Usko itseesi!

Heippa! tällä kertaa sain idean kirjoittaa tällaisen hiukan syvällisemmän postauksen hyvästä itsetunnosta eritoteen ratsastuksessa.

Monilla suomalaisilla tuntuu olevan hyvin nöyrä asenne ja jotkut suorastaan kammoksuvat sitä että heitä tai heidän tekemisiään kehutaan. Hyvällä  itsetunnolla tarkoitan tervettä itsetuntoa  ja sitä että pystyy tunnustamaan itsellensä esimerkiksi ratsastaneensa hyvin. Nöyrä asenne ei tietenkään ole huono juttu ja esimerkiksi hevosharrastus vaatii paljon aikaa ja rahaa vanhemmilta ja se on vaan hyvä juttu jos osaa olla kiitollinen tästä.
Myönnän itsekin olevani aika kriittinen itseäni kohtaan sekä bloggaamisessa että ratsastuksessa enkä kovin usein osaa ajatella että kirjoitinpa minä nyt hyvän tekstin tai ratsastinpa minä nyt hyvin. Mutta minä osaan kuitenkin onnitella itseäni hyvästä postauksesta tai hyvin menneestä ratsastustunnista.

Useasti ihmistä joka sanoo olevansa tyytyväinen johonkin itsessään pidetään leuhkana mutta jos esimerkiksi on ensimmäisen kerran ravannut suhteellisen hyvällä ryhdillä niin se on sille ratsastajalle hyvä suoritus vaikka se jonkun muun ratsastajan mielestä ei olisikaan niin ihmeellinen suoritus. Tässä tullaan taas siihen että kaikki ratsastajat kehittyvät eri tahtiin eikä itseään saisi ikinä verrata toisiin ratsastajiin tai kavereihin. Minulla se ainakin menee niin että minä olen itse ehkä ankarin itselleni ja yritän parhaani mukaan verrata itseäni vaan itseeni. Ratsastaessa hevonen on harvoin syypää huonosti menneelle tunnille ja ratsastajan ei auta muu kun katsoa itseään peiliin mutta ei silti saa olla liian ankara itselleen ja minä ainakin parhaani mukaan yritän vaan sisuuntua vastoinkäymisistä. Talvella minun ratsastuksen opettajani esimerkiksi sanoi että minun on taas kiinnitettävä huomiota istuntaani ja minä en masentunut tästä vaan päätin yrittää vielä kovemmin eikä istunnassa sitten loppujen lopuksi ollutkaan kovin paljon korjattavaa.

Ei me edelleenkään olla mikään huippuratsukko mutta me tehdään aina parhaamme ja ollaan ylpeitä siitä

Minä olen itse ratsastanut joskus ihan tosi huonosti ja jännittänyt paljon ja oikeastaan kehut tuntuvat paremmilta sen jälkeen. Minusta oli esimerkiksi tosi kivaa kun ratsastuksen opettaja sanoi yhden tunnin jälkeen että on ylpeä minusta ja sanoi että ratsastin hyvin. Ajattelin että minulla on vielä paljon opittavaa mutta suunta on oikea.
Monilla minun ikäisilläni tuntuu olevan vaikeata sanoa olevansa hyvä jossain. Toinen juttu on eritoteen tytöillä se ulkonäkö. Minusta ei ole kovin monta onnistunutta kuvaa koska minä en vaan osaa poseerata ja vedän aina jonkun ihan ihme ilmeen jokaisessa kuvassa. Joskus minua kauhistuttaa että näytänkö minä oikeasti tuolta mutta kaikkien mukaan näytän oikeasti paremmalta kun kuvissa, joten kai minun on se uskottava.
Mutta palataanpa siihen ratsastukseen. Kukaan ei varmasti osaa ratsastaa täydellisesti eikä itseltään voi vaatia täydellisyyttä mutta pääasia on että yrittää aina parhaansa ja jos sen tekee voi olla ylpeä itsestään.
"Sometimes in life you dont always feel like a winner, but  that dosen`t mean  you`re not  a winner"
-Lady gaga
ps. en ole Lady Gaga fani tuo oli vaan niin osuvasti sanottu.