Voi vitsi kuinka innoissani mä nyt olen. Mä olen jo pitkään miettinyt tätä juttua, ja nyt tämä on sitten viimein päätetty. Nimittäin mun kauan miettimäni lajinvaihdos. Mä olen ollut innostunut lännenratsastuksesta niin kauan kuin kykenen muistamaan, ja nyt mun suurin toive on sitten toteutumassa, ja mä saan kertoa siitä teille kaikille!
Musta on jo pitkään tuntunut siltä ettei tämä kouluratsastus ole minulle lajina ihan oikea. Kouluratsastus on ihan liian tylsää ja hidasta mun mieleeni, ja mä olen jo pitkään kaivannut elämääni vähän actionia, ja sitä paitsi kouluratsastus on ihan liian vaikea ja pikkutarkka laji. Lännenratsastus on myös historiansa suhteen jännittävämpi laji, ja minua kiinnostaa kovasti tutkia lännenratsastuksen historiaa, minä kuin olen historiasta kiinnostunut. Olen myös maantiedosta äärimmäisen kiinnostunut, ja olisi ihanaa päästä matkustamaan Amerikkaan tutkimaan lännenratsastuksen juuria. Tiesittekö muuten että lännenratsastus juontaa juurensa Espanjalaiseen perinteiseen ratsastustyyliin, ja koska minä opiskelen Espanjaa valinnaisaineena tämä kiehtoo minua kovasti.
Yksi mutta tässä asiassa nyt kuitenkin oli, nimittäin Tara, Bambi ja Mirella. Tulen kaipaamaan niitä kovasti, mutta joskus täytyy vain kuunnella sydämen ääntä, you know?. Olen siis lopettamassa vakituiset tuntini, mutta ajattelin käydä jatkossakin moikkaamassa näitä rakkaita karvaturpia kerran viikossa. Rahallisesti kaksi ratsastustuntia viikossa olisi liikaa, joten joudun tekemään valintani. Olen viihtynyt Annikan tallilla tosi hyvin, mutta nyt on aika kokeilla jotain uutta. Aloitan siis lännenratsastustuntini heti ensiviikolla! jiihaa!
Yksi kysymysmerkki teillä blogin lukijoilla varmasti kuitenkin vielä on, nimitäin tämän blogin tulevaisuus. Aion jatkaa blogin kirjoittamista samaan tahtiin, mutta tekstit tulevat koskemaan lännenratsastusta, eivätkä kouluratsastusta. Tähän väliin ajattelin myös kysyä teidän mielipiteitänne blogin uudesta nimestä. Omassa mielessäni on pyörinyt nimi "Lillin Lännenratsastuselämää", mitä olette siitä mieltä?. Itse olen ajatellut että tämä lajinvaihdos varmasti tekee hyvää myös blogille, kun näitä lännenratsastusblogeja ei ihan liikaa vielä ole.
Vanhempani tietenkin hiukan huolestuivat tästä lajinvaihdoksesta, sillä sanoin heille suoraan etten aio käyttää jatkossa kypärää. Pienen suostuttelun jälkeen he kuitenkin hyväksyivät ehdotukseni. Olen aina ollut ihminen joka kulkee omaa tietään, ja myös sen takia lännenratsastus sopii minulle kuin nenä päähän. Suurin idolini lännenratsastajana on tietenkin Pete Perkiö, ja toivon että minustakin tulisi jatkossa yhtä hyvä lännenratsastaja.
Musta on jo pitkään tuntunut siltä ettei tämä kouluratsastus ole minulle lajina ihan oikea. Kouluratsastus on ihan liian tylsää ja hidasta mun mieleeni, ja mä olen jo pitkään kaivannut elämääni vähän actionia, ja sitä paitsi kouluratsastus on ihan liian vaikea ja pikkutarkka laji. Lännenratsastus on myös historiansa suhteen jännittävämpi laji, ja minua kiinnostaa kovasti tutkia lännenratsastuksen historiaa, minä kuin olen historiasta kiinnostunut. Olen myös maantiedosta äärimmäisen kiinnostunut, ja olisi ihanaa päästä matkustamaan Amerikkaan tutkimaan lännenratsastuksen juuria. Tiesittekö muuten että lännenratsastus juontaa juurensa Espanjalaiseen perinteiseen ratsastustyyliin, ja koska minä opiskelen Espanjaa valinnaisaineena tämä kiehtoo minua kovasti.
Yksi mutta tässä asiassa nyt kuitenkin oli, nimittäin Tara, Bambi ja Mirella. Tulen kaipaamaan niitä kovasti, mutta joskus täytyy vain kuunnella sydämen ääntä, you know?. Olen siis lopettamassa vakituiset tuntini, mutta ajattelin käydä jatkossakin moikkaamassa näitä rakkaita karvaturpia kerran viikossa. Rahallisesti kaksi ratsastustuntia viikossa olisi liikaa, joten joudun tekemään valintani. Olen viihtynyt Annikan tallilla tosi hyvin, mutta nyt on aika kokeilla jotain uutta. Aloitan siis lännenratsastustuntini heti ensiviikolla! jiihaa!
Yksi kysymysmerkki teillä blogin lukijoilla varmasti kuitenkin vielä on, nimitäin tämän blogin tulevaisuus. Aion jatkaa blogin kirjoittamista samaan tahtiin, mutta tekstit tulevat koskemaan lännenratsastusta, eivätkä kouluratsastusta. Tähän väliin ajattelin myös kysyä teidän mielipiteitänne blogin uudesta nimestä. Omassa mielessäni on pyörinyt nimi "Lillin Lännenratsastuselämää", mitä olette siitä mieltä?. Itse olen ajatellut että tämä lajinvaihdos varmasti tekee hyvää myös blogille, kun näitä lännenratsastusblogeja ei ihan liikaa vielä ole.
Vanhempani tietenkin hiukan huolestuivat tästä lajinvaihdoksesta, sillä sanoin heille suoraan etten aio käyttää jatkossa kypärää. Pienen suostuttelun jälkeen he kuitenkin hyväksyivät ehdotukseni. Olen aina ollut ihminen joka kulkee omaa tietään, ja myös sen takia lännenratsastus sopii minulle kuin nenä päähän. Suurin idolini lännenratsastajana on tietenkin Pete Perkiö, ja toivon että minustakin tulisi jatkossa yhtä hyvä lännenratsastaja.
Aprillia, aprillia, syö silliä ja juo kuravettä päälle!;)kuinka moni meni halpaan?
En todellakaan mennyt lankaan. Yritys hyvä no.1
VastaaPoistaKiitos!no, en sitten saanut juotettua kuravettä ja syötettyä silliä;)
PoistaNo kyllähän mä vähän menin, kun toi hattukin oli kuvissa;D Mutta kiva postaus!
VastaaPoistaKiitos!Sen takia minä sitä hattua kuvasinkin;)se on ollut mulla jossain naamiaisissa aiemmin päällä, ja sattui vain löytymään kaapista.
PoistaMenin ihan täysin! Oot hyvä keksimään aprillipiloja!:D
VastaaPoistaKiitos:)
PoistaHaha mä arvasin heti että tää oli vaan yritys syöttää silliä ja juottaa kuravettä (ei siinä, silli on hyvää). :D Tämä oli kyllä tosi hyvä idea ja hienosti toteutettu, pisteet täältä!
VastaaPoistaKiitos! en sitten onnistunut syöttämään sulle silliä ja juottamaan kuravettä;) kiva että joku muukin tykkää sillistä, tuntuu nimittäin välillä siltä että olen itse ainut joka tykkää sillistä.
Poista