Rökäletappioita ja lottovoittoja!+ hiljaisuus

Moi taas! aivan kuten otsikkokin kertoo tässä on päässyt vierähtämään ihan liian pitkä aika siitä kun olen viimeksi blogia päivittänyt.. ikävä kyllä otsikko kuitenkin valehtelee, sillä en mä mitään lottovoittoa ihan kirjaimellisen oikeasti olla saatu, kuten arvata saattaa, mutta otsikon tarkoitus selkeää postausta lukiessa..;)ihan perus kuulumisia en ole kirjoittanut ikuisuuksiin, piti oikein tsekata blogista ett koska olen viimeksi kuulumisia tänne kirjoitellut.. Joten palataanpa ajassa taaksepäin niinkin pitkä harppaus kun hiukan yli kaksi viikkoa minun ja Taran koulutunnille, joka meni ihan ok hyvin.
Käynnissä sain Taran kulkemaan melko nätisti ja ajoittain jopa ihan Super hienosti, välillä se oikein kantoi itsensä ja kokosi itsensä jollain lailla.. Ravikin meni ajoittain ihan kivan oloisesti, mutta edelleenkin minä hiukan kadotan sen "flown"ja sen kontrollin mitä mulla käynnissä on.. jotenkin se istunta  ei edelleenkään ole kohdillaan ravissa, kädet saisi  mennä alaspäin ja keskivartalon kontrolli voisi olla parempi. Ihan hyvä fiilis jäi kuitenkin tunnista kaiken kaikkiaan.  Saman viikon Perjantaina ratsastin Bambilla, mutta siitä onkin ollut jo juttua täällä blogin puolella.

Viikko sitten maanantaina ratsastin taas kerran Bambilla, ja tunti oli kerrassaan..no, sanotaanko rökäletappioita ja lottovoittoja. Minulla oli aluksi suuria ongelmia ja  oli ihan hirveän vaikeata ratsastaa suoraan. Jonkun aika siinä hyörittyämme ja pyörittyämme , minun mietittyäni pääni puhki mistä tämä ongelma nyt johtuu ja Annikan nopean ratsastuksen jälkeen sain kuitenkin tilanteen haltuun ja hevosen suoraksi. Tämän jälkeen sain sellaisen tuntuman Bambiin että en muista pitkään aikaan saaneeni. Se oli suora, kuulolla ja energinen mutta rento. Ikävä kyllä tämä monta kierrosta kestänyt mahtava fiilis lysähti kasaan heti ravissa. Olin aika pettynyt tunnin jälkeen, mutta mikäs olisikaan terveellisempää kun mokaaminen, kun siitä kerran oppii niin paljon...;)onneksi en kuitenkaan kirjoittanut mitään tästä tunnista silloin, koska en varmaankaan olisi keksinyt mitään järkevämpää kerrottavaa kun se miten en kerta kaikkiaan osa ratsastaa ja kuinka paljon vaikeampaa on ratsastaa riimulla kun suitsilla, ja tosi surullistahan se tavallaan on huomata miten riippuvainen sitä suitsista loppupeleissä kuitenkin on, vaikka haluaisikin olla mahdollisimman hevosystävällinen tässäkin asiassa.. mutta  kyllä me varmasti ainakin aina välillä tullaan tulevaisuudessakin menemään riimulla, minun istunnassani se ongelma kuitenkin lopuksi on..

Perjantaina olikin sitten ihan kunnon syyskeli, ja satoi oikein kunnolla. Tallilla Annika oli järjestänyt meille pienen yllätyksen, sillä hän oli kutsunut oman valmentajansa paikalle. Ei,me emme päässeet hänen tarkkojen silmiensä alle treeniin vaan valmentaja ratsasti itse Bambilla ja me hoidimme tallihommat ja katsoimme heidän menoaan ja analysoimme omaa itseämme ja istuntaamme verrattuna häneen(kyllä, me ollaan tällaisia ylianalyyttisiä sekopäitä jotka miettivät päämme puhki ratsastuksemme suhteen, no jos nyt ei kuitenkaan..;)mutta hyvää tuollainen tarkkailukin kyllä tekee.. Valmentaja ratsasti pohkeenväistöjä  ynnä muuta ja pyysi Bambia kantamaan itsensä. Tunnin jälkeen meidän "pikku" kulta oli aika väsynyt ja uupunut, ja minä kävelinkin sen kanssa ilomielin loppukäynnit maasta käsin ja sen jälkeen meidän olikin pienen jutteluhetken jälkeen aika mennä kotiin. Hauskaa meillä oli ratsastusta katsoessamme, ja Bambin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun se ihmetteli mille me hekotamme;)oli kyllä tosi opettavainen kerta kaikin puolin.. Oli kyllä niin hienoa menoa että olisi huvittanut julkaista täällä oikein kuvia siitä, mutta en hoksannut enkä viitsinyt oppimishimoisena ratsastajana ruveta kuvaamaan saatikka kysymään lupia, ja minä päätinkin keskittyä täysillä saaman tästä sessiosta jotain oppia ja ahaa-elämyksiä ratsastajana.

Eilen käytiin sitten vielä ihan palauttelulenkillä  maastossa(Bambi oli ollut kunnon treenissä aikaisemmin) Bambin, äidin ja Annikan kanssa. Käveltiin ihan rauhassa vaan ja ihailtiin kaunista metsää. Itse olen treenannut suoruutta ihan itsekseni vaikka kun olen ollut kävelyllä tai ihan vaan istunut koulunpenkillä, ja se näkyi kyllä istunnassani, joka oli hyvin suora.

 Bambikin oli tosi hieno ja se kantoikin itsensä hienosti ihan omatoimisesti kävelymme aikana. Kaikilla tavoin ihanan rentouttava iltamaasto..

älkää välittäkää mun ilmeestä tässä kuvassa..

no, tässä taisikin tulla nyt ne kuulumiset kirjoitettua, itselläni leikkaa juuri nyt aika tyhjää sen suhteen mitä tänne blogiin tulevaisuudessa kirjoittelisin, muuta kun näitä ihan peruskuulumisia, joten olisi kiva lukea minkälaisia postauksia te tykkäisitte lukea tulevaisuudessa komenttikentän puolella, myös videoehdotuksia otan mielelläni vastaan vaikka yksi tässä lähitulevaisuudessa onkin tekeillä;)