Bambi höpöttää!

Heippa taas! Täällä kirjoittelen taas minä ,Bambi. Lilli on tässä taas ollut niin laiskalla päällä tämän blogin suhteen että minä päätin ottaa ohjat käsiini tämän huolestuttavan tilanteen johdosta.Tänne kuuluu oikeastaan tärkeimmän asian, eli syömisen kannalta erittäin huonoa. Mä olen tosi huolissani tästä järkyttävästä ilmiöstä että mun suuhuni tarkoitettu maukas vihreä ruoho on pian jo ihan ruskeeta. On tämä elämä surkeata..

Maanantaina Lilli sitten taas tuli tallille, ja huomasi tietty ensi töikseen että mä olin hinkannut itseäni karsinan ovea vasten ja hommannut itselleni hankauman/haavan ja tietysti se huolestui lempiheppansa(eli minun) terveyden tilasta ja veti oikein kunnon hepulin. Annikakin kutsuttiin tietty paikalle ja hän sitten lääkitsi haavani. Se kirveli aluksi ihan hirveästi, ja ajattelinkin että kuninkaallinen palvelusväkeni oli varmasti ihan sekaisin päästään kun siihen laitettiin kirvelevää ainetta. Lilli siinä sitten lässytteli ja voivotteli minulle ihan urakalla ja taisi se kutsua minua PIKKU kullaksikin, se taitaa olla päästään hiukan sekaisin, sillä minähän olen ISO;)mutta onhan se aina kiva saada myötätuntoa särylleen..;) Minä kuitenkin ajauduin niin suuriin tunnontuskiin että en edes yhtään ajatellut mitään muuta kun että minua kirvelee ihan hirveästi ja vaadin Lilliltä myötätuntoa, mutta kas kumma, eihän sitä enää silloin herunut kun hän oli selkään hypännyt, ne on nuo totiset Dressage pimut vähän tuollaisia..;) Lillin mielestä olin aluksi hiukan pinkeällä tuulella, eikä se jostain syystä tykännyt siitä:(minä sitten ärisin takaisin että vähän myötätuntoa peliin kiitos, mitä itse tekisit jos sua kirvelisi, sain mä sen päähän jotain järkeä taottua.. Lilli yritti minua hiukan rauhoitella, mutta minä huusin vaan takaisin että mua kirvelee! onko se niin vaikeata saada taottua sinne päänuppiin..
Hetken päästä nuo juntitkin sai järkeä päähänsä ja päättivät antaa meille hepoille ruokapaussin. Siinä mä sitten mutustelin ruohoa, ja kas yhtäkkiä mua ei enää kirvellytkään! Halleluja!

Sitten jatkettiinkin matkaa ja silloin minä vedinkin oikein näyttävää lisättyä käyntiä Lillin mielestä, ja päättihän se sitten hiukan ruveta hidastamaan, ja minä olin kiltti heppa ja kuuntelin. Lilli riemuitsi siitä että olen taas oma itseni:) tajusin kunnolla vasta loppumatkasta olevani maastossa ja olinkin sitten  ihan onneni kukkuloilla.. tallustelin onnellisena eteenpäin ja kuuntelin samalla Annikan ja Lillin juttuja, jostain Dujardinista ne puhui, ja ensimmäinen ajatukseni oli että  häh, onko tämä Dujardin jotain syötävää kenties? Hetken aikaa kuunneltuani tajusin että tämä Dujardin onkin joku huippuratsastaja ja hetken päästä Lilli ja Annika  puhuivat innoissaan suomenratsujen kuninkaallisista jotka kisattaisiin tulevana viikonloppuna. Ensin minä loukkaannuin verisesti, eihän se voi olla totta että Lilli ja Annika lähtevät katsomaan muita hevosia Ypäjälle, kun heillä on tällainen loistoyksilö omana hevosena ja vähän niin kuin hoitohevosena omasta takaa(Lilli: no kieltämättä on).  Hetken päästä sain kuitenkin loistoidean: Minähän palkkaan sen Dujardinin mun ratsastajaksi ja menen sinne pesemään koko porukan! Kun tultiin kotiin ja kaikki kaksijalkaiset olennot olivat poistuneet tallista päätin ruveta etsimään fyrkkaa, koska sitä toden totta tarvitsisin!

Perjantaina Lilli saapui taas tallille, tällä kertaa Carolinankin seurassa, ja minä olin tosi närkästynyt siitä etten ollut löytänyt pennin penniä. Siinä ne sitten kävelyttivät koiria, ja  tietysti Lilli aina välillä hiukan silitteli minua ja katsoi haavani tilanteen, vaikka sitä toki oltiin palvelusväen toimesta tunnollisesti hoidettu, ja se olikin sitä mieltä että haava näytti paljon paremmalta. Ensin ihmiset teki ihan tavalliset tallityöt ja hoiti mut kuntoon ja sitten lähdettiin ratsastamaan. Huomasin heti Lillin äänestä ja olemuksesta että sille on taas iskenyt räkätauti! on se vaan kova yskimään ja niistämään nenäänsä tuo Lilli, ainakin pari kertaa vuodessa tuollainen räkätauti täytyy mennä hankkimaan, en mä vaan ymmärrä mitä siinä niin hauskaa on. Lilli ratsastikin aika pikaisesti ja kevyesti, eikä se(kerrankin)vetänyt mitään koulutreeniä niin tosissaan. 

Eihän se mitenkään erityisen hyvin ratsastanut, mutta annetaan nyt sille tämän kerran armoa kun ei se ole päässyt räkätaudin takia lenkkeilemään, vaikka se nyt kuulemma kovasti on siitä innostunutkin.Kovasti tuo kuitenkin oli menossa Ypäjälle Sunnuntaina, kun ei kuulemma kovin pahasti räkätauti ollut tällä kertaa iskenyt. Siinä taisi mennä mun viimeiset mahikset osallistua, kun mitä luultavammin sekä Annika että Lilli istuvat katsomon puolella, ja Lilli vielä pienoisessa räkätaudissa. No voi sun..!vaikka kyllä hiukan valoakin näkyy tunnelin päässä, sillä sekä Lilli että Annika haluaisivat joskus osallistua, mutta he ovat hiukan etania tuollaisissa asioissa ja minä etenisin paljon rivakammalla tahdilla;) Mutta enkös vaan minä olisi päihittänyt kaikki siellä;)?no joskus sitten..

ps. kyllä se Lilli on ihan kiva tyttö kuitenkin, vaikka se sairastuu vähän väliä räkätautiin, ja on mun selässä käynyt jonkun verran kokemattomampiakin ratsastajia kun se, mutta älkää kertoko tätä Lillille, jookosta!;)
T: Teidän, Nöyrä suomenpienhevosten tuleva kuninkaallinen,Bambi