sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Valehtelisin jos väittäisin..

..Ettei hevosen myynti surettaisi minua. Tämä ikävä totuus iski minua taas vasten kasvoja tänään ratsastustunnilla, nimittäin se että niitä hevosia voi myös myydä pois. Olen kolme kertaa elämässäni joutunut kasvokkain tämän karun totuuden kanssa ja olen joka kerta valinnut uuden kivan ponin jonka kanssa olen alkanut tehdä tuttavuutta. Viimeksi se oli Guni johon halusin tutustua paremmin ja nyt se on Guni joka on myyty. Mutta sellaista se elämä on, välillä täytyy oppia sietämään pettymyksiä vaikka se totta kai harmittaa kun on ratsastanut ponilla vuoden päivät ja sitten se myydään. Olen kuitenkin aina luottanut siihen että Tara, Bambi ja Mirella pysyvät siellä missä ne ovat, sillä niiden omistaja(Annika) tuskin niitä mihinkään myy. Itse en kyllä pystyisi toimimaan kasvattajana(monien vasojen)juurikin sen takia etten hennoisi myydä hevosia jos ei siihen olisi hevosen hyvinvointiin yms. liittyvää hyvää syytä. Mutta pääasia on että Guni voi hyvin ja toivon että näin on.
Tänään ratsastin kuitenkin Nyytillä, jota Carolina kaverini on kehunut. Nyytti oli oikein kiva ratsastaa ja meillä meni tunti hyvin. Aluksi ihan vaan ravailimme ja kävelimme kentällä ja minä hiukan totuttelin Nyyttiin kun en ole sillä ennen ratsastanut. Ravailujen jälkeen teimme sellaista tehtävää että ensin pysähdyimme ja nostimme ravin heti pysähdyksen jälkeen, tai no niin nopeasti kun se onnistui mutta kuitenkin nopeasti.
En viitsinyt ladata näin lyhyttä videota youtubeen mutta tässä kuitenkin pieni video, pahoittelen laatua.

Missä se kuskin katse taas luuraa?
tässä se katse on jo aika lailla oikeassa paikassa, hiukan ylöspäin saisi vielä mennä.
no nyt se katse on siellä missä sen kuuluukin olla.
 Ravitehtävän jälkeen vaihdoimme ravin laukaksi ja ensimmäisen laukan jälkeen Nyytti kyllä kuumeni hiukan. Toisella kerralla sain ensin aloittaa käynnistä siirtyä raviin ja sitten laukkaan juurikin edellä mainitusta syystä.
'Tunnista jäi kiva fiilis ja meillä meni kyllä paremmin kun olisin uskaltanut odottaa.
 
Onko teille joskus käynyt niin että joku tärkeä hevonen tai poni on myyty?
 

perjantai 22. toukokuuta 2015

Ratsastusta ja kuvailua!

Heippa taas! tänään olimme taas Annikan ja Carolinan kanssa tallilla ja minä ja Carolina ratsastimme tällä kertaa Bambilla ja Taralla. Teimme tällä kertaa kentälle ihan kunnon tehtävän. Vauhti ei edelleenkään ollut päätähuimaava mutta tarkkuutta tarvittiin senkin edestä.
varmaan maailman järkyttävin ratapiirros, mutta ehkä te kuitenkin tajuatte paremmin tämän tehtävän tästä. Elikkä rataan mahtui yksi voltti, käyntiä metsätiellä ja ravinnosto puomille. Bambi oli tänään oikein kiva ja mukava ratsastaa. Ravipätkät olivat aika lyhkäisiä mutta tarkkana piti siinäkin olla. Muuten olisimme varmasti ravanneet enemmän mutta kentän toiselle pitkälle sivulle oli tullut enemmän hiekkaa ja se oli todella kuoppainen ja päätimme että otamme sen matkan käynnissä. Tänään meillä meni kyllä todella hyvin ja olen kyllä tyytyväinen suorituksiimme! siinä sen näkee ettei se hyödytä mitään kävellä ja ravata edestakaisin ilman mitään päämäärää ja tunnilla pitäisi aina olla joku idea ja tehtävä. Pitää kyllä meidänkin skarpata ja kehitellä useamminkin tällaisia tehtäviä.
Minä ja Bambi auringon paisteessa!
 Täällä on kyllä ollut varsinkin tänään ihan mahtava ilma ja olen nauttinut kyllä täysillä siitä! Ajatella että viikon päästä ollaan hyvää vauhtia menossa kesälomalle! uskomatonta! juurihan se kuutosluokka loppui ja nyt loppuu sitten seitsemäs luokka.
 
oltaisko ystäviä jookos? kyselee Bambi, Taran ilme taitaa kertoa mitä sieltä tuli vastaukseksi..
no, ollaan ihan nätisti sitten, jospa saataisi hiukan enemmän heinää tuumaa Tara.
nyt tympii tämä poseeraaminen, eikös me saada pian heinää!
 
Ratsastuksen jälkeen tosiaan pidettiin tällainen kuvaustauko ja se meni kyllä hyvin! Taran kanssa tällaiset kuvaushommat missä sen pitää mennä lähelle Bambia ei ole ihan niin helppoa mutta hyvin se siitä selvisi vaikka hiukan epäluuloinen olikin. 

perjantai 15. toukokuuta 2015

Ratsastusta ja kuulumisia!

Heippa! tässä on taas päässyt tulemaan hiukan hiljaiseneloa täällä blogin puolella. Pahoitteluni tästä. Viime viikolla kävimme tallilla ja sekä minä, Carolina että Annika ratsastimme pikaisesti Taralla .Treenasimme hiukan laukkaa mutta kun se ei oikein ottanut onnistuakseen Annikan täytyi ratsastaa lopuksi itse. Tara on hiukan kokeneemmille ratsastajille(voisinkohan laskea itseni tähän ryhmään, varmaan) todella tarkka istunnasta eikä hommasta meinaa tulla mitään jos istuu hiukan hassusti. Minun kohdallani ongelma oli se että en istunut täysin suorassa sen jälkeen kun Tara rupesi  yrittämän keskelle kenttää ja minun piti estää se pohkeella ja istunnalla enkä sitten tämän jälkeen jäänyt istumaan suorana.

Tämän jälkeen päätimme ottaa Mirellan juoksutukseen ja sen jälkeen ratsastaa sillä.
voi että kun Mirella muistuttaa äitiään tässä kuvassa..
tässä kuvassa taas on oikein nätti ravi.
Tuo Mirella on kyllä niin rauhallinen tapaus  ja se on hyvä asia.

 Juoksutuksen jälkeen ratsastimme Carolinan kanssa Mirellalla(Annika talutti) ja se oli kyllä tosi hieno taas kerran. Se kulki niin rauhallisesti ja nätisti että saimme olla siitä oikein ylpeitä.

Tänään kävimme myös tallilla ja koska Taran kenkä oli vääntynyt niin päätimme mennä Bambilla ja Mirellalla. Mirella käyttää vielä Bambin satulaa(Taran satula on sille liian iso) joten minulle jäi kaksi vaihtoehtoa: ratsastaa Bambilla ilman satulaa tai Taran satulalla ja päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Taran koulusatula ei ihan täydellisesti istu Bambille mutta se ei hierrä tai muutenkaan häiritse Bambia. Vaikka sekä Bambin että Taran satulat ovat koulusatuloita niin ne tuntuvat erilaisilta ja minun mielestä Bambin oma penkki on kivempi. Bambillahan on erikoisatula ja se on todella mukava istua.

Kentällä Bambi toimi kuin unelma! kun maasta käsittelin sitä korjasin samalla esteet puomeiksi ja vein aitaustolppia pois kentältä. Bambi seisoi nätisti kaiken tämän aikana ja kulki nätisti mukana (talutin sitä silti ohjista)kun kuljetin aitaustolpat parempaan paikkaan.

Pian kiipesin selkään ja huomasin heti että Taran satula tuntui hiukan kummalliselta istua mutta ei kuitenkaan hinkannut . Minulla oli myös eripari jalustimet mutta en viitsinyt niitä ruveta korjaamaan.

Työskentelimme ihan käynnissä ja teimme voltteja ja temponmuutoksia. Bambi kuunteli nätisti istuntaa ja huomasin useasti selkeän eron käynnin tempossa.  Carolina ratsasti Mirellalla ja Annika talutti Mirellaa joten minä ratsastin Bambilla ihan itsekseni . Lopussa meidän meno meni tosi kiemurtelevaksi kun nostimme ravin mutta saimme lopulta yhden suoran kierroksen käynnissä vielä lopussa(vaikka niitä oli ennen tätä monta).
Mirella oli taas tosi nätisti minun näkemäni mukaan ja teimme aika lailla samoja harjoituksia kun Mirella koska en viitsinyt aluksi ravata koska Mirella olisi voinut häiriintyä siitä(nyt kyllä naurahdan itsekin) mutta nuorten hevosten kanssa pitää aina toimia varovaisesti kun ei niistä ikinä voi täysin tietää.

siis vieläkö sä kuvaat?
Koita nyt ymmärtää etten mä ehdi poseeraamaan kun mulla on tuhat kertaa tärkeämpää puuhaa tuumaa ahmatti nimeltä Bambi..

Ihan hyvin meillä siis tänään meni vaikka pieniä ongelmia olikin ja ihan kiva fiilis jäi.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Koulutunti ja paljon kuvia!

Hei! tänään kävin Gunin kanssa koulutunnilla ja meillä meni kyllä tosi hyvin tällä kertaa! Ensin laitettiin tietysti hevoset valmiiksi ja varustin Gunin.
1.Guni:aloitetaanko jo? tämä on tylsää.
2.projekti jalustinten mittaus käynnissä
3.minun ilmeeni..
Ensin ihan vaan käveltiin kentällä mutta hyvin pian nostimme myös ravin ja aloimme tekemään pääty ympyröitä. Aluksi pääty ympyrät olivat aika vaikeita mutta pikkuhiljaa nekin alkoivat sujumaan.
4.
Pääty ympyröidenjälkeen aloitimme pohkeenväistöt ravissa ja ne saatiin kyllä valehtelematta viilattua aika hyvään kuntoon. Guni liikkui hyvä tempoisessa ravissa eikä se mennyt lian lujaa eikä liian hitaasti.
5.
6.
Tämän jälkeen teimme siirtymisiä ravista käyntiin ja ne menivät kyllä tosi mukavasti ja Guni kuunteli hyvin myös istuntaa. Lopuksi Guni kuunteli niin hyvin etten joutunut käyttämään kun istunta ja ääni apuja.
7.
Sitten tuli se Gunin lempi osa tunnista: laukka! Guni innostui jo ensimmäisten laukkojen jälkeen ja sain ihan pidätellä sitä. Välillä me laukattiin väärissä paikoissa mutta minä ajattelin vaan että jos minulla on tilaa (en siis laukannut niin että olisin häirinnyt ketään muuta)niin minähän laukkaan! kun ratsastuksen opettaja muistutti siitä että laukka nostetaan pitkillä sivuilla niin minä vaan suunnilleen räkätin siellä selässä ja ajattelin että tämä on vaan niin kivaa, mutta laukkasin kuitenkin tämän jälkeen vaan pitkällä sivulla.
8. Guni: pidä nyt Lilli tiukasti kiinni, nyt mentiin!
 
Tällä blogilla on nykyään Instagram sivut joita voi käydä katsomassa täältä. Siellä on vielä aika vähän kuvia mutta eiköhän sekin asia vielä korjaannu. Seuratkaa ihmeessä meitä siellä jos kiinnostaa!
Tässä vielä video tunnista
Tuolla videolla ei ehkä näy ihan paras pohkeenväistö ja saimme monta onnistuneempaa suoritusta. 

perjantai 8. toukokuuta 2015

Miten tämä blogi pyörii?


Hei!nyt ajattelin kertoa vähän siitä miten minä tätä blogia pyöritän. Ihan aluksi tarvitaan idea. Jo pelkkään blogin perustamiseen tarvitaan ideoita siitä mistä blogi kertoo ja mikä sopisi blogin nimeksi puhumattakaan siitä että sinne blogiin pitäisi tuottaa viikottain sisältöä. Mutta silti ei saisi yrittää liikaa keksiä ideoita koska väkisin väännetty postaus ei useimmiten ole laadukas. Kaikki aloittavat blogin varmasti enemmän tai vähemmän kokeilu tyylisesti.

Itse kirjoitan postausta vaan jos minulla on hyvä aihe tai kuvia tallilta. Joskus koulukiireiden takia en ehdi juuri silloin kun ideat putkahtavat päähän niitä kirjoittamaan postaukseksi mutta tapaan kirjoittaa ylös ideani muistilapulle jotta muistaisin mikä ideani oli. Esimerkiksi tämän postauksen idean olen saanut jo pari päivää sitten ja kirjoitankin tätä postausta muistilappu tukenani. Ideat putkahtavat mieleeni usein juuri ennen kun nukahdan illalla tai aamulla kun olen herännyt ja silloin saatan ihan hyvin kirjoittaa vaikka koko postauksen koska minun aivoni toimivat aamulla oikeastaan parhaiten. Joskus idean taas antaa joku toinen ihminen ja sitä ideaa rupeaa miettimään ja toteaa sen oikein käyttökelpoiseksi.
Tällaisia lappuja minun kirjoituspöydältä löytyy, voitte vaan kuvitella miltä minun kirjoituspöytäni näyttää kun siellä on tietokone,piuhoja, lappuja ja kirjoja vaikka kuinka..

Totta kai kaikilla vaihtelee inspiraatio ja joskus haluaisin kovasti  kirjoittaa postausta mutta pääni on ihan tyhjä ideoista. Tällaisissa tilanteissa tapaan selailla blogeja ja nettiä ja katsoa jos löytäisin jonkun toteutuskelpoisen idean jonka tekisin blogissani omalla tavallani. En halua myöskään kirjoittaa sellaista postausta joka on täysi kopio jostain muusta postauksesta.

Kun on kysymys ihan tavallisesta postauksesta jossa kerron tallikäynnistä ensimmäinen juttu mitä mietin on kuvat. Jos ei ole hyviä kuvia niin arvaisin että aika harva jaksaa lukea postauksen ja kuvattomat postaukset ovat omastakin mielestäni hiukan tylsiä. Kaikkia asioita mitä tallilla tapahtuu ei myöskään tarvitse kirjoittaa blogiin tai ylipäätänsä nettiin enkä itse halua kertoa ihan kaikkea mitä tallilla tapahtuu ja joskus harvoin Annikakin saattaa sanoa että ei  halua että jotkut kuvat tai tapahtumat päättyvät blogiin ja kaikkien luettavaksi ja silloin kunnioitan hänen tahtoaan mutta erittäin harvoin sellaista tapahtuu ettei jotain saisi julkaista. Esimerkiksi eilen kävin tallilla mutta en saanut kun muutaman hassun kuvan joten en viitsinyt siitä väkertää postausta. Itse olen kuvissa tarkka istunnastani enkä halua julkaista sellaisia kuvia jossa istun huonosti vaikka sellaisia kuvia missä istun niin huonosti että en kehtaisi julkaista sitä ovat vähissä.  Jos kirjoitan ihan tavallista kuulumispostausta niin siihen voi mennä vaan puoli tuntia
Jotkut tämän blogin kuvista olen kuvannut itse mutta suurimman osan on kuvannut äitini tai Annika, mutta viihdyn minä ihan hyvin kameran takanakin ja kaikki kuvat jossa en itse esiinny ovat minun ottamiani.

99%postauksista haluan julkaista heti kirjoituksen jälkeen mutta joskus harvoin voin jättää postauksen luonnoksiin . Kirjoitan myös useasti postauksen heti sen jälkeen kun olen tullut tallilta jotta päällimmäiset fiilikset tallikeikasta ovat vielä hyvin muistissa. Jos minä olen sitä mieltä että uusin postaus on hiukan epäonnistunut haluan tietenkin mahdollisimman nopeasti kirjoittaa uuden paremman postauksen. Pyrin julkaisemaan ainakin yhden postauksen viikossa ja useimmiten kaksi tai kolme postausta mutta en ota aikataulusta mitään stressiä.

 Tsekkailen Bloggeria jonkun verran päivittäin ja vastaan kommentteihin niin nopeasti kun mahdollista mutta en tapaa älypuhelimellani kuin ehkä korkeintaan julkaista kommentin mutta silti älypuhelin helpottaa bloggaamista huomattavasti. Vastaan kommentteihin useasti ihan tietokoneellani jotta ei edes kommenteihin tulisi kauheasti kirjoitusvirheitä.
Itse tykkään vaihdella ulkoasua ja vaihdankin sitä aika useasti. Minun on aika vaikeata pitää samaa ulkoasua kauan koska kyllästyn siihen itse. Ulkoasun tekemiseen tarvitaan paljon aikaa ja jonkun lainen inspiraatio ja ulkoasun tekeminen on useimmiten aika työlästä. Myös videoiden kuvaaminen on aika työlästä mutta saatan joku kerta ihan vahingossa todeta tallikäynnin jälkeen että minulla on tarpeeksi kuvamateriaalia videopostauksen tekemisen. Tietysti myös videopostausten ja videoiden editoimiseen ja julkaisemiseen menee aikaa , minulla menee yleensä varmaan jotakin pari tuntia.

Jokaiselle bloggaajalle  kehittyy ajan myötä oma tapa pitää blogia pystyssä ja kaikki tekevät sen omalla tavallaan eikä mikään toinen tapa ole toista parempi tai huonompi. Minä olen blogannut aika vähän aikaa vielä toistaiseksi mutta minulla rupeaa jo olemaan oma tapa pyörittää blogia.

tiistai 5. toukokuuta 2015

Estetreeniä ja pohdintoja!

Heippa taas! Eilen pääsin taas pitkästä aikaa ratsastamaan Gunilla. Tässä on nyt tullut olosuhteiden pakosta yli viikon hevostelutauko ja minä meinasin välillä tulla ihan puolihulluksi kun en ollut nähnyt hevosia niin pitkään aikaan. Mutta nyt tässä pitäisi taas alkaa normaali arki vapun jälkeen ja se tarkoittaa sitä että palataan taas tavalliseen rytmiin myös tallilla olemisen suhteen.

Mutta takaisin niihin pieniin estetreeneihin, elikkä ratsastin Gunilla ja aluksi me vaan käveltiin ja ravattiin ihan tavallisesti ympäri kenttää mutta pian lähdimme ylittämään pientä ristikkoa ravissa. Ensimmäinen kerta sujui ihan hyvin mutta seuraavalla kerralla me onnistuttiin tiputtamaan este kerran. En minä vaan tiedä että onko tämä vaan luulosairautta mutta minusta jotenkin tuntuu että oikea kierros on minulle se vahvempi kierros, mikä olisi kyllä täysin loogista koska olen niin oikeakätinen kun ihminen vaan voi olla. Olen huomannut että myös laukassa oikeakierros on aina se helpompi ja vasen se vaikeampi ja jos vielä hevoselle on helpompaa laukata oikeaan kierrokseen niin siinä on sitten soppa valmiina vasemmassa kierroksessa.. Minun mietteitäni vaan vahvisti tämä estetreeni koska tiputus tapahtui kun hyppäsimme vasempaan kierrokseen ja oikeassa kierroksessa homma toimi vaikka kuinka hyvin.  Oletteko te muut oikeakätiset ratsastajat huomanneet tätä asiaa?Tiedän, olen kova analysoimaan ratsastustani..
Toinen juttu minkä huomasin on että minä olen tosi kova kiittämään hevosta , mutta sehän on Gunin tapaisen ponin kanssa vaan hyvä asia koska sillä tuppaa olemaan välillä hiukan turhan kiire ja taputtelu rauhoittaa sitä ja se on huomattavasti rennompi. Pysähdykset eivät myöskään ole yhtään Gunin juttu ja se on sitä mieltä että on tylsää seistä vaan paikallaan ja joudun koko ajan pidättelemään sitä.  Huomasin myös että olen itselleni erittäin tarkka istunnastani ja erityisesti kädestäni ja minun käteni on kyllä nykyään ihan kiva enkä tee käsillä paljon mitään turhia liikkeitä.
 
Tunti meni kokonaisuudessaan ihan kivasti ja sain tunnin jälkeen kuulla että ratsastin takuuvarmalla omalla tyylilläni. Ensimmäisellä hypyllä minun käteni valahtivat hiukan turhan eteen mutta sekin ongelma saatiin nopeasti korjattua.
 
tältä meno näytti viime kesänä, ollaan me ehkä hiukan kehitytty.
tässä vielä lyhyt video yhdestä esteen ylityksestä (pahoittelen laatua mutta en viitsinyt ladata noin lyhyttä videota youtubeen)

perjantai 1. toukokuuta 2015

Usko itseesi!

Heippa! tällä kertaa sain idean kirjoittaa tällaisen hiukan syvällisemmän postauksen hyvästä itsetunnosta eritoteen ratsastuksessa.

Monilla suomalaisilla tuntuu olevan hyvin nöyrä asenne ja jotkut suorastaan kammoksuvat sitä että heitä tai heidän tekemisiään kehutaan. Hyvällä  itsetunnolla tarkoitan tervettä itsetuntoa  ja sitä että pystyy tunnustamaan itsellensä esimerkiksi ratsastaneensa hyvin. Nöyrä asenne ei tietenkään ole huono juttu ja esimerkiksi hevosharrastus vaatii paljon aikaa ja rahaa vanhemmilta ja se on vaan hyvä juttu jos osaa olla kiitollinen tästä.
Myönnän itsekin olevani aika kriittinen itseäni kohtaan sekä bloggaamisessa että ratsastuksessa enkä kovin usein osaa ajatella että kirjoitinpa minä nyt hyvän tekstin tai ratsastinpa minä nyt hyvin. Mutta minä osaan kuitenkin onnitella itseäni hyvästä postauksesta tai hyvin menneestä ratsastustunnista.

Useasti ihmistä joka sanoo olevansa tyytyväinen johonkin itsessään pidetään leuhkana mutta jos esimerkiksi on ensimmäisen kerran ravannut suhteellisen hyvällä ryhdillä niin se on sille ratsastajalle hyvä suoritus vaikka se jonkun muun ratsastajan mielestä ei olisikaan niin ihmeellinen suoritus. Tässä tullaan taas siihen että kaikki ratsastajat kehittyvät eri tahtiin eikä itseään saisi ikinä verrata toisiin ratsastajiin tai kavereihin. Minulla se ainakin menee niin että minä olen itse ehkä ankarin itselleni ja yritän parhaani mukaan verrata itseäni vaan itseeni. Ratsastaessa hevonen on harvoin syypää huonosti menneelle tunnille ja ratsastajan ei auta muu kun katsoa itseään peiliin mutta ei silti saa olla liian ankara itselleen ja minä ainakin parhaani mukaan yritän vaan sisuuntua vastoinkäymisistä. Talvella minun ratsastuksen opettajani esimerkiksi sanoi että minun on taas kiinnitettävä huomiota istuntaani ja minä en masentunut tästä vaan päätin yrittää vielä kovemmin eikä istunnassa sitten loppujen lopuksi ollutkaan kovin paljon korjattavaa.
Ei me edelleenkään olla mikään huippuratsukko mutta me tehdään aina parhaamme ja ollaan ylpeitä siitä

Minä olen itse ratsastanut joskus ihan tosi huonosti ja jännittänyt paljon ja oikeastaan kehut tuntuvat paremmilta sen jälkeen. Minusta oli esimerkiksi tosi kivaa kun ratsastuksen opettaja sanoi yhden tunnin jälkeen että on ylpeä minusta ja sanoi että ratsastin hyvin. Ajattelin että minulla on vielä paljon opittavaa mutta suunta on oikea.
Monilla minun ikäisilläni tuntuu olevan vaikeata sanoa olevansa hyvä jossain. Toinen juttu on eritoteen tytöillä se ulkonäkö. Minusta ei ole kovin monta onnistunutta kuvaa koska minä en vaan osaa poseerata ja vedän aina jonkun ihan ihme ilmeen jokaisessa kuvassa. Joskus minua kauhistuttaa että näytänkö minä oikeasti tuolta mutta kaikkien mukaan näytän oikeasti paremmalta kun kuvissa, joten kai minun on se uskottava.
Mutta palataanpa siihen ratsastukseen. Kukaan ei varmasti osaa ratsastaa täydellisesti eikä itseltään voi vaatia täydellisyyttä mutta pääasia on että yrittää aina parhaansa ja jos sen tekee voi olla ylpeä itsestään.
"Sometimes in life you dont always feel like a winner, but  that dosen`t mean  you`re not  a winner"
-Lady gaga
ps. en ole Lady Gaga fani tuo oli vaan niin osuvasti sanottu.