaa kun pitää keskittyä taas ihan suoran käynninkin ratsastamiseen mutta kyllä tämä tosiaan treenillä vielä saadaan kuntoon ja ratsastushan on ikuinen oppimisen tie johon ei näy loppua, mutta ei se mitään haittaa niin kauan kun oppimisesta nauttii ja joskus vaan täytyy mennä askel taaksepäin jotta pääsee taas pari askelta eteenpäin:). Ratsastushan on periaatteessa pelkkiä ongelmia ja niiden korjaamista..
Mitä olitte mieltä videpostauksesta?
Onko kenelläkään muulla samanlaisia ongelmia suoraan menemisen kanssa?
 

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Bambin ajatuksia tallipäivästä!

 Heippa! tänään minä, Bambi pääsin tänne taas teille väkertämään postausta, tai oikeastaan Lilli pakotti mut kun ei se itse jaksa tulla mitään postaamaan. No joka tapauksessa huomasin tänään että Lilli ja Carolina olivat tulleet tallille ja tietysti mä pääsisin heidän silmätikukseen ja ihailunkohteekseen heti. Tutuksi tulleen tavan mukaan Lilli ensin maasta käsitteli minut ja hyppäsi sen jälkeen selkään. Sain vähän kävellä ja ravata ja lopuksi meni ihan kivasti. Kiusana oli järkyttävä määrä inhotavia ötököitä enkä suuresta yrityksestä huolimatta saanut pidettyä niille sitä niiden ansaitsemaa kurinpalautusta, aika noloa..

Hoitamisen jälkeen Ihmiset lähtivät syömään ja minä jäin ihanaan viileään talliin.
Syömisensä jälkeen ne hakivat mut pihalle ja ihmettelin että mikä ihmeen aprillivitsi tämä nyt sitten on mutta ei ne mitään vitsailleet vaan ne ihan oikeasti pesivät mut vedellä, voitteko kuvitella vedellä! minä pääsin( lue: jouduin)pestäväksi ja siinä mä sitten nökötin suht kiltisti kunnes sain tarpeekseni ylimääräisestä puunaamisesta ja rupesin hiukan kiemurtelemaan enkä pitänyt vedestä yhtään!
vaikka ooon mä kuullut että jos ei toteuta yhtä kesälista suunnitelmistaan niin pitää kaataa vettä päällensä.. no, siitä hommasta mun ei tartte kantaa huolta koska noi ihmiset kyllä hoiti sen mun puolestani.
Ja voitteko kuvitella ettei edes se riittänyt vaan niiden ihme täydellisyydentavoittelijoiden piti vielä käydä tukkani kimppuun! onko teitä muita heppaystäviäni kohdeltu samalla lailla joskus?
Lällällää!,etpäs saakaan mun päätä kuvaan!
Parasta mitä kesällä voi tehdä! en kertakaikkiian keksi tarpeeksi ylistyssanoja ruohoa kohtaan..
 
Tämän suuren hoidon läpikäytyäni ajattelin olevani tosi taitava ja kärsivällinen ja ajattelin ansainneeni lepoa mutta ihmiset olivat näemmä eri mieltä! he nimittäin raahasivat minut kentälle ja pitivät jonkun ihme kuvaussession!
no oli siellä kentällä ihan kivaakin!
 voitteko kuvitella! ne vääntelivät takajalkaani ihan ihme asentoon ja olin tulla ihan hulluksi siinä! mitä ihme ideaa siinäkin muka on! sain minä sentään tehdä jotain kivaa kun sain ravata ja kävellä!
meikäläinen taas niin edustavana!
kas mokoma, osaahan se Lillikin aina välillä poseerata!
kyllä Lilli tietää miten minut saadaan laittamaan korvat höröön kuvaa varten..
jaksaahan se Lillikin juosta..
Just tällaisessa asennossa minun piti seistä!
 
Lilli taisi pitää tätä aika kehnona rakennekuvana mutta minä olen sitä mieltä että edustan jälleen kerran moitteettomasti!
Tässä minä edustan mutta Lilli ei edusta! no ei tuo ilmekään mikään ihan paras ole..
Kuvauksien jälkeen nuo ihmiset lähtivät syömään ja minä jäin talliin syömään laumani kanssa.
Minä vähän salakuuntelin niitä ja sain selville että ne meinaa huomenna ratsastaa sellaisen kuuriksi kutsutun koulujutun ja ne meinaa kuulemma laittaa jonkun musiikinkin soimaan! eikä kuullosta kummalliselta! mutta minä tietysti edustan moitteettomasti! Lilli varmaan kertookin siitä teille enemmän huomenna(jos tuo jaksaa..)mutta hyvin innoissaan tuo tuntui asiasta olevan joten etteköhän tekin saa siitä huomenna kuulla.. mutta moikka siihen asti!
 
 

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Uusi ponituttavuus ja Ratsastusleiri!

Heippa taas pitkästä aikaa! siitä onkin jo iäisyys kun olen viimeksi tänne blogiin mitään päivitellyt.. pahoitteluni siitä. Kysymys ei kuitenkaan ole siitä että olisin lopettanut blogin pitämisen tai ratsastuksen, päinvastoin olen ollut koko tämän viikon tallilla ja ratsastanut joka päivä koska olemme olleet kaverini kanssa ratsastusleirillä. Koko viikko on ollut ihana ja olen nauttinut täysin rinnoin eikä tähän nautintoon näytä loppua tulevan kun ollaan jo ensi viikolla menossa uudestaan leirille Annikan luokse..
 Leiri alkoi siis maanantaina ja sain hoitohevosekseni Runan nimisen kivan russponitamman. Maanantaina se oli hiukan kiireinen aluksi eikä se olisi meinannut kävellä rauhassa kun talutin sen laitumelta talliin sitten mitenkään.. Runanilla on myös suuri ja pomputtava ravi pieneksi poniksi joten ensimmäinen ratsastustunti oli kuskin osalta aikamoista repeilyä mutta Tiistaina meno oli kuskinkin osalta sujuvampaa ja minä jotenkin opin istumaan siellä selässä ja kokeiltiin laukkaakin ja sekin onnistui hyvin. Keskiviikkona teinkin oman korkeusennätykseni esteillä joka ei tosiaan päätä huimaa mutta joka kuitenkin on suunnilleen 30-40cm. Keskiviikkona käytiin myös vauhdikkaalla kärrylenkillä ja laukattiin tosiaan jyrkkä ylämäki ylös ihan täydessä nelissä mutta se mäki oli kylläkin niin jyrkkä että oli pakko laukata tai ainakin ravata jotta hevoset pystyisivät vetämään kärryt mäkeä ylös(tietysti laukkaspurtilla ajoi kokeneempi ajuri kun me leiriläiset).

Torstaina hypittiin sitten hiukan esteitä ja meillä meni taas mukavasti. Hypättiin ensimmäistä kertaa laukassa ja oli kyllä tosi kivaa. Torstaina oli myös leirinäyttelyt ja pärjäsimme Runanin kanssa oikein kivasti! sijoituttiin toisiksi ja saatiin ruusuke:) arvostelussa luki että näyttelyasento oli hyvä ja käynti oli hiukan laiskaa mutta ravi oli hyvää.
Tänään meillä oli sitten leirikisat ja heti aamutallin tehtyämme suuntasimme nostamaan esteet kentälle ja sen jälkeen lähdimme treenaamaan tunnille. Treenitunnilla meillä meni ihan hyvin ja ihan hyvillä mielin odotettiin sitten kisoja. Ruuan jälkeen kävelin radan kolme kertaa ja suunnittelin mielessäni tiet, minä olen sellainen että minä saatan olla tosi tarkka jostain asioista esimerkiksi. istunnasta, teistä yms.. ja sitten minä olen kuitenkin jossain asioissa ihan sählä ja unohdan hanskat ja sen tyyliset jutut aina jonnekin(sekavaa, eikö..)
 
Tämän jälkeen lähdin varustamaan Runania ja letitin sen harjan. Aluksi veryttelimme ravissa ja käynnissä ja otimme yhden harjoitusesteen. Tämä sujui hyvin eikä mitään ongelmia ollut.
Sitten lähdettiin odottamaan vuoroamme ja poni oli kokoajan lähdössä eikä olisi millään jaksanut seistä paikoillaan.
 
odottamassa vuoroa..
 
Kun tuli meidän vuoro lähdimme radalle ja heti ensimmäiselle esteelle tuli kieltäytyminen, ei muuta kun uudestaan voltilla esteelle ja sen jälkeen tultiin hyvin yli. Seuraava este meni hyvin mutta sitä seuraavalla tuli taas kielto. Loppurata mentiin ihan hyvin ja Runan vähän laukkasikin mutta täytyy kyllä sanoa että olin aika pettynyt rataan kun meille ei noita kieltäytymisiä ole muuten ikinä tullut, pistetään se kisajännityksen piikkiin ja siihen voi kyllä pistää myös minun radanunohdukset..(tuollainen sählääjä minä juuri olen..)
Tässä radassa oli jonkun verran tosi hyviäkin juttuja esimerkiksi meidän hyppy laukassa ja muut hypyt menivät oikein hyvin mutta myös toisaalta niitä rökäletappioita.
Vaikka meidän rata nyt ei mikään hyvä ollut enkä kehtaa edes julkaista videota täällä blogissa niin meillä on ollut niin paljon onnistumisia tämän viikon aikana ettei yksi kisajännityksestä riippuva mokaaminen haittaa mitään. Olen kuitenkin tyytymätön rapaan jolla ratsastin jossain kohdissa rataa mutta kun oikein miettii niin on minun ratsastukseni mennyt paljon eteenpäin enkä tosiaankaan voi olla kovin tyytymätön jos ajattelee sitä miltä minun istuntani näytti vähän yli vuosi sitten.
näissä kuvissa satulahuopa on turhan takana mutta älkää antakaa sen häiritä.
tässä vielä pakolliset ruusukeposeeraukset..
 
poni poseeraa hyvin mutta kuski näyttää hieman tyytymättömältä suoritukseensa..
Älkää muuten antakaa kuvien hämätä, tämä on juuri sellainen postaus missä puitaan epäonnistumista mutta kuvat puhuvat jotain muuta.. mutta nämä olivat vain parhaat palat tältä päivältä ja kuten todettu niin videota en kehdannut edes julkaista.. mutta hyvin mielin olen menossa ensiviikolla taas leirille ja sieltä sitten pitäisikin tulla materiaalia jaettavaksi teillekin, heippa sinne asti!
 

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Maastoilua ja hyppää ratsaille video!

Heippa taas! nyt sain sitten  kokeiluun tuon minun uusimman ostokseni eli upouuden kypäräkameran!
Olen siihen oikein tyytyväinen ja se otti kyllä parempaa videota kuin mitä luulin. Ensi kerralla pitää van muistaa laittaa se hiukan tukevammin kiinni vaikka jesarilla(jeesusteipillä)niin että se pysyy paremmin. .
Yhdellä ravipätkällä se tosiaan tippui ja saimme tehdä uukkarit  ja käydä noukkimassa sen maasta.
Tämä minun kamerani on tosiaan Rollei merkiltään eikä maksanut mitään tähtitieteellistä summaa, eli tarkemmin sanottuna 50 euroa. Siinä on tosiaan vain 5 megapikselin kamera mutta kuvasi silti yllättävän hyvälaatuista videota.
tällaiselta tämä kamera näyttää

Käytiin siis ihan rennolla kävelyllä johon toki sisältyi muutamia ravipätkiä. Viimeksi kun kävimme Bambin kanssa maastossa ravattiin ja käveltiin ilman taluttajaa mutta se ei tosiaan päättynyt parhaalla mahdollisella tavalla (tipuimme kumpikin kaverini kanssa hevosten pelästyttyä ilvestä)joten otettiin ihan rauhallisesti tällä kertaa. Enimmäkseen tosiaan käveltiin ja Annika pyöräili  vierellä pitäen Bambia löysästi riimun narussa, tämä ratkaisu tehtiin enimmäkseen sen takia ettei Bambi olisi koko ajan syömässä eikä sen takia että Bambi olisi villi tai sen takia ettei oltaisi pärjätty ilman taluttajaa. Niin rennosti ja kivasti meillä eilen meni että taidetaan ottaa uusiksi joku kerta ilman taluttajaa:)mutta hitaasti hyvä tulee..
En ole varmasti ikinä editoinut videota yhtä pitkään kun tätä videota editoin! materiaalia oli yhteensä varmasti 30 min mutta suuri osa videota päättyi heti poistettavaksi, sen verran epäedustavasti me kaksijalkaiset esiinnyimme videolla;)mutta Bambin käytöksessä ei ollut mitään moitittavaa ja se oli kyllä meistä kolmesta edustavin..:)
Ei minulla enempää sanottavaa tällä kertaa ollut! toivottavasti tykkäätte videosta ja kommentoikaa ihmeessä kommenttiboksiin mitä siitä tykkäsitte.

Hyvää juhannusta kaikille säästä huolimatta!
 

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Hevoshistoriani

Heippa taas! nyt ajattelin kertoa hiukan enemmän minun vuosistani hevostyttönä ja siitä miten olemme nämä pian 3 vuotta harrastaneet ystävieni kanssa. Olen kirjoittanut saman tyylisen postauksen kauan sitten mutta minusta tuntuu että se on hiukan mitäänsanomaton ja ajattelin että voisin toteuttaa tämän idean uudestaan ja tehdä tästä postauksesta hiukan kattavamman.

Ratsastuksen aloitin vuoden 2012 marraskuussa ja Tara oli tietysti se hevonen jolla ratsastin aluksi. Ratsastin Bambilla ensimmäisen kerran liinassa varmaan joskus vuoden 2012 lopulla. En muista siitä kovinkaan paljoa ja muistikuvat ovat lähinnä se että pidin Bambia todella kauniina ja itsepäisenä ja se että pystyin samaistumaan siihen oman jääräpäisyyteni takia:)
Talvella 2013 aloitin ratsastuskoulussa ja kesällä olin tietysti siellä leirillä..
Minä leiriheppani kanssa leirikisoissa..

Kesällä2013 meillä oli paussi mutta koulun alkamisen jälkeen aloitimme uudestaan. Ratsastin silloin Bambilla koska ystäväni jalka oli ollut kipsissä ja hän ratsasti ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ja hän tarvitsi rauhallisen ja varman ratsun,eli Taran. Meillä meni Bambin kanssa hyvin ja minä tykästyin siihen sillä kerralla.

Vuoden 2013 lopulla tipuin sitten ensimmäistä kertaa hevosen selästä ja minulle iski tämä tyypillinen ratsastuskammo joka ilmeni minun kohdallani järkyttävällä etunojalla. Bambi oli se hevonen jonka kyydissä rauhoituin eniten, joskin istuin senkin kyydissä ihan järkyttävästi. Muistan oikein hyvin kuinka sekä Annika että ratsastuksenopettaja sanoivat minulle aina että minun täytyy oppia istumaan keskellä satulaa koska muuten minä tipun ihan taatusti hevosen kaulan yli nenälleni joku kerta vaikka hevonen ei tekisi paljon mitään.
Bambin kanssa maastossa talvella 2013, laatu on mitä on..

Keväällä 2014 minä koin jonkinlaisen valaistuksen ja ryhtini parani silmissä:)minusta tuntui ihan siltä että olen saanut takaisin rakkaanharrastukseni ja motivaatio edistyä oli suuri. Suurin muutos oli kuitenkin siinä että en jännittänyt hevosen selässä vaan nautin ratsastamisesta. Ratsastin paljon Bambilla silloin ja homma alkoi jollain lailla toimimaan.



Kesällä 2014 meillä oli ystäväni kanssa kaksi hevosleiriä ja minä laukkasin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan(joskin taluttajan ja liinan voimin)ja voi vitsi se oli ihanaa! toisen leirin lopulla laukkasin jopa ilman taluttajaa. Tosiaan silloin suunnittelin jo kovasti omaa blogia ja haaveilin blogista.
Minä pidin joskus tätä kuvaa suorastaan ihanteellisena, mutta nyt huoman ainakin tuhat istuntavirhettä ja ponin ilme on mitä on..
 
Syksyllä 2014 meillä oli Bambin ja Mirellan kanssa ehkä meidän tähän asti onnistunein kausi:)totuttelimme Mirellaa satulaan ja rupesimme varaamaan hiukan painoa sen selkään. Bambin kanssa laukkasimme liinassa ja treenasimme ahkerasti.
Kävimme maastossakin retkellä ja ensimmäinen kerta meni oikein hyvin. Mutta itku seuraa aina pitkästä ilosta. Marraskuussa kävimme maastossa  ja ilveksen ansiosta(hevoset pelästyivät sitä)niin me tipuimme kumpikin ystäväni kanssa satulasta.
Tämän pienen maastokommelluksen seurauksena minua rupesi taas jännittämään, toki hiukan pienimmissä määrin kun viime kerralla ja tällä kertaa se ilmeni kovalla kädellä. Sitten alkoi talvi ja teimme paljonistunta treeniä. Alkutalvesta(eli tarkemmin sanottuna suomen itsenäisyyspäivänä) perustin tämän blogin ja se on kyllä ollut ihan kiva harrastus ratsastuksen rinnalla. Treenasimme juuri edellä mainittua ongelmaa ja täytyy sanoa että ratsastukseni parani huomattavasti viime talvena ja nyt minun käteni on suhteellisen hyvä.

Meillä oli viime talvena tosi surkeat pohjat eikä kunnon ratsastamisesta meinannut tulla yhtään mitään ja aloitimme kunnon treenaamisen vasta kevään alussa ja ollaan vasta nyt päästy jollain lailla vauhtiin.
suurin saavutuksemme tänä keväänä on kyllä se että olemme päässeet ensimmäistä kertaa Mirellan selkään kaverini kanssa..
Minä innostuin muuten  taas vaihtamaan ulkoasua:)Onhan se aika vihreä mutta minun mielestäni kuitenkin kivan kesäinen. Mitä te olette siitä mieltä?
 
Meillä on nyt tiedossa kaverini kanssa kaksi kivaa viikkoa kun pääsemme hevosleireille. Ensi viikon puolella blogi saattaa siis elää aikalailla hiljaiseneloa mutta tämän viikon puolella olisi vielä yksi postaus tiedossa, ja viimeistään ensi viikon perjantaina pitäisi tulla leiristäkin juttua..