Ratsastuspostaus!

Siitä onkin ikuisuus kun olen viimeksi kirjoittanut ihan tavallisen ratsastuspostauksen. Olen kuitenkin  käynyt kerran viikossa ratsastamassa, ja tästä viikosta lähtien alan käymään tallilla myös perjantaisin. Meidän treenit ovat sujuneet  edelleen aika kehnosti, mutta kokoajan ollaan menossa parempaan päin. Suoruus on edelleen meille( tai oikeastaan minulle) se suurin ongelma.  Bambin tapa puskea lapa edellä keskelle kenttää, ja oma ajoittain vino istuntani samoin tapani kääntää hevosta ohjilla ovat edelleen suurimmat ongelmakohdat. Muuten osaan ratsastaa ihan suhteellisen nätisti sekä ravissa että käynnissä ja laukassa( tietenkin kaikissa askellajeissa on paljon opittavaa ja kehitettävää, mutta mitään hirveän suuria ongelmakohtia ei pitäisi olla), mutta ongelmat tosiaan tulevat esiin tasan sillä hetkellä kun menetän kontrollin Bambin ulkolavasta.

Viime viikon maanantaina sain  pienoisen ahaa- elämyksen tämän asian suhteen. Tajusin että olimme Bambin kanssa periaatteessa jääneet aina seisomaan keskelle kenttää, ja olin silloin lakannut vaikuttamasta siihen, mikä siis on periaatteessa palkinto. Viime maanantaina otin taktiikakseni ratsastaa aktiivisesti eteenpäin aina kun päädyimme keskelle kenttää, ja tämä taktiikka toimi hyvin. Tämä idea toimi ihan Kyran passiivisuus, vaikuttamattomuus= palkinto, vaikuttaminen="rangaistus" prinsiipin mukaisesti. Tämä laji on kyllä teoriassa hyvin selkeä ja helppo, mutta käytäntö onkin sitten ihan eri asia.. tuokin on niin selkeä neuvo kuin vaan olla ja voi, mutta käytännössä sen toteuttaminen on paljon vaikeampaa. Lopuksi sain Bambin kuitenkin ratsastettua suoraksi, ja ravikin meni oikein hyvin.

Eilen kävin taas tallilla, ja ratsastustunti meni ihan  suhteellisen kelvollisesti,mutta ei kuitenkaan ihan niin hyvin kuin olisin halunnut. Ratsastimme taas ihan normaalisti käynnissä ja ravissa, ja uutena tehtävänä mukana oli pohkeenväistö käynnissä. Pohkeenväistössäkin käänsin Bambin päätä liikaa, mutta muutama ihan kelvollinen väistöaskel saatiin tehtyä. Yritin parhaani mukaan ajaa Bambia eteen jos me päädyimme keskelle kenttää.  Se osoittautui  kuitenkin odotettua hankalammaksi, sillä meitä oli tunnilla kaksi, niin kuin meitä kyllä viime viikollakin oli, mutta tällä kertaa tuntui siltä että jouduin kokoajan pysäyttämään Bambin, sillä enhän minä voinut toisen ratsukon päälle ratsastaa. Lopuksi sain kuitenkin Bambin suoraksi, ja siihen oli hyvä lopettaa. Tällä tunnilla kävi niin että aluksi meni ihan hyvin, sitten mentiin monta kierrosta vinossa, ja lopuksi sain Bambin taas suhteellisen suoraksi. Se voi olla että se vain tuntuu siltä, koska minä ainakin huomaan että alkutunnista ratsastan paremmin, enkä tee niin paljon turhaa niillä ohjilla. Sitten kun sitä ratsastuksen, veden kantamisten ja karsinoiden siivoamisen jälkeen alkaa hiukan fyysisesti väsymään tulevat nuo turhat kädellä kääntämiset mukaan kuvioihin.

Nyt kun kerran mainitsin ne tallihommat, niin täytyy sanoa että olemme viime aikoina onnistuneet kehittämään hyvän tallirutiinin. Ensin siivotaan karsinat, sen jälkeen valmistetaan väkirehut ja täytetään vesiämpärit, ja vasta sen jälkeen haetaan hevoset sisään ja laitetaan ne valmiiksi tuntia varten. Nämä rutiinit kehitimme silloin kun oli -20 astetta pakkasta, eikä ulkona voinut olla puolta tuntia pitempään, mutta nyt ne ovat jääneet hyväksi tavaksi.