keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Joulukalenteri luukku 16: videopostaus!


Maanantaina kuvasin taas ihan tällaisen perinteisen tallivideopostauksen, joita on blogissani ollut jo ainakin pari. Ensin ajattelin kuvata ihan tavallisen My Day videon, mutta päätin sitten julkaista vaan tallilla kuvatut pätkät. Ajattelin että minun sänkyjenpetaamiseni tai iltapalani ei varmastikaan ole hevosblogin lukijoille mitenkään kiinnostavaa, ja totuushan on se että tämä on hevosblogi, eikä lifestyleblogi. Ajattelin että videosta tulee mukavampi katsoa ,jos otan mukaan vaan tallilla kuvatut pätkät, koska omasta mielestäni nuo muualla kuvatut pätkät olivat hiukan turhia.

Videolla taitaakin jo näkyä kaikki oleellinen meidän tallipäivästämme, mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa siitä hiukan enemmän. Ratsastin siis Taralla , ja treenasimme taas pitkästä aikaa liinassa. Tara oli tosi kiva ratsastaa, ja se kulki pätkittäin jopa peräänannossa. Itsekin ratsastin ihan suht kelvollisesti, ja tunnista jäi hyvä fiilis. Pääsin jotenkin sellaiseen fiilikseen, että minun henkistä tasapainoani ei onnistunut horjuttamaan edes se että Tara tunnin loppupuolella hiukan innostui ja nosti omin luvin aika kovatempoisen laukan. Tuolla hevosella on vaan niin ihana laukka ettei sen selässä ollut minkäänlaisia vaikeuksia edes tämän tasoisen ratsastajan pysyä, ja oikeastaan se oli vaan kivaa. Täytyy kyllä sanoa että ratsastus olisi niin helppoa jos aina pääsisi tuohon jopa flow tilan tapaiseen mielentilaan, mutta ainahan se ei onnistu.
Nyt en kuitenkaan ajatellut tällä kertaa kirjoitella enempää, joten tässä olisi nyt tämä video.
Mitä mieltä te piditte videosta? Jaksaisiko näitä katsoa useamminkin?

tiistai 15. joulukuuta 2015

Joulukalenteri luukku 15: Vuoden suosikkikuvat


  
Tammikuu
Helmikuu
Maaliskuu
 
Huhtikuu
Toukokuu
Kesäkuu
Heinäkuu
Elokuu
Syyskuu
Lokakuu
höh, en ole millään tasolla tyytyväinen tähän kuvaan, mutta ei ollut parempaakaan
Marraskuu
 
Joulukuu

maanantai 14. joulukuuta 2015

Joulukalenteri luukku 14: Bambin varusteet!



Bambin varusteista en  olekaan kertonut täällä blogin puolella, joten sen takia ajattelinkin  kirjoittaa nyt postauksen niistä.
Bambilla on kaksi satulaa. Toinen niistä on uusi oikein kunnon koulusatula polvituilla, ja toinen on Taran vanha koulusatula. Itse käytän oikeastaan vaan tuota Taran vanhaa satulaa, koska tuo uusi satula vetää jalkani oikeaan paikkaan. En ole tottunut istumaan niin, joten käytännössä se vetää istuntani huonommaksi. En vielä oikein osaa istua alas tuohon satulaan , ja sen takia istun huonossa asennossa.
Joskus tulevaisuudessa varmasti kuitenkin tykkään tuosta satulasta, mutta se ei ole vielä minulle ajankohtainen,. Taran vanha satulakin on toki koulusatula, mutta siinä ei ole samalla tapaa polvitukia. Ymmärrätte mitä tarkoitan kun katsotte noita kuvia kummastakin satulasta. Satulahuovat sopivat kumpaankin satulaan( ja itse asiassa vielä Tarankin satulaan),joten niitä on aika monta ja ne vaihtuvat aika usein.

Bambin suitset ovat ihan tavalliset, ja niissä on ihan normaalisti turpahihna ja otsahihna, ja sillä on ihan tavalliset nivelkuolaimet. vanha satula ja Bambin suitset ovat tietenkin väriensä puolesta aika eriparit. Bambin otsahihnassa on vähän koristeita,ja se kyllä tekee suitsista paljon hienommat.

Bambilla on aika monet riimut, ja koska kaikilla kolmella hevosella on suunnilleen saman kokoinen pää( eli cob) niitä voi myös vaihdella.

Tämän riimun ostin Helsinki Horse Fair messuilta viime keväänä
 
Bambilla on oma harjapakki tallilla, ja kaikilla hevosilla on omat harjansa. Bambin harjoista nyt ei ole mitään erityistä sanottavaa, joten laitan niistä tähän vaan kuvan.

Meidän tallilla hevosia loimitetaan aika harvoin, mutta tietenkin niillä kaikille omat loimet. Tuo ruutuinen loimi joka näkyy tuossa alemmassa kuvassa on se loimi joka on Bambin päällä eniten, ainakin mitä olen nähnyt.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Joulukalenteri luukku 13:lempikrjani!



Olen monesti ohimennen maininnut tässä blogissa että olen kova lukemaan, ja tähän joulukalenteriin ajattelin nyt tehdä ihan oman luukun kirjoihin liittyen. Toivottavasti joku teistä lukijoista saa kivoja lukuvinkkejä tästä postauksesta, sillä ajattelin esitellä omat lempikirjasarjani.
Nummelan ponitalli
Tästä kirjasarjasta olen aina tykännyt. Kirjassa esiintyy koko melkein 80 kirjan ajan samat hahmot, ja hevosetkin pysyvät jokseenkin samoina. Kirjan päähenkilöt ovat Kikka, Repe ja tallinomistaja Pena, eli Pentti, vaikka kirjoissa esiintyy myös paljon muita  tärkeitä hahmoja.  Panan kommellukset ovat aina hulvattomia, ja niille saa nauraa ihan sydämensä kyllyydestä. Hevosten ja kaikennäköisten kommellusten lisäksi kirjassa kerrotaan aika paljon Repen ja Kikan välisestä suhteesta, joka on aika monimutkainen jo senkin takia että Repe on tunnettu" naisten naurattaja". Uusimpia kirjoja lukiessa jää kuitenkin sellainen kuva että näiden kahden välinen suhde on jo aika varmalla pohjalla. Uusimpien kirjojen pääteema on kuitenkin Repen varastetun  Kafka nimisen hevosen etsiminen, joka sekin on aika monimutkainen juttu, koska Italialaiset  mafia pomot ovat varastaneet sen ja heidän valtansa ulottuu todella pitkälle.  Uusimpien kirjojen paras puoli on ehkä se että lukija tosiaan huomaa miten tärkeä hevonen Kafka on Repelle, ja myös Kikasta on tullut Repelle ehkä jopa Kafkaakin tärkeämpi. Lukijana huomaa myös sen että vaikka Repe onkin tunnettu naisten naurattaja, hän on pohjimmillaan aito ja rehellinen.
Tiina- kirjat
Tiina kirjojen päähenkilöt ovat Tiina ja hänen paras "ystävänsä" Juha. Kirjasarjan alussa Tiina ja Juha ovatkin vaan kavereita, mutta viimeisissä kirjoissa tulee kyllä selväksi että heidän välillään on muutakin kun ystävyyttä. Tiina on luonteeltaan reipas, rehellinen ja sisukas. Vaikka Tina onkin  monella tavalla erilainen kun minä itse olen, pystyn kuitenkin jollain tapaa samaistumaan häneen, koska hän on kuitenkin monella tapaa minun kaltaiseni esimerkiksi sisukkuutensa takia. Hauskan tästä kirjasarjasta tekee kaikki ne kommellukset ja väärinkäsitykset joita Tiinalle tapahtuu hänen suorasukkaisuutensa ja reiluutensa ansiosta. Ainut ärsyttävä juttu näissä kirjoissa on Juhan mustasukkaisuus. Juha taitaa kirjoissa  olla  sisimmiltään jonkinlainen sovinisti, tai pahimmassa tapauksessa jopa narsisti. Varsinkin kirjassa " Tiinastako näyttelijä" Juhan mustasukkaisuus häiritsee minua.  Jotenkin minua häiritsee se että Juha kontrolloi Tiinan tekemisiä niin paljon, ja minun mielestäni Juhalla on jotenkin sairaalloinen omistushalu. Tiinoissa tämä on varmasti tarkoitettu huumoriksi, mutta jotenkin ainakin minä en voi olla ajattelematta sitä miltä näiden kahden suhde näyttäisi oikeassa elämässä, ei hyvä.Juha on kuitenkin muuten reilu kaveri ja kiva hahmo.
Yhden dollarin hevonen
Olen lukenut molemmat osat tästä kirjasarjasta. Ensimmäinen osa oli nimeltään yhden dollarin hevonen, ja toinen oli Myrskyvaroitus. Kummatkin osat ovat minun mielestäni hyviä. Muistan hyvin kuinka ahmin tuon toisen osan yhdessä illassa, ja olin täysin sen pauloissa. Kirjasarja alkaa sillä että Casey Blue niminen tyttö löytää hevosen, jota oltiin kohdeltu todella huonosti.  Kun Casey yhdessä eläinlääkärin kanssa hoitaa hevosta kuntoon, ei ole varmuutta siitä että hevonen selviäisi yön yli, saatikka sitten että siitä tulisi huippuratsu, jollaisesta Casey unelmoi. Kun ihmeen kaualla hevonen kuitenkin selviää. Casey rakentaa siihen valmentajansa avulla pikkuhiljaa suhdetta, ja alkaa ratsastamaan ja treenaamaan sen kanssa. Tytön ja hevosen välille muodostuu todella hyvä suhde, ja he rakastavat toinen toistaan. Lopuksi heidän kivinen alkumatkansa muuttuu helpommaksi, ja he osallistuvat Badmintoniin, mikä on aina ollut Caseyn suuri unelma. Sitä että voittavatko he kisan, en aio paljastaa;) lukekaa itse..
Toisessa osassa parivaljakon tie muuttuu jälleen vaikeammaksi. Caseyn hyväuskoinen isä on lavastettu syylliseksi murhasta, ja siitä alkavatkin parivaljakon ongelmat. Lopuksi heidän täytyy osallistua yksiin suuriin kenttäkisoihin, saadakseen itselleen filminauhan, joka todistaisi Caseyn isän syyttömyyden. Miten kisoissa sitten käy? sitäkään en aio paljastaa.
Itse tykkään näistä kirjoista kovasti, koska niissä on jokin sellainen tunnelma, joka kuvastaa ratsastusta, eteenkin huipputason sellaista, todella hyvin.

Klara -kirjat

En ole vielä lukenut kaikkia Clara- kirjoja, mutta olen tykännyt tosi paljon kaikista niistä jotka olen lukenut. Klara kirjoissa on kivaa se että kirjasarja alkaa siitä että Klara aloittaa ratsastuksen, ja käy ensimmäisellä ratsastustunnillaan. Klara edistyy kuitenkin tosi nopeasti, ja jotenkin tuntuu hiukan epärealistiselta että hän saa oman hevosen, vaikka hän on ratsastanut vasta vuoden. Mutta toisaalta Klaran äiti ja sisarpuoli, jotka asuvat samassa talossa, ovat kokeneita hevosihmisiä. Kirjoissa esiintyy myös  Klaran kavereita, ja suurimmassa roolissa heistä on Jontte niminen poika.

lauantai 12. joulukuuta 2015

Joulukalenteri luukku 12:" jätä aina henkinen taakkasi portille"



Hevoset ovat äärimmäisen herkkiä vaistoamaan ihmisen tunnetilan. Ne aistivat meidän tunnetilamme, ja reagoivat sen mukaan. Jos ihminen on hevosen kanssa ollessaan stressaantunut tai jännittynyt, hevonenkin stressaantuu siitä.

Ratsastaessa paras mahdollinen tunnetila onkin se ettei oikeastaan tunne mitään tai ajattele mitään, sitä vaan ratsastaa. Olemme puhuneet paljon tästäkin Annika kanssa tunneilla.  Ongelmallista on se että hevonen voi vaistota vaan tunnetilamme, eikä se voi tietää minkä takia ratsastaja on esimerkiksi jännittynyt. Hevonen ei voi tietää, että ratsastajan jännitys riippuu siitä että hän esimerkiksi  pelkää tippuvansa hevosen selästä. Itse tein ehkä tyhmimmän jutun mitä voi tehdä ensimmäisen kerran kun ravasin Taralla. Minä nimittäin kiljuin sen pienen hetken. Onneksi Tara on niin viisas hevonen, että se ei oikeastaan pelästynyt. Nykyään olen oppinut sen että kaikissa tilanteissa ollaan mahdollisimman rauhallisia, ja tuo huutaminen on  huonoin tapa reagoida mihinkään tilanteeseen, koska hevosella on todella hyvä kuulo.  Monesti olen ihan kylmästi pysäyttänyt hevosen, laskenut kymmeneen, ja jatkanut ratsastusta sen jälkeen, jos olen tuntenut hermostuvani, tai olevani stressaantunut.Se fiilis jonka yritän tavoittaa aina ratsastaessa, on se tunne että maailmassa ei ole juuri sillä hetkellä ketään muuta kuin minä ja hevonen minun allani. Se on jonkunlainen flow- tilan kaltainen mielentila, ja ratsastus on tosi ihanaa silloin kun tähän mielentilaan pääsee.

Olen huomannut että paras tapa reagoida esimerkiksi ympäristön muutoksiin hevosen kanssa touhuttaessa, on se että ei oikeasti hermostu. Tällä tarkoitan sitä ettei yritä koko ajan vakuuttaa hevoselle kaiken olevan hyvin, sillä se vaistoaa sen muutenkin kehonkielestäsi ja eleistäsi, jos todellakin olet rauhallinen. Rupeaahan meitä ihmisiäkin lopuksi mietityttämään , jos joku koko ajan hokee kaiken olevan hyvin. Eri asia on sitten tietenkin jos hevonen itse  jostain syystä hermostuu jotain. Silloinkin on toki tärkeintä olla itse rauhallinen, mutta siinä tilanteessa on hyväkin rauhoitella hevosta.
Ongelmahan on se että me ihmisetkään emme ole automaatteja, ja joskus me kaikki tahtomattamme  reagoimme asioihin hevosen kannalta väärin. En sano olevani itsekään yhtään sen parempi. Minullakin on ollut ratsastuspelko, ja olen ratsastanut todella rumasti ja toiminut väärin hevosta kohtaan. Hevosia en kuitenkaan ole ikinä jännittänyt, päinvastoin niillä on useasti rentouttava vaikutus minuun. Saatan myös innostua laukasta liiankin paljon, ja olen useasti asettanut hevosellekin paineita, sen takia että olen asettanut itselleni paineita.Pääasia on kuitenkin se että yritämme parhaamme mukaan toimia aina hevosta kohtaan reilusti ja johdonmukaisesti. Kukaan  meistä ei ole täydellinen, ja jos yritämme parhaamme  se on tarpeeksi.

perjantai 11. joulukuuta 2015

Joulukalenteri luukku 11:meidän joululahjatoiveemme!



Muistan hyvin kuinka minä itse aina pienempänä odotin kovasti joulua, ja lahjatoiveita minulla
 oli aina vaikka kuinka. Tänä vuonna on oikeastaan ensimmäinen kerta kun huomaan odottavani joulua ensisijaisesti loman ja mukavan jouluisen tunnelman takia, enkä pidä lahjoja joulun tärkeimpänä asiana. Olenhan minä pienempänäkin tykännyt joulun tunnelmasta, mutta silloin lahjat olivat tärkeimmässä asemassa. Nykyään olen muutenkin oppinut arvostamaan elämässäni niitä asioita, jotka ovat paljon materiaalia tärkeämpää. Mutta onhan minulla tietenkin tänäkin vuonna jotain joululahjatoiveita, vaikka olenkin sitä mieltä ettei se ole joulun tärkein asia. Tässä postauksessa ajattelinkin sitten kertoa muutaman joululahjatoiveeni, vaikkei niitä monta tänä vuonna olekaan.
Lillin toiveet

  • Uusi penaali: vanha penaalini on aika pieni, ja se alkaa käydä ahtaaksi. Penaalini on myös monta vuotta vanha ja siinä on pieniä reikiä kankaassa, joten olisi kiva saada uusi penaali.
  • Uusi reppu: myös koululaukkuni on tosi vanha ja omasta mielestäni se on ruma, joten olisi kiva saada uusi Fjällrävenin reppu.
  • "käsikotelo" puhelimelle: Tuollainen käsikotelo olisi lenkeillä todella kätevä, ja sille olisi käyttöä. Nykyään joudun aina pitämään puhelintani kädessä samalla kun juoksen, jos haluan kuunnella musiikkia, ja olisi kyllä kiva jos sen saisi kiinni käteen.
  • Herkkuja: Vihreitä kuulia on toivelistallani joka vuosi, minä kun tykkään kaikesta makeasta;)
  • Adelen 25- levy: Minulla on molemmat Adelen edelliset levyt, ja olisi kiva täydentää kokoelmaa tällä uusimmallakin levyllä.
 

    • Ratsastuskypärä: Vanha ratsastuskypäräni on hiukan pieni ja epäsopiva päähäni, joten uusi kypärä olisi kovasti toiveissa.  Kypäräni on saanut kestää jo kaksi tippumista ja tippunutkin se on monta kertaa, joten voisi olla ihan aihetakin vaihtaa uuteen.Tuollainen Lami -Cellin  Swarovski kristallein koristeltu kypärä olisi kyllä unelma. Se voi vaanolla että tämä jää syntymäpäivälahjatoiveeksi, minä kun täytän 15 jo tammikuussa, hui kauheata, miten aika rientää;)
Bambin toiveet
  • Ruokaa, porkkanoita ja omenaa: Kaikki satulahuovat ja riimut saa unohtaa, mutta herkut täytyy muistaa, muuten ei hyvää  seuraa;)
  • Rapsutuksia ja kehuja: mikä se sellainen joulu on jos ei yhtään rapsutuksia saa..
 

torstai 10. joulukuuta 2015

Joulukalenteri luukku 10: blogin bannerit!



Tässä blogissa on nähty tämän vuoden varrella vähän kaikennäköisiä bannereita, joten päätin nyt tehdä niistä tällaisen "vuosikatsauksen".
11. Tämä banneri onnistui mielestäni aika hyvin, ja siitä tuli jopa omasta mielestäni hyvä.
10. nykyinen ulkoasu, itse tykkään tästä jollain tapaa..
9. tämä banneri oli tässä blogissa syksymmällä, ihan kiva omasta mielestäni.
8.
7.
6.
5.
4.
3. tämä on vanhin edes ihan suhteellisen  siedettävä banneri;)
2.


1. ensimmäisiä tekeleitäni, jotka on tehty gimpillä, saisiko tästä edes säälipisteitä?;) jos jo tämä on järkyttävä ,niin kuvitelkaa vaan miltä minun ensimmäiset paintilla tehdyt tekeleet ovat olleet;)

Olisihan näitä paljon enemmänkin, mutta tämän blogin alkuaikoina vaihdoin niin useasti banneria, että niitä kaikkia en viitsi tähän laittaa. Olen aina tykännyt tehdä ulkoasuja itse, ja kuten bannereista näkyy niin sitä kehitystäkin tapahtunut;)
Mikä näistä bannereista on mielestäsi paras?