Neljä vuodenaikaa!

Moikka kaikki Lillin blogin lukijat! täällä kirjoittelen taas minä, Bambi. Eilen Lilli ja Carolina tulivat taas tallille, ja minä sain loistavan postausidean heidän touhuistaan. Siellä ne hosuivat heiniemme kimpussa mokomat.. mutta täytyy kyllä sanoa että Lilli on aika riski mimmi, kun se veti tallin eteen kolme jätesäkkiä heinää yhdellä kerralla, mutta älkää vain kertoko sille että minä kehuin sitä näin julkisesti.;) Minä kerroin sen jälkeen   tietty heti postausideastani Lillille, ja hän antoi minun taas pitkästä  aikaa jättää kavionjälkeni tähän blogiin. Minä aion kirjoittaa niinkin tylsästä aiheesta kuin sää, koska niinhän te ihmisetkin teette silloin kun teillä ei ole mitään muuta mistä puhua. Lilli antoi minun kirjoittaa tämän postauksen sen takia että hän on itse positiivinen, tai ainakin hän halua esittää olevansa positiivinen, ja hän on sitä mieltä että säästä valittaminen voisi vahingoittaa hänen imagoaan, you know;)?

  Ihan ensimmäisenä minun täytyy tietenkin muistuttaa teitä siitä että edustan maailman parasta hevosrotua, eli Suomenhevosia. Sen takia minä kai minä tämän maan surkean ilmaston jotenkin kestänkin.  Minä olen kuitenkin sitä mieltä että minun muuten niin kaunis turkkini ei oikein  ole parhaimmillaan räntäsateen kastelemana.  Onneksi minun kuninkaallinen palvelusväkeni sentään harjaa minua arvoni mukaisesti. No juu, mun ei pitänyt puhua harjaamisesta, vaan siitä säästä.

 

Minä valokuvamallin hommissani viime talvena
Vuosihan alkaa aina talvella, ja sen takia minäkin aloitan sillä. Talvella pahinta ovat tilsat, ja ne osaavat olla tosi ärsyttäviä. Toiseksi pahinta ovat liukkaat kelit, koska nuo kaksijalkaiset eivät meinaa pysyä tolpillaan. En mä vain tajua miksi niille ei lyödä tilsakumeja ja hokkeja jalkaan? ihmiset tekevät elämänsä niin vaikeaksi.. Talvella ei myöskään aina pääse juoksemaan, koska pohjat ovat niin surkeat, ja se on tylsää. Ihmisetkään eivät tykkää talvesta, ja ne kirovat aina tallissa, kun niiden pitää karsinoita siivotessaan yrittää lapiolla hakata meidän jäätynyttä kakkaamme.

Sen jälkeen tulee kevät . Ainoa huono asia keväässä on se että tuo nimeltä mainitsematon paparazzi innostuu kuvaamaan minua ihan liikaa, ja ihmiset innostuvat treenaamaan koulua ihan liian vakavissaan. Kesällä on tasan yksi ärsyke: ötökät! ja sitten nuo ihmiset jaksavat vielä valittaa kun me hevoset huiskimme ärsyyntyneesti  hännillämme! itse ne valittavat kokoajan säästä, mutta me hevoset emme saisi valittaa yhtään mistään! kesällä on myös tosi lämmintä tai sitten sataa ja on viileätä. Kesä on vuoden   parasta aikaa, sillä silloin saa syödä ruohoa yllin kyllin laidunkauden aikana. Kesän jälkeen tulee syksy, ja syksy on vuoden traagisinta aikaa sillä siihen aikaan minun suuhuni tarkoitettu maukas ruoho alkaa kuihtua ja se muuttuu ruskeaksi.Silloin myös sataa, ja se on inhottavaa.  Minä kuitenkin selviän valokuvamalin tehtävistäni helpommalla, sillä siihen aikaan ei ole tarpeeksi valoa kuvaamista varten, ja se jos mikä on Lillin mielestä ärsyttävää.Sitten alkaa taas kerran talvi, ja silloin minun suuhuni tarkoitetut ruohotupsut haluavat leikkiä piilosta, ja ne piiloutuvat lumen alle, ja siitä min en pidä.

Linkki videoon

Lilli käski mun vielä linkata tällaisen videon, joka kuulemma kuvastaa hyvin sitä millaista hevostelu on talvella. Mutta täytyy minun häntä vähän korjata, sillä minä en tietenkään käyttäydy huonosti, toisin kuin videon hevonen. Käski Lilli mun sanoa senkin, ettei se ikinä voisi kuvitella lopettavansa ratsastusta, vaikka se kuulemma  onkin vaativa laji. Pyh sanon minä, me hevosethan ne työt tehdään, ja ihmiset istuvat vain selässä. No, tekee ne joskus tallitöitäkin, joten eiköhän tämä loppujen lopuksi ole reilu peli.