Joulukalenteri luukku 12:" jätä aina henkinen taakkasi portille"

Hevoset ovat äärimmäisen herkkiä vaistoamaan ihmisen tunnetilan. Ne aistivat meidän tunnetilamme, ja reagoivat sen mukaan. Jos ihminen on hevosen kanssa ollessaan stressaantunut tai jännittynyt, hevonenkin stressaantuu siitä.

Ratsastaessa paras mahdollinen tunnetila onkin se ettei oikeastaan tunne mitään tai ajattele mitään, sitä vaan ratsastaa. Olemme puhuneet paljon tästäkin Annika kanssa tunneilla.  Ongelmallista on se että hevonen voi vaistota vaan tunnetilamme, eikä se voi tietää minkä takia ratsastaja on esimerkiksi jännittynyt. Hevonen ei voi tietää, että ratsastajan jännitys riippuu siitä että hän esimerkiksi  pelkää tippuvansa hevosen selästä. Itse tein ehkä tyhmimmän jutun mitä voi tehdä ensimmäisen kerran kun ravasin Taralla. Minä nimittäin kiljuin sen pienen hetken. Onneksi Tara on niin viisas hevonen, että se ei oikeastaan pelästynyt. Nykyään olen oppinut sen että kaikissa tilanteissa ollaan mahdollisimman rauhallisia, ja tuo huutaminen on  huonoin tapa reagoida mihinkään tilanteeseen, koska hevosella on todella hyvä kuulo.  Monesti olen ihan kylmästi pysäyttänyt hevosen, laskenut kymmeneen, ja jatkanut ratsastusta sen jälkeen, jos olen tuntenut hermostuvani, tai olevani stressaantunut.Se fiilis jonka yritän tavoittaa aina ratsastaessa, on se tunne että maailmassa ei ole juuri sillä hetkellä ketään muuta kuin minä ja hevonen minun allani. Se on jonkunlainen flow- tilan kaltainen mielentila, ja ratsastus on tosi ihanaa silloin kun tähän mielentilaan pääsee.

Olen huomannut että paras tapa reagoida esimerkiksi ympäristön muutoksiin hevosen kanssa touhuttaessa, on se että ei oikeasti hermostu. Tällä tarkoitan sitä ettei yritä koko ajan vakuuttaa hevoselle kaiken olevan hyvin, sillä se vaistoaa sen muutenkin kehonkielestäsi ja eleistäsi, jos todellakin olet rauhallinen. Rupeaahan meitä ihmisiäkin lopuksi mietityttämään , jos joku koko ajan hokee kaiken olevan hyvin. Eri asia on sitten tietenkin jos hevonen itse  jostain syystä hermostuu jotain. Silloinkin on toki tärkeintä olla itse rauhallinen, mutta siinä tilanteessa on hyväkin rauhoitella hevosta.
Ongelmahan on se että me ihmisetkään emme ole automaatteja, ja joskus me kaikki tahtomattamme  reagoimme asioihin hevosen kannalta väärin. En sano olevani itsekään yhtään sen parempi. Minullakin on ollut ratsastuspelko, ja olen ratsastanut todella rumasti ja toiminut väärin hevosta kohtaan. Hevosia en kuitenkaan ole ikinä jännittänyt, päinvastoin niillä on useasti rentouttava vaikutus minuun. Saatan myös innostua laukasta liiankin paljon, ja olen useasti asettanut hevosellekin paineita, sen takia että olen asettanut itselleni paineita.Pääasia on kuitenkin se että yritämme parhaamme mukaan toimia aina hevosta kohtaan reilusti ja johdonmukaisesti. Kukaan  meistä ei ole täydellinen, ja jos yritämme parhaamme  se on tarpeeksi.