Joulukalenteri luukkku 9:tärkeimmät hevoset hevoshistoriassani!

Blomma:

Blomma oli ensimmäinen poni, johon tykästyin ratsastuskoulussa jossa kävin,ja sen kanssa ehdin harrastaa jonkun aikaa. Tuohon aikaan en tietenkään osannut ratsastaa oikeastaan yhtään,koska olin ratsastanut niin vähän aikaa.Olen kiitollinen siitä että Blomma jaksoi ja viitsi, kantaa tällaista aloittelijaa selässään.

Yhden kesäleirin ehdin viettämään Blomman  kanssa, mutta kun syksyllä aloitin tunnit se oli myyty.

Mona

Aika nopeasti Blomman myynnin jälkeen tutustuin Moona nimiseen  poniin. Silloin kun minulle iski ratsastus jännitys ensimmäisen tippumiseni jälkeen,Moona ja Bambi olivat ne hevoset joihin uskalsin luottaa. Mona oli niin rauhallinen että sen selässä viihtyi tällainen jännittäjäkin. Monan kanssa ei kuitenkaan ikävä kyllä ikinä ehditty viettää kesäleiriä yhdessä,kun sekin myytiin:(

Guni

Monan jälkeen tapasin Gunin,ja meidän yhteistyö jatkuikin vuoden ajan:)Guni oli viime vuonna , ja tämän vuoden alussa Bambin ohella minun vakioratsuni. Ratsastin sillä vuoden ajan melkein joka viikko. Guni on aika vauhdikas poni, ja sen kanssa sain oppia pidättämään hevosta kunnolla..Ei se kuitenkaan ikinä lapasesta lähtenyt ,ja meidän yhteistyö olikin helppoa ja meillä sujui aina suht hyvin. Gunista ehti tulla minulle tärkeä poni sen vuoden aikana, ja minulle olikin kova paikka kun se myytiin:.(sellaisina hetkinä kun ratsastus ei ota onnistuakseen , tulee vieläkin ikävä sitä miten helppoa kaikki oli Gunin kanssa, ja tietenkin välillä on ikävä myös Gunia.

Tara
Taran olen tuntenut ihan hevosharrastukseni alkuajoista, ja se on ensimmäinen hevonen jolla olen  ikinä ratsastanut. Sillä olen ensimmäiset laukkani ja ravini ratsastanut, joten sillä on ja tulee aina olemaan tietty paikka sydämessäni. Tara on aina ollut kiltti ja ihmisystävällinen luonteeltaan, vaikka se onkin sellainen hevonen jolla vireystaso on välillä nolla ,ja sitten se voi yhtäkkiä nousta sataan;) .Taralla olen ratsastanut enemmän viimeaikoina,ja täytyy kyllä sanoa että Tara on vallan mainio ratsastuksenopettaja. Se  vaatii kuskilta juuri niin paljon kun kuski osaa. Mitä enemmän osaa sitä enemmän Tara vaatii. Taran selässä saa kyllä aina tietää juuri ja prikulleen mitä osaa ja mitä ei;) uskon ja toivon että Tara on täällä meidän elämissämme iloa tuomassa vielä monta vuotta:)

Mirella
Ensimmäinen muistoni Mirellasta ,on se että se hirnui ja huusi järkyttyneenä emänsä Taran perään . Tämä tapahtui syksyllä 2012 kun veimme Taran kentälle ratsastettavaksi , ja taisi se olla elämäni ensimmäinen tallivisiittikin.Siitä on kulunut aikaa jo 3 kolme vuotta ,ja Mirella on kasvanut siitä paljon. Ennen  kaikkea se on  kuitenkin oppinut paljon. On ollut tosi opettavaista olla avuksi nuoren hevosen koulutuksessa ,ja me olemme Carolinan kanssa oppineet paljon Mirellan koulutukseen osallistuessamme.

Bambi
 Ja vielä viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisempänä, Bambi. Bambin kanssa ollaan tehty aktiivisesti yhteistyötä 2-3 vuotta ,vaikka toki tapasin sen ensimmäistä kertaa syksyllä 2012. Bambi on varmasti se hevonen ,jota olen ratsastanut eniten. Siltä  olenkin oppinut hirveästi asioita. Olen oppinut tuntemaan tamman aika hyvin, ja osaan jo monessa tilanteessa ennakoida sen käyttäytymistä. Bambista on tullut minulle todella tärkeä hevonen, ja ihan aluksi taisin ihastua siinä siihen että se on minun tapaiseni luonteeltaan, ja minun oli helppoa ymmärtää sitä. Se on itsepäinen ja se osaa sanoa mielipiteensä, mutta se ei todellakaan ole ilkeä ,vaan sisimmiltään todella kiltti. Se oli myös aluksi kärsimätön eikä meinannut jaksaa odottaa, Kolmen vuoden aikana ,se on muuttunut paljon kärsivällisemmäksi ja rauhallisemmaksi.  Sekin tykkäsi( ja toivottavasti tykkää vieläkin) minusta ainakin jonkun verran. Uskon että se tykkäsi minusta sen takia että kaikki muut ratsastajat tykkäsivät enemmän Tarasta, mutta minä osasin ymmärtää sitä ja tykkäsin siitä.

Olen ollut todella onnekas kun olen saanut ratsastaa näin kärsivällisiä ja ihania hevosia, joille ei ole mennyt" herne nenään" ,vaikka olen paljon virheitä tehnytkin.