Joulukalenteri luukku 7: Miksi me ratsastamme!

Tämä on varmasti sellainen kysymys jota moni hevosharrastaja joskus miettii. Eihän siihen ole oikeastaan mitään tiettyä  moraalisesti"oikeata" syytä ,ja tämä harrastus(tai oikeastaan myös elämäntapa) on jokaiselle meistä eritavalla tärkeä. Ratsastus on laji joka sopii monelle ihmiselle ,ja on hyvin monipuolinen. Sen takia se varmasti onkin saavuttanut niin suuren suosion. Jollekin tuntiratsastajalle ratsastus ja hevoset saattavat tarkoittaa sitä yhtä ratsastustuntia viikossa, kun taas tallinomistajalle se tarkoittaa jokapäiväistä työtä ,joka kuitenkin tuo niin paljon iloa elämään ,että rakkaasta elämäntavasta ei voisi kuvitellakaan luopuvansa.

Itse olen jossain noiden kahden ääripään välissä. Ratsastus( tai minä tapaan kutsua sitä enemmin hevosteluksi)on minulle todella rakas ja tärkeä laji ,ja se tarkoittaa mulle paljon enemmän kun se yksi tunti viikossa, mutta en voi sanoa että siitä on minulle ainakaan vielä elämäntapa tullut. Vai onko sittenkin? niinkin voi sanoa.

Elämä ilman hevosia olisi kyllä tylsää. Mikä olisi muuten se mun juttu, joka toimii sekä syynä nousta sohvalta puhelinta räpläämästä että suurena rentouttajana ja stressinpoistajana? -ei mikään muu. Ei mulla ole ikinä aikaisemmin ollut mitään sellaista lajia joka on se minun juttuni. Olen harrastanut vähän kaikennäköistä, mutta mikään muu kun ratsastus ei ole ollut se mun juttuni.Uiminen, partio yms. ovat kuitenkin hetken päästä alkaneet tylsistyttämään ja olen ihan vaivihkaa ne sitten lopettanut.

Jokaisen lopettamani harrastuksen kohdalla mieleen on alkanut yhä useammin pilkahtamaa tämä kysymys: Miksi mä teen tätä? mä junnaan paikoillani enkä opi mitään uutta, ja joka vuosi on ne samat kuoroesiintymiset.Jollain tapaa minä koen jonkun ajan päästä että tämä on tätä samaa.

 

Olen ihminen joka haluaa kokoajan oppia uutta ,ja kehittyä. Monissa  tilanteissa esim. ratsastustunnilla ja koulussa "imen" tietoa kun pesusieni konsanaan ,jos aihe  kiinnostaa minua vähääkin. Sen takia ratsastus onkin minulle sopiva laji. Rakastan myös itseni haastamista ja sitä tunnetta kun huoma pystyvänsä johonkin mihin ei luullut pystyvänsä, ja ratsastuksessa nämä haasteet eivät ihan heti lopu;)

Ratsastuksen kohdalla suurin syy siihen että ratsastan on juuri se että rakastan hevosia ja nautin niiden seurasta. Se on kyllä se tärkein syy ,vaikka minun sisälläni asuu myös se pedantti kouluratsastaja joka vaatii itseltään välillä liikoja ,eikä ole ikinä 100% tyytyväinen tuntiin koska parannettavaa on;)

Alun perin tämän postauksen otsikko piti olla hevosharrastuksen  positiiviset vaikutukset, joten vaikka nyt eksyinkin hiukan toisille raiteille niin ajattelin vielä palata tähän alkuperäisen otsikon aiheeseen. Itsestäni olen huomannut että odottamisen suhteen herkät hermoni  eivät enää kiristy yhtä helposti, ja tietty hevoset tuovat iloa elämään.

 Fyysisesti  katsoen näitä positiivisia vaikutuksia olisikin sitten vaikka muille jakaa ,aivan kuten noita psyykkisiäkin.. 

Ratsastus jo tällä vaatimattomalla tasolla missä minä olen ( tärkeintä harrastuksessa on edelleenkin sen tuoma ilo, ja siksi vierastankin hiukan tuota äskeistä lausetta)on todella hyvää liikuntaa ja treeniä erityisesti lihaksille ihan vaan yhden mainitakseni. Huomaan myös että  osaan reagoida fyysisesti  paljon nopeammin erilaisiin asioihin verrattuna aikaisempaan. Myös kordinaatiokykyni on parantunut tosi paljon, vaikkei mikään liikuntaan liittyvä asia edelleenkään ole minun vahvuuksiani, mutta olen edistynyt paljon.

Tästä postauksesta taisi tulla aika sekava hevosharrastusta ylistävä tekele, mutta koitan keksiä huomiseksi jotain järkevämpää;)