perjantai 8. toukokuuta 2015

Miten tämä blogi pyörii?


Hei!nyt ajattelin kertoa vähän siitä miten minä tätä blogia pyöritän. Ihan aluksi tarvitaan idea. Jo pelkkään blogin perustamiseen tarvitaan ideoita siitä mistä blogi kertoo ja mikä sopisi blogin nimeksi puhumattakaan siitä että sinne blogiin pitäisi tuottaa viikottain sisältöä. Mutta silti ei saisi yrittää liikaa keksiä ideoita koska väkisin väännetty postaus ei useimmiten ole laadukas. Kaikki aloittavat blogin varmasti enemmän tai vähemmän kokeilu tyylisesti.

Itse kirjoitan postausta vaan jos minulla on hyvä aihe tai kuvia tallilta. Joskus koulukiireiden takia en ehdi juuri silloin kun ideat putkahtavat päähän niitä kirjoittamaan postaukseksi mutta tapaan kirjoittaa ylös ideani muistilapulle jotta muistaisin mikä ideani oli. Esimerkiksi tämän postauksen idean olen saanut jo pari päivää sitten ja kirjoitankin tätä postausta muistilappu tukenani. Ideat putkahtavat mieleeni usein juuri ennen kun nukahdan illalla tai aamulla kun olen herännyt ja silloin saatan ihan hyvin kirjoittaa vaikka koko postauksen koska minun aivoni toimivat aamulla oikeastaan parhaiten. Joskus idean taas antaa joku toinen ihminen ja sitä ideaa rupeaa miettimään ja toteaa sen oikein käyttökelpoiseksi.
Tällaisia lappuja minun kirjoituspöydältä löytyy, voitte vaan kuvitella miltä minun kirjoituspöytäni näyttää kun siellä on tietokone,piuhoja, lappuja ja kirjoja vaikka kuinka..

Totta kai kaikilla vaihtelee inspiraatio ja joskus haluaisin kovasti  kirjoittaa postausta mutta pääni on ihan tyhjä ideoista. Tällaisissa tilanteissa tapaan selailla blogeja ja nettiä ja katsoa jos löytäisin jonkun toteutuskelpoisen idean jonka tekisin blogissani omalla tavallani. En halua myöskään kirjoittaa sellaista postausta joka on täysi kopio jostain muusta postauksesta.

Kun on kysymys ihan tavallisesta postauksesta jossa kerron tallikäynnistä ensimmäinen juttu mitä mietin on kuvat. Jos ei ole hyviä kuvia niin arvaisin että aika harva jaksaa lukea postauksen ja kuvattomat postaukset ovat omastakin mielestäni hiukan tylsiä. Kaikkia asioita mitä tallilla tapahtuu ei myöskään tarvitse kirjoittaa blogiin tai ylipäätänsä nettiin enkä itse halua kertoa ihan kaikkea mitä tallilla tapahtuu ja joskus harvoin Annikakin saattaa sanoa että ei  halua että jotkut kuvat tai tapahtumat päättyvät blogiin ja kaikkien luettavaksi ja silloin kunnioitan hänen tahtoaan mutta erittäin harvoin sellaista tapahtuu ettei jotain saisi julkaista. Esimerkiksi eilen kävin tallilla mutta en saanut kun muutaman hassun kuvan joten en viitsinyt siitä väkertää postausta. Itse olen kuvissa tarkka istunnastani enkä halua julkaista sellaisia kuvia jossa istun huonosti vaikka sellaisia kuvia missä istun niin huonosti että en kehtaisi julkaista sitä ovat vähissä.  Jos kirjoitan ihan tavallista kuulumispostausta niin siihen voi mennä vaan puoli tuntia
Jotkut tämän blogin kuvista olen kuvannut itse mutta suurimman osan on kuvannut äitini tai Annika, mutta viihdyn minä ihan hyvin kameran takanakin ja kaikki kuvat jossa en itse esiinny ovat minun ottamiani.

99%postauksista haluan julkaista heti kirjoituksen jälkeen mutta joskus harvoin voin jättää postauksen luonnoksiin . Kirjoitan myös useasti postauksen heti sen jälkeen kun olen tullut tallilta jotta päällimmäiset fiilikset tallikeikasta ovat vielä hyvin muistissa. Jos minä olen sitä mieltä että uusin postaus on hiukan epäonnistunut haluan tietenkin mahdollisimman nopeasti kirjoittaa uuden paremman postauksen. Pyrin julkaisemaan ainakin yhden postauksen viikossa ja useimmiten kaksi tai kolme postausta mutta en ota aikataulusta mitään stressiä.

 Tsekkailen Bloggeria jonkun verran päivittäin ja vastaan kommentteihin niin nopeasti kun mahdollista mutta en tapaa älypuhelimellani kuin ehkä korkeintaan julkaista kommentin mutta silti älypuhelin helpottaa bloggaamista huomattavasti. Vastaan kommentteihin useasti ihan tietokoneellani jotta ei edes kommenteihin tulisi kauheasti kirjoitusvirheitä.
Itse tykkään vaihdella ulkoasua ja vaihdankin sitä aika useasti. Minun on aika vaikeata pitää samaa ulkoasua kauan koska kyllästyn siihen itse. Ulkoasun tekemiseen tarvitaan paljon aikaa ja jonkun lainen inspiraatio ja ulkoasun tekeminen on useimmiten aika työlästä. Myös videoiden kuvaaminen on aika työlästä mutta saatan joku kerta ihan vahingossa todeta tallikäynnin jälkeen että minulla on tarpeeksi kuvamateriaalia videopostauksen tekemisen. Tietysti myös videopostausten ja videoiden editoimiseen ja julkaisemiseen menee aikaa , minulla menee yleensä varmaan jotakin pari tuntia.

Jokaiselle bloggaajalle  kehittyy ajan myötä oma tapa pitää blogia pystyssä ja kaikki tekevät sen omalla tavallaan eikä mikään toinen tapa ole toista parempi tai huonompi. Minä olen blogannut aika vähän aikaa vielä toistaiseksi mutta minulla rupeaa jo olemaan oma tapa pyörittää blogia.

tiistai 5. toukokuuta 2015

Estetreeniä ja pohdintoja!

Heippa taas! Eilen pääsin taas pitkästä aikaa ratsastamaan Gunilla. Tässä on nyt tullut olosuhteiden pakosta yli viikon hevostelutauko ja minä meinasin välillä tulla ihan puolihulluksi kun en ollut nähnyt hevosia niin pitkään aikaan. Mutta nyt tässä pitäisi taas alkaa normaali arki vapun jälkeen ja se tarkoittaa sitä että palataan taas tavalliseen rytmiin myös tallilla olemisen suhteen.

Mutta takaisin niihin pieniin estetreeneihin, elikkä ratsastin Gunilla ja aluksi me vaan käveltiin ja ravattiin ihan tavallisesti ympäri kenttää mutta pian lähdimme ylittämään pientä ristikkoa ravissa. Ensimmäinen kerta sujui ihan hyvin mutta seuraavalla kerralla me onnistuttiin tiputtamaan este kerran. En minä vaan tiedä että onko tämä vaan luulosairautta mutta minusta jotenkin tuntuu että oikea kierros on minulle se vahvempi kierros, mikä olisi kyllä täysin loogista koska olen niin oikeakätinen kun ihminen vaan voi olla. Olen huomannut että myös laukassa oikeakierros on aina se helpompi ja vasen se vaikeampi ja jos vielä hevoselle on helpompaa laukata oikeaan kierrokseen niin siinä on sitten soppa valmiina vasemmassa kierroksessa.. Minun mietteitäni vaan vahvisti tämä estetreeni koska tiputus tapahtui kun hyppäsimme vasempaan kierrokseen ja oikeassa kierroksessa homma toimi vaikka kuinka hyvin.  Oletteko te muut oikeakätiset ratsastajat huomanneet tätä asiaa?Tiedän, olen kova analysoimaan ratsastustani..
Toinen juttu minkä huomasin on että minä olen tosi kova kiittämään hevosta , mutta sehän on Gunin tapaisen ponin kanssa vaan hyvä asia koska sillä tuppaa olemaan välillä hiukan turhan kiire ja taputtelu rauhoittaa sitä ja se on huomattavasti rennompi. Pysähdykset eivät myöskään ole yhtään Gunin juttu ja se on sitä mieltä että on tylsää seistä vaan paikallaan ja joudun koko ajan pidättelemään sitä.  Huomasin myös että olen itselleni erittäin tarkka istunnastani ja erityisesti kädestäni ja minun käteni on kyllä nykyään ihan kiva enkä tee käsillä paljon mitään turhia liikkeitä.
 
Tunti meni kokonaisuudessaan ihan kivasti ja sain tunnin jälkeen kuulla että ratsastin takuuvarmalla omalla tyylilläni. Ensimmäisellä hypyllä minun käteni valahtivat hiukan turhan eteen mutta sekin ongelma saatiin nopeasti korjattua.
 
tältä meno näytti viime kesänä, ollaan me ehkä hiukan kehitytty.
tässä vielä lyhyt video yhdestä esteen ylityksestä (pahoittelen laatua mutta en viitsinyt ladata noin lyhyttä videota youtubeen)

perjantai 1. toukokuuta 2015

Usko itseesi!

Heippa! tällä kertaa sain idean kirjoittaa tällaisen hiukan syvällisemmän postauksen hyvästä itsetunnosta eritoteen ratsastuksessa.

Monilla suomalaisilla tuntuu olevan hyvin nöyrä asenne ja jotkut suorastaan kammoksuvat sitä että heitä tai heidän tekemisiään kehutaan. Hyvällä  itsetunnolla tarkoitan tervettä itsetuntoa  ja sitä että pystyy tunnustamaan itsellensä esimerkiksi ratsastaneensa hyvin. Nöyrä asenne ei tietenkään ole huono juttu ja esimerkiksi hevosharrastus vaatii paljon aikaa ja rahaa vanhemmilta ja se on vaan hyvä juttu jos osaa olla kiitollinen tästä.
Myönnän itsekin olevani aika kriittinen itseäni kohtaan sekä bloggaamisessa että ratsastuksessa enkä kovin usein osaa ajatella että kirjoitinpa minä nyt hyvän tekstin tai ratsastinpa minä nyt hyvin. Mutta minä osaan kuitenkin onnitella itseäni hyvästä postauksesta tai hyvin menneestä ratsastustunnista.

Useasti ihmistä joka sanoo olevansa tyytyväinen johonkin itsessään pidetään leuhkana mutta jos esimerkiksi on ensimmäisen kerran ravannut suhteellisen hyvällä ryhdillä niin se on sille ratsastajalle hyvä suoritus vaikka se jonkun muun ratsastajan mielestä ei olisikaan niin ihmeellinen suoritus. Tässä tullaan taas siihen että kaikki ratsastajat kehittyvät eri tahtiin eikä itseään saisi ikinä verrata toisiin ratsastajiin tai kavereihin. Minulla se ainakin menee niin että minä olen itse ehkä ankarin itselleni ja yritän parhaani mukaan verrata itseäni vaan itseeni. Ratsastaessa hevonen on harvoin syypää huonosti menneelle tunnille ja ratsastajan ei auta muu kun katsoa itseään peiliin mutta ei silti saa olla liian ankara itselleen ja minä ainakin parhaani mukaan yritän vaan sisuuntua vastoinkäymisistä. Talvella minun ratsastuksen opettajani esimerkiksi sanoi että minun on taas kiinnitettävä huomiota istuntaani ja minä en masentunut tästä vaan päätin yrittää vielä kovemmin eikä istunnassa sitten loppujen lopuksi ollutkaan kovin paljon korjattavaa.
Ei me edelleenkään olla mikään huippuratsukko mutta me tehdään aina parhaamme ja ollaan ylpeitä siitä

Minä olen itse ratsastanut joskus ihan tosi huonosti ja jännittänyt paljon ja oikeastaan kehut tuntuvat paremmilta sen jälkeen. Minusta oli esimerkiksi tosi kivaa kun ratsastuksen opettaja sanoi yhden tunnin jälkeen että on ylpeä minusta ja sanoi että ratsastin hyvin. Ajattelin että minulla on vielä paljon opittavaa mutta suunta on oikea.
Monilla minun ikäisilläni tuntuu olevan vaikeata sanoa olevansa hyvä jossain. Toinen juttu on eritoteen tytöillä se ulkonäkö. Minusta ei ole kovin monta onnistunutta kuvaa koska minä en vaan osaa poseerata ja vedän aina jonkun ihan ihme ilmeen jokaisessa kuvassa. Joskus minua kauhistuttaa että näytänkö minä oikeasti tuolta mutta kaikkien mukaan näytän oikeasti paremmalta kun kuvissa, joten kai minun on se uskottava.
Mutta palataanpa siihen ratsastukseen. Kukaan ei varmasti osaa ratsastaa täydellisesti eikä itseltään voi vaatia täydellisyyttä mutta pääasia on että yrittää aina parhaansa ja jos sen tekee voi olla ylpeä itsestään.
"Sometimes in life you dont always feel like a winner, but  that dosen`t mean  you`re not  a winner"
-Lady gaga
ps. en ole Lady Gaga fani tuo oli vaan niin osuvasti sanottu.
 

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Arkistojen kätköistä

Heippa taas! tänään sain päähäni että olisi kiva tehdä jatkosa tälle vanhalle postaukselle. Niin kuin yhdessä postauksessa kerroin niin minulla on siis ollut ratsastuspäiväkirja ennen kuin aloitin blogin pitämisen ja päätinkin käyttää sitä nyt tekstinlähteenä eli tässä postauksessa on ihan suoria lainauksia sieltä. Carolinan kanssa naurettiin viime perjantaina ihan vedet silmissä vanhoille jutuille mutta tähän postaukseen ei nyt niin vanhoja juttuja tule.
27.7.2014
Tänään kävin moikkaamassa Taraa ja ratsastin sillä koska Bambilta oli pudonnut kenkä(kenkiä). Annikan tallille oli tullut kenttä ja se oli kyllä niin luksusta silloin, ai että.. päästiin menemään ensimmäistä kertaa oman tallin pihalla käyntiä, ravia ja laukkaa mikä oli aivan ihanaa
 
. Tämän jälkeen kävimme maastossa ja kun tulimme takaisin tallin pihalle äiti ratsasti pari kierrosta Taralla ja minä talutin häntä.
 
me käveltiin ihan vain pari kierrosta kentällä kun äiti ratsasti joten sen takia minulla i ole kypärää kuvassa mutta se oli toki päässä ratsastuksen ajan.
 
 
15.8.2014
"tänään oli ensimmäisen yläasteviikon jälkeen kiva tehdä jotain tuttua, nimittäin mitäpä muuta kun käydä tallilla! suunnittelimme totuttelevamme Mirellaa hiukan satulaan mutta päätimme kuitenkin jättää sen idean myöhemmäksi. Hevosten vanhalla kesälaitumella oli vielä paljon  ruohoa syötäväksi joten päätimme viedä hevoset takaisin sinne joksikin aikaa. Meillä oli kova työ viedä vedet ,laittaa sähköt päälle ja aidata aitaus osittain uusiksi. Haimme pihalta keppejä ja Taran ilme oli kyllä mahtava kun toinen katsoi ihan että "häh mitä te teette" mutta pian Tara viisaana hevosena älysi minne pääsisi. Talutimme hevoset laitumelle ja Mirella käyttäytyi kyllä parhaiten mutta kaikki kolme nauttivat kovasti pääsystä laitumelle.
 
22.8.2014
Tänään kävimme taas tallilla ja tällä kertaa toteutimme ideamme Mirellan satulaan totuttelusta. Ulkona oli järkyttävä ilma joten emme olisi mitään muuta voineet tehdäkään. Mirella oli aluksi hiukan epäileväinen mutta kun pikkuhiljaa ja hyvin varovasti (aluksi laitoimme vain satulahuovan) laitoimme sille satulan selkään niin se oli ihan rauhallinen ja käyttäytyi nätisti. Totta kai Mirella sai aina välillä makupaloja(en nyt tarkalleen muista mitä).
 

 
19.9.2014
Tänään ratsastimme Bambilla liinassa kaikissa askellajeissa ja se oli aivan mahtava tänään! se nosti laukan suht pienistä avuista. Voi vitsi että minä olen siitä ylpeä! Bambi sai paljon kiitoksia ja meidän viikonloppumme alkoi mukavasti. Pitäisi vissiin pikku hiljaa meidänkin ruveta laukkaamaan taas Bambilla uudestaan, köh.köh..
10.10.2014
Tänään teimme rohkean päätöksen ja lähdimme  maastoon kahden hevosen kanssa ja Annika vaan pyöräili meidän mukanamme. Minä ratsastin tietysti Bambilla ja Carolina ratsasti Taralla. Ensin maasta käsittelin Bambin kentällä ja sen jälkeen hyppäsin kyytiin ja jatkoimme matkaamme maastoon., ensin kävelimme hiukan suuremmalla hiekkatiellä ja kun tulimme metsään ravasimme pitkiä pätkiä. Ihana maasto oli ja kaikki meni todella mukavasti ja kaikki olivat tyytyväisiä maaston jälkeen. Ikäväkseni joudun toteamaan että maastoilu on jäänyt vähemmälle marraskuussa sattuneen seikkailun jälkeen , en nyt jaksa kerrata tätä tapahtumaketjua kolmatta kertaa tässä blogissa  mutta tästä postauksesta  löytyy perinpohjainen selitys.
 
ps. blogi löytyy nykyään myös bloglovinista joten sinne vaan seurailemaan jos kiinnostaa.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Bambi the superheppa!


Hei! olen taas innostunut vaihtamaan ulkoasua , ja jos on katsonut blogia tänään on voinut nähdä vähän kaiken näköistä.. mitä te pidätte tästä ulkoasusta?
Mutta asiaan, elikkä olimme tänään tallilla ja Bambi oli tänään kyllä ihan Super koko talli keikan ajan. On se vain ihan mahtava heppa ei siitä yli pääse. Ensin ratsastin , tai lähinnä ratsastelin Bambilla eli ihan kevyesti mentiin vähän maapuomeja ja hiukan ristikoita ja ravailtiin tallille oli tuotu uutta estekalustoa joten otettiin siitä heti ilo irti. Oikein kivasti meni ainoa asia on että minun pitää oppia ratsastamaan Bambi niin että se on suorassa. mutta onnistuttiin lopuksi menemään yksi suora ravipätkä ja siinä se ratsastus sitten olikin. Toinen  juttu mihin kiinnitin huomiota oli se että käteni pysyisi koko ajan vakaana eikä tekisi mitään ylimääräistä ja siinä onnistuin oikein hyvin.
1.
Tämän jälkeen irtohypytimme hevoset, aloitimme Bambista ja Tarasta mutta päädyttiin nopeasti viemään Tara takaisin talliin ja toimme  sen jälkeen Mirellan toiseksi hevoseksi. Bambi laukkasi kyllä ihan tosi lujaa välillä tanner ihan tärisi.. minä niin omistan Bambille Antti Tuiskun kappaleen "aina kun mä flippaan peto on irti" toinen biisi joka muistuttaa Bambista (ja musta) on kyllä Elastisen eteen ja ylös..  eikä  Bambi tietenkään päästänyt petoa irti  negatiivisesti vaan tosi positiivisesti.
2.Bambi: kai sä nyt hyvä ihminen sait tämän  hypyn kuvaan?
3.voi että tämä hevonen näyttää järkevältä tässä kuvassa
4.kuinka kauan mä joudun oikein poseeraamaan sulle?
5.se on moro nyt!
6.tuolla jossain ois vissiin jotain syötävää mutta aita on ikävästi tiellä
7.kato nyt kun mä liidän lennokasta raviani..
8.taas ysi  pääkuva
9.tässä me kuljetaan yhdessä rinnakkain..
10.katsokaa kun meitsi hyppää..
11.
12.
13.
Mikä oli teidän lempikuvanne?

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Kaksi ratsastustuntia pinkkaan

Hei! Minulla on nyt ollut niin paljon muuta postattavaa ja minulla on ollut niin paljon muitakin postausideoita että olen ihan unohtanut että minulla on vielä kameran muistikortilla kuvia ja videoita kahdelta ratsastustunnilta, päätin nyt jakaa ne täälläkin. Pari viikkoa sitten ratsastin Villellä ja meillä meni muistaakseni oikein kivasti vaikka en sitä ennen ollutkaan ratsastanut kun kerran. Ravailimme eniten ihan kaviouralla sekä harjoitus että kevennettyä ravia mutta teimme myös voltteja ja ympyröitä ravissa. Lopuksi  kaikki jotka halusivat saivat laukata ja minähän tietysti laukkasin. Ville oli oikein mukava ratsastaa mitä nyt välillä hiukan painoi kädelle. Villeä sai patistaa eteenpäin hiukan enemmän kuin Gunia mutta se liikkui silti kivasti eteenpäin.
onpa minulla keskittynyt ilme ja katse taas ties missä..
 
Viime sunnuntaina ratsastin Emilillä joka on minulle jo aikalailla vanha tuttu. Olen ratsastanut Emilillä jonkun verran mutta meillä ei ole ikinä oikein synkannut erityisen hyvin. Enimmäkseen se riippuu siitä että Emil on hiukan liian laiska minun mielestäni enkä tykkää ratsastaa niin vahvasti pohkeella kun mitä sen kanssa joskus joudun ratsastamaan koska ratsastan tavallisesti aika eteenpäin pyrkivillä hevosilla ja mielestäni liiallinen pohkeenkäyttö ei ole hyvästä. Yritin nostaa laukan ja onnistuin siinä kerran ihan hyvin mutta pari ensimmäistä kertaa heppa melkein vain ravasi. Ihan tyytyväisin mielin lopetin kuitenkin tunnin kun kerran sain sen laukkapohkeen läpi. Tunnilla teimme aika lailla samoja tehtäviä kun Villenkin kanssa eli voltteja ja ympyröitä ja tein tai lähinnä koitin tehdä siirtymisiä ravissa pelkällä istunnalla mutta kun Emil pari kertaa reagoi istuntaan niin lopetin tehtävän siihen..
 
tässä me teemme juuri volttia.
 Videolle tuli ihan hyviä pätkiä Villen ratsastuksesta mutta Emilin ratsastuksesta tuli kyllä oikeastaan vain nuo laukanosto yritykset ja poni laukkaa ehkä pari askelta videolla. 
 
 
Kuinka moni teistä on muuten kirjoittanut heppapäiväkirjaa ratsastuksista? minä ainakin kirjotin heppapäivä kirjaani ennen kun aloin kirjottamaan blogia ihan joka tallikeikasta mutta nyt se tapa on ihan jäänyt.
 
Mitä te pidätte blogin uudesta ulkoasusta?
 

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Aina#järkipäässä

Hei! Bongasin tässä joku päivä sitten netissä tällaisen ystäväni hevonen blogin aloittaman kampanjan kun  #järkipäässä joka on levinnyt instagramissa ja tällä hashtagillä löytyy paljon kuvia. Pari bloggaajaakin on ottanut osaa tähän kampanjaan ja itse liityn heidän joukkoonsa koska haluan parhaani mukaan näyttää tässä asiassa hyvää esimerkkiä netissä kaikille blogini nuoremmille lukijoille ja ihan kaikille lukijoille.

Tämä kampanja koskee mielestäni todella tärkeää asiaa nimittäin mitäpä muuta kun turvavarusteiden tärkeydestä ratsastaessa. Itse käytän ihan joka ikinen kerta kun ratsastan sekä turvaliiviä että kypärää. Sekä Annika ja toinen ratsastuksenopettajani eivät edes päästäisi minua hevosen selkään ilman kypärää mikä on mielestäni mahtava juttu eikä todellakaan turha juttu. Kypärä on halpa henkivakuutus ratsastaessa enkä oikein ymmärrä niitä jotka eivät käytä kypärää. Jotkut voivat sanoa että osaavat tippua oikein mutta epäilen tätä kyllä suuresti koska hevonen voi pillastua sekunnin murto osassa eikä kenelläkään varmasti ole niin hyvää kordinaatio kykyä että osaisi sillä hetkellä tippua juuri niin kuin pitäisi ja minä ainakin tiedän ettei minulla ole eikä tule koskaan olemaan niin hyvää kordinaatiokykyä joten siksi käytän aina kypärää. Myös kypärän hinnasta riippuva kypärättömyys on mielestäni aika tyhmää koska kyllä sen kypärän saa rahalla ostettua mutta jos kerran loukkaat pääsi kunnolla kun tiput niin millä rahalla sinä saat uuden pään? eikä se kypärä maksa mitenkään erityisen paljon ja ainakin meidän tallilla saa myös lainattua kypärän ratsastuksen ajaksi.
Mielestäni on aika kummallista että korkeimmissa kouluratsastusluokissa ei pidä käyttää kypärää mutta minun mielestäni on mahtavaa että suuri osa näissä luokissa kilpailevista ratsastajista käyttää silti kypärää. Kouluratsastuksen olympia voittaja Charlotte Djurardin on ihan mahtava esimerkki kypärän käytöstä koska hänellä on aina kypärä päässä kaikissa starteissa ja hän näyttää näin kaikille ratsastajille hyvää esimerkkiä! kuka ratsastaja ei kehtaisi käyttää kypärää jos hän kehtaa! ja sitä paitsi kypärät ovat nykyään oikein hienoja.

 Toinen juttu on se että netissä on mielestäni ihan liikaa kuvia missä tunnettu bloggaaja tai tunnettu ratsastaja jotka ovat monien hevostyttöjen esimerkkejä ratsastavat ilman kypärää. Tämä saattaa innostaa joitakin ratsastajia ratsastamaan ilman kypärää mikä on todella huono juttu. Blogien ei kuulu olla mitään opetussivuja  eikä blogien päätarkoitus ole opettaa kenellekään yhtään mitään mutta  tästä asiasta toivoisin silti että kaikki blogaajat näyttäisivät hyvää esimerkkiä. En itse edes kehtaisi laitaa nettiin kuvaa jossa ratsastan ilman kypärää vaikka sellaisia olisi. Esimerkiksi joku aika sitten kun talutin Bambia jolla oli aloittelija selässään kentällä niin halusin tietenkin käyttää sekä liiviä että kypärää(olin sitä paitsi menossa ratsastamaan Bambilla tämän jälkeen) näyttääkseni hyvää esimerkkiä.
Minä ymmärrän ihan sen että joku sanoo että ratsastusliivi haittaa hiukan ratsastusta eikä aina ole mukava mutta sopivan liivin ei kyllä pitäisi haitata kovinkaan paljoa. Minullakin on ollut epäsopiva liivi joka istui minulle tosi huonosti ja haittasi ratsastusta mutta sain uuden liivin tammikuussa eikä se ole haitannut yhtään ja se on mielestäni ihan mukava päällä.

Minä muistan hyvin kun sain ensimmäisen kypäräni ja käytin sitä kotonakin kun olin niin innoissani siitä ja näytin mielestäni ihan oikealta ratsastajalta.

Käytättekö te aina kypärää ratsastaessanne? entä liiviä?