tiistai 14. maaliskuuta 2017

Long time no see

Onpas siitä taas pitkä aika kun olen viimeksi kirjoitellut kuulumisia tänne blogin puolelle. Tässä välissä blogin ulkoasu on kuitenkin vaihtunut, niin kuin varmasti huomasitte kun klikkasitte blogin auki. Aiempi ulkoasu oli omasta mielestäni vähän turhan tumma, joten nyt olisi uuden vähän vaaleamman ulkoasun vuoro. Nämä pari mennyttä kuukautta ovat muutenkin olleet tosi hiljaisia blogin suhteen, ja kameraakin on tullut ulkoilutettua ihan mitättömän vähän, joten tuntui ihan kivalta aloittaa ihan ns. puhtaalta pöydältä blogin suhteen.
Hevosrintamalla ei ole sitten viime postauksen tapahtunut mitään erikoisempaa. Kevät on näköjään pikkuhiljaa tulemassa jo tänne etelään(nyt tietenkin huomenna tulee vettä tai lunta, kun uskallan väittää näin), joten olemme päässeet ravaamaan vähän enemmän. Joitain kertoja ollaan jopa ravattu aika paljokin. Nyt olen myös ensimmäisiä kertoja  todellakin huomannut sen että saliteeni tosiaan on tehnyt hyvää ratsastuksenkin kannalta. Eniten sen huomaa ehkä siitä että meidän koko meidän tämä "keskelle kenttää valuminen", josta olen jankannut koko tämän blogin historian aikana varmasti tuhat miljoona kertaa, on viime aikoina oikeastaan loppunut täysin. Uskaltaisin väittää että viimeisen kuukauden aikana emme ole kertaakaan "valuneet" keskelle kenttää, mikä on selvä parannus entiseen. Toinen asia jonka olen huomannut on se että ravissa ratsastaminen on helpottunut huomattavasti. Jotenkin minun on helpompaa ihan oikeasti istua alas sinne satulaan, ja käsien pitäminen paikoillaan menee jo paremmin. Ravissa ehkä vähän alkaa huomaamaan senkin että olen tehnyt salilla vatsalihaksia, kun ravin pitäminen rentona ja aika hitaana on helpompaa. Ensimmäistä kertaa olen nyt jo huomannut että Tara herkkänä hevosena jopa hidastaa välillä käyntiin kun hidastan sitä vatsalihaksilla ravissa.



Eilen ratsastin pitkän "Tara kauden" jälkeen taas pitkästä aikaa Mirellalla. Huomasin kyllä että olen jotenkin skarpimpi Mirellan selässä, ja keskityn ehkä enemmän sellaisiin asioihin, joihin en keskity niin paljon Taran ja Bambin selässä. Esimerkiksi pysähdykset menevät jotenkin paljon paremmin Mirellan selässä. Vielä minun täytyy kuitenkin miettiä tarkasti sitä että ihan oikeasti nojaan taaksepäin kuin pyydän Mirellaa pysähtymään, koska pysähdykset toimivat sillä tavalla paljon paremmin. Tässä on taas tämä sama asia, jota minä sekä inhoan että rakastan ratsastuksessa: aivot sanovat tiettyä asiaa, kun taas oikeasti pitäisi tehdä jotain ihan muuta. Ei auta muu kuin oikein keskittyä siihen asiaan jota tekee juuri silloin, ja luoda vähän niin kuin mantra oman pään sisään, niin että muistaa tehdä juuri sen tietyn asian oikein. Useinhan kyse ei ole siitä etteikö jotain osaisi tehdä, mikä osittain on ärsyttävää. Sitä asiaa täytyy vain treenata ja kerrata kerta kerran jälkeen, niin sen oppii. Joskus siinä kestää, niin kuin meidän kentän keskelle valumisemme suhteen on käynyt. Loppujen lopuksi olen kuitenkin ollut tosi tyytyväinen viimeaikojen ratsastuksiin. On myös tosi ihanaa että kevät on tulossa, niin pääsee taas ratsastamaan ja treenaamaan oikein kunnolla!. Minun ennustukseni siitä että pian sataa vettä tai lunta toteutui muuten säästä puheen ollen nopeammin kuin luulin. Kuulin juuri tätä kirjoittaessani parin sadepisaran rummuttavan minun huoneeni kattoikkunaa vasten;)..
Miten teidän keväänne on lähtenyt käyntiin?
Mitä te olette mieltä blogin uudesta bannerista?


lauantai 25. helmikuuta 2017

Talvinen leiripäivä

Heippa taas! Eilen meillä oli taas pitkästä aikaa leiripäivä. Viimeksi olen ollut tallilla näin kauan putkeen viime kesänä, joten minulle tämä oli oikein luksusta. Tällaiset pitkät tallipäivät ovat kyllä minun mielestäni tosi kivoja, kun ei niin tarkasti tarvitse päättä jotain tiettyä teemaa päivällä, koska aikaa ei ole niin paljon. Minun mielestäni parasta leiripäivissä on juuri niiden kesto, ja se että on aikaa. Voin vain kuvitella miten luksusta tällaiset leirit ovat ratsastajille, jotka käyvät ns. tavallisissa ratsastuskouluissa tunneilla. Mehän  teemme hevosille ruuat, hoidetaan hevoset  ja siivotaan karsinat oikeastaan joka kerta kun käymme tallilla, mitä kaikki ratsastuskoululaiset eivät tosiaan saa tehdä, ja silti minunkin mielestäni on luksusta olla tallilla kauemmin, tehdä tallihommia ja olla hevosten kanssa enemmän kuin tavallisesti!

Eilen meidän tallipäivämme alkoi kymmeneltä aamulla. Päivä ei kuitenkaan alkanut hevosten kanssa touhutessa, vain Annikan koira Agnes piti ensin viedä eläinlääkärille. Itse en ole koskaan omistanut lemmikkiä, joten olin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni eläinlääkärin luona. Minun kävi kyllä tosi paljon sääliksi Agnesta, jonka tassu oli sen verran kipeä ettei se varannut sille yhtään painoa, mutta muuten eläinlääkärikäynti oli kyllä aika kiinnostava minun mielestäni. Minä kun olen niin tottunut siihen että minä itse käyn lääkärillä;).
                                                                                    1.
                                                                                        2.
Agnesin eläinlääkärikäynnin jälkeen oli kuitenkin hevosten vuoro. Aluksi hoidimme tietenkin kaikki perushommat eli annettiin hevosille kivennäiset, siivottiin karsinat ja hoidettiin hevoset. Sen jälkeen huomasimmekin että kentällä oli sen verran jäätä lumen alla että siellä oli ihan mahdotonta ratsastaa. Niin kuin kaikki ovat varmasti huomanneet niin täällä on satanut aika lailla lunta viime päivinä, ja sen takia kenttä ei näyttänyt niin jäiseltä kun ensin kävelimme siellä ennen ratsastusta, vaikka huomasimmekin tietenkin että siellä jäätä on. Me kuitenkin olemme aika tottuneita improvisoimaan, ja päätimmekin nopeasti ratsastaa samaa ympyrää tallinpihalla, mitä meratsastimme ennen kuin kenttä tuli valmiiksi. Ratsastus jäi aika lyhkäiseksi, mutta Bambi vaikutti kyllä onnelliselta kun se pääsi taisi töihin aika pitkän keleistä riippuvan paussin jälkeen.

Ratsastuksen jälkeen meillä oli pieni ruokapaussi, ja sen jälkeen pääsinkin taas pihalle kuvaamaan Annikan koiranpentuja. Tiedän ettei tämä ole koirablogi, enkä minäkään mikään varsinainen koiraihminen ole, mutta eihän näin söpöjä voi olla julkaisematta;). Luotan kuitenkin siihen että tekin pidätte näitä kuvia sen verran söpöinä, että jaksatte ne katsoa, vaikka olisittekin minun tapaisiani ei niin koiraihmisiä..

                                                                                  3.
Tämän kuvaussession jälkeen minulla oli sekä jalat että kädet ihan jäässä, mutta pienen sisällä
vietetyn lämmittelypaussin jälkeen päätimme kuitenkin lähteä pellolla ratsastamaan. Tällä kertaa päätimme ottaa ratsuksi Taran, koska se on ehdottomasti vielä Bambiakin luotettavampi ja rauhallisempi ratsu. Mirellaahan ei voinut ilman liinaa ottaa mukaan ihan sen iän takia, vaikka se ikäisekseen taitava ja luotettava onkin. Tara kuitenkin nautti kovasti vaihtelusta, ja se oli kyllä pellolla tosi tyytyväinen. Yksi Taran ihanimmista ominaisuuksista on juuri tuo että se osaa nauttia ihan rauhallisemmastakin menosta maastossa, puhumattakaan siitä että se lähtisi käsistä tai villiintyisi. Pellolla oli kyllä myös sen verran lunta että me vain kävelimme siellä jonkun aikaa, ja onneksi se tosiaan sopi sekä meille ratsastajille että Taralle oikein hyvin. Meillä oli siis kaikin puolin onnistunut hankitreeni, ja myös pellolta otetuista kuvista tuli kaikin puolin hyviä.


4.
                                                                            
5.

6.

7.
8.

Hankitreenin jälkeen minä intohimoisena kuvaajana tietenkin keksin myös Bambille ohjelmaa valokuvamallina. Minä olen nimittäin halunnut ottaa vähän niin kuin uusia versioita näistä kuvista, ja nyt siihen löytyi oiva mahdollisuus. Omasta mielestä Bambin kuvat onnistuivat melkein paremmin tällä kertaa, mutta omat ilmeeni ovat näissä kuvissa vähän vähemmän onnistuneet;). pahoittelen jos tässä pn paljon samantyylisiä kuvia, en vain osannut valita mitkä ottaisin mukaan näistä;)


                                                                   9.
                                                                       10.
                                                                       11.
                                                                      12.
                                                                  13.
                                                                        14.
                                                                          15.
16.
                                                                                  17.
     
                                                                                         18.
Mikä oli sinun lempikuvasi!
                                                                                    

lauantai 18. helmikuuta 2017

Haaste: Millä ehdoin

Sain tämän haasteen Liinaus- blogin Elinalta,  kiitos siitä hänelle!Ideana on tosiaan kertoa ne ominaisuudet/kriteerit jotka ovat blogeissa omasta mielestä tärkeimpiä, ja jotka saavat seuraamaan juuri tiettyjä blogeja.

                                                       Tekstit
Tekstit ovat minun mielestäni tärkein ominaisuus blogeissa. Minä ainakin pidän pitkien ja ajatuksella kirjoitettujen tekstien lukemisestä, ainakin jos minulla on aikaa myös lukea ne ajatuksella läpi. Eniten minä tykkään ehkä pitkistä ja syvällisistä teksteistä, mutta toisaalta lyhyemmät kuuulumispostauksetkin ovat kivoja. Pienet kirjoitusvirheet taas eivät oikeastaan minua niin kovasti häiritse.
                                                        Monipuolisuus
Minä olen oikeastaan tosi moniruokainen mitä tulee blogeihin ja youtube- kanaviin. Minä voin katsoa esimerkiksi YouTubesta kaikkea meikkitutoriaaleista tallivideopostauksiin ja musiikkivideoihin. Blogeissakin on minun mielestäni kiva jos postauksien aiheet vähän vaihtelevat, vaikka pääteeman on ehkä hyvä olla yksi ja sama. Vaihtelulla voi myös varmistaa että monet ihmiset löytävät blogista jotain luettavaa:).
                                                          Kuvat
Minä itse olen kova kuvafriikki, joten kuvat on minun mielestä aika suuri osa blogia. Oikeastaan minun mielestä se että kuvat on otettu järkkärillä ei ole niin tärkeätä, koska puhelimella tai pokkarillakin voi saada ihan kivoja haasteita. Pääasia on se että kuva on aika terävä, eikä nyt ole ihan yli tai alivaloitettu. Täytyy kuitenkin myöntää että omaan blogiin harvemmin lisään puhelinkuvia, joten ihailen kyllä tietenkin mieluummin järkkärillä otettuja kuvia, vaikkei sillä niin väliä olekaan ;)

                                                          Ulkoasu
Ulkoasu on tietenkin ensimmäinen asia jonka blogista näkee, joten tietysti sillä on oma merkityksensä. En nyt kuitenkaan sanoisi että ulkoasu on kaikki kaikessa, kunhan se ei ainakaan tee blogin lukemisesta hankalaa. Blogin ulkoasu on vähän niin kuin ihmisen ulkonäkö, se on ensimmäinen asia jonka huomaat, mutta silti sen ihmisen syvin olemus on se tärkein asia.

 Haastan:
Better than pearls
En unelmoi elämääni, vain elän unelmaani
Karvakorvakamut
Askel lähemmäs unelmia
Trust is about us

ps. Nämä ovat vain mun omia mielipiteitäni, eivätkä nämä tosiaan ole mitään sääntöjä,faktoja  tai ohjeita

tiistai 7. helmikuuta 2017

Pitkästä aikaa!

Nyt täytyy kyllä sanoa että melkein nolottaa kirjoittaa taas blogia. Hiljaiseneloa on tullut elettyä täällä blogin puolella nyt ihan järkyttävän pitkään, mutta jotenkin nyt tuntuu siltä että se on tullut tarpeeseen. Joulukalenteria varten tuli kirjoitettua ja kuvattua tallillakin tosi paljon materiaalia, joten nyt on ollut vähän niin kuin kuvauskiintiö täynnä jopa itselläni. Eipäs tuolla ulkona olisi iltapäiväisin paljon saanutkaan kuvattua, kun säät ovat mitä ovat tähän aikaan vuodesta. Ensimmäistä kertaa näiden parin vuoden aikana onkin juuri hyvien  säiden ja motivaation puutteesta johtuen tullut pidettyä oikein kunnon tauko bloggaamisesta. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa alkaisi varmasti kuvaaminenkin olemaan mahdollista, joten eiköhän tämä blogikin tästä pikku hiljaa herää henkiin.
Jo eilen saatiin taas pitkästä aikaa uusiakin kuvia tallilta. Eivät ne tosiaan laadultaan mitään huippuluokkaa ole, mutta varmasti nekin kelpaavat paremman puutteessa. Oikeastaan minä itse yllätyin jopa vähän siitä että tuolla uudella objektiivilla saa pimeässä noinkin "hyviä " kuvia, vaikka siinä hyvä valovoima onkin.
Heti ensimmäisenä kävimme pellolla irtojuoksuttamassa Bambia, ja minä yritin siinä epätoivoisesti kuvata Bambia pitkällä putkella. Eipä siitä oikein mitään tullut, mutta pari julkaisukelpoista otosta minä ehdin sieltäkin ottaa. Minua oikein harmitti se että tuossa objektiivissa on noin huono valovoima, kun Bambi näytti tuolla pellolla laukatessaan niin hienolta. Bambi kyllä todisti irtojuoksutuksen aikana olevansa sitä paitsi äärettömän kiltti ja fiksu. Se nimittäin pääsi vahingossa irti pellolla, ja siihen se reagoi jatkamalla kuuliaisesti ympyrässä laukkaamista. Jossain vaiheessa se kuitenkin juoksi pellon viereiselle hiekkatielle ennen kun me ehdimme saada sitä kiinni. Silloinpa Bambi vasta todistikin olevansa fiksu. Se nimittäin juoksi suorinta tietä takaisin kotitallille, joka oli onneksi tietenkin ihan kulman takana peltoa vastapäätä. Onneksi tallillakin sattui olemaan ihmisiä, jotka veivät sitten  Bambin sen omaan karsinaan. Arvatkaapa vain ehdimmekö me ihmiset kuitenkin pelästyä pahemman kerran, kun huomasimme sen juoksevan tielle.. No, loppu hyvin, kaikki hyvin, eikä heppakaan tainnut saada naarmuakaan tässä seikkailussa. Ainakin sillä ei ollut mitään jälkiä missään kun me katsoimme sen jalat, ja muutenkin koko hepan läpi.

Tämän peltoepisodin jälkeen halusimme kaikki taas pitkästä aikaa harrastaa maastakäsittelyä hevosten kanssa, ja päätimme ottaa sekä Taran että Bambin kentälle. Tehtävänä meillä oli tällä kertaa se että mentiin kyykkyyn keskelle kenttää selkä hevosta vasten, ja kutsuttiin hevosta luokseen rapisuttamalla sokerinpalaa taskussaan tai pyytämällä sitä nimeltä luokseen. Kun hevonen tuli ihmisen luokse niin ihminen kääntyi sitä kohti ja nousi kyykystä, ja silitteli sitä. Lopuksi hevosen kuului seurata ihmstä hetken ympäri kenttää kävellen, ja sen jälkeen se sai sokerinpalan. Sekä Tara että Bambi( ja erityisesti Tara) olivat kyllä tosi hyviä tässä. Tara ainakin tuli tosi helposti ihmisen luokse, ja seurasi mielellään ihmistä. Bambikin tuli kyllä tosi nätisti luokse, mutta sillä oli ehkä vähän liikaa ärsykkeitä kun sitä kuvattiin edestäpäin(joskin tietenkin kentän ulkopuolelta), joten seuraamisharjoitus oli ehkä sen kanssa sen takia vähän vaikeampaa. Lopuksi Bambi kyllä seurasikin useampaa ihmistä tosi nätisti, kun sille näytettiin tarkemmin ketä se kuuluu seurata, ja kenen luokse tulla.


keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Kuulumisia

Tämän kuukauden aikana on kyllä innostus blogia kohtaan ollut ihan minimissään. Tai oikeastaan tässä on tainnut käydä niin ettei aikaa yksinkertaisesti ole löytynyt. Koulu, ratsastus ja salilla käyminenkin ovat vieneet oman aikansa, ja täytyy kyllä myöntää että koulupäivän jälkeen minä mieluummin käyn salilla ja luen kokeisiin, kuin istuudun koneelle kirjoittamaan postausta. Juuri salitreenin vaikutuksesta ratsastukseen varmasti tulee jossain vaiheessa postausta, kunhan olen ehtinyt huomata muutoksia. Nyt olemme kuitenkin  ratsastaneet sen verran harvoin ihan säidenkin takia että asiasta on nyt vähän hankala kirjoittaa. Tämän pitkäksi venyneen blogitauon aikana olen
kuitenkin ehtinyt täyttää 16 vuotta, ja juuri synttäreiden takia viime viikonloppu menikin niin kovaa vauhtia ohi, etten ehtinyt kirjoittaa blogia. Nyt pienen tauon jälkeen into blogaamiseen on kuitenkin jonkin verran palautunutut.



Perjantain ratsastelut ovat nyt jääneet väliin jo toista kertaa. Viime perjantaina syynä ei kuitenkaan ollut huono sää, vain Annikan koiranpennut. Ne ovat nyt muistaakseni  ehtineet täyttää 4 viikkoa, ja oi että miten suloisia ne olivat!. Niitä tulikin sitten kuvattua, kun Annika halusi niistä kuvia. En nyt oikein osaa olla julkaisematta paria kuvaa täälläkin, vaikka tämä hevosblogi onkin, sen verran söpöjä kuvia niistä veijareista sain otettua;)

Maanantaina oli kuitenkin ihan normaali ratsastustunti, ja minä sain taas Bambin ratsukseni. Bambi oli aika energisellä tuulella, eikä neitiä tarvinnut kertaakaan pyytämällä pyytää raviin. Itsellenikin vähän aktiivisempi tunti teki taas hyvää, kun päästiin taas keskittymään enemmän istuntaani ravissakin. En sano etteikö käynnissäkin voisi hyvin treenata, mutta ongelmat tulevat ainakin minulla paljon enemmän esiin ravissa. Itse tosin aina aluksi vähän arastelin nostaa ravia, kun ollaan enimmäkseen nyt treenattu käynnissä, mutta lopputunnista kuitenkin innostuin jo ravista, ja nautinkin ravaamisesta enemmän kuin käynnissä ratsastamisesta. Tuo on niin minun tyyppistäni ettei tosikaan. Minä olen aluksi usein vähän jännittäjä, mutta kun minä saan jotain tehtyä sen ensimmäisen kerran, niin minulla jää hyvä fiilis, ja sen jälkeen en enää jännitä yhtään. Luistelu ja pallopelit taitavat olla ainoat poikkeukset, sillä nistä en ole ikinä pitänyt, enkä ole ikinä saanut luistellessa hyvää fiilistä.
 Suurin"ongelma" ravissa oli oikeastaan taas kerran kädet. Minä nostan herkästi käteni ravissa liian ylös, ja silloin minä menetän tasapainoni. Hyvä puoli tässä on kuitenkin se että minä tiedän että niiden käsien kuuluu olla alhaalla, ja osaan helposti korjata asian jos minua siitä muistuttaa. Jotenkin se on kuitenkin ärsyttävää ja melkein naurettavaa että ne kädet välillä menee ylöspäin, vaikka tietää että niiden ei pitäisi tehdä niin, ja osaa sen periaatteessa korjata. Kai niitä juuri sen takia kutsutaan reflekseiksi. Täytyy myöntää että minulla on vähän viharakkaussuhde r tällaisiin reflekseihin ja istuntavirheisiin . Toisaalta juuri ne tekevät ratsastuksesta kiinnostavaa ja haastavaa, mutta toisaalta välillä haluaisi vain osata ratsastaa täydellisesti. Mutta eipä ne onnistumisetkaan oikeastaan tuntuisi miltään, jollei niiden eteen olisi tehnyt töitä. Juuri se onnistumisen tunne on ainakin minun mielestäni parasta ratsastuksessa, joten ehkä juuri ne työtunnit ja virheiden työstäminen tekevät ratsastuksesta ratsastusta.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Ajatuksia itseluottamuksesta

Tänään meille annettiin suomen tunnilla tehtäväksi listata omia vahvuuksiamme. Yllätyin itsekin siitä miten vaikea tuo tehtävä oikeasti itselleni, ja monille muillekin. Tietenkin olisi ollut helppo listata omia lempiaineita koulussa, tai muuten vain jotain missä omastakin mielestään on ihan kohtuullisen hyvä. Vaikeampaa oli kuitenkin keksiä hyviä luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia itsessään. Itse väitän omaavani ikäisekseni ihan perushyvän itseluottamuksen, mutta silti tuota  tehtävää piti oikein miettiä. Omalle listalleni kirjoitin siinä hetken mietittyäni vain kaksi omaa lempipiirrettä itsessäni, nimittäin määrätietoisuuteni/päättäväisyyteni ja sen että suhtaudun useimpiin asioihin positiivisesti.
Usein ihmiset ajattelevat vain negatiivisia piirteitä itsessään, mikä on aika sääli. Joskus kun pitäisi vain miettiä niitä hyviäkin puoliaan, sillä muutenhan ihmisen itsetunto on pian ihan nollassa. Jokaisella meistä kun on huonoja puolia, eikä täydellistä ihmistä ole olemassakaan. Itse olen oikeastaan sitä mieltä juuri ne heikkoudet tekevät meistä ihmisiä. Eikö kaikilla tapaa täydellisen ihmisen kanssa olisi sitä paitsi todella hankalaa olla tekemisissä? Minun mielestäni ainakin olisi.

" They were great men, with hudge flaws, and you know what- those flaws almost made them greater"

Näillä sanoilla Harry Potter kuvaili Harry Potter ja kirottu lapsi kirjassa Kalkarosta ja Dumbledorea. Itsehän minä luin tuon kirjan englanniksi, ja sen takia lainauskin on englanniksi. Tuo lause vain jotenkin hyppäsi minun silmiini, vaikka se ei ollutkaan kirjoitettu äidinkielelläni, kun minä tuota kirjaa luin. Tuo lause vain jotenkin kuvasti niin hyvin sitä miten ihmisen tavallaan huonot puolet voivat myös olla omalla tavallaan hyviä puolia. Kaikki kun ei ole niin mustavalkoista, ja jokainen meistä on omalla tavallaan ainutlaatuinen.

 Itsekin kyllä myönnän olevani määrätietoinen ihminen, ja tietenkin kunnianhimoisuuteen kuuluukin se että pystyy terveellä tavalla kritisoimaan itseään. Muutenhan ihminen ei pystyisi kehittymään millään tavalla. Myönnän myös että saatan olla aika armoton itseäni kohtaan, ja vaadin itseltäni paljon. En kuitenkaan sanoisi että minulla on huono itsetunto, sillä minä kyllä pidän ja välitän itsestäni terveellä tavalla. Pikemminkin se on kunnianhimoa, ja halua oikeasti tehdä parhaansa.

Itseluottamusta tarvitaan tietenkin myös ratsastuksesta. Ei hevonen voi ymmärtää mistä ihmisen mielentilat riippuvat. Hevonen on monella tapaa ihmisen peilikuva, mutta se pystyy "vain" aistimaan ihmisen mielentilat. Mistä hevonen esimerkiksi voisi tietää sen että ratsastajan jännitys tai hermoilu riippuu siitä että ratsastaja ei luota itseensä ja omaan ratsastukseensa , eikä siitä että ratsastaja pelkää jotain jännittävää tai jopa pelottavaa tapahtuvan. Ei se tietenkään sitä voi mistään tietää. Sen takia ratsastajan pitäisi oppia kontrolloimaan itseään, ja sitä miten hän reagoi omiin fiiliksiinsä. Ihminenhän harvoin voi mitään sille mitä tuntee, mutta ihminen voi päättää miten hän siihen reagoi.

Yhden tällaisen ongelman huomasin itsestäni eilen. Minulla oli siis tunnilla Mirella, ja kelit olivat hieman huonot. Minua tietenkin pitkästä aikaa sitten vähän hermostutti ratsastus, ja silloin minä oikeastaan ensimmäistä kertaa huomasin tai tiedostin kunnolla sen miten minä jännitykseeni reagoin. Minä kerta kaikkiaan menen ihan lukkoon kun minä jännityn, ja jään ihan passiiviseksi siellä hevosen selässä. Vaikka minä hiukan yllätyin omasta reaktiostani, niin tajusin tietenkin että on hyvä asia että tiedostin asian. Se kun on aina ensimmäinen askel kohti ongelman ratkaisemista. Nyt voidaan sitten ruveta työstämään asiaa. Tässä huomaa kyllä taas sen että ratsastuksen kautta voi oppia tuntemaan itsensä paremmin. Ilman ratsastusta olisi tuskin huomannut tätäkään piirrettä itsestäni.
Tästä postauksesta taisi tulla taas aikamoinen sekametelisoppa, kun omat aivonikin ovat jo melkein kahden tunnin fysiikan pänttäämisen jälkeen vähän vähemmän vireät. Toivottavasti tästä sai kuitenkin jotain selkoa, vaikka tästä tulikin vähän tällainen päännollaus tyylinen postaus:)Postauksen kuvat on muuten otettu viime viikolla uudella objektiivilla, kun täällä oli vielä kunnolla pakkasta.

perjantai 6. tammikuuta 2017

Viimeaikojen ratsastelut

Heippa taas! Blogi on nyt joulukalenterin jälkeen viettänyt pitkälti hiljaiseneloa, joten aloitan taas postauksen pahoittelemalla tätä hiljaisuutta, niin kuin tavallisesti. Siihen on kuitenkin ollut syynsä, sillä mulla on viime aikoina ollut paljon kiireitä. Suurin syy kiireisiin ja stressiin on se että satuin taas tyylikkäästi vuoden ensimmäisenä päivänä rikkomaan puhelimeni. Viime vuonna rikoin pesukoneen kompastumalla siihen ja tekemällä voltin sen yli, ja tänä vuonna meni sitten puhelin. Mulla pitäisi näköjään olla laitteiden käyttökielto päällä aina uutenavuotena;). Puhelin meni nyt kuitenkin rikki sen verran pahan kerran, ettei sitä enää korjattua saa. Uusi täytyy siis hankkia, ja vanha toimii nyt jonkun ajan vielä varapuhelimena, vaikka sen kamera ei toimikaan. Täytyy kyllä myöntää että ihmiset ovat nykyään ihan sairaan riippuvaisia puhelimistaan, enkä väitä olevani millään lailla parempi. Pari päivää ilman toimivaa puhelinta(vaikka minulla Samsungin romupuhelin olikin käytössä)oli kyllä aika vaikeita jo koulunkin puolesta.
1.
Tämän postaukseen aihe ei nyt kuitenkaan ole puhelimeni rikkoutuminen, eikä puhelinriippuvaisuuskaan, joten mennäänpä itse aiheeseen. Ratsastuksestahan ei ole pitkään aikaa ollut blogissa ihan tavallista treeni tai kuulumispostausta, niin että nyt olisi sellaisen vuoro. Kelithän ovat olleet täällä etelä- suomessa tähän asti aika lämpimät ja huonot, ja sen takia olemmekin ratsastaneet viime aikoina lähinnä käynnissä. Käynnissä olemme treenanneet paljon kulmia, ja etuosakäännöksiä olemme saaneet treenata. Erityisesti etuosakäännöksissä huomaa vielä tosi hyvin sen että meillä on Bambin kanssa vielä selkeästi yksi huonompi suunta, joka on meille aina vaikeampi. Muuten etuosakäännökset ovat menneet meillä yllättävän hyvin. Kulmien ja ympyröiden ratsastaminen taas helpotti meidän ongelmia ratsastaa suoraan. Meidän ratsastuksemme ovat siis sujuneet ihan tavallisesti.
2.
Maastakäsittelyäkin olemme harrastaneet ihan mukavasti viime aikoina. Pari viikkoa sitten sain jopa iltatallin vastuulleni, kun Annikan koira sai pentunsa. Ratsastamaan en tietysti itsekseni mennyt, mutta päätin kuitenkin liikuttaa Taran ja Bambin maasta käsin. Silloinkin säät olivat sen verran huonot että työskentelimme vain käynnissä. Tein maasta käsin vähän ympyröitä, ja treenasimme hiukan pysähdyksiä joka kulmassa. Pääasia oli kuitenkin se että hevoset saivat hiukan liikuntaa ja aktiviteettia päiväänsä, enkä sitten sen vakavamielisemmin niitä liikuttanut. Tärkeintä oli kuitenkin se että hepat saivat ruokaa ja vettä niin kuin tavallista, ja että karsinat olivat siistit. Tiedättekö te muuten sen tunteen kun hevonen alkaa pärskiä rentona tai makaa karsinassaan kun on yksin tallilla? Se on muuten maailman ihanin tunne. Minä en vain ymmärrä miten tuo Bambulaksikin kutsuttu Bambi saa minut niin hyvälle tuulella noin pienellä eleellä. Sen ei tarvitse kun vähän pärskiä tyytyväisenä, ja minä olen melkein kuin seitsemännessä taivaassa. Tätä minä juuri hevosissa ja tallielämässä rakastan eniten!
3. Ratsastajakin oli selässä oikein edustavan näköinen napapiirivarusteet päällään.. totuuden nimissä täytyy sanoa että ratsastaja vähän suuttui kuvaajalle siitä että Bambin naama leikattiin tästä kuvasta pois.

Tänäänkin oli sitten hiukan erilaista ohjelmaa tallilla. Täällä on nyt ollut kovat pakkaset, joten päätimme lähteä maaston ilman satuloita, ja täytyy kyllä sanoa että pakkasesta huolimatta täällä oli kyllä päivällä niin mahtavat kelit. Kuskilla meinasi jo lenkin aikana jalat jäätyä kokonaan, mutta Bambi oli taas niin onnellinen kun se pääsi maastoon. Onneksi Bambi on tuollainen hassu, vitsikäs ja elämän iloinen tapaus, eikä se onneksi ikinä oikeasti villiinny. Tällä reissulla se innostui kerran ravaamaankin ihan itsestään, mikä on jo Bambin skaalassa jonkinlainen tempaus;). Se teki sen kuitenkin ihan silkasta ilosta, joten eipä sille oikein voinut suuttua, vaikka tietenkin pyysin sitä heti hidastamaan käyntiin.
4. Täytyi minun sentään yksi perinteinen poseerauskuva saada Bambista..

Tällä maastoreissulla testattiin myös ensimmäistä kertaa minun uutta objektiiviani tallilla, joten tähän postaukseen tulee taas pitkästä aikaa ihan uutta kuvamateriaalia. Tuo objektiivi oli kuitenkin ehkä juuri tällaisissa tilanteissa vähän hankala, kun ei siinä ole zoomia. Kuvanlaadusta minä kuitenkin tykkään kovasti.

Mikä oli teidän lempikuvanne?