Sekalaisia kuulumisia

Moikka taas! blogi on taas viettänyt jonkin aikaa hiljaiseneloa, mikä johtuu osittain siitä ettei ole tullut otettua kuvia, ja olen sitä paitsi ollut viimeaikoina aika kiireinen. Tallilla on kuitenkin tullut käytyä normaalisti, joten kuulumisia on kyllä kerrottavana.

Viikko sitten maanantaina(huhhu, onpa siitäkin jo aikaa)Taran kenkä oli irronnut, ja sen takia käytössämme oli pelkästään Bambi. Kävimme pellolla kävelemässä, eikä sillä kerralla oikeastaan tapahtunut mitään sen kummempaa. Silloin täällä etelässäkin oli tosiaan vielä hiukan lunta maassa, ja sen takia pohjat olivat aika epätasaiset, mutta kävelemään pystyi kuitenkin hyvin.

 Saman viikon perjantaina sain taas pitkästä aikaa kiivetä Mirellan selkään, ja se käyttäytyi taas kerran kuin unelma. Tietenkin Mirella tuntui Taran ja Bambin jälkeen jotenkin huteralta ja tasapainottomalta, mutta ihanan herkkä, kuuliainen ja rauhallinen se kuitenkin oli.

Mirella vähän yli vuosi sitten ratsastettuna

Minä en vain jaksa ymmärtää miten tuo hevonen osaa käyttäytyä niin erilaisesti tilanteesta riippuen. Hoitaessa ja irtojuoksuttaessa Mirella osaa olla rauhaton, ja jopa arvaamaton, mutta ratsastaessa se on niin rauhallinen kuin olla ja voi. Toisaalta Mirella on vasta 4 vuotta, joten se selittää hyvin pienoisen levottomuuden  hoitaessa , ja irtojuoksutuksessa nyt saa vähän hassutella, sillä täytyyhän hevosen saada olla hevonen:). Myös ulkonäöltään Mirella on vaihtelevainen. Karsinassa se näyttää niin takakorkealta pikkuvarsalta, mutta  ratsastettuna  se näyttää niin  ylväältä ja hienolta. Se oikein yrittää kantaa itseään aina välillä. On se vain hieno hevonen, ja me olimme siihen tosi tyytyväisiä tämän ratsastuskerran jälkeen.

Maanantaina oli taas aika ratsastaa Bambilla.  En siis aloittanut lännenratsastusta, vaikka niin 1.4 väitinkin, vaan kävin ihan tavallisesti ratsastamassa  Annikan luona;)Mirellakin oli tällä kertaa poikkeuksellisesti mukana, ja ainakin aluksi meillä kaikilla meni hyvin. Ennen tunnin alkua kävin kävelyttämässä Bambia kentällä, ja se toimi todella nätisti. Se totteli minun antamiani ääniapuja tosi hienosti, enkä joutunut käyttämään raippaa melkein yhtään. Aluksi ratsastuskin meni tosi hyvin, ja sain Bambin toimimaan pienillä avuilla. En tietenkään voinut käyttää ääniapuja kun Mirella oli mukana, joten siihenkin nähden meillä meni yllättävän mukavasti. Teimme paljon suunnanvaihdoksia, pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. Tunnin loppupuolella meille tuli kuitenkin ongelmia, mitäpäs muutakaan kuin se sama tuttu lapa puskee keskelle kenttää- ongelma. Se on vain niin että tuosta ei saisi hermostua yhtään, ja siinä tilanteessa pitäisi vain reippaasti tarkistaa istunta, ja ratsastaa hevonen takaisin kaviouralle. Minä kuitenkin helposti jollain tapaa tiedostamattani hermostun, ja menetän kontrollini istunnastani, ja samalla hevosesta. No, ensi kerralla saan olla tarkkana tuon asian suhteen. Ensi kerralla yritän tosiaan ehtiä venytellä ennen ratsastusta, ja yritän olla keskittyneempi. En kuitenkaan usko että kyseessä on mikään keskittymisen menettämistä suurempi ongelma, enkä viitsi stressata sitä, sillä ongelmia ei kannata suurennella päässään. Tämänkin olen saanut oppia kantapään kautta, sillä itse sorrun ylianalysoimiseen useasti.
Pahoitteluni siitä että tästä postauksesta tuli tällainen sekametelisoppa, mutta nyt minun tosiaan täytyy mennä treenaamaan huomista kieliopinkoetta varten!