lauantai 25. maaliskuuta 2017

Toipilaana

Otsikko taitaakin kertoa minun nykyisestä olotilastani kaiken. Aikalailla tasan pari päivää siiten minun jalastani nimittäin poistettiin pieni hyvin luultavasti vaaraton  patti, ja nyt minulla on sitten kuusi tikkiä vasemmassa jalassa. Minulla on kyllä olemassa kuvakin haavasta, mutta taidanpa säästää teidät lukijat siltä ällötykseltä;). Itse toimenpide meni kyllä hyvin, ja olen kyllä aika ylpeä siitä että selvisin tuosta pelkällä puudutuksella., minä kuin inhoan/kammoan kaikkea sairaaloihin ja siellä käynteihin liittyvää.  Oli muuten aika mielenkiintoinen fiilis puhua sairaanhoitajien kanssa, samalla kun toinen lääkäri leikkasi sitä jalkaa.
1.
2.

Tylsä puoli tässä on nyt se että en saa ratsastaa ainakaan viikkoon, ja varmasti siinä menee vielä kauemmin. Pahimmassa tapauksessa minä kapuan hevosen selkään vasta parin viikon päästä seuraavan kerran. Ainakin ensi viikon perjantaina en vielä ratsasta.  Ratsastuksen kannalta tämä ei olisi kyllä voinut osua harmittavampaan kohtaan, nyt kuin lumet ja jäät vihdoin ovat sulaneet,ja kevät on tulossa. Kävin kuitenkin eilen tallilla ihan vain auttamassa vähän tallin siivoamisessa ja kuvaamassa hevosia, kun niitä juoksutettiin. Tietenkään en voinut taluttaa hevosia, tai edes harjata niitä, mikä kyllä oli vähän harmittavaa Tikit olisivat kuitenkin voineet irrota tosi helposti hevosten kanssa touhutessa, joten parempi niin. Niin hyvin tuo leikkaus ei nyt kuitenkaan mennyt että haluaisin tehdä sen uudestaan;). Pari viikkoa pitää nyt vain tässä sinnitellä. Blogikin jää nyt tietenkin vähän hiljaisemmaksi tämän "sairasloman" takia, joten sen takia ajattelin kysyä teiltä mitä te haluaisitte nähdä tässä blogissa näiden parin viikon aikana. Haluaisitteko te nähdä lisää kuvia täällä blogin puolella, nyt kun meillä varmasti on sille aikaa, vai haluaisitteko te joitain muita erikoispostauksia?
3.
4.

5. Toisella tuli nälkä..

Eilen päätimme juoksuttaa hevosia, joten minä otin sitten tietenkin niistä kuvia. Sain  taas pitkästä aikaa pari  ihan  kivaa kuvaa hevosista kun niitä juoksutettiin. Joku hyvä puoli tässä puolikuntoisuudessa sentään on;). Näistä kuvista tuli myös sillä tavalla harvinaisempia, että niissä ei esiinny vain Bambi niin usein. Tällä kertaa Mirella taisi kerrankin olla päivän ahkerin linssilude, ja se pääsikin mukaan aika moneen kuvaan. Tavallisestihan Bambi on se, joka tuppaa mukaan joka kuvaan;).
6.
7.

Mikä oli teidän lempikuvanne?
Minkälaisia postauksia te haluaisitte nähdä blogin puolella näiden parin viikon aikana?

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Room Tour

En ole aikaisemmin tainnut blogin puolella mainitakaan että minun huoneeni on viime aikoina kokenut suuren muodonmuutoksen. Innostuin tänään kuvaamaan huonettani sen verran, että ajattelin että näistä kuvista olisi kiva tehdä postaus, vaikka tämä ei mikään sisustusblogi missään nimessä olekaan. Minun huoneessani on kuitenkin paljon hevosaiheisia kuvia ja tauluja, joten ajattelin että tämä kuitenkin sopisi sillä tavalla tähän blogiin..

Pari vuotta sitten tein joulukalenteriin tämän postauksen huoneestani, joten jos haluatte nähdä miltä se näytti ennen niin tuossa postauksessa on kuvia parin vuoden takaa. Oikeastaan vain kaapit, sänky, ja tietyt tärkeät tavarat ovat enää samat. Esimerkiksi kaverini Carolinan tekemä hevostaulu ja itse tekemäni tilkkutäkki olivat sellaisia pikku yksityiskohtaita joista en suostuisi mistään hinnasta luopumaan. 
Tässä kuvassa on siis Carolinan tekemä taulu
Tästä tilkkutäkistä mä olen oikeasti ylpeä..
yöpöytä ei oikeasti ole muuttunut mihinkään, lamppu on vain vaihdettu..

Aloitetaanpa paikasta, jossa minä vietän huoneessani ehkä eniten aikaa, eli kirjoituspöydästä. Muuten pöytä on ihan sama kuin ennenkin, mutta se on päällystetty marmorikuvioisella kontaktimuovilla. Pöytä sai kyllä ihan uuden ilmeen, ja koko muovi maksoi alle 10 euroa. Minun huoneeni lattia on myös vaihtunut, kun tuon nykyisen puulattian päältä otettiin muovimatto pois. Sen takia minun "työtuolini" piti myös vaihtaa, koska vanha tuoli, jossa oli rullat, olisi pilannut lattian täysin. Viime kesänä minun kirjoituspöytäni viereen ostettiin myös pieni hyllykkö, jossa minun kameralaukkuni asustaa. Tuo hyllykkö on kyllä kätevä, kun vaikka blogia kirjoittaessa voi vain napata kameran sieltä kuvien käsittelyä varten. .
Juuri saman lattianvaihdon ja tapetoinnin takia myös matto piti vaihtaa, koska tuo minun vanha mattoni ei enää yhtään sopinut minun huoneeseen. Toinen vähän pienempi  uusi juttu minun huoneessani on Bambin ja Taran kuvat seinällä. Minä siis ihan yksinkertaisesti kävin teetättämässä niistä ottamani kuvat suurena, ja pistin ne raameihin. Minun mielestäni nuo kuvat sopivat sitä paitsi hyvin tuossa nojatuolissa olevaan tyynyyn, jossa on myös Bambin ja Mirellan kuva.
Tämän kuvan otin mukaan niin että voitte vähän hahmottaa missä kaikki on..

Itse olen kyllä tosi tyytyväinen huoneeni uuteen ilmeeseen. Omassa huoneessa tulee kyllä ihan oikeasti vietettyä niin paljon aikaa, että on oikeasti kivaa kun sen kerran kymmenessä vuodessa oikein laittaa uuteen kuosiin;)Minun huoneeni on siis tapetoitu viimeksi reippaasti yli kymmenen vuotta sitten, mutta pienempiä muutoksia on tietenkin tehty ennen tätäkin.

Mitä mieltä te olette minun huoneestani? Oletteko te itse joskus tehneet oikein kunnon pintaremonttia huoneessanne?

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Maastossa

Heippa taas! Onpas taas vaihteeksi kivaa kirjoittaa postausta, jota ei tarvitse aloittaa pahoittelemalla postaustaukoa. Nyt minulla olisi tosiaan tavoitteena vähän aktivoitua tämän blogin suhteen taas, niin kuin taisin jo viime postauksessa mainitakin. Minä taisin vähäksi aikaa"väsyä" blogimaailmaan joulukalenterin jälkeen, ja tämä sitten yhdistettynä siihen ettei tallilla saanut otettua kuvia meidän hienojen "talvisäiden" takia johti sitten siihen ettei blogiin oikein viitsinyt panostaa kauheasti. Sitä paitsi meillä on koulussa ollut ihan kiireisin mahdollinen kausi projektien ja lukioon hakemisen takia, joten se on kyllä kanssa vaatinut aikansa. Nyt hakemukset on kuitenkin tehty, joten voiton puolella ollaan jo. Pian peruskoulu onkin sitten  jo käytynä. Tämän postauksen aiheena ei kuitenkaan ole minun koulukiireeni, ja tuskin ne teitä niin kovasti kiinnostavatkaan.

Perjantaina täällä oli taas tosi kivat keväiset säät, ja sen takia päätimme aluksi juoksuttaa hevoset. Kaikilla kolmella oli kyllä kevättä rinnassa, ja vauhtia löytyi ihan kiitettävästi;). Erityisesti Tara tuntui heti nuorentuvan kymmenen vuotta kun se pääsi juoksemaan. Välillä kyllä meinasi vähän hirvittää erityisesti Mirellan loikat, kun seisoin vähän matkan päässä aidasta raippa kädessä varmistamassa ettei Mirella tule portista läpi. Tämä riski oli oikeastaan olemassa vain ja ainoastaan Mirellan suhteen, sillä kuin on tuota kapasiteettia ja vauhtia vähän enemmän. Erityisesti Tara on kyllä sen verran rauhallisempi, kiltimpi ja vanhempi, että voisin melkein luvata syöväni kilon hiekkaa sinä päivänä kun se ilman mitään syytä tulisi suljetusta portista läpi. Bambistakin voisin kyllä tehdä melkein saman lupauksen. Hevosten menoa oli kyllä ihana ihanaa seurata, kun kaikki kolme olivat niin onnellisia. Tara, Bambi ja Mirellakin pikku hiljaa  ovat kyllä siitä ihania että ne ymmärtävät tasan tarkkaan milloin saa revitellä, ja milloin ei. Voin käsi sydämellä sanoa ettei Bambi ole kertaakaan mennyt alta ratsastaessa, jos ei se ole oikeasti pelästynyt jotain, ja sitäkin tapahtuu harvoin. Juuri sen takia irtojuoksutus tekee niille tosi hyvää, ja sitä paitsi niitä on kiva katsella ja kuvata. Samalla tavalla  ihmisenkin välillä täytyy töiden jälkeen päästä ulos lenkille tai ihan vain kävelylle..

Irtojuoksutuksen jälkeen päätimme mennä vielä lyhyelle maastokävelylle. Minä ratsastin kerrankin Taralla maastossa, ja meillä oli oikein kiva maastolenkki. Maastossakin oli jo sen verran sulanut jää ja lumi että päästiin ihan vähän ravaamaankin. Minullehan ravaaminen maastossa on aika jännittävää, kun olen sitä harvoin itsenäisesti tehnyt. Tietenkin meillä oli nytkin Annika ja äitini mukana, mutta silti he eivät silloin kävelleet vieressä, vain jäivät meidän perään. Ravipätkät menivät kuitenkin hyvin, ja muutenkin meillä oli kivan rento ja aurinkoinen maastoratsastus.

Useimmat hevosihmiset varmasti muuten tietävät sen tunteen kun auto tulee tiellä vastaan ratsastaessa. Minä en voi sanoa että meillä olisi ollut ongelmia autojen kanssa, ja muutenkin Tara, Bambi ja Mirellakin  ottavat tuollaiset asiat useimmiten tosi rauhallisesti. Kerran neljän vuoden aikana Bambi on kuitenkin hiukan pelästynyt yhtä nopeasti ohi ajanutta autoa(tosin niin vähän etten tippunut sälästä), mutta jo sen jälkeen oppii arvostamaan fiksuja kuskeja, jotka oikeasti hidastavat
kun hevonen ratsastaja selässä tulevat vastaan. Juuri sellainen kuski meitä tuli tällä maastoreissulla vastaan, eivätkä hevoset tietenkään hätkähtäneet autoa yhtään, korkeintaan vähän katsoivat sitä. En tosiaan tiedä miksi tämä piti mainita, mutta jotenkin minulla tuli siitä vain hyvä mieli.

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Long time no see

Onpas siitä taas pitkä aika kun olen viimeksi kirjoitellut kuulumisia tänne blogin puolelle. Tässä välissä blogin ulkoasu on kuitenkin vaihtunut, niin kuin varmasti huomasitte kun klikkasitte blogin auki. Aiempi ulkoasu oli omasta mielestäni vähän turhan tumma, joten nyt olisi uuden vähän vaaleamman ulkoasun vuoro. Nämä pari mennyttä kuukautta ovat muutenkin olleet tosi hiljaisia blogin suhteen, ja kameraakin on tullut ulkoilutettua ihan mitättömän vähän, joten tuntui ihan kivalta aloittaa ihan ns. puhtaalta pöydältä blogin suhteen.
Hevosrintamalla ei ole sitten viime postauksen tapahtunut mitään erikoisempaa. Kevät on näköjään pikkuhiljaa tulemassa jo tänne etelään(nyt tietenkin huomenna tulee vettä tai lunta, kun uskallan väittää näin), joten olemme päässeet ravaamaan vähän enemmän. Joitain kertoja ollaan jopa ravattu aika paljokin. Nyt olen myös ensimmäisiä kertoja  todellakin huomannut sen että saliteeni tosiaan on tehnyt hyvää ratsastuksenkin kannalta. Eniten sen huomaa ehkä siitä että meidän koko meidän tämä "keskelle kenttää valuminen", josta olen jankannut koko tämän blogin historian aikana varmasti tuhat miljoona kertaa, on viime aikoina oikeastaan loppunut täysin. Uskaltaisin väittää että viimeisen kuukauden aikana emme ole kertaakaan "valuneet" keskelle kenttää, mikä on selvä parannus entiseen. Toinen asia jonka olen huomannut on se että ravissa ratsastaminen on helpottunut huomattavasti. Jotenkin minun on helpompaa ihan oikeasti istua alas sinne satulaan, ja käsien pitäminen paikoillaan menee jo paremmin. Ravissa ehkä vähän alkaa huomaamaan senkin että olen tehnyt salilla vatsalihaksia, kun ravin pitäminen rentona ja aika hitaana on helpompaa. Ensimmäistä kertaa olen nyt jo huomannut että Tara herkkänä hevosena jopa hidastaa välillä käyntiin kun hidastan sitä vatsalihaksilla ravissa.



Eilen ratsastin pitkän "Tara kauden" jälkeen taas pitkästä aikaa Mirellalla. Huomasin kyllä että olen jotenkin skarpimpi Mirellan selässä, ja keskityn ehkä enemmän sellaisiin asioihin, joihin en keskity niin paljon Taran ja Bambin selässä. Esimerkiksi pysähdykset menevät jotenkin paljon paremmin Mirellan selässä. Vielä minun täytyy kuitenkin miettiä tarkasti sitä että ihan oikeasti nojaan taaksepäin kuin pyydän Mirellaa pysähtymään, koska pysähdykset toimivat sillä tavalla paljon paremmin. Tässä on taas tämä sama asia, jota minä sekä inhoan että rakastan ratsastuksessa: aivot sanovat tiettyä asiaa, kun taas oikeasti pitäisi tehdä jotain ihan muuta. Ei auta muu kuin oikein keskittyä siihen asiaan jota tekee juuri silloin, ja luoda vähän niin kuin mantra oman pään sisään, niin että muistaa tehdä juuri sen tietyn asian oikein. Useinhan kyse ei ole siitä etteikö jotain osaisi tehdä, mikä osittain on ärsyttävää. Sitä asiaa täytyy vain treenata ja kerrata kerta kerran jälkeen, niin sen oppii. Joskus siinä kestää, niin kuin meidän kentän keskelle valumisemme suhteen on käynyt. Loppujen lopuksi olen kuitenkin ollut tosi tyytyväinen viimeaikojen ratsastuksiin. On myös tosi ihanaa että kevät on tulossa, niin pääsee taas ratsastamaan ja treenaamaan oikein kunnolla!. Minun ennustukseni siitä että pian sataa vettä tai lunta toteutui muuten säästä puheen ollen nopeammin kuin luulin. Kuulin juuri tätä kirjoittaessani parin sadepisaran rummuttavan minun huoneeni kattoikkunaa vasten;)..
Miten teidän keväänne on lähtenyt käyntiin?
Mitä te olette mieltä blogin uudesta bannerista?


lauantai 25. helmikuuta 2017

Talvinen leiripäivä

Heippa taas! Eilen meillä oli taas pitkästä aikaa leiripäivä. Viimeksi olen ollut tallilla näin kauan putkeen viime kesänä, joten minulle tämä oli oikein luksusta. Tällaiset pitkät tallipäivät ovat kyllä minun mielestäni tosi kivoja, kun ei niin tarkasti tarvitse päättä jotain tiettyä teemaa päivällä, koska aikaa ei ole niin paljon. Minun mielestäni parasta leiripäivissä on juuri niiden kesto, ja se että on aikaa. Voin vain kuvitella miten luksusta tällaiset leirit ovat ratsastajille, jotka käyvät ns. tavallisissa ratsastuskouluissa tunneilla. Mehän  teemme hevosille ruuat, hoidetaan hevoset  ja siivotaan karsinat oikeastaan joka kerta kun käymme tallilla, mitä kaikki ratsastuskoululaiset eivät tosiaan saa tehdä, ja silti minunkin mielestäni on luksusta olla tallilla kauemmin, tehdä tallihommia ja olla hevosten kanssa enemmän kuin tavallisesti!

Eilen meidän tallipäivämme alkoi kymmeneltä aamulla. Päivä ei kuitenkaan alkanut hevosten kanssa touhutessa, vain Annikan koira Agnes piti ensin viedä eläinlääkärille. Itse en ole koskaan omistanut lemmikkiä, joten olin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni eläinlääkärin luona. Minun kävi kyllä tosi paljon sääliksi Agnesta, jonka tassu oli sen verran kipeä ettei se varannut sille yhtään painoa, mutta muuten eläinlääkärikäynti oli kyllä aika kiinnostava minun mielestäni. Minä kun olen niin tottunut siihen että minä itse käyn lääkärillä;).
                                                                                    1.
                                                                                        2.
Agnesin eläinlääkärikäynnin jälkeen oli kuitenkin hevosten vuoro. Aluksi hoidimme tietenkin kaikki perushommat eli annettiin hevosille kivennäiset, siivottiin karsinat ja hoidettiin hevoset. Sen jälkeen huomasimmekin että kentällä oli sen verran jäätä lumen alla että siellä oli ihan mahdotonta ratsastaa. Niin kuin kaikki ovat varmasti huomanneet niin täällä on satanut aika lailla lunta viime päivinä, ja sen takia kenttä ei näyttänyt niin jäiseltä kun ensin kävelimme siellä ennen ratsastusta, vaikka huomasimmekin tietenkin että siellä jäätä on. Me kuitenkin olemme aika tottuneita improvisoimaan, ja päätimmekin nopeasti ratsastaa samaa ympyrää tallinpihalla, mitä meratsastimme ennen kuin kenttä tuli valmiiksi. Ratsastus jäi aika lyhkäiseksi, mutta Bambi vaikutti kyllä onnelliselta kun se pääsi taisi töihin aika pitkän keleistä riippuvan paussin jälkeen.

Ratsastuksen jälkeen meillä oli pieni ruokapaussi, ja sen jälkeen pääsinkin taas pihalle kuvaamaan Annikan koiranpentuja. Tiedän ettei tämä ole koirablogi, enkä minäkään mikään varsinainen koiraihminen ole, mutta eihän näin söpöjä voi olla julkaisematta;). Luotan kuitenkin siihen että tekin pidätte näitä kuvia sen verran söpöinä, että jaksatte ne katsoa, vaikka olisittekin minun tapaisiani ei niin koiraihmisiä..

                                                                                  3.
Tämän kuvaussession jälkeen minulla oli sekä jalat että kädet ihan jäässä, mutta pienen sisällä
vietetyn lämmittelypaussin jälkeen päätimme kuitenkin lähteä pellolla ratsastamaan. Tällä kertaa päätimme ottaa ratsuksi Taran, koska se on ehdottomasti vielä Bambiakin luotettavampi ja rauhallisempi ratsu. Mirellaahan ei voinut ilman liinaa ottaa mukaan ihan sen iän takia, vaikka se ikäisekseen taitava ja luotettava onkin. Tara kuitenkin nautti kovasti vaihtelusta, ja se oli kyllä pellolla tosi tyytyväinen. Yksi Taran ihanimmista ominaisuuksista on juuri tuo että se osaa nauttia ihan rauhallisemmastakin menosta maastossa, puhumattakaan siitä että se lähtisi käsistä tai villiintyisi. Pellolla oli kyllä myös sen verran lunta että me vain kävelimme siellä jonkun aikaa, ja onneksi se tosiaan sopi sekä meille ratsastajille että Taralle oikein hyvin. Meillä oli siis kaikin puolin onnistunut hankitreeni, ja myös pellolta otetuista kuvista tuli kaikin puolin hyviä.


4.
                                                                            
5.

6.

7.
8.

Hankitreenin jälkeen minä intohimoisena kuvaajana tietenkin keksin myös Bambille ohjelmaa valokuvamallina. Minä olen nimittäin halunnut ottaa vähän niin kuin uusia versioita näistä kuvista, ja nyt siihen löytyi oiva mahdollisuus. Omasta mielestä Bambin kuvat onnistuivat melkein paremmin tällä kertaa, mutta omat ilmeeni ovat näissä kuvissa vähän vähemmän onnistuneet;). pahoittelen jos tässä pn paljon samantyylisiä kuvia, en vain osannut valita mitkä ottaisin mukaan näistä;)


                                                                   9.
                                                                       10.
                                                                       11.
                                                                      12.
                                                                  13.
                                                                        14.
                                                                          15.
16.
                                                                                  17.
     
                                                                                         18.
Mikä oli sinun lempikuvasi!
                                                                                    

lauantai 18. helmikuuta 2017

Haaste: Millä ehdoin

Sain tämän haasteen Liinaus- blogin Elinalta,  kiitos siitä hänelle!Ideana on tosiaan kertoa ne ominaisuudet/kriteerit jotka ovat blogeissa omasta mielestä tärkeimpiä, ja jotka saavat seuraamaan juuri tiettyjä blogeja.

                                                       Tekstit
Tekstit ovat minun mielestäni tärkein ominaisuus blogeissa. Minä ainakin pidän pitkien ja ajatuksella kirjoitettujen tekstien lukemisestä, ainakin jos minulla on aikaa myös lukea ne ajatuksella läpi. Eniten minä tykkään ehkä pitkistä ja syvällisistä teksteistä, mutta toisaalta lyhyemmät kuuulumispostauksetkin ovat kivoja. Pienet kirjoitusvirheet taas eivät oikeastaan minua niin kovasti häiritse.
                                                        Monipuolisuus
Minä olen oikeastaan tosi moniruokainen mitä tulee blogeihin ja youtube- kanaviin. Minä voin katsoa esimerkiksi YouTubesta kaikkea meikkitutoriaaleista tallivideopostauksiin ja musiikkivideoihin. Blogeissakin on minun mielestäni kiva jos postauksien aiheet vähän vaihtelevat, vaikka pääteeman on ehkä hyvä olla yksi ja sama. Vaihtelulla voi myös varmistaa että monet ihmiset löytävät blogista jotain luettavaa:).
                                                          Kuvat
Minä itse olen kova kuvafriikki, joten kuvat on minun mielestä aika suuri osa blogia. Oikeastaan minun mielestä se että kuvat on otettu järkkärillä ei ole niin tärkeätä, koska puhelimella tai pokkarillakin voi saada ihan kivoja haasteita. Pääasia on se että kuva on aika terävä, eikä nyt ole ihan yli tai alivaloitettu. Täytyy kuitenkin myöntää että omaan blogiin harvemmin lisään puhelinkuvia, joten ihailen kyllä tietenkin mieluummin järkkärillä otettuja kuvia, vaikkei sillä niin väliä olekaan ;)

                                                          Ulkoasu
Ulkoasu on tietenkin ensimmäinen asia jonka blogista näkee, joten tietysti sillä on oma merkityksensä. En nyt kuitenkaan sanoisi että ulkoasu on kaikki kaikessa, kunhan se ei ainakaan tee blogin lukemisesta hankalaa. Blogin ulkoasu on vähän niin kuin ihmisen ulkonäkö, se on ensimmäinen asia jonka huomaat, mutta silti sen ihmisen syvin olemus on se tärkein asia.

 Haastan:
Better than pearls
En unelmoi elämääni, vain elän unelmaani
Karvakorvakamut
Askel lähemmäs unelmia
Trust is about us

ps. Nämä ovat vain mun omia mielipiteitäni, eivätkä nämä tosiaan ole mitään sääntöjä,faktoja  tai ohjeita

tiistai 7. helmikuuta 2017

Pitkästä aikaa!

Nyt täytyy kyllä sanoa että melkein nolottaa kirjoittaa taas blogia. Hiljaiseneloa on tullut elettyä täällä blogin puolella nyt ihan järkyttävän pitkään, mutta jotenkin nyt tuntuu siltä että se on tullut tarpeeseen. Joulukalenteria varten tuli kirjoitettua ja kuvattua tallillakin tosi paljon materiaalia, joten nyt on ollut vähän niin kuin kuvauskiintiö täynnä jopa itselläni. Eipäs tuolla ulkona olisi iltapäiväisin paljon saanutkaan kuvattua, kun säät ovat mitä ovat tähän aikaan vuodesta. Ensimmäistä kertaa näiden parin vuoden aikana onkin juuri hyvien  säiden ja motivaation puutteesta johtuen tullut pidettyä oikein kunnon tauko bloggaamisesta. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa alkaisi varmasti kuvaaminenkin olemaan mahdollista, joten eiköhän tämä blogikin tästä pikku hiljaa herää henkiin.
Jo eilen saatiin taas pitkästä aikaa uusiakin kuvia tallilta. Eivät ne tosiaan laadultaan mitään huippuluokkaa ole, mutta varmasti nekin kelpaavat paremman puutteessa. Oikeastaan minä itse yllätyin jopa vähän siitä että tuolla uudella objektiivilla saa pimeässä noinkin "hyviä " kuvia, vaikka siinä hyvä valovoima onkin.
Heti ensimmäisenä kävimme pellolla irtojuoksuttamassa Bambia, ja minä yritin siinä epätoivoisesti kuvata Bambia pitkällä putkella. Eipä siitä oikein mitään tullut, mutta pari julkaisukelpoista otosta minä ehdin sieltäkin ottaa. Minua oikein harmitti se että tuossa objektiivissa on noin huono valovoima, kun Bambi näytti tuolla pellolla laukatessaan niin hienolta. Bambi kyllä todisti irtojuoksutuksen aikana olevansa sitä paitsi äärettömän kiltti ja fiksu. Se nimittäin pääsi vahingossa irti pellolla, ja siihen se reagoi jatkamalla kuuliaisesti ympyrässä laukkaamista. Jossain vaiheessa se kuitenkin juoksi pellon viereiselle hiekkatielle ennen kun me ehdimme saada sitä kiinni. Silloinpa Bambi vasta todistikin olevansa fiksu. Se nimittäin juoksi suorinta tietä takaisin kotitallille, joka oli onneksi tietenkin ihan kulman takana peltoa vastapäätä. Onneksi tallillakin sattui olemaan ihmisiä, jotka veivät sitten  Bambin sen omaan karsinaan. Arvatkaapa vain ehdimmekö me ihmiset kuitenkin pelästyä pahemman kerran, kun huomasimme sen juoksevan tielle.. No, loppu hyvin, kaikki hyvin, eikä heppakaan tainnut saada naarmuakaan tässä seikkailussa. Ainakin sillä ei ollut mitään jälkiä missään kun me katsoimme sen jalat, ja muutenkin koko hepan läpi.

Tämän peltoepisodin jälkeen halusimme kaikki taas pitkästä aikaa harrastaa maastakäsittelyä hevosten kanssa, ja päätimme ottaa sekä Taran että Bambin kentälle. Tehtävänä meillä oli tällä kertaa se että mentiin kyykkyyn keskelle kenttää selkä hevosta vasten, ja kutsuttiin hevosta luokseen rapisuttamalla sokerinpalaa taskussaan tai pyytämällä sitä nimeltä luokseen. Kun hevonen tuli ihmisen luokse niin ihminen kääntyi sitä kohti ja nousi kyykystä, ja silitteli sitä. Lopuksi hevosen kuului seurata ihmstä hetken ympäri kenttää kävellen, ja sen jälkeen se sai sokerinpalan. Sekä Tara että Bambi( ja erityisesti Tara) olivat kyllä tosi hyviä tässä. Tara ainakin tuli tosi helposti ihmisen luokse, ja seurasi mielellään ihmistä. Bambikin tuli kyllä tosi nätisti luokse, mutta sillä oli ehkä vähän liikaa ärsykkeitä kun sitä kuvattiin edestäpäin(joskin tietenkin kentän ulkopuolelta), joten seuraamisharjoitus oli ehkä sen kanssa sen takia vähän vaikeampaa. Lopuksi Bambi kyllä seurasikin useampaa ihmistä tosi nätisti, kun sille näytettiin tarkemmin ketä se kuuluu seurata, ja kenen luokse tulla.