Joulukalenteri luukku 20: Bambin muistoja tallipäivästä!

Heissulivei taas arvon Lillin blogin lukijat!.

Täällä  kirjoittelen taas minä, Bambi. Viimeksi kun Lilli oli tallilla se pyysi mua avuksi joulukalenterin kirjoittamiseen, ja tietty mä tarjosin auttavan kavioni hädänalaiselle bloggaajalle. Teinkin  sen taas pitkästä aikaa oikein mielelläni,kunnes tajusin mitä se multa oli pyytämässä. Se nimittäin pyysi mua kirjoittamaan melkein kuukauden takaisesta tallipäivästä! SIIS JÄRKI KÄTEEN ARVON BLOGGAAJA! miten minä pieni heppa pystyisin muistamaan missä asennossa sen kädet oli just sillä kerralla, tai niitä kaiken maailman istuntajuttuja mistä se tänne kirjoittaa!Ja minun mielestäni sen pitäisi olla iloinen siitä, koska se voi olla että me ei oltaisi enää frendejä ,jos mä muistaisin kaikki sen mokat;)  niin että terveisiä vaan Lillille..
Sitten kun Lilli kertoi mulle mitä päivää se tarkoitti ,mä kyllä huokaisin helpotuksesta.Se  ei nimittäin pyytänyt mua kirjottamaan mitään ihmeen istuntajuttuja, vaan se pyysi mua kertomaan yhdestä sellaisesta kerrasta joka olikin aika jännä;)

 Sen verran aikaa siitä kuitenkin on,että minun täytyi pitää karsinassani oikein tuumaustauko ja muistella tarkemmin tätä kyseistä päivää. Kyllä mä lopuksi kuitenkin muistin hyvin. Onneksi muistinkin, sillä jos en olisi muistanut niin tästä olisi voinut tulla aika tylsä postaus. En mä  nimittäin kilttinä heppana olisi voinut kieltäytyä Lillin pyynnöstä.

No, se päivä mistä se nyt pyysi mua kirjoittamaan,alkoi sillä että Lilli ja Carolina tuli moikkaamaan mua tallille ihmeen aikaisin. Mä vaadin tietenkin kovaäänisesti saada aamuheinäni koska kello oli jo 9: 00 aamulla, ja sainkin safkani.  Sitten nuo kolme, eipä kun neljä, salaperäistä naista linnoittautuivat salaperäisine suunnitelmineen satulakamariin. Siellä ne oli ihmeen kauan. Sitten ne tuli ulos sieltä, ja lähtivät pihalle kuvaamaan. Ihmeellistä. Sitten ne  laittoi musiikkia talliin ja kiipeili rappusissa.  

Mun täytyy kyllä sanoa että mä ihmettelin niiden touhuja hirveästi. Kyllähän mä oon aina tiennyt että niiden järjenlaatu on hieman hmm.. sanoisinko kyseenalainen ,mutta en mä tiennyt että ne noin hulluja ovat;). Kaikennäköistä ne puhui siinä ja hassutteli, enkä mä ymmärtänyt yhtään mitään niiden touhuista. Lillikin kuulosti ihmeen hassahtaneelta ja jossain kohtaan kauhean diivalta, ja sitten yhtäkkiä se kuulostikin katuvalta. Otapa siinä sitten selvää noista kaksijalkaisista.. Annikakin oli välillä ihan ihmeellinen, Carolina ja Lillin äiti taisivat olla ainoat jotka käyttäytyivät ihan normaalisi. Ihme juttu ,kun mä nuo kaksi hassuttelijaa ( Lilli ja Annika) tavallisesti tunnen parhaiten , ja nyt niistä ei ottanut mitään selvää. 

Näiden hassuttelujen jälkeen Lilli talutti mut pihalle ,ja silloin mä olin viimeistään ihan sekaisin,hevosparka. Ensin ne kuvasivat meitä, mutta sitten Lilli lähti kentälle mua kävellyttämään. Siellä mä olin ihan kahdestaan sen kanssa, ja meillä oli kyllä ihan mukavaa. 

Muistaakseni Lillikin oli taas ihan normaali, ja se selitti mulle että ne kuvaa jotain sen blogiin. Muuten ymmärsin ihan idean, mutta eikö Lilli tapaa olla blogikuvauksissakin ihan normaali itsensä?. Sitten mä tajusin että tää voi olla jotain ihme leikkiä ,mitä ne ihmiset  kuulemma harrastaa. Tiedättekö, sellaista että ne leikki olevansa joku muu kun ne oikeasti on? täytyy kyllä sanoa että jos tuo oli tämän koko jutun idea niin Lilli, Annika ja Carolina olivat aika hyviä siinä..Olisin googlannut tuollekin leikille jonkunlaisen sanan, mutta kun mun kaviot ei oikein taivu näpyttelemään Ipadia ja sanakirjakin menisi rikki:(. On nuo ihmiset vaan itsekäs laji, kun niillä on yksinoikeus kaikkeen tuollaiseen. Asia jonka parhaiten muistan tästä päivästä on kuitenkin se ,että sain syödä pihassa ruohoa ja sain paljon porkkanoita. Jos tämä hevosnäyttelijän työ on tällaista ,niin mä jatkan mielelläni tätä uraa;) 

Lopuksi haluaisin toivottaa hevosystävilleni ympäri suomen maata hyvää ja herkkujen täytteistä joulua näin etukäteen! Ja muistuttakaa omistajianne herkuista, jos vähänkin vaikuttaa siltä että ne meinaisivat unohtaa ne!. 

Oletteko te  muut hevosystäväni huomanneet joskus ratsastajienne, omistajienne tai hoitajanne käyttäytyvän kummallisesti? tai vielä kummallisemmin kun tavallisesti;)

Hirnahduksin, Bambi.