Jokainen joka on ratsastanut jonkun aikaa tietää varmasti sen tunteen kun mikään ei ota onnistuakseen, jokainen tunti menee samalla lailla ja ne ainaiset samat virheet pyrkivät tulemaan esille, tai siltä se ainakin tuntuu. Tällaiseen noidankehään minä olen tässä melkein kuukauden päivät löytänyt itseni. Teen samat virheet jokainen tunti eikä mitään edistystä tapahdu. Ja jos on samanlainen pedantti kouluratsastaja joka soimaa itseään virheistään kun minäkin olen niin sitä alkaa jossain vaiheessa luultavasti potemaan suorituspaineita.
Oikeastaan tuohon toiseksi viimeiseen lauseeseen voisi kirjoittaa tein sen teen sijasta, nimittäin eilen me onnistuttiin murtamaan tämä noidankehä Bambin kanssa! lähdin ratsastamaan ihan täysin eri fiiliksellä ja ajattelin että ihan sama vaikka niitä virheitä tulisi millä mitalla, pääasia on että meillä on hauskaa! ja kappas vaan, ei niitä virheitä tullutkaan kun tosi pienellä mitalla. Parilla ensimmäisellä kierroksella mentiin hiukan vinossa mutta voin sanoa hyvällä omalla tunnolla että sen jälkeen ei kertaakaan! Käveltiin jonkun aikaa kentällä ja kun oltiin suorassa koko ajan eikä mitään ongelmaa ollut lähdimme pihalle kävelemään. Sielläkään ei ollut mitään ongelmaa. Kävelimme ympyrää ja Bambi kuunteli jokaista sanaani ja elettäni, ehkä paras fiilis mitä voi hevosen kanssa saada. Lähdimme sen jälkeen tallaamaan polkua kentän ympäri niin että siitä tulisi jossain vaiheessa hyvä vähän niin kuin maastoreitti, sekin meni hyvin eikä Bambi empinyt mennä eteenpäin vaikka maasto oli aika ryteikköistä. Tämän jälkeen käveltiin ympyrällä hetken ja sen jälkeen lähdimme kentälle menemään loppuravit, minä en oikeastaan ottanut mitään paineita siitä että se olisi suora ravipätkä, mutta se oli, ja ihan ensimmäisellä yrittämällä! en siis liioittelematta muista milloin suoruus olisi ollut meille viimeksi näin helppoa eikä meillä ole ikuisuuksiin ollut heti ensimmäinen ravipätkä ollut suora! onhan se ravi saatu suoraksi mutta se on ollut työn takana. Eihän mun istunta ollut mallikelpoinen ja sitä täytyy vielä treenata ravissa eteenkin, mutta se oli suoraa ja istuntakin oli ihan ok, mutta paras fiilis jäi siitä kun ajattelee että tuo oli ensimmäinen ravipätkä ja sitä miten hyväksi se ravi oltaisi saatu jos sitä olisi työstetty pidempään.
Jäi kyllä ihan mahtava fiilis tästä tunnista ja kiitin Bambia vuolaasti ravipätkän jälkeen ja siihen oli hyvä lopettaa. Tämän jälkeen hoidin vielä Bambin pois ja otin varusteet pois siltä ja pesin kuolaimet ja annoin sille sen väkirehut ja täytyihän sille sanoa vielä heippa ja kehua hienoa heppaa jälleen kerran..
Minä olen sellainen ihminen joka ainakin liikunnallisissa asioissa ei opi asioita pikku hiljaa vaan sellainen joka treenaa pitkän eikä edisty jossain vaiheessa yhtään mihinkään, mutta sitten yhtäkkiä minä hiffaan asian täysin ja sitten se jää mun lihasmuistiin koko loppuiäksi, näin musta tuntui että eilen kävi suoraaan ratsastamisen kanssa, ainakin kovasti toivon niin. Juuri samalla lailla minä opin joskus aikoja sitten(mun mielestä;)suitsimisen.
Tänään minä onnistuin omalla ratsastuksellani ja mielentilallani saamaan Bambin täysin mun mukaan ja se oli loppuun asti niin messissä ja se selvästi tykkäsi tehdä töitä mun kanssa. Täytyy sanoa että Bambi on kyllä ihan mahtava hevonen! se tekee juuri sen mitä ratsastaja pyytää ratsastuksellaan eikä yhtään sen enempää eikä vähempää. Mutta ikinä tuo hevonen ei ole vielä todennut käytöksellään että tee kuule ihan keskenäs, mua ei kiinnosta pätkän vertaa, ainakaan niin ettei sitä olisi mitenkään saanut mukaan. Kyllä meistä on vissiin Bambin kanssa tullut oikein hyvä tiimi kun ollaan tunnettu toisemme näinkin kauan ja Bambikin selvästi pitää minua kaverinaan.
No niin, minä olen tainnut innostuksissani(sekopäissäni;)kirjoittaa tänne aikamoisen yltiöpositiivisen pläjäyksen, mutta tietenkin ymmärrän että siihen että minä ja Bambi ollaan HeC tasoisia ja päästäisi mahdollisuuksien ja resurssien ja tietysti Annikan luvan kanssa starttaamaan ihan huviksemme jonkun helpon luokan on vielä pitkä matka. Ei siis olla puhuttu tästä vielä mitään mutta ehkä joskus tulevaisuudessa.Mutta se mun tavoitteeni ja unelmani ja kun sellainen on, niin on myös paljon paljon kivempaa edetä kun on selkeä tavoite.
No nautitaan nyt tästä onnistumisen tunteesta kun se aurinko nyt näköjään paistaa välillä risukasaankin;)kyllä täältä tullaan vielä ryminällä alas maanpinnalle joku päivä..
Oikeastaan tuohon toiseksi viimeiseen lauseeseen voisi kirjoittaa tein sen teen sijasta, nimittäin eilen me onnistuttiin murtamaan tämä noidankehä Bambin kanssa! lähdin ratsastamaan ihan täysin eri fiiliksellä ja ajattelin että ihan sama vaikka niitä virheitä tulisi millä mitalla, pääasia on että meillä on hauskaa! ja kappas vaan, ei niitä virheitä tullutkaan kun tosi pienellä mitalla. Parilla ensimmäisellä kierroksella mentiin hiukan vinossa mutta voin sanoa hyvällä omalla tunnolla että sen jälkeen ei kertaakaan! Käveltiin jonkun aikaa kentällä ja kun oltiin suorassa koko ajan eikä mitään ongelmaa ollut lähdimme pihalle kävelemään. Sielläkään ei ollut mitään ongelmaa. Kävelimme ympyrää ja Bambi kuunteli jokaista sanaani ja elettäni, ehkä paras fiilis mitä voi hevosen kanssa saada. Lähdimme sen jälkeen tallaamaan polkua kentän ympäri niin että siitä tulisi jossain vaiheessa hyvä vähän niin kuin maastoreitti, sekin meni hyvin eikä Bambi empinyt mennä eteenpäin vaikka maasto oli aika ryteikköistä. Tämän jälkeen käveltiin ympyrällä hetken ja sen jälkeen lähdimme kentälle menemään loppuravit, minä en oikeastaan ottanut mitään paineita siitä että se olisi suora ravipätkä, mutta se oli, ja ihan ensimmäisellä yrittämällä! en siis liioittelematta muista milloin suoruus olisi ollut meille viimeksi näin helppoa eikä meillä ole ikuisuuksiin ollut heti ensimmäinen ravipätkä ollut suora! onhan se ravi saatu suoraksi mutta se on ollut työn takana. Eihän mun istunta ollut mallikelpoinen ja sitä täytyy vielä treenata ravissa eteenkin, mutta se oli suoraa ja istuntakin oli ihan ok, mutta paras fiilis jäi siitä kun ajattelee että tuo oli ensimmäinen ravipätkä ja sitä miten hyväksi se ravi oltaisi saatu jos sitä olisi työstetty pidempään.
Minä olen sellainen ihminen joka ainakin liikunnallisissa asioissa ei opi asioita pikku hiljaa vaan sellainen joka treenaa pitkän eikä edisty jossain vaiheessa yhtään mihinkään, mutta sitten yhtäkkiä minä hiffaan asian täysin ja sitten se jää mun lihasmuistiin koko loppuiäksi, näin musta tuntui että eilen kävi suoraaan ratsastamisen kanssa, ainakin kovasti toivon niin. Juuri samalla lailla minä opin joskus aikoja sitten(mun mielestä;)suitsimisen.
Tänään minä onnistuin omalla ratsastuksellani ja mielentilallani saamaan Bambin täysin mun mukaan ja se oli loppuun asti niin messissä ja se selvästi tykkäsi tehdä töitä mun kanssa. Täytyy sanoa että Bambi on kyllä ihan mahtava hevonen! se tekee juuri sen mitä ratsastaja pyytää ratsastuksellaan eikä yhtään sen enempää eikä vähempää. Mutta ikinä tuo hevonen ei ole vielä todennut käytöksellään että tee kuule ihan keskenäs, mua ei kiinnosta pätkän vertaa, ainakaan niin ettei sitä olisi mitenkään saanut mukaan. Kyllä meistä on vissiin Bambin kanssa tullut oikein hyvä tiimi kun ollaan tunnettu toisemme näinkin kauan ja Bambikin selvästi pitää minua kaverinaan.
No niin, minä olen tainnut innostuksissani(sekopäissäni;)kirjoittaa tänne aikamoisen yltiöpositiivisen pläjäyksen, mutta tietenkin ymmärrän että siihen että minä ja Bambi ollaan HeC tasoisia ja päästäisi mahdollisuuksien ja resurssien ja tietysti Annikan luvan kanssa starttaamaan ihan huviksemme jonkun helpon luokan on vielä pitkä matka. Ei siis olla puhuttu tästä vielä mitään mutta ehkä joskus tulevaisuudessa.Mutta se mun tavoitteeni ja unelmani ja kun sellainen on, niin on myös paljon paljon kivempaa edetä kun on selkeä tavoite.
No nautitaan nyt tästä onnistumisen tunteesta kun se aurinko nyt näköjään paistaa välillä risukasaankin;)kyllä täältä tullaan vielä ryminällä alas maanpinnalle joku päivä..
Että kun kiva, kun löysin tämän blogin! Nää hevoset on mulle "tuttuja" (en koskaan ratsastanut tai silleen), koska kaverini on asunut tallin lähellä ja olemme moikkailleet niitä tarhan ohi kulkiessamme. Kun kaveri muutti, en uskonut koskaan enää näkeväni niitä. Mirella on blogin kuvien perusteella kasvanut HIRMUISESTI, muistan, kun se oli ihan pieni ja hontelo vielä! :D
VastaaPoistaSait uuden lukijan, ja selailen vanhojakin tekstejä. Tuli tosi iloinen fiilis tästä, kiitos!
tuntihevoslinjalla.blogspot.fi
Voi kun kiva kuulla:)kiitos paljon kivasta kommentista!Täällä ei olekaan ollut aikoihin kuvia Mirellasta vaikka se toki asustelee ihan samassa tallissa kun Tara ja Bambikin..se on muuten kasvanut nyt kesän aikana vielä hiukan lisää viimeisimmistä kuvista mitä täällä blogin puolella on ollut..;)kiva muuten että olet nähnyt hevoset ihan livenäkin, varmasti sekin tekee blogin seuraamisesta kiinnostavampaa;)
Poista