perjantai 27. maaliskuuta 2015

Ratsastuspelko

Hei taas! Pelko on varmasti jokaiselle ratsastajalle tuttu tunne oli sitten ammatti ratsastaja tai harrastusratsastaja. Pelko on totta kai inhimillinen tunne ja eiköhän jokainen meistä ole joskus pelännyt tai ainakin jännittänyt jotain.

Mistä pelko sitten alkaa? minulla se ainakin  alkoi niin kuin varmasti monella muullakin juuri sen ensimmäisen putoamisen seurauksena. Muistan oikein hyvin sen kerran kun tipuin, kaikki oli siihen asti mennyt hyvin ja olin oppinut paljon uutta mutta silloin oli ensimmäisen kerran kohdattava se karu totuus siitä että sieltä hevosen selästä voi tippua eikä hevonen ole automaatti joka tottelee ja toimii aina kuten halutaan. Seuraavana päivänä tippumiseni jälkeen kaverini sitten tippui Taran selästä pellolla ja siinä oli sitten soppa keitetty, en muista pelänneeni heti kaiken tämän jälkeen ratsastusta se pelko vain kasvoi pikku hiljaa. Kun pelkää jotain sitä ei oikein ajattele järkevästi ja minä ainakin toimin juuri niin kuin ei olisi pitänyt toimia eli nojasin eteenpäin ja moninkertaistin näin riskini tippua. Koska niin kuin olen lukenut ja kokeneemmat ratsastajatkin sanovat että tippumisriski pienenee sen myötä että osaa istua hyvin hevosen selässä  ja painopiste muuttuu eikä nojaa ohjiin tai eteenpäin yms., minä siis toimin erittäin tyhmästi enkä  voinut itselleni mitään vaikka tiesin että istun huonosti ja että hevosen ei tarvitsisi  kun loikata vähän sivuille niin minä olisin löytänyt itseni maasta.
Mitä sitä sitten oikeastaan pelkää? Minä ainakin pelkäsin sitä että minä tipun uudestaan tai että hevonen hermostuu, niinpä tässä tullaan siihen kohtaan joka ei oikein käy järkiin nimittäin tietenkin hevonen aistii ihmisen hermostuneen kehonkielen ja hermostuu luultavasti itsekin. On muutenkin aika ihmeellistä että se mitä me ratsastajat pelkäämme liittyy hevosen reaktioon ja sehän on aika tyhmää pelätä toisen puolesta jotain mitä toinen ei ehkä pelkää tippaakaan. Tästä oivana esimerkkinä toimii se kun tänään talutin Mirellan kentälle juoksutukseen eikä minua suinkaan jännittänyt hevosen taluttaminen vain se miten nuori tamma reagoi kentällä laukkaavaan Bambiin tein kuitenkin kaikkeni ettei Mirella olisi huomannut että minua hiukan jännitti ja hyvin se varmasti onnistui koska Mirella ei välittänyt Bambista oikeastaan yhtään ja seisoi nätisti paikoillaan.
Miten hevonen sitten reagoi pelkoon? jos hevosta repii suusta kun jännittyy niin totta kai se vaikuttaa hevoseen ja hevonen luultavasti jännittyy tai hermostuu tai yrittää paeta tilanteesta. Eihän hevonen myöskään voi tietää mitä ihminen pelkää tai jännittää eikä se voi myöskään tietää onko se sille vaaraksi.

Miten pelosta sitten voi päästä irti? ratsastamalla enimmäkseen, minun pelkoni ainakin lähti pois vain ajan kanssa totta kai myös hyvillä kokemuksilla saa itsetuntoa paremmaksi ja minulla esimerkiksi yksi tunti jolloin pysyin ainoana ratsastajana selässä auttoi minua paljon eteenpäin. Monille se ensimmäinen tippuminen  palauttaa maan pinnalle niinkin voimakkaasti että harrastus loppuu siihen. Minullekin äitini sanoi että ei minun tarvitse ratsastaa jos se on niin jännittävää ja pelottavaa mutta joku puoli minusta halusi silti ratsastaa eikä halunnut lopettaa ja tavallaan tiesi että joku päivä kaikki muuttuu ja ratsastus alkaa taas sujumaan. Kauan siinä kestikin mutta yksi päivä kun lähdimme maastoon ja istuin yhden tallin varmimpien hevosten selässä niin homma alkoi vaan sujumaan ja nautin pitkästä aikaa ratsastuksesta ja päätin vain oppia ratsastamaan uudestaan ja siitä se sitten lähti uudelleen toimimaan se ratsastus.


 Viime keväänä minusta tuntuikin ihan siltä että olisin saanut jotain kauan kateissa ollutta takaisin ja siitä se into taas lähti.

Kaikille teille joita jännittää ratsastus niin sanoisin että uskokaa itseenne älkää luovuttakaa koska se mene vielä yli joku päivä jos jaksatte sinnikkäästi yrittää ettekä anna periksi! Ja muistakaa myös että kaikki  ratsastajat jännittävät joskus ja että se on ihan tavallista.

ps. kävin tänään tunnillla Bambin kanssa ja siitä on tulossa postausta kunhan saan videoita ja kuvia muokattua

2 kommenttia:

  1. Todella hyvä kirjoitus. Tuo sinun analysointisi pelosta, sen syistä ja seuraksista ja lopulta pelon voittamisesta sopii erittäin hyvin myös muihin pelkoihin. Monesti pelko laantuu kun sen uskaltaa pikku hiljaa, pienin askelin kohdata, niinkuin sinäkin teit. Ja teit vielä päättäväisyydellä! T: Kristiina

    VastaaPoista
  2. Kiitos jälleen kerran ihanasta kommentista! ja onhan se totta että tuon pelon selättämiseen tarvitaan myös sitä päättäväisyyttä.

    VastaaPoista

Kivat kommentit piristävät aina päivää ja otan niitä vastaan mielelläni! :)muistathan kuitenkin noudattaa hyviä käytöstapoja täällä netin ihmeellisessä maailmassa, törkeät ja asiattomat viestit poistan.

♥lisää tietoa meistä löytyy blogin sivuluettelosta, siellä saattaa olla vastaus kysymykseesi :)
♥kommentinvalvonta on käytössä joten älä turhaan lähetä kommenttia kaksi kertaa:)
♥vastaan parhaani mukaan kaikkiin kommentteihin mutta jos haluat vastauksen kysymykseesi saat sen varmemmin jos kommentoit uusimpaan postaukseen
♥kiitos kommenteista ja kiinnostuksesta blogiani kohtaan!